Mitä olen oppinut huumekuntoutujien tukiystävänä

tukiystavatToimin vapaaehtoisena YAD ry:n tukiystävätoiminnassa. Tukiystävätoiminta on päihdekuntoutujille suunnattua kuntouttavaa toimintaa, johon sisältyy mm. yhdessäoloa, harrastamista, elämyksiä ja keskusteluja ryhmässä. Tavoitteena on luoda huumeettomia ihmissuhteita ja tarjota tukea päihteettömään elämään tekemisen ja yhdessäolon kautta. Olen ollut toiminnassa mukana usean vuoden ajan. Mitä olen oppinut tukiystävänä?

1. Keskustelen päihdeasiantuntijan kanssa. Päihteiden käyttäjät ovat päihdeasiantuntijoita parhaasta päästä. Hyvin todennäköisesti he tietävät ”perusammattilaista”, saatikka sitten minua enemmän huumeista, niiden vaikutuksista ja riskeistä. Valistamalla asioista, jotka toinen jo tietää, menettää vain kunnioituksen → Kyselen ennemmin kuin kerron.

2. “Mutta ne haittavaikutukset ja riskit” -argumentti. Huumeiden käyttäjä tietää miten tuhoaa itseään ja elämäänsä. Järkipuhe huumeiden riskeistä ei auta. Kyse ei ole järjen asiasta. Kokemukseni pohjalta huumeiden käyttäjät ovat älykkäitä ja tunneherkkiä ihmisiä, jotka ovat usein kokeneet voimakkaan henkisen ja usein myös fyysisen hylkäämisen elämässään. Huumeiden käyttö on vastakohta itsensä rakastamiselle, vaikka käyttämisen taustalla olisi ollut alunperin syy suojella itseään tavalla tai toisella. Todennäköisesti huumeiden käyttäjä kokee jo syvää syyllisyyttä ja itseinhoa, jolloin lisäsyyllistämiseni huumeiden käytön haitoista puhumalla ei ole tarpeen. → Autan käyttäjää näkemään, ettei kaikkea ole menetetty, vaikka siltä tuntuisi. Tulevaisuudessa on muitakin vaihtoehtoja, kuin huumeriippuvuus ‒ mikäli hän itse niin haluaa valita.

3. Miten auttaa huumeriippuvaista uskomaan, että lopettaminen on mahdollista? Jos huumeiden käyttäjä haluaa lopettaa, hän on todennäköisesti yrittänyt lopettamista aikaisemminkin monta kertaa. Tukihenkilön tai ammattilaisen kertomus, että huumeiden käytön voi lopettaa, ei välttämättä luo huumeidenkäyttäjälle  lisäuskoa lopettamisen onnistumiseen, sillä harvoin kertojalla on omaa kokemusta huumeriippuvaisena olemisesta. Sen sijaan uskottavin todiste lopettamisen onnistumisesta on ihminen, joka on kokenut saman elämäntilanteen ja päässyt irti aineista. → Ohjaan vertaistuen piiriin. Erityisen paljon tuettavat kertovat saaneensa tätä uskoa Nimettömistä Narkomaaneista.

4. Itsetuhon ja itseinhon selättäminen. Huumekuntoutuja saattaa inhota itseään syvästi, eikä osaa olla tunteidensa kanssa ilman niiden manipulointia päihteillä. Häntä on todennäköisesti kohdeltu pahasti kaltoin, viimeistään huumemaailmassa. → Näytän huumekuntoutujalle, että hän on rakkauden arvoinen, tahdon hänelle vain parasta ja arvostan häntä. Teen selväksi, että hän ansaitsee rakkaudellista kohtelua kaikilta muiltakin ‒  ja aivan ensimmäisenä itseltään. Hyvä kysymys on, että “mikä olisi rakkaudellisin teko, jonka voisit itsellesi (tässä tilanteessa, valintapaikassa yms.) tehdä?” Tämä kysymys suuntaa ajattelun pois itsetuhoisuudesta, uusille raiteille.

5. Katse tulevaisuuteen. Alkuvaiheessa huumekuntoutuja ei yleensä pysty näkemään tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Hänen voi olla vaikea edes ajatella, että hän olisi vielä kymmenen vuoden päästä elossa. → Ohjaan häntä näkemään eteenpäin ja rakentamaan mielikuvissa valoisia, miellyttäviä asioita tulevaisuuteen. Usein katseen suuntaaminen tulevaisuuteen tapahtuu pienin askelin. Olemme esimerkiksi suunnitelleet syyskuussa joulukuun pikkujouluja, tehneet tavoitetähti- ja unelmakartta -harjoituksia jne. Unelmointiin kannustava ilmapiiri on meillä tärkeä, sillä selkeät unelmat ja tavoitteet toimivat valintatilanteissa suunnannäyttäjinä ja voimavarana kohdattaessa “raittiuden roiskeita”.

 – YAD ry:n tukiystävä

Lisätietoa YAD ry:n tukitoiminnasta löydät täältä.

Suomen nuoret, järjestä[yty]kää!

Allekirjoittaneella on jonkun verran kokemusta siitä, miten bileet laitetaan pystyyn. Jo ammoisina aikoina lakaisin Hurriganesin keikan nostattamaa tomupilveä, joka oli vuosien saatossa laskeutunut Sodankylän nuorisotalo Veikkolan tansseja sekä Pertti Ukkolan painiliikkeitä nähneelle salin lattialle, ja mietin miksei kinkereitä järjestetä niin kuin ennen tietokoneita tai modernia matopeliä matkapuhelimissa. Nuorisotyöntekijöiden viesti oli, rap-artisti Jodarokia lainatakseni, ”Eikö tänne kukkaan tuu, ku eihän täälä kettään oo, ilta menee hukkaan juu ja sitte itken yksin himassa, uuu”. Eli vuodet olivat vierineet eikä nuorille järjestettyihin tapahtumiin saapunut laumoittain väkeä, joten tapahtumiin haluttu enää panostaa. Harmi.

Koska kuuluin itsekin näinä aikoina kategoriaan ”nuori”, päätimme yhdessä kavereideni kanssa kokeilla järkätä bileet Veikkolassa. Hirvittävä into päällä paukkasimme nuorisotalolle, että nyt lähtee ja bileet käyntiin ja ne on muuten RAP! Ja tulihan niistä sen verran mukavat karkelot, että taidettiin loppujen lopuksi järjestää kymmenkunta musiikkitapahtumaa ensin nuorisotalolla ja lopulta ulkona yöttömän yön auringon antaessa taustatukea esiintyjille ja yleisölle. Nuorisotalot on siitä siistejä paikkoja, että niissä voi yleensä tehdä mitä tahansa, laillista, ja nuorisotyöntekijät ovat vähintäänkin työnsä puolesta auttamishaluisia. Lisäksi nuorisotalojen eduiksi voidaan yleensä laskea esiintymislava ja jonkinlainen äänentoisto.

Mutta toisaalta, bileiden järjestäminen ei vaadi mitään hienouksia. Intiimeimmät keikat ovat olleet tapahtumissa, joissa esiintyjät ja yleisö ovat samalla tasolla ilman lavan aiheuttamaa korokkeelle nostamisen tunnetta ja äänentoisto ollu kotikutoisen ghettonen. Teknisiä virityksiä tärkeämpää on hyvä fiilis ja yhdessä tekeminen! Järkkäreiden hyvä meininki välittyy esiintyjille ja esiintyjien kautta yleisölle – se johtaa tilanteeseen, jossa kaikki nauttivat. Ja juuri siitä saa ihan uskomattomat kiksit ja fiilikset!

Bileiden koristelussa voi antaa mielikuvituksen laukata ja antaa sisäisen taiteilijasielun ottaa vallan.
Bileiden koristelussa voi antaa mielikuvituksen laukata ja antaa sisäisen taiteilijasielun ottaa vallan.

Lopuksi muutama vinkki bileiden järkkäilyyn;

  1. Järjestävä porukalla on näkemys tulevista bileistä. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä kaikista asoista, mutta toiminnan kannalta varmasti ihan hyödyllistä, jos ainakin päälinjat ovat yhteisymmärryksessä eli minkä tyylisiä bileitä ollaan järjestämässä. Kaikki muu on sovittavissa.
  2. Työnjako on hyvä tehdä hyvissä ajoin. Kun jokaiselle löytyy omien mielenkiinnonkohteiden tai taitojen mukaista tekemistä, hommat tulee hoidettua ajallaan.
  3. Paikka kannattaa miettiä tarpeen mukaan, ensimmäiseksi ei välttämättä kannata alkaa varailemaan jäähallia tai stadionia. Helpoin ja yleensä toimivinkin ratkaisu on paikallinen nuorisotalo. Tällöin kaikki tarpeellinen voi olla jo talossa, jolloin kulut minimoituvat. Lisäksi nuorisotyöntekijöiden kanssa voi käydä läpi lupa-asiat, turvallisuussuunnitelmat, järjestyksenvalvonnan yms. virallisuudet.
  4. Esiintyjät kannattaa buukata heti kun bileiden aika ja paikka on selvinnyt. Ja mainostus, se mylly pyörähtää käyntiin kun esiintyjät on varmistettu ja se mylly ei sitten pysähdy ennen bileitä! Eli julisteiden, flaikkujen ja puskaradion tuuttaus on merkittävässä roolissa!
  5. Sitte kaikki muu kikkailu mitä tapahtuman järkkäilyyn kuuluu kulkee siinä rinnalla. Kaikkeen kannattaa valmistautua, mutta muistaa myös ettei pienet mokat maailmaa kaada!

Bileiden järkkäily on helppoa, hauskaa ja hyvällä porukalla myös rentoa yhdessä puuhastelua, jota voin suositella vilpittömästi jokaiselle tylsyyden ja tekemisen puutteen aallokossa seilaavalle. Nyt olen siinä mielessä nuoruuteni unelma-ammatissa, että voin olla mukana järkkäilemässä erilaisia tapahtumia, jakaa matkan varrella tarttuneita vinkkejä eteenpäin sekä oppia muilta lisää jatkuvalla syötöllä. Ja sehän se on siistiä!

Lisää infoa erilaisten tapahtumien järjestämisestä löytyy tuoreesta ja erinomaisen kattavasta EHYT ry:n julkaisemasta, Mikko Vainion kirjoittamasta Tuunaa Tapahtuma! -kirjasta.

-Ville, projektityöntekijä, DanceWise2-

No lähtiks se myssy pois silmiltä? – Entä näkyykö muutoksen merkkejä kannabispoliittisessa mielipideilmastossa?

Tosiaankin kesän ja alkusyksyn ajan esillä ollut YAD:n kannabiskannanotto ja sen kylkeen kehkeytynyt Myssy pois silmiltä -kampanja alkaa olla jäähdyttelyvaiheessa tai ainakin hetkellisesti suvannossa ennen seuraavia käänteitä eli asian esittelyä kansanedustajillemme ja tiedotteen julkaisua ehkäisevän päihdetyön viikolla.

Mutta mitä onkaan jäänyt kätöseen tähän mennessä? Paljonkin! Tässä hieman koontia:

  • Vapaaehtoisten keräämiä allekirjoituksia festareilla ja muissa tapahtumissa kesän aikana 409 kpl (mukana mm. Pelle Miljoona ja Tumppi Varonen :))
  • Allekirjoituksia nettiadressiin 163 kpl
  • Keskustelua ja tykkääjiä  FB:n Myssy –ryhmässä 226 kpl
  • Hyvää ja rakentavaa dialogia kannabisaktiivien ja kannabista puoltavien tahojen kanssa eri foorumeilla ja Facebookissa sekä myös face to face!
  • Yhteistyötä erityisesti Suomen virallinen kotikasvattaja -blogin kirjoittajan Mikko Pekkolan kanssa ja asian näkymistä hänen blogissaan (Iso käsi Mikolle ennakkoluulottomasta asenteesta!)
  • Uutisointeja ja blogauksia aiheesta aina verkkomedia- ja some-näkyvyydestä kymppiuutisiin ja lehtijuttuihin saakka
  • Puheenvuoro Kannabisakatemiassa (Ehyt ry:n järjestämä valtakunnallinen keskustelu- ja asiantuntijatilaisuus kannabiskysymyksistä 13.9.)
  • YAD:n imagon päivittymistä ja uskottavuuden lisääntymistä tietyissä piireissä, hämmennystä ja lievää paheksuntaa toisissa (riippuen siitä miten viestimme on haluttu tulkita ja ymmärtää)
  • Raportteja ja kokemuksia kannabiksenkäyttäjiä syrjivistä ja leimaavista käytännöistä -> kooste toimitettu mm. Suomen huumausainepoliittiseen koordinaatioryhmään tiedoksi
  • Toimenpidesuositusten laadintaa kannabiksen käytöstä kiinnijäämisen seurausten lievittämiseksi ja ennakkoluulojen ja syrjäytymistä aiheuttavien käytäntöjen purkamiseksi viranomaisten ja käyttäjien kohtaamistilanteissa
  • Paljon kannustusta ja tukea päihde- ja huumetutkijoiden piireistä (esim. THL, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Nuorisotutkimusseura) sekä kentällä tavatuilta ihmisiltä ja alan ammattilaisilta 🙂
  • YAD:n teettämän Huumeet festareilla –kyselyn tulokset noudattelivat ja vahvistivat kannanottomme linjaa
  • Oppia, ymmärrystä ja lisää oivalluksia kannabiskysymyksen eri puolista sekä meille itselle ja toivottavasti myös niille ihmisille, joita olemme kampanjamme aikana kohdanneet
  • Vahvistusta sille, että yhteistyöllä, ennakkoluulottomuudella, inhimillisyydellä ja suvaitsevaisuudella sekä positiivisella vahvistamisella voidaan saada aikaan isompia ja parempia asioita kuin puhtaasti kieltoihin ja rangaistuksiin keskittymällä!

Summa summarum: oikeilla jäljillä ollaan; ihmisen hyvinvointi edellä, myönteisiä ratkaisuja ja haittoja vähentäviä keinoja etsien jatkamme kannabiskeskustelua tästäkin eteenpäin. Näyttää siltä, että samanlaista henkeä on ilmoilla paljonkin, kunhan asian osaa oikein muotoilla. Ja kieltämättä on tuntunut siltäkin, että monilla tahoilla sympataan meidän näkemyksiä, mutta ei silti uskalleta tai haluta olla julkisesti samaa mieltä tai oikein mitään mieltä. Asenteet ovat kuitenkin lieventyneet, keskustelu on realistisempaa ja kannabiksen käyttö nähdään omana ilmiönään, joka halutaan ainakin osin irrottaa huumeiden ongelmakäyttöä käsittelevästä keskustelusta. Kannabikseenkin liittyy toki problematiikkaa, usein kuitenkin kannabis on yhtenä osatekijänä henkilön jo valmiiksi haastavassa elämäntilanteessa, eikä ongelmien varsinainen tai ainoa aiheuttaja.

Yhtenä ongelmana näyttää edelleen olevan se, että kannabis (huumausaineet ylipäätään) ja siitä julkisesti keskusteleminen on jossain määrin tabu. Jotkut ovat kokeneet, että ymmärtävä tai haittojen vähentämiseen tähtäävä mielipide saatetaan kääntää sinua vastaan tai se voi tulla ongelmaksi jossain elämän vaiheessa, jollei ole tarkkana. Ollaan lisäksi totuttu siihen, että pitää valita puolensa, ja olla tiukasti puolesta tai vastaan. Kun YAD nyt asettui ikään kuin ei kenenkään maalle, jotkut tahot hölmistyivät, että miten niin ”sekä-että”? ”Mihin lokeroon nuo nyt laitetaan vai takinkääntäjiin?” Onkin ollut iso työ koettaa avata sitä, että monenlaisia keinoja, viestejä, näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia tarvitaan kannabiskeskustelussa niin ehkäisevän työn kuin palvelujen kehittämiseksi ja ennen kaikkea rikosoikeudellisten ja muiden kiinnijäämisen seurausten ajantasaiseksi linjaamiseksi ja kohtuullistamiseksi niin, että ihmisiä pikemmin aidosti tuetaan ja vahvistetaan, eikä vedetä mattoa jalkojen alta, lyödä leimaa otsaan ja tuupata yhteiskunnan marginaaliin!

Viemme siis viestimme piakkoin myös päättäjille ja alamme suunnitella kannabisspesifiin päihdekasvatukseen soveltuvaa toiminnallista menetelmää. Pidämme yllä aktiivisen keskustelijan roolia myös tulevaisuudessa. Haluamme korostaa myös sitä, että aina voi ja pitää tarkistaa, kirkastaa, pöllyyttää myös omia linjauksia, ajatuksia ja keinoja. Maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Vaikkemme pystyisikään tarjoamaan aina oikeinta, parasta ja autuaaksi tekevää ratkaisua johonkin huumepoliittiseen ongelmaan, se ei tarkoita ettemmekö uskaltaisi nostaa asioita ja ehdotuksia keskusteluun!

Kiitos hirmuisesti kaikille kampanjan eteen töitä tehneille ja aiheesta ennakkoluulottomasti keskustelleille! Rohkeasti ollaan vedetty! Respect 🙂

Myssy-saagan kolmatta näytöstä odotellen… to be continued!

– Rosita Juurinen
YAD Youth Against Drugs ry / toiminnanjohtaja

Ps. Kannabisaiheesta keskustellaan myös YAD:n Kamakoulutuksessa la 10.11. Kannabiksen käyttäjän elämää valottamassa Mikko Pekkola.

Lisäys: Pe 9.11. lähetetty mediatiedotteet tiedotusvälineille sekä tiedotteet eduskuntaan ja ministeriöihin + itse kannabiskannanotto ja toimenpide-esitykset. Nuo matskut nyt ladattavissa yadin nettisivujen etusivulta. Tsekkaa sieltä!!

Linkkejä: