TONI auttaa ammattilaista kohtaamaan huumeriippuvaisen

toniSyksyn aikana Exp2:ssa on tähän mennessä kohdattu 93 nuorta ja tehty yhteensä 12 päihdekasvatuskeikkaa. Näiden lisäksi kokemusasiantuntijat ovat olleet kertomassa ja keskustelemassa kannabiksesta Pispalan Päihde- ja mielenterveyspäivillä, viisastamassa tyyppejä Kamavapailla ja jakamassa tietoaan opinnäytetyöhön. Syksyn aikana 3 kokemusasiantuntijaa on jatkokouluttautunut Guruiksi ja toimintaan on sitoutunut 4 uutta kokemusasiantuntijaa. Puhumattakaan kaikesta muusta toiminnasta (projektin ohjausryhmä, paikallistiimit, tukiystävätoiminta ja muu päihdekasvatus), jossa meidän tyypit on mukana.

Iso pusku on ollut kehittää ammattilaiskoulutus huumeiden käyttäjän / toipujan kohtaamisesta. Olemme nimenneet sen Toniksi, muistaen nimeään kantavan ihmisen lisäksi kukin omia huumeiden vuoksi kuolleita läheisiämme. Tätä koulutusta pilotoitiin Kamavapailla ja jatkokehittämisen jälkeen nyt joulukuussa Tredussa ja Tamkissa sairaanhoitajaopiskelijoille. Koulutuksen tavoitteena on lisätä kokemustiedon avulla ammattilaisten osaamista, ymmärrystä ja uskallusta kohdata käyttäjiä ja toipujia oikealla tavalla.

Koulutuksessa muistutetaan, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihmisenä (ei ongelmana) ollen itsekin läsnä (eikä piilossa byrokratian, välinpitämättömyyden, kyynisyyden, pelon tai liian paksun ammattiroolin takana). Kohtaamistyöhön tarjotaan välineitä lisäämällä ymmärrystä päihderiippuvuussairaudesta kokemuksen näkökulmasta.

Esimerkkinä yhdestä osiosta on seuraava kuva, jonka pohjalta koulutuksessa keskustellaan lopettamisen vaikeudesta.

kipina

 

Kipinä lopettamiseen on syntynyt. Käyttö ei enää tunnu tarjoavan sitä, mitä siltä hakee – ei ole ehkä pitkään aikaan. On halua lopettaa, mutta onko tarpeeksi tukea, välineitä ja jaksamista opetella uusi tapa elää? Tätä ristiriitaa kuvataan Kipinässä.

Kysy lisää Toni-koulutuksesta:

Ville Nieminen
EXP2-projektityöntekijä
ville.nieminen@yad.fi
0400 218 360

Susanna Kärki
EXP2-projektityöntekijä
susanna.karki@yad.fi
040 721 1872

– Susanna Kärki, Exp2-projektityöntekijä, YAD ry

Mitä olen oppinut huumekuntoutujien tukiystävänä

tukiystavatToimin vapaaehtoisena YAD ry:n tukiystävätoiminnassa. Tukiystävätoiminta on päihdekuntoutujille suunnattua kuntouttavaa toimintaa, johon sisältyy mm. yhdessäoloa, harrastamista, elämyksiä ja keskusteluja ryhmässä. Tavoitteena on luoda huumeettomia ihmissuhteita ja tarjota tukea päihteettömään elämään tekemisen ja yhdessäolon kautta. Olen ollut toiminnassa mukana usean vuoden ajan. Mitä olen oppinut tukiystävänä?

1. Keskustelen päihdeasiantuntijan kanssa. Päihteiden käyttäjät ovat päihdeasiantuntijoita parhaasta päästä. Hyvin todennäköisesti he tietävät ”perusammattilaista”, saatikka sitten minua enemmän huumeista, niiden vaikutuksista ja riskeistä. Valistamalla asioista, jotka toinen jo tietää, menettää vain kunnioituksen → Kyselen ennemmin kuin kerron.

2. “Mutta ne haittavaikutukset ja riskit” -argumentti. Huumeiden käyttäjä tietää miten tuhoaa itseään ja elämäänsä. Järkipuhe huumeiden riskeistä ei auta. Kyse ei ole järjen asiasta. Kokemukseni pohjalta huumeiden käyttäjät ovat älykkäitä ja tunneherkkiä ihmisiä, jotka ovat usein kokeneet voimakkaan henkisen ja usein myös fyysisen hylkäämisen elämässään. Huumeiden käyttö on vastakohta itsensä rakastamiselle, vaikka käyttämisen taustalla olisi ollut alunperin syy suojella itseään tavalla tai toisella. Todennäköisesti huumeiden käyttäjä kokee jo syvää syyllisyyttä ja itseinhoa, jolloin lisäsyyllistämiseni huumeiden käytön haitoista puhumalla ei ole tarpeen. → Autan käyttäjää näkemään, ettei kaikkea ole menetetty, vaikka siltä tuntuisi. Tulevaisuudessa on muitakin vaihtoehtoja, kuin huumeriippuvuus ‒ mikäli hän itse niin haluaa valita.

3. Miten auttaa huumeriippuvaista uskomaan, että lopettaminen on mahdollista? Jos huumeiden käyttäjä haluaa lopettaa, hän on todennäköisesti yrittänyt lopettamista aikaisemminkin monta kertaa. Tukihenkilön tai ammattilaisen kertomus, että huumeiden käytön voi lopettaa, ei välttämättä luo huumeidenkäyttäjälle  lisäuskoa lopettamisen onnistumiseen, sillä harvoin kertojalla on omaa kokemusta huumeriippuvaisena olemisesta. Sen sijaan uskottavin todiste lopettamisen onnistumisesta on ihminen, joka on kokenut saman elämäntilanteen ja päässyt irti aineista. → Ohjaan vertaistuen piiriin. Erityisen paljon tuettavat kertovat saaneensa tätä uskoa Nimettömistä Narkomaaneista.

4. Itsetuhon ja itseinhon selättäminen. Huumekuntoutuja saattaa inhota itseään syvästi, eikä osaa olla tunteidensa kanssa ilman niiden manipulointia päihteillä. Häntä on todennäköisesti kohdeltu pahasti kaltoin, viimeistään huumemaailmassa. → Näytän huumekuntoutujalle, että hän on rakkauden arvoinen, tahdon hänelle vain parasta ja arvostan häntä. Teen selväksi, että hän ansaitsee rakkaudellista kohtelua kaikilta muiltakin ‒  ja aivan ensimmäisenä itseltään. Hyvä kysymys on, että “mikä olisi rakkaudellisin teko, jonka voisit itsellesi (tässä tilanteessa, valintapaikassa yms.) tehdä?” Tämä kysymys suuntaa ajattelun pois itsetuhoisuudesta, uusille raiteille.

5. Katse tulevaisuuteen. Alkuvaiheessa huumekuntoutuja ei yleensä pysty näkemään tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Hänen voi olla vaikea edes ajatella, että hän olisi vielä kymmenen vuoden päästä elossa. → Ohjaan häntä näkemään eteenpäin ja rakentamaan mielikuvissa valoisia, miellyttäviä asioita tulevaisuuteen. Usein katseen suuntaaminen tulevaisuuteen tapahtuu pienin askelin. Olemme esimerkiksi suunnitelleet syyskuussa joulukuun pikkujouluja, tehneet tavoitetähti- ja unelmakartta -harjoituksia jne. Unelmointiin kannustava ilmapiiri on meillä tärkeä, sillä selkeät unelmat ja tavoitteet toimivat valintatilanteissa suunnannäyttäjinä ja voimavarana kohdattaessa “raittiuden roiskeita”.

 – YAD ry:n tukiystävä

Lisätietoa YAD ry:n tukitoiminnasta löydät täältä.

Onnellista elämää rakentamassa

Lokakuu on alkanut ja meillä tukiystävätoiminnassa menee mukavasti. Entisille päihteidenkäyttäjille suunnatussa tukiystävätoiminnassa on painotettu erityisesti elämäntaitojen opettelua ja oman elämän mielekkääksi tekemistä. Tänään saamme nauttia Mariannen matkan varrella tekemistä oivalluksista ja henkisen kasvun taipaleesta:

Hei,

Olen saanut kasvaa henkisellä polullani jo jonkin aikaa. Matkan varrella olen muuttanut ruokavalioni, lisännyt liikuntaa ja opetellut uutta suhtautumistapaa elämään. Aloin kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja uskomuksiani, harjoittamaan positiivisempaa ajatus- ja suhtautumistapaa elämään, itseeni ja muihin ihmisiin. Halusin kehittää itseäni ja olla onnellisempi.

tukipaalut2

Monet ajatuksista ja uskomuksista toimivat pelosta käsin, sekä siitä mitä uskomuksia meillä itsestämme on. Omilla uskomuksilla ja ajattelutavoilla on suuri merkitys toimintatapoihimme. Pelko estää meitä usein tarttumasta asioihin mitä monesti elämältä haluaisimme. Tie muutokseen voi olla vaikea ja pitkä, mutta jos uskomme itseemme ja siihen että onnistumme, voimme avata ovet unelmien toteutumiseen. Tärkeää on muistaa, että hiljaa hyvä tulee.

Pelolla on suora yhteys kielteiseen ajattelutapaan. Kielteinen ajattelutapa saa meidät voimaan usein huonosti. Harjoittelemalla myönteisempää ajattelutapaa ja menemällä pelkojamme kohti meillä on mahdollisuus huomattavasti parempaan elämänlaatuun. Pelkoja kohti meneminen tarkoittaa omalle epämukavuusalueelle astumista. Vain astumalla epämukavuusalueelle voimme voittaa pelkoja. Kun asiasta tulee tuttu ja turvallinen, niin asia ei enää tunnu epämukavalta, vaan päinvastoin. Onnen rakentaminen syntyy pienistä asioista palanen kerrallaan.

Ulkoiset asiat eivät tuo meille pysyvää onnea, koska aito onnellisuus lähtee meistä itsestään. Jatkuva itsensäkehittäminen luo onnea ja menestystä. Jotta voimme säilyttää oman tasapainomme parhaalla mahdollisella tavalla meidän tulisi muistaa mikä on meille kokonaisvaltaisesti hyväksi. Raitis ilma, ravinto, liikunta, rentoutuminen, riittävä uni ja tyytyväisyys omaan elämään ovat ensisijaisia asioita hyvinvointimme kannalta.

Nykymaailmassa kiire tuntuu olevan yleinen tunne. Pelko ohjaa usein myös kiireen tunnetta. Pelko siitä ettei kerkeä hoitaa asioita. Kun asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli katsoo mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä asioita, voi huomattavasti säästyä kiireeltä ja stressiltä. Sopiva stressi lisää toimintakykyä. Liika kiire ja stressi ovat huonoksi kehollemme monella tapaa. Terveessä kehossa kasvaa terve mieli. Tasapaino ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.

Opittuihin tapoihin ja asioihin on helppo palata, koska se tuntuu turvalliselta ja helpolta. Kun muutosta haetaan on opeteltava muuttamaan ajatuksia ja tapoja, joka mahdollistaa tien muutokseen. Muutos on usein pelottavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Muutos on jatkuva prosessi. Meillä jokaisella on mahdollisuus rakentaa elämästämme juuri sellainen kuin toivomme sen olevan. Riippumatta siitä toivommeko lisää onnellisuutta, parempia ihmissuhteita vai menestystä elämään. Kaikki mitä tunnemme ja koemme on elämän rikkautta, tunteet kertovat meille paljon. Onnellisuus ja sen luominen on kiinni itsestään.

– Marianne, tukiystävä, YAD ry –