”He tiesivät mistä olin tullut” – tarina tukiryhmän merkityksestä

omillasiivillaNäin vuoden alussa on aika kurkistaa YAD:n Helsingin tukiystävätoiminnan kuulumisiin. Tukiystävätoiminta juontaa juurensa vuoteen 1999, jolloin se sai alkunsa huumeettomuuteen pyrkiville nuorille huumeidenkäyttäjille suunnatun tukiystäväprojektin muodossa. Nykyään tukiystävätoiminta on vakinaistettu. Toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on luoda ja ylläpitää sosiaalista turvaverkkoa syrjäytymisvaarassa ja kuntoutumisvaiheessa olevien päihdeongelmaisten tukemiseksi. Tavoitteena on edistää raitista elämäntapaa, tukea kuivilla pysymistä, ehkäistä retkahduksia ja auttaa yhteiskuntaan sopeutumisessa.

Toiminta tarjoaa päihteetöntä tekemistä, yhdessäoloa, elämyksiä ja keskusteluja ryhmässä. Vertaistuella on myös suuri merkitys raittiina pysymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Kulttuuri- ja harraste-elämysten rinnalla toteutetaan ryhmäkeskusteluja ja ryhmätoiminnan menetelmiä, joilla vahvistetaan ryhmäläisten itsetuntoa, elämänhallintaa ja sosiaalisia taitoja.

Mutta pidemmittä jaaritteluitta, annetaan erään tuettavan nuoren naisen kertoa kuinka hän on kokenut tukiryhmän merkityksen taipaleellaan:

”Tulin Yadin toimintaan mukaan 2012. Olin ollut tuolloin raittiina 3 kk. Päihteiden käyttämisen seurauksena elämäni oli ajautunut siihen pisteeseen, että olin eristäytynyt yhteiskunnasta täysin. Ystävyyssuhteeni mitä minulla oli jäljellä liittyivät kaikki entiseen huumeiden sekaiseen elämään. Ainoaksi vaihtoehdoksi minulle jäi irrottautua täysin tuosta maailmasta, jotta pystyin itse löytämään uuden elämäntavan.

Tuolloin olin erittäin arka ja täynnä pelkoa. Niissä pelonsekaisissa tunteissa uusien ystävyyssuhteiden luominen tuntui mahdottamalta. Yadin porukka otti minut erittäin hyvin vastaan. He tiesivät mistä olin tullut. Minun ei tarvinnut selitellä mitään. Sain vain olla ja istua hiljaa niin kauan kuin minun tarvitsi. Ryhmän ilmapiiri oli erittäin kannustava ja hyväksyvä. Yadin toiminnan ansiosta pääsin kokeilemaan erilaisia harrastuksia ja mukavia asioita yhdessä porukan kanssa. Tekeminen yhdessä tuntui tärkeältä ja toiminnan kautta minun oli helpompi rentoutua porukassa. Tunsin yhteenkuuluvuutta, iloa ja sain ystäviä ketkä eivät käytä päihteitä. Sitouduin toimintaan täysin. Jokaisen tapaamiskerran jälkeen tutustuin uusiin ystäviini enemmän ja avauduin omasta kuorestani lisää. Kasvoin sosiaalisemmaksi pikkuhiljaa mikä auttoi minua toiminnan ulkopuolisessa elämässä. Aloin vapautua entisen elämäni kahleista.

sitaatti_tukiryhmaRyhmän vaikutus ja tuki on ollut korvaamaton tähän päivään asti. Tänä päivänä olen raitis ja haluan olla. Edelleen olen ryhmässä mukana. Ryhmässä voin puhua mistä vain. Se elämä mitä elin tuntuu kaukaiselta. Olen palautunut yhteiskuntaan ja saanut rohkeutta perustaa oman yrityksen. Vapautunut elämään elämää, enkä pelkäämään sitä. Ryhmä on uskonut ja kannustanut minua elämässä eteenpäin silloin kun olen itse ollut siihen kyvytön. Yadin toiminnalla on iso osa siihen että saan elää tänä päivänä elämisen arvoista elämää.”

Tukiryhmän arvokkaan toiminnan ovat mahdollistaneet Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston avustus ja valtakunnallisen YAD ry:n tuki. Vuoden 2016 rahoitus on kuitenkin katkolla. Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tämänkaltaisen pitkään jatkuneen tukitoiminnan merkityksen.

– Annukka Blom-Ruohisto, tukiystävätoiminnan koordinaattori, YAD ry

 

Mitä olen oppinut huumekuntoutujien tukiystävänä

tukiystavatToimin vapaaehtoisena YAD ry:n tukiystävätoiminnassa. Tukiystävätoiminta on päihdekuntoutujille suunnattua kuntouttavaa toimintaa, johon sisältyy mm. yhdessäoloa, harrastamista, elämyksiä ja keskusteluja ryhmässä. Tavoitteena on luoda huumeettomia ihmissuhteita ja tarjota tukea päihteettömään elämään tekemisen ja yhdessäolon kautta. Olen ollut toiminnassa mukana usean vuoden ajan. Mitä olen oppinut tukiystävänä?

1. Keskustelen päihdeasiantuntijan kanssa. Päihteiden käyttäjät ovat päihdeasiantuntijoita parhaasta päästä. Hyvin todennäköisesti he tietävät ”perusammattilaista”, saatikka sitten minua enemmän huumeista, niiden vaikutuksista ja riskeistä. Valistamalla asioista, jotka toinen jo tietää, menettää vain kunnioituksen → Kyselen ennemmin kuin kerron.

2. “Mutta ne haittavaikutukset ja riskit” -argumentti. Huumeiden käyttäjä tietää miten tuhoaa itseään ja elämäänsä. Järkipuhe huumeiden riskeistä ei auta. Kyse ei ole järjen asiasta. Kokemukseni pohjalta huumeiden käyttäjät ovat älykkäitä ja tunneherkkiä ihmisiä, jotka ovat usein kokeneet voimakkaan henkisen ja usein myös fyysisen hylkäämisen elämässään. Huumeiden käyttö on vastakohta itsensä rakastamiselle, vaikka käyttämisen taustalla olisi ollut alunperin syy suojella itseään tavalla tai toisella. Todennäköisesti huumeiden käyttäjä kokee jo syvää syyllisyyttä ja itseinhoa, jolloin lisäsyyllistämiseni huumeiden käytön haitoista puhumalla ei ole tarpeen. → Autan käyttäjää näkemään, ettei kaikkea ole menetetty, vaikka siltä tuntuisi. Tulevaisuudessa on muitakin vaihtoehtoja, kuin huumeriippuvuus ‒ mikäli hän itse niin haluaa valita.

3. Miten auttaa huumeriippuvaista uskomaan, että lopettaminen on mahdollista? Jos huumeiden käyttäjä haluaa lopettaa, hän on todennäköisesti yrittänyt lopettamista aikaisemminkin monta kertaa. Tukihenkilön tai ammattilaisen kertomus, että huumeiden käytön voi lopettaa, ei välttämättä luo huumeidenkäyttäjälle  lisäuskoa lopettamisen onnistumiseen, sillä harvoin kertojalla on omaa kokemusta huumeriippuvaisena olemisesta. Sen sijaan uskottavin todiste lopettamisen onnistumisesta on ihminen, joka on kokenut saman elämäntilanteen ja päässyt irti aineista. → Ohjaan vertaistuen piiriin. Erityisen paljon tuettavat kertovat saaneensa tätä uskoa Nimettömistä Narkomaaneista.

4. Itsetuhon ja itseinhon selättäminen. Huumekuntoutuja saattaa inhota itseään syvästi, eikä osaa olla tunteidensa kanssa ilman niiden manipulointia päihteillä. Häntä on todennäköisesti kohdeltu pahasti kaltoin, viimeistään huumemaailmassa. → Näytän huumekuntoutujalle, että hän on rakkauden arvoinen, tahdon hänelle vain parasta ja arvostan häntä. Teen selväksi, että hän ansaitsee rakkaudellista kohtelua kaikilta muiltakin ‒  ja aivan ensimmäisenä itseltään. Hyvä kysymys on, että “mikä olisi rakkaudellisin teko, jonka voisit itsellesi (tässä tilanteessa, valintapaikassa yms.) tehdä?” Tämä kysymys suuntaa ajattelun pois itsetuhoisuudesta, uusille raiteille.

5. Katse tulevaisuuteen. Alkuvaiheessa huumekuntoutuja ei yleensä pysty näkemään tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Hänen voi olla vaikea edes ajatella, että hän olisi vielä kymmenen vuoden päästä elossa. → Ohjaan häntä näkemään eteenpäin ja rakentamaan mielikuvissa valoisia, miellyttäviä asioita tulevaisuuteen. Usein katseen suuntaaminen tulevaisuuteen tapahtuu pienin askelin. Olemme esimerkiksi suunnitelleet syyskuussa joulukuun pikkujouluja, tehneet tavoitetähti- ja unelmakartta -harjoituksia jne. Unelmointiin kannustava ilmapiiri on meillä tärkeä, sillä selkeät unelmat ja tavoitteet toimivat valintatilanteissa suunnannäyttäjinä ja voimavarana kohdattaessa “raittiuden roiskeita”.

 – YAD ry:n tukiystävä

Lisätietoa YAD ry:n tukitoiminnasta löydät täältä.

Onnellista elämää rakentamassa

Lokakuu on alkanut ja meillä tukiystävätoiminnassa menee mukavasti. Entisille päihteidenkäyttäjille suunnatussa tukiystävätoiminnassa on painotettu erityisesti elämäntaitojen opettelua ja oman elämän mielekkääksi tekemistä. Tänään saamme nauttia Mariannen matkan varrella tekemistä oivalluksista ja henkisen kasvun taipaleesta:

Hei,

Olen saanut kasvaa henkisellä polullani jo jonkin aikaa. Matkan varrella olen muuttanut ruokavalioni, lisännyt liikuntaa ja opetellut uutta suhtautumistapaa elämään. Aloin kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja uskomuksiani, harjoittamaan positiivisempaa ajatus- ja suhtautumistapaa elämään, itseeni ja muihin ihmisiin. Halusin kehittää itseäni ja olla onnellisempi.

tukipaalut2

Monet ajatuksista ja uskomuksista toimivat pelosta käsin, sekä siitä mitä uskomuksia meillä itsestämme on. Omilla uskomuksilla ja ajattelutavoilla on suuri merkitys toimintatapoihimme. Pelko estää meitä usein tarttumasta asioihin mitä monesti elämältä haluaisimme. Tie muutokseen voi olla vaikea ja pitkä, mutta jos uskomme itseemme ja siihen että onnistumme, voimme avata ovet unelmien toteutumiseen. Tärkeää on muistaa, että hiljaa hyvä tulee.

Pelolla on suora yhteys kielteiseen ajattelutapaan. Kielteinen ajattelutapa saa meidät voimaan usein huonosti. Harjoittelemalla myönteisempää ajattelutapaa ja menemällä pelkojamme kohti meillä on mahdollisuus huomattavasti parempaan elämänlaatuun. Pelkoja kohti meneminen tarkoittaa omalle epämukavuusalueelle astumista. Vain astumalla epämukavuusalueelle voimme voittaa pelkoja. Kun asiasta tulee tuttu ja turvallinen, niin asia ei enää tunnu epämukavalta, vaan päinvastoin. Onnen rakentaminen syntyy pienistä asioista palanen kerrallaan.

Ulkoiset asiat eivät tuo meille pysyvää onnea, koska aito onnellisuus lähtee meistä itsestään. Jatkuva itsensäkehittäminen luo onnea ja menestystä. Jotta voimme säilyttää oman tasapainomme parhaalla mahdollisella tavalla meidän tulisi muistaa mikä on meille kokonaisvaltaisesti hyväksi. Raitis ilma, ravinto, liikunta, rentoutuminen, riittävä uni ja tyytyväisyys omaan elämään ovat ensisijaisia asioita hyvinvointimme kannalta.

Nykymaailmassa kiire tuntuu olevan yleinen tunne. Pelko ohjaa usein myös kiireen tunnetta. Pelko siitä ettei kerkeä hoitaa asioita. Kun asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli katsoo mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä asioita, voi huomattavasti säästyä kiireeltä ja stressiltä. Sopiva stressi lisää toimintakykyä. Liika kiire ja stressi ovat huonoksi kehollemme monella tapaa. Terveessä kehossa kasvaa terve mieli. Tasapaino ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.

Opittuihin tapoihin ja asioihin on helppo palata, koska se tuntuu turvalliselta ja helpolta. Kun muutosta haetaan on opeteltava muuttamaan ajatuksia ja tapoja, joka mahdollistaa tien muutokseen. Muutos on usein pelottavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Muutos on jatkuva prosessi. Meillä jokaisella on mahdollisuus rakentaa elämästämme juuri sellainen kuin toivomme sen olevan. Riippumatta siitä toivommeko lisää onnellisuutta, parempia ihmissuhteita vai menestystä elämään. Kaikki mitä tunnemme ja koemme on elämän rikkautta, tunteet kertovat meille paljon. Onnellisuus ja sen luominen on kiinni itsestään.

– Marianne, tukiystävä, YAD ry –

Ryhmä tukena uuden elämän luomisessa

YAD:n tukiystävätominta on suunnattu entisille päihteiden käyttäjille, jotka ovat olleet ilman päihteitä kolme kuukautta, tai ovat hoidon piirissä. Toiminnan tarkoitus on luoda ja ylläpitää sosiaalista turvaverkkoa syrjäytymisvaarassa ja kuntoutumisvaiheessa olevien päihdeongelmaisten tukemiseksi.

Ryhmätapaamiset tapahtuvat tukiryhmässä, jossa on mukana tuettavia, koulutettuja tukiystäviä sekä tukitoiminnan koordinaattori. Tavoitteena on edistää raitista elämäntapaa, tukea mielekkään elämän rakentamista, ehkäistä retkahduksia ja auttaa yhteiskuntaan sopeutumisessa.

jousiampujaTuettavat ja tukiystävät toimivat keskenään tasavertaisina riippumatta taustoistaan. Ryhmähenki on kannustava ja keskusteleva. Ryhmäläisten välillä onkin erityinen side, joka on hyvin välittävä ja lämmin. Tämä on mahdollistanut vertaistuen ja ystäväsuhteiden muodostumisen. Tukiystävät osoittavat empatiaa ja ovat tärkeä osa positiivista ilmapiiriä.

Toiminta koostuu erilaisista aktiviteeteista, joiden kokeilemisen tavoitteena on löytää uusia harrastuksia ja mielekästä tekemistä arkeen, joka puolestaan edesauttaa elämäntaitojen ja arjenhallinnan saavuttamista. Toiminnassa mukana olevat ovat itse saaneet suunnitella toteutettavat aktiviteetit. Muutaman kerran vuodessa tehdään myös sellaisia asioita, joista osallistujat voivat saada ”huippikokemuksia”. Nämä ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat päihteistä juuri irti päässeille, että huippufiiliksiä voi kokea myös selvin päin.

Vuonna 2012 ohjelmassa on ollut mm. oopperassa käynti, pilatestunti, ratsastusta, Heurekassa käynti, mikroautoilua, Kiasmassa vierailu, Omien vahvuuksien tunnistaminen -workshoppi, Linnanmäki-ilta, frisbeegolffia, keilausta, leffassa käynti, jouluillallinen ja pikkujoulujuhlat.

Kaikista eniten suosittuja ovat kuitenkin olleet toimistolla pidettävät peli-illat, joissa laitetaan yhdessä ruokaa ja kokeillaan erilaisia pelejä. Tämä on antanut osallistujille tilaisuuden tutustua toisiinsa entistäkin paremmin, sillä tällöin aika kuluu luonnollisesti seurustellen ja arkisista elämyksistä nauttien. Tuokioissa toteutettu, helpon ja terveellisen ruuan laitto ja leipominen ovat luonteeltaan sellaisia, joiden tekemistä voi jatkaa myös kotona. Näin osallistujat huomaavat,  että myös kotona voi edullisesti harrastaa ja saada elämäänsä sisältöä.

Tukiryhmä kokoontuu Helsingissä kahden viikon välein. Vuoden aikana uusi ryhmä käynnistää toimintansa myös Jyväskylässä.

– Annukka Blom, tukitoiminnan koordinaattori –

”Tiitun” tarina

Olet ehkä tavannut/saatat tuntea ihmisiä, joiden elämä on luisunut huumemaailman tuhoisille raiteille. Olet nähnyt elämän ilon ja pilkkeen kadonneen silmistä, kun aineiden tuhoisa vaikutus on astunut elämään. On surullista seurata, kun elämästä katoaa aito merkitys. Ainoa jäljelle jäävä on tuho ja huumeet. Tässä tukiystävätoimintamme jäsenen “Tiitun” tarina.

“Oi nuoruuteni kultainen”

Ketä vois lyödä, kenet vois hakkaa
Vihaan tätä palloo vois se pyörimästä lakkaa
On olo aika nyyhkyy, tuli taas syyhkyy
Pitäis pian keksii, kuin sais se nilkki pleksiin
– varaudun siis seksiin.

Oi nuoruuteni kultainen, tää tyttö tässä pikkuinen
Ei usko enää huomiseen, jos pystyy vain narkkaamaan ja juomiseen

Ei auta vaik ois naksun polte kieles, ei silti bileitä ees vieres
On säädöt taas pieles, vain hyöty muista mieles
On oleminen nuivaa, häpyäkin kuivaa

No mikä totakin nyt riivaa
Vaik just sanoin häpyy kuivaa se silti sitä ruinaa
Sano pitäis mut hakkaa nii et olemasta lakkaan
Vakoo peliin lykkään taas äijä musta tykkää

Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on niin väsy narkkaamaan ja juomiseen
Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on loppu narkkaamaan ja juomiseen

Tämä on “Tiitun” (käytetty nimimerkkiä) kuvaelma nuoruudestaan. Huumemaailmaan Tiitu joutui varhain. Ala-asteella Tiitu oli koulukiusattu. Ylä-asteelle siirryttäessä hän halusi välttää kiusaamisen. Ja paras tapa tähän oli kuulua kovien tyyppien joukkoon. ”Kerran yritin juosta kiusaajaa karkuun auton alle. Olin niin loppu kiusaamiseen. Olisin mieluummin kuollut, kun ottanut jälleen kerran turpaan. Mitä tahansa, että se helvetti loppuisi, ajattelin”

Mutta se ei loppunut. Siitä alkoi Tiitulle vain uusi, entistä rankempi helvetti. Huumehelvetti. ”Enää minua ei kiusattu. Sain kavereita ja koin, että vihdoin minua arvostettiin. Toki arvostuksen eteen piti olla se hulluin…  Piti olla se, joka juo eniten, polttaa pilvensä isoimmasta bongista ja uskaltaa kokeilla hurjempia ja hurjempia huumeita”

Kierre alkoi syvetä. Tiitu huomasi olevansa jo pahasti koukussa aineisiin. Opinnot jäivät ja kaveripiiri muuttui hurjemmaksi. Kuvioissa oli jälleen pelko ja väkivalta. Kaikilla vain hyöty muista mielessä. Millään ei ollut itseisarvoa, paitsi huumeilla. Keneenkään ei voinut luottaa. Oma poikaystäväkin uhkaili tapaa ja pahoinpiteli rajusti Tiitua.

Tämäkään ei ollut sitä elämää, mitä Tiitu halusi elää. Onneksi Tiitulla piili pieni toivon kipinä elämisen arvoisesta elämästä. Hän halusi lopettaa käyttämisen, mutta ei itse pystynyt hallitsemaan pakkomiellettään ja palasi aina käyttämään. Lopulta Tiitu totesi olevansa täysin voimaton huumeisiin. Hän hakeutui hoitoon ja meni NA-vertaisryhmiin.

Tiitulle ainoa vaihtoehto oli täysin lääkkeetön hoito, koska myös lääkkeitä Tiitu oli väärinkäyttänyt 13-vuotiaasta asti. Tiitu pääsi sisälle Hietalinna-yhteisöön. Hietalinnassa ollessa Tiitu kuuli YAD:n tukiystävätoiminnasta ja hän lähti siihen avoimin mielin mukaan.

huominen pieniLaitoshoidon päätyttyä Tiitulle oli tullut paljon uusia raittiita ystäviä NA-ryhmien ja YAD:n kautta. Mieluisaa tekemistä riitti. Tukiverkostosta tuli vahva ja monipuolinen. YAD:n ja NA-ryhmien lisäksi Tiitu haluaa sanoa kiitoksen Kalliolan Avomyllyn- ja Avokiskon väelle, Nuorisoaseman työntekijälleen sekä Harjulalle, joka on päihdekuntoutujille tarkoitettu paikka viettää päiviä silloin, kun muuta ohjelmaa ei vielä arkipäiviin ole pystynyt ottamaan.

Tiitu sai elämästä kiinni. Alussa tunteiden hallinta oli vaikeaa, ja monet elämän perusasiat piti opetella ensimmäistä kertaa. ”Kiitos vankan tukiverkoston. Minulla oli aina joku jolle soittaa ja joka ymmärtää, kun oli vaikeaa ja teki mieli huumeita. Yksin ei enään tarvitse olla – ellen itse niin valitse. Oma osuus on tottakai tehtävä. Ites on otettava vastuu omasta hyvinvoinnista.”

Tänä päivänä Tiitulla on mukava työ, hän opiskelee, harrastaa, viettää aikaa ystävien kanssa, matkustelee ja käy ”säännöllisesti, mutta ei enää niin usein” NA-ryhmissä. Päihdeongelman kanssa kamppaileville Tiitu haluaa korostaa ”Kun olin valmis tekemään mitä tahansa, että minun ei tarvitse käyttää huumeita, olin valmis etsimään ja ottamaan vastaan tarvitsemani avun. Apua on ollut niin paljon, kuin olen ollut valmis vastaanottamaan. Tarvitsee vain olla nöyrä ja myöntää tarvitsevansa apua. Itse sinun ei tarvitse pärjätä.”

Kaunis kiitos Tiitulle tarinansa jakamisesta. On ollut ilo seurata matkaasi. Ja kuten Tiitun kertomasta lukee, on päihteettömänä saatavilla paljon tukea ja tekemistä:

YAD:n tiimoilta voi touhuta Helsingissä mm. paikallisosastossa (kaikille avointa toimintaa), tukiystävätoiminnassa (entisille päihteiden käyttäjille ja vapaaehtoisille tukiystäville suunnattua toimintaa, uusia tukiystäviä koulutetaan syksyllä 2012) näistä lisätietoja Annukalta p. 050 567 8451.

DanceWise2-toiminnassa taas on mahdollista olla mukana järjestämässä Sideffect-bileitä tai osallistua festareiden ensiaputiimeihin jne. Näistä lisää Villeltä p. 050 411 6983 ja Tuukalta p. 040 512 7378.

Iloista loppukesää, tuetaan toisiamme ja hymyillään syksyn sateille!

Annukka
Pk-seudun tukitoiminnan koordinaattori