”Tänään minun ei tarvitse käyttää”

YAD:n tiloissa Jyväskylässä ja Tampereella kokoontuu viikoittain Nimettömien Narkomaanien (NA) vertaistukiryhmiä. Todettakoon heti näin alkuun, että NA-ryhmät eivät kuulu YAD:n toiminnan piiriin, vaan ovat täysin itsenäisiä. YAD ainoastaan tarjoaa tilat ryhmien käyttöön.
NA:n toiminta perustuu vertaistukeen. Ryhmäläiset auttavat toisiaan pysymään puhtaana huumeiden käytöstä. NA:ssa huume-termin alle luokitellaan myös alkoholi. Ryhmissä käsitellään addiktion tuomia ongelmia paljon syvemmin kuin pelkästään huumeidenkäytön osalta. Huumeongelma on ollut varmastikin kaikille NA:n jäsenille se ilmeisin addiktiosairauden ilmenemismuoto, mutta sairaus aiheuttaa yleensä ongelmia lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Addiktiosta puhutaan tunne-elämän sairautena, joka on saattanut hyvinkin olla olemassa jo ennen huumekierteen alkua.

Historian ensimmäinen NA-ryhmä pidettiin New Yorkissa 1948. Suomessa NA aloitti toimintansa 1985. Säännöllistä toiminta on ollut vuodesta 1988 lähtien. Suomessa pidetään tällä hetkellä noin 130 kokousta viikossa noin 50 eri paikkakunnalla.

NA:ssa sovelletaan AA:n (Nimettömät Alkoholistit) kehittämää 12 askeleen toipumisohjelmaa. NA-kirjallisuus oli pitkään hyvinkin suoraan AA:lta lainattua, vain sana alkoholisti oli korvattu addiktilla. NA:n kasvaessa omaa kirjallisuutta on alkanut kertyä yhä enemmän.

NA on matalan kynnyksen vertaistukimuoto. Kokouksissa ei ole mukana koulutettuja alan ammattilaisia eikä toimintaan liity mitään velvoitteita tai pakkoja. Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa käyttäminen.

Olen itse ollut nyt muutaman vuoden puhtaana huumeista. Voisi sanoa, että koko tämän hetkisen elämäni perusta on valettu NA:ssa. Kuulin NA:sta ensimmäisen kerran kaverilta, joka oli ollut kuukauden käyttämättä ryhmien avulla. Itse olin silloin vielä sellaisessa tilassa, että en kokenut moisten ryhmien olevan ollenkaan minua varten. Saatoin jopa hieman naureskella koko ajatukselle. Todellisuudessa olin jo henkisesti aivan loppu, mutta pakkomielle käyttää huumeita oli niin kova, etten voinut kuvitellakaan lopettavani, en koskaan. Eräänä niistä monista tuskan täyttämistä aamuista, jolloin huumeet olivat taas loppu eikä missään ollut mitään järkeä, minussa heräsi halu päästä eroon siitä paskasta. On vaikea sanoa, mistä tämä halu yhtä äkkiä syntyi. Yksi tekijä oli varmastikin se, että olin nähnyt tuon NA:ssa käyvän kaverini elävän ilman huumeita. Muita vastaavia tapauksia en ollut koskaan tavannut. Soitin tälle kaverille ja kysyin milloin seuraava ryhmä kokoontuisi. Seuraavana päivänä istuin ryhmässä.

Ensimmäinen ryhmäkokemukseni oli vaikuttava. Oli käsittämätöntä nähdä toistakymmentä entistä huumeiden käyttäjää, joista enemmistö selvästi nautti elämästään selvin päin. Jotkut olivat olleet vuosia puhtaana, mikä vaikutti yhdeltä maailman mystisimmistä taikatempuista. Oli vaikea uskoa jonkun olevan entinen käyttäjä ja nauttivan olostaan. Tunsin olevani oikeassa paikassa. Ensimmäistä kertaa sain lähes koko elämäni ajan minua vaivanneelle tuskaisuudelle nimen. Se oli vapauttava tunne. Jo vuosia ennen kuin aloin käyttää huumeita, olin ollut hyvin ahdistunut ja herkkä ihminen, jolla oli vahva taipumus erilaisiin riippuvuuksiin. Tuossa ensimmäisessä ryhmässä sain tietää olevani addikti.

Aloin käymään säännöllisesti ryhmissä oppien ymmärtämään tapaani kokea maailma. Pysyin alkuun kymmenisen kuukautta kuivilla. Sitten retkahdin. Se on ainoa kerta, kun olen lähtenyt uudestaan kokeilemaan, että olisikohan jonkinlainen päihteiden käyttö vielä kohdallani mahdollista. Ajattelin kokeilla sellaista kohtuullista kaljan litkimistä aina välillä viikonloppuisin. Ei mitään kovempaa. Kokeilusta kehkeytyi kohtuullisen painajaismaiset kolme kuukautta. Jäin oikeastaan heti kättelyssä uudestaan koukkuun sekakäytön ihmeelliseen maailmaan. Kun tajusin tehneeni hieman väärän valinnan, oli jo myöhäistä kääntää kelkka ympäri. Siinä sitä sitten painettiin menemään sekavassa tilassa tiedostaen jokaisena hetkenä, kun ajatus vähänkään kulki, että en kykene samanaikaisesti elämään millään tapaa mielekästä elämää JA käyttämään huumeita. Mahdoton yhtälö. Kolmen kuukauden sekoilun jälkeen kaikki päättyi itsemurhayritykseen. En oikein muutakaan enää keksinyt. Onneksi yritys jäi sopivan vajaaksi. Tämä tilanne oli selvä käännekohta elämässäni. Koin sairaalassa jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että nyt olisi vielä yksi mahdollisuus tarjolla, yksi lisäelämä. Vielä ei tarvitse tulla game over välkkymään ruutuun.

Sairaalasta päästyäni painelin heti seuraavaan NA-ryhmään, koska tiesin saavani sieltä tarvitsemani avun. Sillä tiellä olen edelleen. Retkahdus oli kohdallani, niin kuin on monen muunkin kohdalla ollut, vahvistava kokemus. Se vahvisti entisestään käsitystäni addiktion luonteesta ja omasta kyvyttömyydestäni hallita huumeiden käyttöä. Valinta huumeiden käytön suhteen on minulle tänä päivänä suora valinta elämän ja kuoleman välillä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta näin se on. Ymmärrettyäni tämän syvemmällä tasolla minun on ollut helppo tehdä valinta.

Isoin asia, mitä olen NA: n kautta saanut, on totta kai vapaus huumeista ja käyttämisen pakkomielteestä. Sen lisäksi olen saanut paljon välttämättömiä työkaluja elämän haasteista selviämiseen addiktina. Olen oppinut tuntemaan itseni ja saanut voimia lähteä rakentamaan elämää eteenpäin. Yksi tärkeä NA:ssa oppimani asia on se, että pelot haihtuvat parhaiten kohtaamalla ne, vaikka se ei kovin miellyttävää koskaan ole ollutkaan. Kärsin pitkään huumeiden käytön lopettamisen jälkeen kovista pelko- ja ahdistustiloista. Ne ovat kuitenkin helpottaneet ajan kanssa, kun olen konkreettisesti alkanut työskennellä asian eteen.

Toipuminen päihdeongelmasta vaatii paljon. Elämä selvin päin, varsinkin alkuun, oli toisinaan hyvinkin tuskaista. Elämä piti oppia ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee vastaan. Etenkin erilaisten tunteiden kohtaaminen oli hankalaa. Niistä oli vieraantunut aika lailla käyttöaikana. NA-ohjelma on ollut minulle elämään opettelemisen ohjelma. Mitä enemmän olen saanut elämääni sisältöä, sitä enemmän olen löytänyt tahoja, joiden kautta opetella elämistä ja saada uusia ja vahvistavia kokemuksia.

NA:n avulla rakentuneen perustan päälle olen saanut kyhättyä elämisen arvoisen tilan. Olen saanut työkyvyn takaisin, mikä on mahdollistanut elämän sisällön monipuolistamisen työllä ja opiskelulla. Olen päässyt monen vuoden tauon jälkeen kiinni niihin harrastuksiin, jotka olivat iso osa elämääni ennen huumekierrettä. Itse asiassa on aika omituista huomata, että olen saanut elämääni oikeastaan kaikki ne asiat, mistä haaveilin lopetettuani käyttämisen.

En tule koskaan olemaan sataprosenttisen vapaa menneisyydestäni. Minulla tulee ehkä aina olemaan jollain lailla häiritseviä pakkomielteitä. Se ei haittaa. Niiden kanssa pystyy elämään. Tärkeintä on, että käyttämisen pakkomielle on poissa ja pystyn enimmäkseen nauttimaan elämästä. Päihdeongelmasta toipumisen tie on elämän mittainen. Toipumista tapahtuu asteittain aikataululla, jota minä en päätä. Tänään minun ei tarvitse käyttää. Se on pääasia, joka mahdollistaa kaiken muun. Minun kohdallani vertaistuen merkitys on ollut valtava tässä kehitysprosessissa. En voi liikaa puhua sen puolesta. En osaa edelleenkään sanoa miksi se toimii. Olen analysoinut sitä paljon, mutta enää en jaksa leikkiä tutkijaa. Minun ei tarvitse tietää. Minulle riittää, että se toimii. NA ei ole ainoa ratkaisu huumeongelmaan. Jokainen ihminen on yksilö ja tarvitsee itselleen sopivan ratkaisumallin. Jos jollain on huumeongelma ja haluaa siihen apua, suosittelen kokeilemaan NA-ryhmiä. Ei siinä ainakaan mitään voi menettää, mutta paljon voi saada.

Lisätietoja NA:n toiminnasta heidän nettisivuiltaan.

– Nimetön Addikti –