Rakkaudesta lajiin

Sain tänään yllättäen pyynnön esitellä yhdistyksemme toimintaa kahdelle nuorelle naiselle. Suurena diaesitysten ystävänä olen tottunut esittelemään toimintaamme erilaisten kaavioiden ja kuvasarjojen kautta, mutta nyt, kun tilanne tuli vastaan ennakoimatta, jouduin tyytymään pelkän puheen voimaan. Kun olin esitellyt ehkäisevän huumetyön menetelmäkortteja jo tovin, totesi toinen kuulijoista, että ”sä taidat todella tykätä tästä työstä!” Ja oikeassa hän oli. Työtä voi tehdä monesta syystä, ja minulle yksi tärkeimmistä on rakkaus lajiin.sitaatti-minapystyvyys

Vaikka ajatus lähti menetelmäkorteista, niin eivät ne kortit sinällään mikään suuri intohimon kohde kuitenkaan ole. Sen sijaan siinä, mitä kortit minulle edustavat, aletaan olla hyvin lähellä sitä.

Vaikka päihdekeskustelussa aikuisella on hyvä olla perusfaktat kunnossa, ei päihdekasvatuksen tarvitse kuitenkaan olla mikään mörkö. Menetelmäkorttien tarkoitus on tehdä päihdekasvatusta, huumeisiin ja niiden käytön lieveilmiöihin liittyviä teemoja ja päihde- ja riippuvuusproblematiikan moninaisuutta helpommin lähestyttäviksi aiheiksi nuoren ja aikuisen välisissä keskusteluissa. Parhaimmillaan toiminnalliset, vuorovaikutukselliset menetelmät virittävät parviälyä ja vertaisjakamista. Ryhmän osasten erilaisia tietoja ja kokemuksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin osiensa summa, ja parhaimmillaan oppijan roolissa ovat niin ohjaajat kuin ohjattavatkin.

minapystyvyysKasvatustieteissä puhutaan minäpystyvyydestä (self-efficacy). Minäpystyvyyden idea on kuvattu selkeästi ja kansantajuisesti mm. täällä, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa uskoa omiin kykyihin. Minäpystyvyyden kautta voidaan ennustaa opintomenestystä melko hyvin. Toisin sanoen tyyppi, joka uskoo omiin kykyihinsä, myös onnistuu annetussa tehtävässä todennäköisemmin, kuin sellainen tyyppi, joka ei usko. Minäpystyvyys rakentuu sellaisista tekijöistä kuten aiemmat onnistumisen kokemukset, muiden henkilöiden onnistumisen tarjoama esimerkki, kannustus ja fysiologiset tekijät (kuten, ettei vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys muutu paineen alla hyperventiloinniksi).  Minäpystyvyyden termi on minulle melko uusi, mutta siitä on samalla tullut nopeasti tärkeä. Maailma tarvitsee minäpystyvyyttä.

Koko homman punainen lanka tulee tässä: parhaimmillaan menetelmäkortit tuovat ammattilaisille arkipäiväiseen työhön sellaisen elementin, joka tukee heidän minäpystyvyyttään suhteessa päihdekasvatukseen – tunnetta siitä, että tähän pystyn ja tässä onnistun. Nuorisotyön ydin ja johtava ajatus on puolestaan tukea ja edistää prosessia, jossa nuoret rakentavat itse omaa minäpystyvyyttään suhteessa omaan elämäänsä. Päihdekasvatus kulkee tässä mukana yhtenä elementtinä, osana yleistä kasvatustehtävää. Kaikki, mitä meillä ammattilaisilla ja aikuisilla, mutta myös teillä vertaisilla ja ystävillä, on tehtävissä sen eteen, että nuorilla on rohkeutta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, on äärimmäisen tärkeää. Kannustavana esimerkkinä uskosta itseen ja omiin mahdollisuuksiin elämässä voit toimia juuri sinä.

– Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

TONI auttaa ammattilaista kohtaamaan huumeriippuvaisen

toniSyksyn aikana Exp2:ssa on tähän mennessä kohdattu 93 nuorta ja tehty yhteensä 12 päihdekasvatuskeikkaa. Näiden lisäksi kokemusasiantuntijat ovat olleet kertomassa ja keskustelemassa kannabiksesta Pispalan Päihde- ja mielenterveyspäivillä, viisastamassa tyyppejä Kamavapailla ja jakamassa tietoaan opinnäytetyöhön. Syksyn aikana 3 kokemusasiantuntijaa on jatkokouluttautunut Guruiksi ja toimintaan on sitoutunut 4 uutta kokemusasiantuntijaa. Puhumattakaan kaikesta muusta toiminnasta (projektin ohjausryhmä, paikallistiimit, tukiystävätoiminta ja muu päihdekasvatus), jossa meidän tyypit on mukana.

Iso pusku on ollut kehittää ammattilaiskoulutus huumeiden käyttäjän / toipujan kohtaamisesta. Olemme nimenneet sen Toniksi, muistaen nimeään kantavan ihmisen lisäksi kukin omia huumeiden vuoksi kuolleita läheisiämme. Tätä koulutusta pilotoitiin Kamavapailla ja jatkokehittämisen jälkeen nyt joulukuussa Tredussa ja Tamkissa sairaanhoitajaopiskelijoille. Koulutuksen tavoitteena on lisätä kokemustiedon avulla ammattilaisten osaamista, ymmärrystä ja uskallusta kohdata käyttäjiä ja toipujia oikealla tavalla.

Koulutuksessa muistutetaan, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihmisenä (ei ongelmana) ollen itsekin läsnä (eikä piilossa byrokratian, välinpitämättömyyden, kyynisyyden, pelon tai liian paksun ammattiroolin takana). Kohtaamistyöhön tarjotaan välineitä lisäämällä ymmärrystä päihderiippuvuussairaudesta kokemuksen näkökulmasta.

Esimerkkinä yhdestä osiosta on seuraava kuva, jonka pohjalta koulutuksessa keskustellaan lopettamisen vaikeudesta.

kipina

 

Kipinä lopettamiseen on syntynyt. Käyttö ei enää tunnu tarjoavan sitä, mitä siltä hakee – ei ole ehkä pitkään aikaan. On halua lopettaa, mutta onko tarpeeksi tukea, välineitä ja jaksamista opetella uusi tapa elää? Tätä ristiriitaa kuvataan Kipinässä.

Kysy lisää Toni-koulutuksesta:

Ville Nieminen
EXP2-projektityöntekijä
ville.nieminen@yad.fi
0400 218 360

Susanna Kärki
EXP2-projektityöntekijä
susanna.karki@yad.fi
040 721 1872

– Susanna Kärki, Exp2-projektityöntekijä, YAD ry

Kokemustieto päihdekasvatuksen perustana – Expa-hankkeen satoa

Kohta on kolme vuotta Expa-hankkeen touhuja takana, joten on aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksepäin. Mitä jäi käteen? Tarkoituksenahan oli siis kehittää käyttötaustaisten nuorten aikuisten kokemusasiantuntijuutta hyödyntävä toimintamalli, jolla voidaan tuottaa laadukasta ehkäisevää huumetyötä nuorille.

Henkilökohtaisena motivaationani lähteä tähän hommaan oli se omina kouluaikoinani saamani huono ja vastuuton, jopa tarkoitustaan vastaan toiminut huumevalistus, jonka rakennusaineina oli käytetty amerikkalaisten huumesodan veteraanien aikanaan pelotteluhengessä keksimiä myyttejä. Näillä valheillahan yritettiin alun perin ajaa rasistista agendaa laiskoiksi (mutta murhanhimoisiksi!) pilvenpolttajiksi leimattuja meksikolaisia ja tummaihoisia vastaan. On selvää, että tällaiselle joidenkin ihmisten alistamista varten keksitylle pohjalle ei vastuullista nuorten päihdekasvatusta voi rakentaa.

Aion tällä kertaa ruotia asioita myönteisessä ja optimistisessa hengessä, sillä siihen on hyvä syy: Expassa ehdittiin 2013–2015 saada aikaan paljon hyvää. Alle teinkin muutamista saavutuksistamme listan, ne kun ovat niin kovaa huutoa nykyisin:

  • Koulutimme yhteensä 22 vapaaehtoista kokemusasiantuntijoiksi Tampereella ja Jyväskylässä.
  • Kehitimme yhteistyössä heidän kanssaan hankkeen oman Ränni-päihdekasvatusmenetelmän, jossa päihteidenkäyttöä käsitellään lähtien liikkeelle ihan tavallisista asioista, joita jokainen nuori kokee.
  • Kohtasimme Ränni-keikoilla monenlaisia nuoria ja kävimme heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja.
  • Järjestimme vapaaehtoisillemme työnohjauksellista tukea ja päihteetöntä hauskanpitoa monenlaisen virkistystoiminnan merkeissä.
  • Tapasimme lukuisia ammattilaisia uusien asioiden oppimisen ja opittujen juttujen jakamisen merkeissä.
  • Teimme kouluttamiemme vertaisneuvojien kanssa kannabiksen haittoja vähentävää työtä käyttäjille Päihdelinkin foorumin Savusaunassa.
  • Sorvasimme YAD:iin sopivan mallin tälle koko touhulle: tapana on ollut, ettei meillä YAD:ssa hirveämmin pingotella eli ei tingitä asenteesta, muttei myöskään ehkäisevän työn laadusta.

Näihin ja kaikkiin muihinkin hankkeen aikana tehtyihin juttuihin voi tutustua tarkemmin hankkeen sivuilta löytyvästä Expan sosiaalisesta tilinpäätöksestä 2013–2015. Alla oleva sanapilvi kuvaa Expan toimintaa:

expa-wordcloud

Jäljellä on enää kotvanen lomailua, loppuraportin kirjoittaminen rahoittajallemme Raha-automaattiyhdistykselle ja suuntaaminen kohti uusia haasteita. Ehdin jo kirjoittaa tässä työssä tutuiksi tulleista toimintatavoista tyyliin meillä YAD:ssa… pian on kuitenkin aika jättää jäähyväiset rakkaaksi käyneelle työyhteisölle ja heittää pallo teille, jotka jatkatte tärkeää työtä nuorten parissa. Minä kiitän – etenkin kaikkia teitä vapaaehtoisia, joiden kanssa minulla oli etuoikeus työskennellä – ja kuittaan!

– Juuso Armila, hanketyöntekijä, YAD ry

P.S. Kokemusasiantuntijatoiminta YAD:ssa ei tietenkään lopu, vaan Exp2-jatkohanke jatkaa 1.4.2016 alkaen. Kiitettäköön samalla siis myös rahoittajaamme luottamuksesta! ray_tukee_hyvia_tekoja

Vapaaehtoistyö järjestössä

Noin niinkun teknisesti järjestön perustamiseen tarvitaan joukko ihmisiä (pienikin joukko riittää), lain vaatimat paperit ja rekisteröinti. Tarvitaan myös syy, miksi halutaan järjestö perustaa, jokin yhdistävä tekijä. Porukan yhdessä pitävä tekijä saattaa olla sitten jotain muuta, kuin syy, miksi järjestö on perustettu. Ja tämä on mielenkiintoista.

Mietin millä sanalla meitä yadilaisia haluaisin kuvata. Se on rohkeus. YADilaiset ovat rohkeita.

infopisteeltaEi ole helppo lähteä kotoa, matkustaa ensin sovitulle kohtauspaikalle ja hypätä pikkubussin kyytiin vieraiden ihmisten sekaan määränpäänä festarityö. Sovittaa ajatuksensa ja olemisensa 7 muun henkilön kanssa, uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ja hyväksyä muiden. Sopia viikonvaihteen ruoista kaikkia tyydyttävästi ja nukkua vieraiden kanssa ahtaasti. Jakaa työvuorot, sadetakit, ruokatermokset ja vielä omat mielipiteetkin. (Unohtamatta, että tämän lisäksi agendalla on tehdä vuorovaikutuksellista, tuloksellista ja arvioitavissa olevaa ehkäisevää päihdetyötä.) Jokaisella festarireissulla jokainen osallistuja joutuu luopumaan jostain omastaan hetkellisesti yhteisen hyvän ylläpitämiseksi. Joskus se on pissatauko tai töräys hammastahnaa, joskus halu sanoa viimeinen sana tai lempibändin keikka. Yleensä festareilta palannut yadilainen haluaa vain nukkua ja olla puhumatta kenellekään vähään aikaan mitään.

Ei ole myöskään helppoa lähteä pitämään päihdekasvatustunteja yläkouluikäisille. Mahdollisuus siihen, että tietosi tai kokemuksesi kyseenalaistetaan, kuulijakunta tekee omiaan tai lyö homman leikiksi on olemassa. Jännitys esiintymisestä kalvaa edellisyön unta, päihdekasvattajaparikin on vieras ja opettajanhuoneessa ennen sessiota tarjotut kahvit lisäävät mielikuvaasi siitä, että saatatte olla eri linjoilla opettajan kanssa.

Luottamushenkilötkään eivät pääse helpolla. Yhdistys on valtakunnallinen ja isohko toimija. Mielipiteitämme arvostetaan ja niitä kysytään usein. YAD on jäsenjärjestö ja kokoaa jäsenistön mielipiteet kannanotoiksi ja linjauksiksi myös ajankohtaisista asioista. Näiden takana on seisottava ja niiden on oltava hyvin perusteltuja ideologiaa unohtamatta.paikkarilaisiaHelppoa ei ole paikallisosaston toimintakaan. Anomus- ja arviointikaavakkeiden täyttäminen, rekisterien ylläpitäminen ja toiminnan suunnitteleminen voivat olla joskus yksinäistä puuhaa. Toiminnasta vastaavat ottavat riskin siitä, että järjestetty toiminta ei kiinnostakaan kaikkia.  Iloiset viestinvaihtelut somessa eivät realisoidu kaikkien lupaamina vastuunkantamisina. Vapaan tekemisen tuottaminen ryhmällä tuo omat mahdollisuutensa, mutta myös haasteensa. Kunnissa paikallisella tasolla päihdekasvatuksesta ollaan montaa mieltä. Vaatii rohkeutta puolustaa YADin linjaa tehdä päihdetyötä.

Kuulostaa raskaalta, mutta näistä huolimatta rohkeutta on vuodesta 1988 riittänyt.liisan-sitaatti

Vuodesta toiseen joukko yadilaisia lähtee festarityöhön ja palaute festarikävijöiltä ja yadilaisilta on toiminnasta ylistävää. Tiivis ja hektinen viikonloppu mahdollistaa uusiin ihmisiin tutustumisen oivallisella tavalla. Tuloksena on tullut kaikkea FB-kaveruuden ja avioliittojen väliltä. Ajoittain karutkin olosuhteet luovat pärjäämisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Infopisteillä kävijöille halutaan tarjota parasta ja vapaaehtoisia kiinnostaa kartuttaa tietotaitojaan talven aikana seuraavia festareita varten.

Joukko yadilaisia haluaa tehdä päihdekasvatus- ja kokemusasiantuntijakeikkoja, koska huomaa niistä olevan hyötyä. Moni nuori uskaltaa kysyä yadilaiselta jotain omaan elämään liittyvää, mitä ei ole ennen uskaltanut tai saa uudenlaisen näkökulman vaikka siitä, mihin kaikkeen käyttö vaikuttaa. Se on harvinainen paikka missä mitä vaan huumeisiin liittyvää saa kysyä ja siihen pyritään vastaamaan. Opettajat ja ohjaajat pyytävät uudestaan vierailulle.

paikkari-variesteYADissa altistuu halulle opiskella alaa ja paikallisosastotyö on mahdollisuus kokeilla vahvuuksiaan vaikka ohjaajana. Paikallisosastoissa kokeillaan myös loputtomasti uusia juttuja. Tulisiko sinun itseksesi välttämättä lähdettyä tankotanssiin, mindfullnesia oppimaan, telttailemaan talvella, tutustumaan ulkomaille päihdetyöhön, vierailulle yhteisöhoitopaikkaan, järjestetämään rokkikeikkaa tai vaikka lorottamaan yhdistyksen logoa lumihankeen. Porukassa tämä kaikki on mahdollista. Helposti.

Listatut syyt eivät vielä kerro koko totuutta YADista, eikä syytä siihen miksi porukka pysyy kasassa. Yadilaiset näyttävät onnellisilta, antavat ylistävää palautetta YADista, saapuvat yhä uudelleen mukaan ja suosittelevat hommaa muillekin. Meillä on yhteinen juttu, jota on kuitenkin hankala tätä paremmin sanoittaa. Se ei ole salaisuus, sen voi kokea tulemalla mukaan. Osallistua voit joka päivä (addikti) tai vain vaikka kerran vuodessa. Jokaisella hetkellä on merkitystä.

T: Yadilainen Hanna Lamberg, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, sijoituspaikkana Jyväskylä, Lutakko

Tulee rohkeuden lisäksi mieleen toinen kuvaava sanapari ja se on ”terve hulluus”. Mutta ehkä se on niitä asioita, mitä pitää sitten itse kokea.

Mitä kokemusasiantuntija saa vapaaehtoistyöstä?

Kokemusasiantuntijuus mielletään usein vastikkeelliseksi toiminnaksi, toimiihan kokemusasiantuntija usein muiden palkkatyötä tekevien asiantuntijoiden rinnalla. Ehkäisevän päihdetyön kentällä toimii kuitenkin myös paljon vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoita. Mikä saa nuoren aikuisen sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan päihdekasvatuksen parissa?

Vapaaehtoisten kokemusasiantuntijoiden motiivit toimintaan mukaan tulemiselle liittyvät pitkälti työn sisältöihin ja odotuksiin; halutaan auttaa, jakaa omaa kokemusta ja toisaalta kerätä itselle arvokasta tietotaitoa esimerkiksi tulevaisuuden työelämää tai opiskelua varten. Kokemusasiantuntijana toimiminen ei ole välttämättä loppuelämän ura tai elämäntehtävä, vaan välietappi matkan varrella. YAD ry:n Expa- projektin uusille vapaaehtoisille kokemusasiantuntijoille tehdyssä kyselyssä tärkeimmiksi motiiveiksi kokemusasiantuntijatoimintaan lähtemiseen nousivat muiden auttaminen, itselle saadun avun jakaminen eteenpäin ja nuorten päihdeongelman ehkäisyyn osallistuminen. Muita tärkeitä motiiveja olivat mielekäs tekeminen vapaa-ajalle ja vapaaehtoistyö tapana toteuttaa kristillistä lähimmäisenrakkautta. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, että YAD ry:n toiminta itsessään on uskonnollisesti sitoutumatonta eikä sinällään rakenteellisesti tarjoa hengellistä ulottuvuutta.

wordcloud

Vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoita haastateltiin toisen kerran sen jälkeen, kun heillä oli takanaan vähintään vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä päihdekasvatuksen parissa. Haastattelujen perusteella varsinainen toiminta avasi kokemusasiantuntijalle uusia näkökulmia. Toimintaan sitoutumisen myötä vapaaehtoistyö muuttui henkilökohtaisemmaksi ja sitä tarkasteltiin enemmän omien tunteiden ja vapaaehtoistyössä koettujen tilanteiden kautta.

Kokemusasiantuntijuustoiminnassa vähintään vuoden ajan olleiden tärkeimmät motiivit jakautuivat kolmeen osaan:

1.Uuden oppiminen, eli kehittymisen ja kasvun kokemukset
YAD ry:n kokemusasiantuntijatoiminnassa on mukana pääsääntöisesti nuoria aikuisia, joiden säännöllinen ja runsas päihteidenkäyttö on alkanut varsin nuorella iällä. Nuoren päihdekuntoutujan elämä on siis usein paitsi päihteettömyyden, myös aikuisuuden, sosiaalisten suhteiden ja arjen rutiinien opettelua. Parhaimmillaan hyvin ohjattu kokemusasiantuntijuustoiminta voi tukea tätä prosessia.

” No ehkä se, että mä olen pystynyt sitoutumaan tähän näin pitkään, ja tämä on myös auttanut mua. Kun mä olen tullut puhtaaksi, niin mä olen meinannut tipahtaa siinä välissä joskus, mutta tämä on pisin pätkä (raittiutta) mitä minulla on tässä ikinä ollut, että on vaatinut just tätäkin hommaa että en ole turvautunut niihin tapoihin, jotka ei vaadi niin paljoa ponnisteluja.” (Haastateltu kokemusasiantuntija)

2.Päihdekasvatus nuorten parissa
Nuorten kanssa tehtävä työ ja nuoriin vaikuttaminen oman kokemuksen kautta koettiin vapaaehtoistyössä hyvin tärkeäksi. Kokemusasiantuntijoiden ajatukset nuorten kohtaamiseen liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista olivat hyvin maltillisia. Nuoria kohdatessa kokemusasiantuntijoiden toiveet liittyivät pääasiassa kuulluksi tulemiseen: nuorille haluttiin tarjota uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta.

Kokemusasiantuntijoilla on myös halu vaikuttaa siihen tapaan, millä päihteistä nuorten kanssa puhutaan. Yksittäisten aineiden haittojen, vaikutusten tai riskien sijaan halutaan puhua enemmän niistä tarpeista ja tilanteista, joita päihteiden ongelmakäytön taustalla saattaa olla. Nuorille halutaan tarjota ymmärrystä päihdeongelmien luonteesta ja riippuvuuksista. Esimerkit omasta elämästä voivat olla yksi keino tämän tiedon jakamiseen.

”Mä haluan auttaa. Sitten juuri ne hyvät kokemukset niistä että kun on käynyt puhumassa ihmisille, niin sitten siellä oikeasti joku yksi-kaksi tyyppiä saattaa oikeasti kuunnellakin. Tai siis kaikki kuuntelee, mutta oikeasti kuunnella ja sisäistää niitä juttuja. Että ne oikeasti säikähtää, että oletko sä sellaistakin ja.. tiedätkö sillein? Että huomaa, että se menee perille se juttu ja että sillä on vaikutus niihin ihmisiin.”

3.Omat tunteet ja tarpeet
Vapaaehtoistyö tarjoaa myös pintoja omien tunteiden ja tarpeiden toteuttamiselle. Koska kokemusasiantuntijoilla on taustallaan laitoshoitoa vaatinut päihdeongelma jälkihuoltoineen, ja sen kautta kokemus autettavana olemisesta. Toimiminen vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana antoi mahdollisuuden siirtyä palveluiden käyttäjästä niiden tuottajaksi. Uusi rooli aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä lisäsi itsearvostusta ja tunnetta siitä, että on hyödyksi.

”Kun alkaa miettiä sitä muun entistä elämää ja nykyistä elämää sitten. Kun musta on muutenkin ihmiset huomanneet että oon tosissani ja haluun niin kuin pois ja muuttua, niin sitten ne on myös uskoneet siihen ja satsanneet siihen, että sitä kautta… Kyllä siitä tulee aina sellainen kiitollisuus. Että on päässyt tähän pisteeseen. Mua on autettu tosi paljon.”

Arki tarjoaa luonnollisia heijastuspintoja vapaaehtoistyössä opitulle ja sen testaamiselle. Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuustoiminta voi tukea toipumista sekä tarjota uusia välineitä ja taitoja arjen hallintaan ja uuden, päihteettömän identiteetin rakentamiseen.

rantakivet auttaminen

Teksti ja lainaukset perustuvat Petra Pohjosen pro gradu –tutkielmaan ”Tätä mun kuuluu tehdä”- päihdetaustaisten nuorten aikuisten motiiveja tehdä kokemustietoon pohjautuvaa päihdekasvatusta. Tutkielman kokoversio on luettavissa täällä.

Laatua putkeen! – Mitä jokaisen päihdeputken suunnittelijan tulee tietää ehkäisevästä huumetyöstä

Päihdeputkeksi kutsutaan kokemuksellisuutta ja draaman keinoja hyödyntävää ehkäisevän päihdetyön menetelmää, jossa osallistujat huone tai toimintapiste kerrallaan etenevät jonkun tarinan tai tapauskertomuksen eri vaiheissa. Päihdeputkia toteutetaan pääasiassa peruskoulun 6.–9. -luokkalaisille nuorille, ja niitä järjestävät esimerkiksi seurakunnat, koulut, yhdistykset ja nuorisopalvelut.

Elämyksellisyyteen perustuvien menetelmien yksi tavoite on vedota osallistujien tunteisiin. Tapahtumat ovat usein dramaattisia ja ahdistaviakin, jotta toivottu reaktio saataisiin aikaan. Osa päihdeputkista huomioi osallistujat ja heidän mielipiteensä jatkuvasti ja etenee täysin yleisön kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen ehdoilla. Osa taas muistuttaa enemmän huone huoneelta etenevää näytelmää vuorovaikutuksen jäädessä vähäiseksi tai puuttuessa kokonaan. Yleensä päihdeputkiin liittyy myös jonkinlainen purku- ja palautekeskustelu jälkikäteen.

Jos tavoitteena on ehkäisevän päihdetyön menetelmä, ei päihdeputkea tulisi typistää pelkäksi teatteriesitykseksi. Nuorille suunnattu teatteriesitys tai elokuva voi olla elämys, mutta se ei vielä tee toiminnasta päihdekasvatusta. Toiminnan kasvatuksellisuus syntyy vuorovaikutuksesta, nuorten omasta osallistumisesta, nuorten oman ajattelun herättelystä ja mahdollisuudesta ilmaista oma mielipide. Parhaimmillaan elämysmenetelmät toimivat pohjana ja innoittajana hyvälle keskustelulle.

putkilo

 

Erityisesti seuraavat tekijät kannattaa ottaa huomioon päihdekasvatuksellisia elämysmenetelmiä suunniteltaessa:

1. Nuorten kehitysaste

Päihdeputki ja sen aihepiirit kannattaa suunnitella niin, että ne aidosti koskettavat kyseisen kohderyhmän elämäntilannetta ja niistä on löydettävissä samaistumispintaa. On tärkeää, että nuoret ylipäätään ymmärtävät tapahtumat ja niiden väliset kausaalisuhteet. Myös käytettävän kielen/sanaston kanssa kannattaa olla tarkkana; ymmärtääkö vastaanottaja esimerkiksi päihteiden tai käyttövälineiden katunimet? Ehkäisevään päihdetyöhön liittyy aina se riski, että se mikä näyttäytyy aikuiselle ”varoittavana esimerkkinä” näyttääkin nuoren silmissä kiinnostavalta mahdollisuudelta.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös alkoholin rooliin suhteessa laittomiin päihteisiin. Päihdekasvatus vaikuttaa nuorten silmissä helposti epäuskottavalta, mikäli kaikki huomio kohdistuu vain laittomiin päihteisiin tai lakiperusteisiin. Edelleen merkittävin osa kaikkien ikäryhmien päihdeongelmista ja päihteiden käyttöön liittyvistä tapaturmista on alkoholin aiheuttamia, joten sen riskejä ja roolia ei tule vähätellä. Myös huumausaineiden kohdalla sama realismi on suotavaa. Riskien suurentelu tai suoranainen pelottelu vie pahimmillaan vain uskottavuutta toiminnalta.

2. Vuorovaikutuksellisuus

Ehkäisevää päihdetyötä on tutkittu paljon, ja sille on asetettu Suomessakin selkeitä laatukriteereitä. Yksi tärkeimmistä vaikuttavan ehkäisevän päihdetyön ominaispiirteistä on juuri vuorovaikutuksellisuus ja nuoren oman ajattelun herättely. Parhaat oivallukset ja oppimiskokemukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta. Erilaiset virikkeet ja draamalliset menetelmät ovat hyvä katalyytti nuorten ajatusprosesseille, mutta eivät korvaa vuorovaikutusta ja omien ajatusten tuulettamista.

Päihdeputken kaltaisissa menetelmissä nuoret kannattaa ottaa mukaan läpi toteutuksen. Eri ”huoneisiin” tai tilanteisiin voi liittyä nuorille suunnattuja tehtäviä, keskusteluja, valintoja ja ryhmätöitä. Niiden ei tarvitse välttämättä olla edes kovin pitkiä, kunhan nuorilla on jatkuvasti jonkinlainen selkeä rooli toteutuksessa.  Nuorten kanssa voi myös purkaa nähtyä kohtausta heti tapahtumien jälkeen: ”Mitä tässä tapahtui?” ”Miksi luulette henkilön X toimineen näin?” ”Oliko jotain, mitä ette ymmärtäneet?” ”Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?” jne.

Putken lopuksi kannattaa käydä vielä yhteinen, laajempi purkukeskustelu koko tarinaan liittyen. Mitä tunteita se on herättänyt, tuntuiko tarina nuorten mielestä uskottavalta, voisiko tarinan mukainen tilanne tapahtua oikeasti, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan kenellekin tarinan henkilöistä, säilyvätkö henkilöiden väliset ystävyyssuhteet jne.  Purkuosuuksien hyvä puoli on myös siinä, että jos joku ei ole ymmärtänyt tapahtumien kulkua, sanastoa tai jotain muuta toimintaan liittyvää, niin purun kautta voi päästä vielä kiinni siihen, mitä on tapahtunut.

3. Tavoite

Tärkein ja toimintaa voimakkaimmin ohjaava kysymys on luonnollisesti toiminnan tavoite. Ehkäisevään päihdetyöhön liittyvän tutkimuksen mukaan pelotteluun ja uhkakuviin perustuvat menetelmät vahvistavat negatiivisia päihdeasenteita niillä nuorilla, jotka ovat jo valmiiksi päihdekielteisiä. Sen sijaan niiden nuorten kohdalla, joilla on jo taustalla päihdekokeiluja tai muuten valmiiksi päihdemyönteinen asennemaailma, ei pelottelumenetelmillä ole havaittu toivottua tehoa. Lisäksi pelkojen ja uhkakuvien viljelyyn liittyy aina riski ahdistuksen lisääntymisestä niiden nuorten kohdalla, joiden läheisillä tai perheenjäsenillä on päihdekokeiluja tai runsaampaa päihteiden käyttöä.

Aktiivinen huumeisiin ja huumeiden käyttäjiin liittyvä pelottelu on myös omiaan ruokkimaan ns. narkofobiaa, joka taas heijastuu negatiivisena asenteena kaikkia huumeidenkäyttäjiä ja -kokeilijoita sekä heihin kohdistettuja tukitoimia kohtaan.  Ehkäisevän päihdetyön tavoitteiden kannalta on täysin tarpeetonta vahvistaa viihdeteollisuuden ja roskalehtien luomaa mielikuvaa, jossa ainoa huumeidenkäyttäjän profiili on jokaisen ”kunnon kansalaisen” terveyttä ja hyvinvointia uhkaava, seksipalveluita kauppaava, epämääräisessä luukussa asuva epäsiisti hylkiö. Lisäksi stereotyyppiseen ”narkkarikuvaan” liittyy riski siitä, että muunlaista, selvästi hyvinvointia haittaavaa päihteidenkäyttöä ei osata nähdä ongelmana, koska keinotekoisen ”narkkariporfiilin” tunnuspiirteet eivät täyty.

Tavoitteet kannattaa pitää myös realistisina. Koko ikäluokan päihdekasvatusta ei voi jättää yhden päihdeputken varaan. Sen sijaan päihdeputki voi olla hyvä lisä ja keskustelun herättäjä arjessa osana muuta kasvatustyötä tapahtuvan päihdekasvatuksen tueksi.

Lisätietoja ehkäisevän päihdetyön laatukriteereistä voit lukea lisää THL:n julkaisemasta Laatutähteä kiertämässä -oppaasta. Nuorten parissa tehtävästä ehkäisevästä työstä saa lisävinkkejä esimerkiksi Preventiimin tietopankista. Lämpimästi suosittelen myös ”Se toimii sittenkin. Kuinka päihdevalistuksesta saa selvää” -kirjaa, joka löytyy pdf- muodossa esimerkiksi tämän linkin takaa.

– Petra Pohjonen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry –

Dj-kouluista ja päihdekasvatuksesta

Yhtenä osana DanceWise2-projektia olemme tehneet työparini kanssa dj-kouluja, joiden tarkoituksena on paitsi sytyttää nuorissa kipinä musiikkia kohtaan, myös laajentaa heidän näkemystään levyjensoittamista kohtaan ja synnyttää keskustelua päihdeasioista.

Ihan ongelmatonta päihdeasioiden yhdistäminen dj-koulutukseen ei ole ollut. En puhu nyt teoreettisista seikoista vaan hyvinkin käytännöllisistä jutuista. Kuinka yhdistää aatteellinen ja pohdiskeleva puoli huumeasioita kohtaan levynpyörittämistä käsittelevän koulutukseen sekaan? Nuo kaksi asiaa eivät tunnu välttämättä olevan kovin suorassa yhteydessä keskenään.

Asiaa vauhdittaaksemme kävimme viime vuoden toukokuussa pyörähtämässä Skotlannissa, jossa toimii Crew 2000 –järjestö, jonka työnkuva on hämmentävän samankaltainen omien toimintojemme kanssa. Niin samankaltainen, että heitä voisi luulla meidän sisarjärjestöksi, tai toisinpäin, jollei sattuisi tietämään asioiden todellista tilaa. Mitään aiempia yhteyksiä ei ollut, universumi vaan sattui synnyttämään kaksi samanlaista järjestöä eri puolille maailmaa. Yksi näistä edellä mainituista yhtäläisyyksistä onkin dj-koulu, jota skotit ovat puuhanneet Edinburghin walk-in –liikkeessään jo yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta asti. Lyhyestä virsi kaunis, heidän empiirinen tieto osoitti, että paras tapa edetä asiassa oli antaa asian edetä itse. Toisin sanoen, dj-kouluun osallistuvat nuoret oppivat ensin tuntemaan opettajat ja järjestön tilat ja kiinnostuivat vasta sitten asioista niin, että keskustelusta ja älyllisestä haastamisesta tuli konkreettista ja ylipäätään mahdollista. Tämä tieto sopi sikäli meille, että mietimme dj-koulujemme suunnitteluvaiheessa suhteellisen paljon tätä asiaa emmekä oikein päässeet selkeään lopputulemaan.

djkouluSittemmin olemme toteuttaneet useita dj-koulutuksia useilla eri tavoilla. On käyty läpi niin moniviikkoisia yksilöllisiä koulutuksia kuin myös workshoppeja sekä lyhyitä esittelykouluja. Kaikissa on toki puolensa, mutta varsinaisen keskustelun ja ajatustenvaihdon kannalta toteutusmuodot tuottavat erilaisia lopputuloksia. Esittelykoulutukset ovat luonnollisesti kevyimpiä ja sikäli myös haastavimpia päihdeasioiden kannalta, joten niistä ei tässä yhteydessä välttämättä tarvitse sen enempää puhua. Pidemmissä ja yksilöidyimmissä koulutuksissa on se tehokas puoli, että nuoret tulevat oikeasti tutuiksi ja sikäli kynnys keskustelulle madaltuu oleellisen paljon. Toisaalta koska yksilöllistä aikaa jokaista nuorta kohtaan on suhteellisen vähän, sen käyttö tulisi pystyä optimoida oppimisen suhteen. Pidemmät koulutukset ovat aiheuttaneet ainakin sen, että osa nuorista käy toimistollamme soittamassa vapaamuotoisesti levyjä ja juuri näissä yhteyksissä päihdepuolen juttuja on tuotu esille. Haluaisin uskoa, että asiaan vaikuttaa paitsi se, että toimistomme on kuin mikä tahansa helsinkiläinen asunto, myös se että olemme antaneet nuorten itsensä sanella omat aikataulunsa tulojensa suhteen ja antaneet heidän vapaasti tutustua ympäristöönsä ilman sen ihmeellisempää tuputtamista. YADin tarrat ovat toki myös erittäin hyviä keskustelun avaajia, provokaatio tuntuu olevan tyylinä toimiva, mutta tämähän taitaa olla jo vanha YADilainen viisaus.

Workshop-malli on ollut tehokkuudessaan kuitenkin selkeästi paras toteutusmuoto. Kun isohkon joukon kanssa viettää aikaa muutaman päivän erittäin intensiivisesti, on aika luonnollista, että puheenaiheeksi nousee dj-asioiden ohella muitakin juttuja. Resurssimme rajallisuuden vuoksi valtaosa nuorista ei voi olla samaan aikaan dj-kamppeiden edessä, joten luppoajalla on tehtävä jotain muuta. Tässä vaiheessa kuvioon astuvat YADin materiaalit sekä vapaa keskustelu. Lapinjärvellä toteutettu workshop olikin tässä suhteessa erinomainen kokemus. Nuoret saivat soittaa täysin vapaasti (toki kuitenkin ohjatusti) ja tutkia materiaaleja täysin vapaasti. Keskustelu lähti heidän aloitteestaan ja eteni hyvin pitkälti heidän ehdoillaan. Minulle ei kertaakaan tuon viikonlopun aikana tullut sellainen tunne, että liikuttaisiin sellaisella maaperällä, jossa nämä nuoret liikkuvat vain siksi, koska heidän täytyy. Kun voi nojata taaksepäin ja katsoa, kuinka keskustelu pyörii nuorten kesken ilman sen suurempaa “nyt puhutaan huumeista” –pakotetta, täytyy olla aika tyytyväinen.

Dj-koulut ovat toki myös ennaltaehkäisevää päihdetyötä siinä mielessä, että ne tarjoavat mielekästä tekemistä nuorille ja ovat siten aito vaihtoehto jollekin muulle. Emme tietenkään ennen koulutuksien aloittamista ajatelleet, että päihteistä keskusteleminen olisi jotenkin mielekästä päälle liimatulla tyylillä, mutta koimme kyllä näiden kahden asian yhdistämisen haasteellisena. Kokemus on kuitenkin näyttänyt, että kun nuorille antaa tilaisuuden tehdä jotain sellaista, jota ei pääse normaalisti tekemään, madaltuu kynnys kaikkeen muuhunkin samassa yhteydessä. Ehkä myös levyjen soittamisen cool-aste on tarpeeksi korkealla, jotta meitä ei nähdä niinkään valistajina vaan jossain määrin jopa vertaisina. Se on tuntunut hienolta ja palkitsevalta. Alunperin kiinnostuin näistä töistä juurikin oman dj-taustan takia ja nyt tuntuu siltä, että ympyrä on tietyllä tapaa sulkeutunut. Oma tausta ja työn ideologinen puoli ovat kohdanneet sellaisella tavalla, joka tuntuu erittäin toimivalta ja joka on selkeästi myös kohderyhmän mieleen.

Kevät ja kesä tuo tulleessaan uusia dj-koulutuksia, joista ensimmäinen toteutuu Leppävaarassa. Espooseen matkustaa paitsi dj-kamat ja opettajat, myös vahvistunut kokemus siitä, että työmme perimmäinen tarkoitus saadaan myös tuotua esille luontevasti ja sopivasti. Jos sinua kiinnostaa dj-koulu tai sellaisen toteuttaminen jossakin hyvässä paikassa, ota yhteyttä DanceWise2 –työntekijöihin (yhteystiedot löytyvät nettisivuilta). Resurssimme ovat rajatut, mutta ainakin workshoppeja voimme järjestää vielä useita ja mielellämme niitä myös teemme. Levylautasen pyörimisen ohella voimme myös pyörittää mielipiteitä ja asenteita päihdekulttuureita kohtaan.

Cheers,

– Tuukka / DW2 –

PS. Seuraava DanceWisen jalkautuvan tiimin koulutus järjestetään 4.-5. toukokuuta Allianssi-talolla, Helsingissä. Jos olet täysi-ikäinen, kiinnostunut päihde-ensiavusta ja haluat toimia osana osaavaa konemusiikkitapahtumia kiertävää tiimiä, niin ilmoittaudu messiin! Koulutuksesta saa myös EA1-pätevyyden. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet DW:n sivuilla.

No lähtiks se myssy pois silmiltä? – Entä näkyykö muutoksen merkkejä kannabispoliittisessa mielipideilmastossa?

Tosiaankin kesän ja alkusyksyn ajan esillä ollut YAD:n kannabiskannanotto ja sen kylkeen kehkeytynyt Myssy pois silmiltä -kampanja alkaa olla jäähdyttelyvaiheessa tai ainakin hetkellisesti suvannossa ennen seuraavia käänteitä eli asian esittelyä kansanedustajillemme ja tiedotteen julkaisua ehkäisevän päihdetyön viikolla.

Mutta mitä onkaan jäänyt kätöseen tähän mennessä? Paljonkin! Tässä hieman koontia:

  • Vapaaehtoisten keräämiä allekirjoituksia festareilla ja muissa tapahtumissa kesän aikana 409 kpl (mukana mm. Pelle Miljoona ja Tumppi Varonen :))
  • Allekirjoituksia nettiadressiin 163 kpl
  • Keskustelua ja tykkääjiä  FB:n Myssy –ryhmässä 226 kpl
  • Hyvää ja rakentavaa dialogia kannabisaktiivien ja kannabista puoltavien tahojen kanssa eri foorumeilla ja Facebookissa sekä myös face to face!
  • Yhteistyötä erityisesti Suomen virallinen kotikasvattaja -blogin kirjoittajan Mikko Pekkolan kanssa ja asian näkymistä hänen blogissaan (Iso käsi Mikolle ennakkoluulottomasta asenteesta!)
  • Uutisointeja ja blogauksia aiheesta aina verkkomedia- ja some-näkyvyydestä kymppiuutisiin ja lehtijuttuihin saakka
  • Puheenvuoro Kannabisakatemiassa (Ehyt ry:n järjestämä valtakunnallinen keskustelu- ja asiantuntijatilaisuus kannabiskysymyksistä 13.9.)
  • YAD:n imagon päivittymistä ja uskottavuuden lisääntymistä tietyissä piireissä, hämmennystä ja lievää paheksuntaa toisissa (riippuen siitä miten viestimme on haluttu tulkita ja ymmärtää)
  • Raportteja ja kokemuksia kannabiksenkäyttäjiä syrjivistä ja leimaavista käytännöistä -> kooste toimitettu mm. Suomen huumausainepoliittiseen koordinaatioryhmään tiedoksi
  • Toimenpidesuositusten laadintaa kannabiksen käytöstä kiinnijäämisen seurausten lievittämiseksi ja ennakkoluulojen ja syrjäytymistä aiheuttavien käytäntöjen purkamiseksi viranomaisten ja käyttäjien kohtaamistilanteissa
  • Paljon kannustusta ja tukea päihde- ja huumetutkijoiden piireistä (esim. THL, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Nuorisotutkimusseura) sekä kentällä tavatuilta ihmisiltä ja alan ammattilaisilta 🙂
  • YAD:n teettämän Huumeet festareilla –kyselyn tulokset noudattelivat ja vahvistivat kannanottomme linjaa
  • Oppia, ymmärrystä ja lisää oivalluksia kannabiskysymyksen eri puolista sekä meille itselle ja toivottavasti myös niille ihmisille, joita olemme kampanjamme aikana kohdanneet
  • Vahvistusta sille, että yhteistyöllä, ennakkoluulottomuudella, inhimillisyydellä ja suvaitsevaisuudella sekä positiivisella vahvistamisella voidaan saada aikaan isompia ja parempia asioita kuin puhtaasti kieltoihin ja rangaistuksiin keskittymällä!

Summa summarum: oikeilla jäljillä ollaan; ihmisen hyvinvointi edellä, myönteisiä ratkaisuja ja haittoja vähentäviä keinoja etsien jatkamme kannabiskeskustelua tästäkin eteenpäin. Näyttää siltä, että samanlaista henkeä on ilmoilla paljonkin, kunhan asian osaa oikein muotoilla. Ja kieltämättä on tuntunut siltäkin, että monilla tahoilla sympataan meidän näkemyksiä, mutta ei silti uskalleta tai haluta olla julkisesti samaa mieltä tai oikein mitään mieltä. Asenteet ovat kuitenkin lieventyneet, keskustelu on realistisempaa ja kannabiksen käyttö nähdään omana ilmiönään, joka halutaan ainakin osin irrottaa huumeiden ongelmakäyttöä käsittelevästä keskustelusta. Kannabikseenkin liittyy toki problematiikkaa, usein kuitenkin kannabis on yhtenä osatekijänä henkilön jo valmiiksi haastavassa elämäntilanteessa, eikä ongelmien varsinainen tai ainoa aiheuttaja.

Yhtenä ongelmana näyttää edelleen olevan se, että kannabis (huumausaineet ylipäätään) ja siitä julkisesti keskusteleminen on jossain määrin tabu. Jotkut ovat kokeneet, että ymmärtävä tai haittojen vähentämiseen tähtäävä mielipide saatetaan kääntää sinua vastaan tai se voi tulla ongelmaksi jossain elämän vaiheessa, jollei ole tarkkana. Ollaan lisäksi totuttu siihen, että pitää valita puolensa, ja olla tiukasti puolesta tai vastaan. Kun YAD nyt asettui ikään kuin ei kenenkään maalle, jotkut tahot hölmistyivät, että miten niin ”sekä-että”? ”Mihin lokeroon nuo nyt laitetaan vai takinkääntäjiin?” Onkin ollut iso työ koettaa avata sitä, että monenlaisia keinoja, viestejä, näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia tarvitaan kannabiskeskustelussa niin ehkäisevän työn kuin palvelujen kehittämiseksi ja ennen kaikkea rikosoikeudellisten ja muiden kiinnijäämisen seurausten ajantasaiseksi linjaamiseksi ja kohtuullistamiseksi niin, että ihmisiä pikemmin aidosti tuetaan ja vahvistetaan, eikä vedetä mattoa jalkojen alta, lyödä leimaa otsaan ja tuupata yhteiskunnan marginaaliin!

Viemme siis viestimme piakkoin myös päättäjille ja alamme suunnitella kannabisspesifiin päihdekasvatukseen soveltuvaa toiminnallista menetelmää. Pidämme yllä aktiivisen keskustelijan roolia myös tulevaisuudessa. Haluamme korostaa myös sitä, että aina voi ja pitää tarkistaa, kirkastaa, pöllyyttää myös omia linjauksia, ajatuksia ja keinoja. Maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Vaikkemme pystyisikään tarjoamaan aina oikeinta, parasta ja autuaaksi tekevää ratkaisua johonkin huumepoliittiseen ongelmaan, se ei tarkoita ettemmekö uskaltaisi nostaa asioita ja ehdotuksia keskusteluun!

Kiitos hirmuisesti kaikille kampanjan eteen töitä tehneille ja aiheesta ennakkoluulottomasti keskustelleille! Rohkeasti ollaan vedetty! Respect 🙂

Myssy-saagan kolmatta näytöstä odotellen… to be continued!

– Rosita Juurinen
YAD Youth Against Drugs ry / toiminnanjohtaja

Ps. Kannabisaiheesta keskustellaan myös YAD:n Kamakoulutuksessa la 10.11. Kannabiksen käyttäjän elämää valottamassa Mikko Pekkola.

Lisäys: Pe 9.11. lähetetty mediatiedotteet tiedotusvälineille sekä tiedotteet eduskuntaan ja ministeriöihin + itse kannabiskannanotto ja toimenpide-esitykset. Nuo matskut nyt ladattavissa yadin nettisivujen etusivulta. Tsekkaa sieltä!!

Linkkejä: