Miten taataan nuorten äänen kuuluvuus nuorisojärjestössä

Kun syksyllä pohdittiin vuoden 2017 painopistealueita niin useampaankin otteeseen nousi esille, että YAD:n tulee olla jäsentensä näköinen järjestö. Jos jäsenten kädenjälki näkyy, ei järjestön otteesta tarvitse keinotekoisesti ”tehdä” nuorten näköistä vaan se on sitä automaattisesti.

yad wordcloud sanapilviYAD:ssa pyritään turvaamaan nuorten näköinen toiminta siten, että he ovat mukana järjestön toiminnan suunnittelussa, itse toiminnassa ja myöskin arvioinnissa. Tyypillinen kuvio on, että vapaaehtoistiimien kanssa kokoonnutaan syksyisin suunnittelemaan tulevaa ja keväisin pohtimaan, että menikö sinne päinkään. Tämä on karkea rautalankamainen pelkistys, koska joissain YAD:n tiimeissä toiminnan sykli ei ole kalenterivuosi ja joissain taas suunnittelu- ja kehittämistyötä tehdään jatkuvassa vuorovaikutuksessa vapaaehtoisten kanssa.

Myös YAD:n hallituksella on suuri rooli pitää toiminta ajan hermolla. Hallitus koostuu enimmäkseen aktiivisista vapaaehtoisista nuorista. Kukin hallituksen jäsenistä valitsee yhden YAD:n toimintakokonaisuuden vastuulleen ja hänelle on kirjattu tehtäviä kuinka vastuu tulee hoitaa. Esimerkiksi festarit- ja infopistetiimistä vastaavan hallituksen jäsenen tehtävinä on:

– osallistua festarikesän suunnittelukokoukseen alkuvuodesta
– osallistua yhdelle festarille YAD:n mukana
– osallistua palaute- ja purkuviikonloppuun
– seurata YAD:n info- ja festaritiimin Facebook-ryhmää
– omien mahdollisuuksien mukaan osallistua infopistekoulutukseen kouluttajana
– lukea ja kommentoida info- ja festaritiimistä vastaavan työntekijän työraportit

Konkreettisilla tavoitteilla taataan, että hallituksen jäsenet ovat kukin hyvin perillä omasta vastuualueestaan, pystyvät tuomaan omakohtaisia kokemuksia toiminnasta pöytään ja näin olemaan paremmin työntekijän tukena. Samalla varmistetaan myös vapaaehtoisten äänen kuuluminen läpi koko toiminnan, suunnittelusta arviointiin. Hallituksen kokouksissa käydään vastuualuekierros, joten hallitus pysyy hyvin kartalla koko järjestön toiminnasta.

Vastuualueita on jaettu aikaisemminkin YAD:n hallituksessa, mutta viime vuonna ensi kertaa kirjatut selkeät tehtävät ovat nostaneet hallituksen jäsenten ja työntekijöiden vuorovaikutusta. Hallitustyöskentelystä on myös tullut jäsentyneempää ja sitoutuvampaa. Liian ympäripyöreisiin tavoitteisiin on vaikea kurkotella ja lisäksi niiden saavuttamista on vaikea seurata. Tavoite / vastuu tulee jakaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Loogista, eikö?

 – Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Jääkö verkkovapaaehtoiselle toiminnasta käteen vain luu?

20151122_162155Street Teamiin rekisteröityi viime vuonna reilu 300 uutta vapaaehtoista. Aikamoinen määrä siis! Uusien rekisteröityneiden lisäksi toiminnassa on vuosittain mukana keskimäärin sata aiempina vuosina liittynyttä nuorta ja nuorta aikuista. Kaiken kaikkiaan Street Teamissa on lähemmäs kolmetuhatta jäsentä. Verkkovapaaehtoistiimi on lukumäärällisesti YAD:n suurin, mutta poikkeavatko vapaaehtoisten kokemukset verkkovapaaehtoistyöstä jollakin tavalla vapaaehtoistyön perinteisemmistä muodoista?

”Street Teamista olen saanut uusia kavereita. Ollaan toisen striibalaisen kanssa netissä käyty hyviä keskusteluja aiheesta ja vähän aiheen vierestä.” – katrikaisa

”YAD:n kautta on mahdollista saada oikeasti myös ystäviä, joilla todennäköisesti on edes hieman samansuuntainen arvomaailman pohja tai ainakin moraalikäsitys kuin itselläsi.” –niala

wp_20150831_004Helposti voisi kuvitella, että tietokoneen tai älylaitteen ruudun välityksellä tapahtuva osallistuminen heikentäisi vapaaehtoisten sitoutumista ja toiminnasta käteen jäisi huomattavasti paljaammaksi kaluttu luu kuin perinteisemmästä vapaaehtoistyöstä. Viime vuosien palautekyselyiden vastauksia ja striibalaisten tekstejä selatessa huomaa kuitenkin hyvin pian, että verkko ei itsessään vähennä toiminnan arvoa tai merkityksellisyyttä vapaaehtoisille. Monelle verkon tarjoama mahdollisuus anonymiteettiin tekee osallistumisen kynnyksestä matalamman ja Street Team koetaan yhteisönä, jossa on helppo kokea yhteenkuuluvuutta hyvin monista eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Street teamiläisillä on yhteinen juttu, jonka eteen töitä (tai tässä tapauksessa tehtäviä) tehdään.

”Olen ollut iloinen myös siitä, että olen päässyt keskustelemaan enemmän päihteistä ja kuullut erilaisia mielipiteitä. Muiden mielipiteiden myötä olen saanut erilaista näkökulmaa asioihin ja muokannut omia mielipiteitäni. Koen ettei suhtautumiseni päihteisiin ole enää niin mustavalkoinen, kuin joitakin vuosia sitten. ” –BOY

Monelle toiminnassa on tärkeää paitsi huumeettomuuden puolesta puhuminen myös mahdollisuus keskustella päihteisiin liittyvistä asioista ja kuulla muiden mielipiteitä. Vaikka street teamiläiset eivät välttämättä koskaan tapaa toisiaan kasvotusten, myös kaverisuhteita heidän välilleen muodostuu siinä missä muissakin harrastuksissa. Street Team on monelle tärkeä viiteryhmä, joka tukee päihdekriittistä ajattelumaailmaa, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden haastaa, kyseenalaistaa ja keskustella. Ehkä jopa rakentaa omaa identiteettiä?

sitaatti-stinde”Löysin YADin vuonna 2009 Pipefestistä ja se jäi mieleeni rohkeana (hieman pelottavanakin), erilaisena ja huumorintajuisena järjestönä. Vuotta myöhemmin uskaltauduin mukaan street teamiin eli olin tuolloin noin 20-vuotias. Ujolle nuorelle aikuiselle YADin räväkät ja värikkäät, mutta suvaitsevaiset mielipiteet toimivat omalla tavallaan turvallisena taustana kasata omaa minäkuvaa, itsetuntoa ja muutenkin käsitystä itsestä ja omista mielipiteistä ja arvomaailmasta.” -stinde

Tärkeäksi koetaan myös arvot, tavoitteet, sekä mahdollisuus auttaa ja tehdä hyvää, samoin kuin perinteisemmässä vapaaehtoistoiminnassa. Osallisuus ja mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan sisältöihin vahvistavat vapaaehtoisten halua sitoutua toimintaan pidemmäksikin aikaa.

”Tykkään yadin päihdetyöstä, ja siitä kun ite voi vaikuttaa toimintaan.” -Vilcce

”Haluan tehdä edes jotain pientä huumeiden vastaisen työn edistämiseksi” –anonyymi

Street teamiläisten kohdalla verkkovapaaehtoistoiminnasta on siis jäänyt käteen muutakin kuin luu: uusia kavereita, erilaisia tapoja ajatella, mahdollisuuksia vaikuttaa ja auttaa, mahdollisuuksia rakentaa omaa minäkäsitystä ja maailmankuvaa, sekä tilaisuuksia kohdata erilaisia ihmisiä… Niin ja tietenkin niitä pisteitä ja palkintoja 😀

– Hanna Ikonen
Verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Street Team

Yksin syödessä ei tule kylläiseksi (tansanialainen sananlasku)

yksinaisyys2Viime aikoina yksinäisyyden tematiikka on nostettu esille useissa medioissa. Aihe on tärkeä ja saanut syystä paljon huomiota: kouluissa on käyty kiusaamisen vastaisia kampanjoita, puhutaan vanhusten yksinäisyydestä ja niin edelleen. Teema nousee myös perinteisesti esille vahvasti yhteisöllisyyttä korostavien juhlien, kuten näin joulun kynnyksellä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan lähes joka kymmenes suomalainen aikuinen kokee elämänsä aikana yksinäisyyttä. Tuore alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) osoittaa, että yksinäisyys koskettaa kansallisella tasolla yli 400 000 työikäistä ihmistä. Nuorista ja lapsista joka viides on kokenut yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tämä ilmenee Turun yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttilan tuoreesta lasten ja nuorten yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta Kavereita nolla.

Usein yksinäisyys on kuitenkin ohimenevää ja voi olla seurausta erilaisista elämäntilanteiden muutoksista. Silti yksinäiseksi itseään kokevien lukumäärä pysäyttää. On paradoksaalista, että aikana, jolloin ihmiset ovat kenties helpommin tavoitettavissa kuin koskaan, yksinäisyys koskettaa niin monia. Vai onko niin, että nyt asia vain saa eri tavoin näkyvyyttä kuin aikaisemmin?

Yksinäisyys kouraisee syvältä. Siihen voi liittyä voimakkaita häpeän, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Puhutaan sosiaalisesta kivusta. Kun on ollut riittävän kauan yksin, ei välttämättä enää jaksa edes yrittääkään mukaan. Siihen alkaa tottua, turtua. Osa ihmisistä saattaa lähteä hakemaan lievitystä yksinäisyyteensä päihteistä. Tämänkaltainen lievitys on kuitenkin poikkeuksetta hajottavaa ja todennäköisesti vain syventää yksinäisyyttä – ainakin pitkällä aikavälillä.

yksinaisyysYksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä. Sosiaalinen yksinäisyys on pojilla ja tytöillä jokseenkin yhtä yleistä, joskin poikien yksinäisyyttä tunnistetaan edelleen melko huonosti. THL:n kyselyn mukaan nuoret, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää, kokevat terveydentilansa muita huonommaksi. Vanhuksista yksinäisyydestä kärsii tilastojen mukaan keskimäärin joka kolmas.

Yksinäisyys ilmenee hyvin eri tavoin. ”Laumassakin” voi kokea syvän yksinäisyyden tunteita. Koenko olevani tarpeellinen ja hyväksytty omana itsenäni? Tulenko kuulluksi? Arvostetaanko minua? Nämä ovat hyvän ja mielekkään elämän kannalta ihan peruskysymyksiä.

Yksin oleminen voi olla kuitenkin myös voimavara, mutta päinvastoin kuin yksinäisyys, se perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan valintaan. Välillä oman ajan ottaminen ja hiljaisuus voikin tuntua suorastaan ylellisyydeltä kaiken pysähtymättömän hälinän ja hääräämisen keskellä.

Vapaaehtoistyön kentällä tehdään monin tavoin yhteisöllisesti arvokasta työtä. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovatkin yksinäisyyden vastakohtia. Tämä näkyy myös YAD:n vapaaehtoisten tapahtumissa. Näistä on poikkeuksetta välittynyt avoin ja osallistava tunnelma. Nuoret ovat ottaneet toisensa mukaan ja moni on löytänyt ystäviä. On tehty mielekkäitä asioita yhdessä, ilman päihteitä ja mukavassa hengessä. Usein syömistäkin on tarjolla – joten toisin kuin kirjoituksen otsikossa, tässä porukassa syödessä tulee myös kylläiseksi.

– Sami Hoisko
Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD