Light-nuorisotyötä?

Olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä nuorten kanssa. Se, että saa elää arkea nuoren rinnalla ja saattaa nuorta kasvamaan, kasvattaa myös kasvattajaa. Viimeiset pari vuotta ennen YAD:lle tuloani työskentelin kunnallisessa nuorisotyössä pienessä keskisuomalaisessa maalaispitäjässä. Nuoret opettivat minulle jatkuvasti asioita elämästä ja itsestäni. Nuoret haastoivat ajattelemaan, keskustelemaan ja perustelemaan. Monet kasvokkain tapahtuneet kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat ovat piirtyneet mieleen ja sydämeen.

14627899_10154436055321043_780012484_n

Tässäpä pieni #tb-hetki viime kevään tunnelmiin (ote kolumnista Hankasalmen sanomissa 31.3.2016):

Rakas nuori,

…Olen oppinut sinulta paljon. Sinun surusi on rutistanut minunkin sydäntäni kasaan, ja sinun ilosi saanut sen hypähtelemään riemusta. Olen jännittänyt puolestasi, ollut huolissani sinusta ja pakahtunut ylpeydestä onnistuessasi…

20160519_204916Nyt takana on kohta puoli vuotta verkkovapaaehtoistyön suunnittelijan pestiä. Työtä, jossa kohtaan nuoria ympäri Suomen verkon välityksellä päivittäin, mutta suurinta osaa en koskaan tapaa kasvotusten. Ennakkoon ajattelin, että tämä olisi jotenkin ”kevyempi ja ei-niin-syvälle-menevä” tapa tehdä nuorisotyötä. Että vaikka huumeet aiheena eivät ole kevyimmästä päästä, en kuitenkaan tapaisi nuoria jatkuvasti kasvotusten, joten kanssakäyminen olisi jotenkin pinnallisempaa. Miten väärässä olinkaan. Ja miten onnellinen olenkaan siitä, että olin niin väärässä. Toki osan nuorista kanssa kohtaamisemme verkossa ovat satunnaisia ja olemme vuorovaikutuksessa vain hetken aikaa, mutta niinhän se on kasvokkainkin tapahtuvassa nuorisotyössä ja elämässä ylipäätään.  Kyllä, monet verkossa tapahtuvat kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat tulevat piirtymään tiukasti mieleeni ja sydämeeni. Ja miten iso ilo onkaan ollut tavata muutamia Street Teamilaisia myös kasvotusten. Jännä, miten voi tuntua saman tien niin tutulta, vaikkei ole koskaan nähnyt toista tai edes kuullut toisen ääntä.

Kiitos Street Teamilainen, että sen lisäksi, että teet arvokasta vapaaehtoistyötä ehkäisevässä huumetyössä, jaa14696938_10154436048316043_2113901000_nt kanssani arkeasi.  Kerrot kuulumisiasi, ilojasi ja huoliasi, snappaat tai whatsappaat. Minä todellakin jännitän sinun jalkapalloturnaustasi tai tulevaa koettasi. Olen huolissani sinusta kun toipumisessasi tulee takapakkia. Pakahdun ylpeydestä, kun pidät koulussa onnistuneesti esitelmän, palautat hienon videon tai kerrot rohkaistuneesi juttelemaan ventovieraalle. Kiitos, että opetat ja kasvatat minua.

Olisi mahtavaa tavata sinua kasvotusten. Mutta ei meidän tarvitse nähdä toisiamme ollaksemme toisillemme olemassa. Olet minulle tärkeä, missä oletkin. Tiedä, että voit jatkossakin ottaa minuun yhteyttä.

Minusta on hienoa, että on monenlaisia tapoja kohdata ihmisiä, ja monenlaisia väyliä tehdä nuorisotyötä. Mielestäni sekä kasvokkain että verkossa tehtävä työ tukevat toisiaan, niitä on turha asettaa vastakkain ja kilpailemaan toistensa kanssa. Tärkeämpää on tehdä kaikissa ympäristöissä työtä siten, että nuorille joka puolella Suomea tulee sellainen olo, että voin ottaa yhteyttä keneen tahansa nuorten kanssa työtä tekevään aikuiseen ja tulen kohdatuksi omana itsenäni, saan jakaa arjen iloni ja suruni, sekä minua osataan auttaa/ohjata avun piiriin silloin kun sitä tarvitsen. Olipa elämäntilanne tai olosuhteet mitkä tahansa. Aito kohtaaminen ei ole kiinni fyysisestä ympäristöstä, verkosta tai käytetyistä välineistä. Se on kiinni ihmisistä.sieppaasuomi

Nuoren tulee voida luottaa nuorisotyöhön, missä ja milloin tahansa.  Ollaanhan siis jokainen #hupparikansanpuolella.

Voi hyvin,
Anne Hämäläinen
Verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Youth Against Drugs ry.

Ketä nuoret kuuntelevat?

”Meidän pitäisi saada joku Cheek puhumaan tästä asiasta.”

”Jos joku Herbalisti tekisi videon, missä puhuisi omin sanoin meidän asiaa nuorille”

”Mutta kun nuorisotyöntekijän sana on suunnilleen Jumalan sanaa oppilaille”

”Pitäisi saada joku asiantuntija puhumaan, ettei sanoisi itse jotain ihan väärää”

Esimerkiksi nämä lauseet nousivat esiin, kun nuorten parissa tehtävän ehkäisevän päihdetyön ammattilaiset kokoontuivat yhteiselle koulutus- ja kehittämispäiville Tallinnaan. Toivottu äänitorvi vaihteli, mutta pysyvä elementti olisi se, että joku muu varmaan tulisi paremmin kuulluksi. Koska tästä aiheesta sattuu olemaan tuore esimerkki koulukiusaamisen vastaisesta kampanjasta, niin tarkastellaan aihetta sen kautta.

keta-nuoret-kuuntelevatCheek on näkynyt tänä syksynä tiuhaan koulukiusauksen vastaisen kamppanjan keulahahmona. On varmasti voimaannuttavaa ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua ruokkivaa saada stadionkeikkojen megatähti ottamaan kantaa kiusaamisasioihin. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain keskustelun avaus, ei suoritettu missio. Pallo on heitetty #viimeinenkiusaus-kampanjan toimesta, ja varsinainen vaikuttavuus on kiinni siitä, ottavatko nuorten elämässä olevat aikuiset, kuten koulun henkilökunta, harraste- ja vapaa-ajanohjaajat, vanhemmat, mummit ja kummit pallon vastaan. Koska homman nimi on se, että he ovat kuitenkin ne tyypit, jotka siellä nuoren arjessa elävät ja vaikuttavat, ei Cheek.

Toinen jengi, jolle #viimeinenkiusaus jakaa vastuuta, ovat nuoret itse. Kiusaajat ovat kuitenkin aina vähemmistö, kuten myös kiusatut. Muun nuorisoväen joukkovoimalla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, joko mahdollistaen sen tai tekemällä sen mahdollisimman hankalaksi. Kyseessä on kuitenkin iso, pelottava ja vaikea asia, eikä nuoria pidä jättää sen kanssa yksin. Valinta toimintatavoista on nuorilla, mutta välineet tulevat aikuiselta. Aikuinen toimii myös esimerkkinä sosiaalisesta koodista. Jokainen voi kohdaltaan miettiä, haluaako olla esimerkki ennakkoluuloisesta ankeuttajasta, vai heikompien puolustajasta.

Lopulta herääkin kysymys, miksi tarvitaan se ”joku muu” ottamaan asia puheeksi, oli se sitten päihderiskien tiedostaminen tai koulukiusaaminen. Ja ennen kaikkea; miksi sen puheeksiottajan pitäisi puhua meidän suullamme? Yhtä lailla päihdemyönteinen tai päihdehaittojan vähättelevä puheenvuoro voi toimia hyvänä keskustelun avauksena, keskeistä on vain hyödyntää annettu paikka keskustella aiheesta nuorten kanssa.tomi-kiilakoski2Kuva: Tomi Kiilakoski

Nuorison kanssa tehtävä kasvatustyö on valintoja. Mikä on keskeistä? Mihin panostetaan? Yksi keskeisimpiä valintoja on myös oman työotteen suunta ja tavoite. Onko tarkoituksena sopeuttaa nuoret yhteiskuntaan pyrkimällä siihen, että nuorten toiveet muokataan ja muutetaan aikuisten maailmaan sopivaksi. Vai onko nuorten kanssa työskentelyn tärkein elementti nuorten oman toiminnan vahvistaminen niin, että aikuisten toiveet ja ennakko-oletukset muutetaan nuorten toimintaa tukeviksi. Ensimmäisen työotteen kannattaja tilaa paikalle nuorisojulkkiksen lukemaan aikuisen sanoja suoraa paperista toimiakseen hyvänä esikuvana. Nuorten oman toiminnan vahvistaja puolestaan pyrkii osallistamaan nuoret mukaan keskusteluun itseään koskevista asioista omalla kielellään.

Kuulluksi tuleminen nuorten keskuudessa vaatii kolmea asiaa: valmiutta keskustella nuorten kanssa heidän omista kiinnostuksen kohteistaan ja lähtökohdistaan käsin, ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää nuorten maailmaa. Kolmas ja toteuman kannalta tärkein, on suun avaaminen eli rohkeus ottaa asia puheeksi. Nämä taidot on jokaisen nuorten elämässä vaikuttavan aikuisen mahdollista oppia. Nuoret rakentavat maailmaa itselleen ja omalle tulevaisuudelleen, eivät aikuisten peloille tai ennakkokäsityksille. Suunta, unelmat, toiveet ja haaveet ovat nuorten käsissä ja ihan yhtä aitoja ja tärkeitä, vaikka ne poikkeaisivatkin aikuisten maailmassa totutuista. Aikuisen tärkeä tehtävä rinnalla kulkijana on tarjota niitä rakennusmateriaaleja ja välineitä, jolla toivottuun suuntaan on mahdollista päästä.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Ihmistyön tärkein kysymys?

Minä en tiedä päihdetyöstä paljoakaan. Päihdepoliitikasta vielä vähemmän. Minulla ei ole kokemusasiantuntijuuden tuomaa ymmärrystä asioista. Päihdekeskustelu on niin moniäänistä ja moniarvoista, etten meinaa pysyä kärryillä. Vahvasti olen vain sitä mieltä, että ihmisyys, inhimillisyys ja eettisyys ovat omista arvoistani tärkeimmät. Ja niiden pohjalta koetan rakentaa omaa päihdetyön ammatti-identiteettiäni. Kaikki muu on vielä vailla tarkkoja äärirajoja.

Ja tässä olen. Töissä ehkäisevässä päihdetyössä. Minä, nuori vanha nuorisotyöläinen.

Edellisessä työssäni (kunnallinen nuorisotyö) suurin oppini oli 16-vuotiaan vinkki: ”Nuorilta kannattaa kysyä; mitä kuuluu?”

Suurimmasta opistani seurannut suurin oivallukseni oli, että tärkeintä on kuunnella vastaus tuohon kysymykseen ja reagoida siihen. Kysyä lisää. Sillä jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi. Hyvin- tai pahoinvointi ei näy aina päällepäin.

Elina Salminen oli pukenut oivallukseni runoksi Kesken-sivullaan.

elina salminen kesken

 

Työssä YAD:lla on hienoa se, että saan kohdata upeita ihmisiä päivittäin, sekä kasvotusten että verkon välityksellä. Oppia työstä, elämästä ja itsestäni. Pysyä kiinni ajassa ja ilmiöissä nuorten mukana, saada tietoa päihdetyön huippuammattilaisilta ja ymmärrystä asioista kokemusasiantuntijoilta.

Erään entisen huumeidenkäyttäjän kanssa elämää pohtiessani tulin kysyneeksi:

”Mitä sanoisit nyt itsellesi, sille nuorelle tyypille joka olit silloin, ennen kuin aloit käyttämään päihteitä?”

”No… varmaan että puhu jollekin.”

Jäin pohtimaan. Kysyikö Sinulta kukaan. ”Mitä kuuluu? Miten voit?”

Ja jos kysyi, kuunteliko vastauksen? Kysyikö lisää? Kohtasiko oikeasti?

Jäin pohtimaan. Kun teemme ihmisten kanssa töitä, on sitten kyse minkä ikäisistä tai missä elämäntilanteessa tahansa olevista ihmisistä, ennaltaehkäisevästä tai korjaavasta työstä tai palveluohjauksesta ja onpa oma roolimme, orientaatiomme tai tulokulmamme auttamiseen tai hyvinvoinnin edistämiseen mikä tahansa, onko tärkeintä kysyä: ”Mitä kuuluu? Miten voit?” Mahdollistaako se jotain enemmän kuin kysymättä jättäminen?

Hyvinvointi ja onnellisuus ovat yksilöllisiä tunne- ja kokemusasioita, joita kukaan muu ei loppujen lopuksi voi puolestamme määrittää (vaikka yhteiskunta eli me kaikki sitä jostain syystä yritämme). Onnellisuuden ja hyvän elämän kriteerit muotoutuvat omien arvojemme ja kokemustemme pohjalle, eikä se, mikä minulle on hyvää elämää, ole sitä välttämättä Sinulle. Jos muistaisimme useammin kysyä, kuunnella ja kohdata toisiamme hyvinvoinnin näkökulmasta, lisääntyisikövätkö hyvinvointi ja onnellisuus?

Kunhan tässä tuumailen.

Voi hyvin,
– Anne Hämäläinen, verkkovapaaehtoistyön suunnittelija, YAD Street Team –

P.S. Milloin olet kysynyt viimeksi itseltäsi, miten voit? Ja oletko kuunnellut vastauksen?

Verkko nuorisotyön toimintaympäristönä

yad-street
Street Teamin toimintaympäristö on sekä verkossa että kaduilla.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista nuorisotyön viikkoa. YAD on yli 25 vuoden ajan tehnyt ehkäisevää huumetyötä ja tarjonnut päihteetöntä toimintaa nuorille mm. leirien, koulutusten, festarityön ja paikallistoiminnan muodossa. Nuorten oma osallisuus toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen on ollut alusta saakka toiminnan punainen lanka. Vuonna 2007 pilottihankkeella käynnistyneen YAD Street Teamin kautta verkko on vakiintunut yhdeksi keskeiseksi YAD:n nuorille suunnatun toiminnan toimintaympäristöistä.

Puhuttaessa verkosta nuorisotyön toimintaympäristönä, usein painottuvat netin mukanaan tuomat haasteet, kuten nuorten tavoitettavuus, toiminnan hankala hallittavuus ja vaikuttavuuden arvioinnin ongelmat. Tärkeää olisi kuitenkin myös muistaa nostaa esille netin tarjoamia mahdollisuuksia ja rohkeasti uskaltaa hyödyntää niitä. Verkon kautta toteutettavan nuorisotoiminnan ei esimerkiksi tarvitse tuntea kuntarajoja, vaan sen avulla voidaan tarjota nuorille yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia ja tekemistä riippumatta asuinpaikasta.

Verken keväällä julkaisemassa Verkko nuorisotyössä – Nuorisotyö verkossa -oppaassa Tero Huttunen pohtii verkkonuorisotyötä ja sen käsitettä. Huttunen toteaa artikkelissaan, että verkko tulisi nähdä nuorisotyössä toimintaympäristönä, eikä pelkkänä työkaluna. Tässä suhteessa nuorisotyöllä on niin julkisella kuin järjestösektorillakin vielä työtä tehtävänä. Suurimmalle osalle nuorista netti on itsestään selvästi näitä molempia, työkalu tiedon etsintään ja yhteydenpitoon sekä toimintaympäristö hengailulle, pelaamiselle, vaikuttamiselle ja itsensä ilmaisulle. Merkityksellistä ei loppujen lopuksi nuorten näkökulmasta ole se, miten verkkonuorisotyötä käsitteellistetään tai millä nimellä sitä kutsutaan. Merkityksellistä on se, että toiminta saavuttaa nuoret ja on heidän näkökulmastaan kiinnostavaa. Nuorilla on oltava aidosti mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Tältä osin verkko ei poikkea toimintaympäristönä IRL nuoriso- ja ennaltaehkäisevästä työstä.

streetteamin-sivut

YAD Street Teamissa painottuvat toiminnallisuuden ja kansalaisvaikuttamisen ajatukset. Street Team ei solahda tyypillisimpiin verkkonuorisotyön määritelmiin, sillä sen lähtökohdat ovat nimenomaisesti toiminnallisuudessa. Street Team on vuorovaikutuksellista, sitomatonta ja vahvasti toimintaan painottuvaa. Street Teamin toiminnan kehittämisessä verkko on alusta saakka pyritty näkemään nimenomaisesti paitsi työvälineenä, myös toimintaympäristönä nuorten osallisuudelle, vertaisvaikuttamiselle ja kansalaisaktivismille.

Verkossa tehtävän nuorisotyön lähtökohtana on oltava osallisuus ja omaehtoisuus. Tämä kiteytyy hyvin alla olevaan lainaukseen, joka on poimittu street teamilaisen palautteesta:

”…kun ei tarvitse olla hirveen innokas kaupungilla käännyttäjä ja ihmisten kiusaaja vaikuttaakseen juttuihin, vaan asioita hyvän eteen voi tehdä miten itse tykkää, vaikka koneella himassa.”

Verkkonuorisotyö ja sen eri toimintamuodot ovat menneet viime vuosina Suomessa harppauksin eteenpäin ja nuorille tarjotaan monipuolisesti etenkin erilaista neuvonta- ja tukitoimintaa verkossa. Joukkoon mahtuu kuitenkin vielä uusia ja rohkeita ideoita!

 – Hanna Ikonen, projektityöntekijä, Street Team 2 -hanke, YAD ry

Lähteet: Tero Huttunen, Mitä on verkkonuorisotyö? Julkaisussa Verkko nuorisotyössä – Nuorisotyö verkossa, 2014. http://issuu.com/verkeorg/docs/verkko_nuorisoty__ss__

Tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksia ehkäisevästä huumetyöstä

Kiinnostaako huumeet -blogin vieraskynät sauhusivat Keski-Suomen Opistolla, kun nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat tuottivat media- ja verkko-ohjauksen tunnilla sisältöä blogiimme. Oli hienoa päästä kurkistamaan tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksiin ehkäisevästä päihdetyöstä – kiitos kaikille kirjoittajille!

vieraskyna_kuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valitsimme julkaistavaksi Sannan, Jarin ja Tuomaksen kirjoituksen, jossa he kertovat vierailusta YAD:n toimistolla ja jakavat nuorten päihdeongelmiin liittyvän oman kokemuksensa:

Syrjäytyneiden ohjaajien mietelmiä

Olimme siihen asti pieniä kissanpentuja, joiden silmät aukesivat tutustumiskäynnillämme YAD:n tiloihin Jyväskylään. Kuuntelimme hyvin suurella mielenkiinnolla eri toimintatavoista huumeiden ehkäisyyn liittyen. Arvostus ja kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan nousivat erittäin paljon. YAD:n toimitila oli esteettisesti helposti lähestyttävä ympäristö ja siellä oli miellyttävä ilmapiiri. YAD:n toimisto oli vaikeasti löydettävissä ensimmäisellä käyntikerralla, mutta kaiken sen vaivan arvoista.

Meillä kaikilla oli jo entuudestaan jonkinlaista kokemusta huumeiden ja päihteiden vastaiseen työhön liittyen. Meidän mielestämme huumeet ovat suurempi ongelma kuin muut päihteet. Nuoren suusta olemme kuulleet, että huumeita on helpompi hommata kuin alkoholia, koska huumeet on helpompi piilottaa kuin mäyräkoirallinen kaljaa. Lisäksi huumeet on helppo kätkeä tavallisten tupakanpurujen sekaan, jossa ne välttävät tarkkaavaisten ja tunnollisten ohjaajien katseet. Perjantaisin on tapana pitää bileet, jossa porukalla päihdytään. Suurella mahdollisuudella jollain bilettäjästä on huumeita tai muita nappeja/pillereitä takataskussa.

Jos onnistumme yhdenkin nuoren pelastamaan liialliselta päihteiden käytöltä, on ohjaajan työ niiltäkin osin ollut onnistunut ja antoisa. Ja ehkä tämä pelastettu nuori esimerkillään voi auttaa jotain toista nuorta päihdeongelmissa.

– Sanna, Jari ja Tuomas, Keski-Suomen Opiston nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat