YAD:n Jyväskylän paikallisosasto järjesti Keski-Suomen päivään 18.4. Etsi nisti! -tempauksen. Tuossa tempauksessa eri tavoilla pukeutuneita vapaaehtoisia kulki Jyväskylän keskustassa ”etsi nisti”-kyltin kanssa ja ihmisten tuli arvuutella kuka heistä oli narkomaani. Vapaaehtoisissa oli siististi pukuun pukeutuneita ja hieman ränsistyneemmissä kamppeissa kulkevaa, oli hippiä ja ”tavista”. Monennäköisiä nuoria.
Vapaaehtoisia lähestyi useampikin ihminen, joka ilmoitti itse olevansa nisti, huumeiden käyttäjä, narkomaani. Yksi hyvin tavallisen oloinen nainen lähestyi jopa hieman vihamielisesti todeten, että ”tämä on loukkaavaa häntä ja hänen käyttöään kohtaan”.
Juuri tästä olikin kysymys. Tempauksella haluttiin nostaa esiin yhtä YAD:n keskeistä ajatusta: narkomaanikin on ihminen ja ansaitsee ihmisarvoisen ja tasapuolisen kohtelun. Niin yhteiskunnalta kuin meiltä ihmisiltäkin.
Kaikkia huumeiden käyttäjiä ei tule leimata narkomaaneiksi. Saman logiikan mukaan jokainen alkoholin käyttäjä on alkoholisti. Yhtälailla kuin on alkoholin kohtuukäyttäjiä, on ihmisiä, jotka käyttävät huumeita hallitusti. Näillä kohtuukäyttäjillä huumeiden käyttäminen ei välttämättä vaikuta heidän työntekoon, parisuhteeseen tai opiskeluihin.
Paitsi, että vaikuttaahan se aina jollain tasolla. Tieto huumeiden käyttämisen laittomuudesta aiheuttaa melko varmasti jonkinlaisia jännitteitä elämään. Mutta tämä riski täytynee ottaa, mikäli toimii yhteiskunnan sääntöjen vastaisesti.
Huumeiden käyttäjiä on hyvin monenlaisia. Osa käyttää miedompia, osa vahvempia aineita, jotkut kaikkea sekaisin. Osa kokeilee muutaman kerran ja jättää asian siihen, toiset jatkavat pidemmälle. Näistä pidemmälle jatkavista jotkut onnistuvat tasapainoilemaan siten, että huumeet eivät juuri heidän peruselämäänsä horjuta. Ja sitten on se porukka, joka päätyy narkomaaneiksi. Ihmisiksi, joille käytöstä tulee elämää hallitseva tekijä.
Huumeiden käyttäminen ei yleensä näy ihmisestä päällepäin. Olitpa hippi, rasta, kalju, hoppari tai hevari, tai mitä vain ulkonäöltäsi, niin se ei tarkoita automaattisesti huumeiden käyttöä. Suurin osa huumeiden käyttäjistä on ihan normaalin näköisiä ihmisiä. Kadulla vastaan tullessa emme ajattelisi heitä käyttäjinä. Narkomaanien kohdalla tilanne voi olla jo hieman toinen. Aivan kuin alkoholistienkin kohdalla. Pitkällinen addiktio yleensä jättää jäljet.
Ehkäisevällä puolella työskennellessä miettii, että mitä näille eri vaiheessa oleville ihmisille voisi tarjota. Luonnollisesti se, joka ei edes kokeile, ei voi päätyä ongelmiin aineiden kanssa (ainakaan omakohtaisiin). Tämä ei ole lainkaan pöllömpi vaihtoehto, suosittelen. Elämässä on niin paljon monenlaisia vaihtoehtoja ja polkuja, että miksi hakeutua arveluttavalle maaperälle.
Muutaman kerran kokeilijoille toivoisi, että heillä olisi riittävästi tietoa, jotteivat he heti ensimmäiseksi kokeilisi täysin ventovierasta ainetta täysin ventovieraiden ihmisten kanssa. Että ne ensimmäiset kokeilut olisivat ympäristöltään turvallisia. Sitten se kohtuukäyttönsä hallitseva porukka. Onko heille mitään tarjottavissa? Apua siinä vaiheessa jos he alkavat lipsua? Miten tätä lipsumista voisi ehkäistä?
Narkomaaneiksi päätyvien kohdalla ensisijainen asia on luonnollisesti aineiden käytön hallintaan saaminen ja lopettaminen. Tämä on korjaavan työn asioita, hoitopaikkojen, psykologien, sosiaalityöntekijöiden. Mutta päästyään kuiville tarvitsee narkomaani taas ehkäisevää työtä. Miten ehkäistään repsahduksia? Hoitopaikkojen interventiojaksoilla, tukihenkilöillä- ja ryhmillä, vertaistuella, mielekkäällä tekemisellä selvässä porukassa. Siinäkin kakussa on pieni palanen tällaisen ehkäisevän huumetyön järjestön hyppysissä.
Ehkäisevä työkin pitää kohdentaa eri ryhmille. Niin ikäryhmille, alakulttuureille kuin käyttötapojen mukaan jaotelluille ryhmille. Siinä onkin haastetta meille kaikille ehkäisevää työtä tekeville.
Samalla muistetaan, että ei tuomita vaan pyritään ymmärtämään ja tarjoamaan juuri sitä apua, tukea tai ennaltaehkäisyä, jota HÄN tarvitsee. Ja ei leimata kaikkia huumeiden käyttäjiä narkomaaneiksi.
– Janne Paananen, vs. toiminnanjohtaja, YAD –
PS. Bloggasin aihetta sivuten reilu vuosi sitten Street Teamin blogissa. Jos kiinnostaa, niin käy tsekkaamassa.
http://yadstreetteam.wordpress.com/2012/04/05/narkomaanikin-on-ihminen/