Mitä olen oppinut huumekuntoutujien tukiystävänä

tukiystavatToimin vapaaehtoisena YAD ry:n tukiystävätoiminnassa. Tukiystävätoiminta on päihdekuntoutujille suunnattua kuntouttavaa toimintaa, johon sisältyy mm. yhdessäoloa, harrastamista, elämyksiä ja keskusteluja ryhmässä. Tavoitteena on luoda huumeettomia ihmissuhteita ja tarjota tukea päihteettömään elämään tekemisen ja yhdessäolon kautta. Olen ollut toiminnassa mukana usean vuoden ajan. Mitä olen oppinut tukiystävänä?

1. Keskustelen päihdeasiantuntijan kanssa. Päihteiden käyttäjät ovat päihdeasiantuntijoita parhaasta päästä. Hyvin todennäköisesti he tietävät ”perusammattilaista”, saatikka sitten minua enemmän huumeista, niiden vaikutuksista ja riskeistä. Valistamalla asioista, jotka toinen jo tietää, menettää vain kunnioituksen → Kyselen ennemmin kuin kerron.

2. “Mutta ne haittavaikutukset ja riskit” -argumentti. Huumeiden käyttäjä tietää miten tuhoaa itseään ja elämäänsä. Järkipuhe huumeiden riskeistä ei auta. Kyse ei ole järjen asiasta. Kokemukseni pohjalta huumeiden käyttäjät ovat älykkäitä ja tunneherkkiä ihmisiä, jotka ovat usein kokeneet voimakkaan henkisen ja usein myös fyysisen hylkäämisen elämässään. Huumeiden käyttö on vastakohta itsensä rakastamiselle, vaikka käyttämisen taustalla olisi ollut alunperin syy suojella itseään tavalla tai toisella. Todennäköisesti huumeiden käyttäjä kokee jo syvää syyllisyyttä ja itseinhoa, jolloin lisäsyyllistämiseni huumeiden käytön haitoista puhumalla ei ole tarpeen. → Autan käyttäjää näkemään, ettei kaikkea ole menetetty, vaikka siltä tuntuisi. Tulevaisuudessa on muitakin vaihtoehtoja, kuin huumeriippuvuus ‒ mikäli hän itse niin haluaa valita.

3. Miten auttaa huumeriippuvaista uskomaan, että lopettaminen on mahdollista? Jos huumeiden käyttäjä haluaa lopettaa, hän on todennäköisesti yrittänyt lopettamista aikaisemminkin monta kertaa. Tukihenkilön tai ammattilaisen kertomus, että huumeiden käytön voi lopettaa, ei välttämättä luo huumeidenkäyttäjälle  lisäuskoa lopettamisen onnistumiseen, sillä harvoin kertojalla on omaa kokemusta huumeriippuvaisena olemisesta. Sen sijaan uskottavin todiste lopettamisen onnistumisesta on ihminen, joka on kokenut saman elämäntilanteen ja päässyt irti aineista. → Ohjaan vertaistuen piiriin. Erityisen paljon tuettavat kertovat saaneensa tätä uskoa Nimettömistä Narkomaaneista.

4. Itsetuhon ja itseinhon selättäminen. Huumekuntoutuja saattaa inhota itseään syvästi, eikä osaa olla tunteidensa kanssa ilman niiden manipulointia päihteillä. Häntä on todennäköisesti kohdeltu pahasti kaltoin, viimeistään huumemaailmassa. → Näytän huumekuntoutujalle, että hän on rakkauden arvoinen, tahdon hänelle vain parasta ja arvostan häntä. Teen selväksi, että hän ansaitsee rakkaudellista kohtelua kaikilta muiltakin ‒  ja aivan ensimmäisenä itseltään. Hyvä kysymys on, että “mikä olisi rakkaudellisin teko, jonka voisit itsellesi (tässä tilanteessa, valintapaikassa yms.) tehdä?” Tämä kysymys suuntaa ajattelun pois itsetuhoisuudesta, uusille raiteille.

5. Katse tulevaisuuteen. Alkuvaiheessa huumekuntoutuja ei yleensä pysty näkemään tulevaisuuttaan kovin pitkälle. Hänen voi olla vaikea edes ajatella, että hän olisi vielä kymmenen vuoden päästä elossa. → Ohjaan häntä näkemään eteenpäin ja rakentamaan mielikuvissa valoisia, miellyttäviä asioita tulevaisuuteen. Usein katseen suuntaaminen tulevaisuuteen tapahtuu pienin askelin. Olemme esimerkiksi suunnitelleet syyskuussa joulukuun pikkujouluja, tehneet tavoitetähti- ja unelmakartta -harjoituksia jne. Unelmointiin kannustava ilmapiiri on meillä tärkeä, sillä selkeät unelmat ja tavoitteet toimivat valintatilanteissa suunnannäyttäjinä ja voimavarana kohdattaessa “raittiuden roiskeita”.

 – YAD ry:n tukiystävä

Lisätietoa YAD ry:n tukitoiminnasta löydät täältä.

”Tänään minun ei tarvitse käyttää”

YAD:n tiloissa Jyväskylässä ja Tampereella kokoontuu viikoittain Nimettömien Narkomaanien (NA) vertaistukiryhmiä. Todettakoon heti näin alkuun, että NA-ryhmät eivät kuulu YAD:n toiminnan piiriin, vaan ovat täysin itsenäisiä. YAD ainoastaan tarjoaa tilat ryhmien käyttöön.
NA:n toiminta perustuu vertaistukeen. Ryhmäläiset auttavat toisiaan pysymään puhtaana huumeiden käytöstä. NA:ssa huume-termin alle luokitellaan myös alkoholi. Ryhmissä käsitellään addiktion tuomia ongelmia paljon syvemmin kuin pelkästään huumeidenkäytön osalta. Huumeongelma on ollut varmastikin kaikille NA:n jäsenille se ilmeisin addiktiosairauden ilmenemismuoto, mutta sairaus aiheuttaa yleensä ongelmia lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Addiktiosta puhutaan tunne-elämän sairautena, joka on saattanut hyvinkin olla olemassa jo ennen huumekierteen alkua.

Historian ensimmäinen NA-ryhmä pidettiin New Yorkissa 1948. Suomessa NA aloitti toimintansa 1985. Säännöllistä toiminta on ollut vuodesta 1988 lähtien. Suomessa pidetään tällä hetkellä noin 130 kokousta viikossa noin 50 eri paikkakunnalla.

NA:ssa sovelletaan AA:n (Nimettömät Alkoholistit) kehittämää 12 askeleen toipumisohjelmaa. NA-kirjallisuus oli pitkään hyvinkin suoraan AA:lta lainattua, vain sana alkoholisti oli korvattu addiktilla. NA:n kasvaessa omaa kirjallisuutta on alkanut kertyä yhä enemmän.

NA on matalan kynnyksen vertaistukimuoto. Kokouksissa ei ole mukana koulutettuja alan ammattilaisia eikä toimintaan liity mitään velvoitteita tai pakkoja. Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa käyttäminen.

Olen itse ollut nyt muutaman vuoden puhtaana huumeista. Voisi sanoa, että koko tämän hetkisen elämäni perusta on valettu NA:ssa. Kuulin NA:sta ensimmäisen kerran kaverilta, joka oli ollut kuukauden käyttämättä ryhmien avulla. Itse olin silloin vielä sellaisessa tilassa, että en kokenut moisten ryhmien olevan ollenkaan minua varten. Saatoin jopa hieman naureskella koko ajatukselle. Todellisuudessa olin jo henkisesti aivan loppu, mutta pakkomielle käyttää huumeita oli niin kova, etten voinut kuvitellakaan lopettavani, en koskaan. Eräänä niistä monista tuskan täyttämistä aamuista, jolloin huumeet olivat taas loppu eikä missään ollut mitään järkeä, minussa heräsi halu päästä eroon siitä paskasta. On vaikea sanoa, mistä tämä halu yhtä äkkiä syntyi. Yksi tekijä oli varmastikin se, että olin nähnyt tuon NA:ssa käyvän kaverini elävän ilman huumeita. Muita vastaavia tapauksia en ollut koskaan tavannut. Soitin tälle kaverille ja kysyin milloin seuraava ryhmä kokoontuisi. Seuraavana päivänä istuin ryhmässä.

Ensimmäinen ryhmäkokemukseni oli vaikuttava. Oli käsittämätöntä nähdä toistakymmentä entistä huumeiden käyttäjää, joista enemmistö selvästi nautti elämästään selvin päin. Jotkut olivat olleet vuosia puhtaana, mikä vaikutti yhdeltä maailman mystisimmistä taikatempuista. Oli vaikea uskoa jonkun olevan entinen käyttäjä ja nauttivan olostaan. Tunsin olevani oikeassa paikassa. Ensimmäistä kertaa sain lähes koko elämäni ajan minua vaivanneelle tuskaisuudelle nimen. Se oli vapauttava tunne. Jo vuosia ennen kuin aloin käyttää huumeita, olin ollut hyvin ahdistunut ja herkkä ihminen, jolla oli vahva taipumus erilaisiin riippuvuuksiin. Tuossa ensimmäisessä ryhmässä sain tietää olevani addikti.

Aloin käymään säännöllisesti ryhmissä oppien ymmärtämään tapaani kokea maailma. Pysyin alkuun kymmenisen kuukautta kuivilla. Sitten retkahdin. Se on ainoa kerta, kun olen lähtenyt uudestaan kokeilemaan, että olisikohan jonkinlainen päihteiden käyttö vielä kohdallani mahdollista. Ajattelin kokeilla sellaista kohtuullista kaljan litkimistä aina välillä viikonloppuisin. Ei mitään kovempaa. Kokeilusta kehkeytyi kohtuullisen painajaismaiset kolme kuukautta. Jäin oikeastaan heti kättelyssä uudestaan koukkuun sekakäytön ihmeelliseen maailmaan. Kun tajusin tehneeni hieman väärän valinnan, oli jo myöhäistä kääntää kelkka ympäri. Siinä sitä sitten painettiin menemään sekavassa tilassa tiedostaen jokaisena hetkenä, kun ajatus vähänkään kulki, että en kykene samanaikaisesti elämään millään tapaa mielekästä elämää JA käyttämään huumeita. Mahdoton yhtälö. Kolmen kuukauden sekoilun jälkeen kaikki päättyi itsemurhayritykseen. En oikein muutakaan enää keksinyt. Onneksi yritys jäi sopivan vajaaksi. Tämä tilanne oli selvä käännekohta elämässäni. Koin sairaalassa jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että nyt olisi vielä yksi mahdollisuus tarjolla, yksi lisäelämä. Vielä ei tarvitse tulla game over välkkymään ruutuun.

Sairaalasta päästyäni painelin heti seuraavaan NA-ryhmään, koska tiesin saavani sieltä tarvitsemani avun. Sillä tiellä olen edelleen. Retkahdus oli kohdallani, niin kuin on monen muunkin kohdalla ollut, vahvistava kokemus. Se vahvisti entisestään käsitystäni addiktion luonteesta ja omasta kyvyttömyydestäni hallita huumeiden käyttöä. Valinta huumeiden käytön suhteen on minulle tänä päivänä suora valinta elämän ja kuoleman välillä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta näin se on. Ymmärrettyäni tämän syvemmällä tasolla minun on ollut helppo tehdä valinta.

Isoin asia, mitä olen NA: n kautta saanut, on totta kai vapaus huumeista ja käyttämisen pakkomielteestä. Sen lisäksi olen saanut paljon välttämättömiä työkaluja elämän haasteista selviämiseen addiktina. Olen oppinut tuntemaan itseni ja saanut voimia lähteä rakentamaan elämää eteenpäin. Yksi tärkeä NA:ssa oppimani asia on se, että pelot haihtuvat parhaiten kohtaamalla ne, vaikka se ei kovin miellyttävää koskaan ole ollutkaan. Kärsin pitkään huumeiden käytön lopettamisen jälkeen kovista pelko- ja ahdistustiloista. Ne ovat kuitenkin helpottaneet ajan kanssa, kun olen konkreettisesti alkanut työskennellä asian eteen.

Toipuminen päihdeongelmasta vaatii paljon. Elämä selvin päin, varsinkin alkuun, oli toisinaan hyvinkin tuskaista. Elämä piti oppia ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee vastaan. Etenkin erilaisten tunteiden kohtaaminen oli hankalaa. Niistä oli vieraantunut aika lailla käyttöaikana. NA-ohjelma on ollut minulle elämään opettelemisen ohjelma. Mitä enemmän olen saanut elämääni sisältöä, sitä enemmän olen löytänyt tahoja, joiden kautta opetella elämistä ja saada uusia ja vahvistavia kokemuksia.

NA:n avulla rakentuneen perustan päälle olen saanut kyhättyä elämisen arvoisen tilan. Olen saanut työkyvyn takaisin, mikä on mahdollistanut elämän sisällön monipuolistamisen työllä ja opiskelulla. Olen päässyt monen vuoden tauon jälkeen kiinni niihin harrastuksiin, jotka olivat iso osa elämääni ennen huumekierrettä. Itse asiassa on aika omituista huomata, että olen saanut elämääni oikeastaan kaikki ne asiat, mistä haaveilin lopetettuani käyttämisen.

En tule koskaan olemaan sataprosenttisen vapaa menneisyydestäni. Minulla tulee ehkä aina olemaan jollain lailla häiritseviä pakkomielteitä. Se ei haittaa. Niiden kanssa pystyy elämään. Tärkeintä on, että käyttämisen pakkomielle on poissa ja pystyn enimmäkseen nauttimaan elämästä. Päihdeongelmasta toipumisen tie on elämän mittainen. Toipumista tapahtuu asteittain aikataululla, jota minä en päätä. Tänään minun ei tarvitse käyttää. Se on pääasia, joka mahdollistaa kaiken muun. Minun kohdallani vertaistuen merkitys on ollut valtava tässä kehitysprosessissa. En voi liikaa puhua sen puolesta. En osaa edelleenkään sanoa miksi se toimii. Olen analysoinut sitä paljon, mutta enää en jaksa leikkiä tutkijaa. Minun ei tarvitse tietää. Minulle riittää, että se toimii. NA ei ole ainoa ratkaisu huumeongelmaan. Jokainen ihminen on yksilö ja tarvitsee itselleen sopivan ratkaisumallin. Jos jollain on huumeongelma ja haluaa siihen apua, suosittelen kokeilemaan NA-ryhmiä. Ei siinä ainakaan mitään voi menettää, mutta paljon voi saada.

Lisätietoja NA:n toiminnasta heidän nettisivuiltaan.

– Nimetön Addikti –

 

”Tiitun” tarina

Olet ehkä tavannut/saatat tuntea ihmisiä, joiden elämä on luisunut huumemaailman tuhoisille raiteille. Olet nähnyt elämän ilon ja pilkkeen kadonneen silmistä, kun aineiden tuhoisa vaikutus on astunut elämään. On surullista seurata, kun elämästä katoaa aito merkitys. Ainoa jäljelle jäävä on tuho ja huumeet. Tässä tukiystävätoimintamme jäsenen “Tiitun” tarina.

“Oi nuoruuteni kultainen”

Ketä vois lyödä, kenet vois hakkaa
Vihaan tätä palloo vois se pyörimästä lakkaa
On olo aika nyyhkyy, tuli taas syyhkyy
Pitäis pian keksii, kuin sais se nilkki pleksiin
– varaudun siis seksiin.

Oi nuoruuteni kultainen, tää tyttö tässä pikkuinen
Ei usko enää huomiseen, jos pystyy vain narkkaamaan ja juomiseen

Ei auta vaik ois naksun polte kieles, ei silti bileitä ees vieres
On säädöt taas pieles, vain hyöty muista mieles
On oleminen nuivaa, häpyäkin kuivaa

No mikä totakin nyt riivaa
Vaik just sanoin häpyy kuivaa se silti sitä ruinaa
Sano pitäis mut hakkaa nii et olemasta lakkaan
Vakoo peliin lykkään taas äijä musta tykkää

Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on niin väsy narkkaamaan ja juomiseen
Oi nuoruuteni kultainen, tää teini pieni pikkuinen
Ei tahdo enää huomiseen, on loppu narkkaamaan ja juomiseen

Tämä on “Tiitun” (käytetty nimimerkkiä) kuvaelma nuoruudestaan. Huumemaailmaan Tiitu joutui varhain. Ala-asteella Tiitu oli koulukiusattu. Ylä-asteelle siirryttäessä hän halusi välttää kiusaamisen. Ja paras tapa tähän oli kuulua kovien tyyppien joukkoon. ”Kerran yritin juosta kiusaajaa karkuun auton alle. Olin niin loppu kiusaamiseen. Olisin mieluummin kuollut, kun ottanut jälleen kerran turpaan. Mitä tahansa, että se helvetti loppuisi, ajattelin”

Mutta se ei loppunut. Siitä alkoi Tiitulle vain uusi, entistä rankempi helvetti. Huumehelvetti. ”Enää minua ei kiusattu. Sain kavereita ja koin, että vihdoin minua arvostettiin. Toki arvostuksen eteen piti olla se hulluin…  Piti olla se, joka juo eniten, polttaa pilvensä isoimmasta bongista ja uskaltaa kokeilla hurjempia ja hurjempia huumeita”

Kierre alkoi syvetä. Tiitu huomasi olevansa jo pahasti koukussa aineisiin. Opinnot jäivät ja kaveripiiri muuttui hurjemmaksi. Kuvioissa oli jälleen pelko ja väkivalta. Kaikilla vain hyöty muista mielessä. Millään ei ollut itseisarvoa, paitsi huumeilla. Keneenkään ei voinut luottaa. Oma poikaystäväkin uhkaili tapaa ja pahoinpiteli rajusti Tiitua.

Tämäkään ei ollut sitä elämää, mitä Tiitu halusi elää. Onneksi Tiitulla piili pieni toivon kipinä elämisen arvoisesta elämästä. Hän halusi lopettaa käyttämisen, mutta ei itse pystynyt hallitsemaan pakkomiellettään ja palasi aina käyttämään. Lopulta Tiitu totesi olevansa täysin voimaton huumeisiin. Hän hakeutui hoitoon ja meni NA-vertaisryhmiin.

Tiitulle ainoa vaihtoehto oli täysin lääkkeetön hoito, koska myös lääkkeitä Tiitu oli väärinkäyttänyt 13-vuotiaasta asti. Tiitu pääsi sisälle Hietalinna-yhteisöön. Hietalinnassa ollessa Tiitu kuuli YAD:n tukiystävätoiminnasta ja hän lähti siihen avoimin mielin mukaan.

huominen pieniLaitoshoidon päätyttyä Tiitulle oli tullut paljon uusia raittiita ystäviä NA-ryhmien ja YAD:n kautta. Mieluisaa tekemistä riitti. Tukiverkostosta tuli vahva ja monipuolinen. YAD:n ja NA-ryhmien lisäksi Tiitu haluaa sanoa kiitoksen Kalliolan Avomyllyn- ja Avokiskon väelle, Nuorisoaseman työntekijälleen sekä Harjulalle, joka on päihdekuntoutujille tarkoitettu paikka viettää päiviä silloin, kun muuta ohjelmaa ei vielä arkipäiviin ole pystynyt ottamaan.

Tiitu sai elämästä kiinni. Alussa tunteiden hallinta oli vaikeaa, ja monet elämän perusasiat piti opetella ensimmäistä kertaa. ”Kiitos vankan tukiverkoston. Minulla oli aina joku jolle soittaa ja joka ymmärtää, kun oli vaikeaa ja teki mieli huumeita. Yksin ei enään tarvitse olla – ellen itse niin valitse. Oma osuus on tottakai tehtävä. Ites on otettava vastuu omasta hyvinvoinnista.”

Tänä päivänä Tiitulla on mukava työ, hän opiskelee, harrastaa, viettää aikaa ystävien kanssa, matkustelee ja käy ”säännöllisesti, mutta ei enää niin usein” NA-ryhmissä. Päihdeongelman kanssa kamppaileville Tiitu haluaa korostaa ”Kun olin valmis tekemään mitä tahansa, että minun ei tarvitse käyttää huumeita, olin valmis etsimään ja ottamaan vastaan tarvitsemani avun. Apua on ollut niin paljon, kuin olen ollut valmis vastaanottamaan. Tarvitsee vain olla nöyrä ja myöntää tarvitsevansa apua. Itse sinun ei tarvitse pärjätä.”

Kaunis kiitos Tiitulle tarinansa jakamisesta. On ollut ilo seurata matkaasi. Ja kuten Tiitun kertomasta lukee, on päihteettömänä saatavilla paljon tukea ja tekemistä:

YAD:n tiimoilta voi touhuta Helsingissä mm. paikallisosastossa (kaikille avointa toimintaa), tukiystävätoiminnassa (entisille päihteiden käyttäjille ja vapaaehtoisille tukiystäville suunnattua toimintaa, uusia tukiystäviä koulutetaan syksyllä 2012) näistä lisätietoja Annukalta p. 050 567 8451.

DanceWise2-toiminnassa taas on mahdollista olla mukana järjestämässä Sideffect-bileitä tai osallistua festareiden ensiaputiimeihin jne. Näistä lisää Villeltä p. 050 411 6983 ja Tuukalta p. 040 512 7378.

Iloista loppukesää, tuetaan toisiamme ja hymyillään syksyn sateille!

Annukka
Pk-seudun tukitoiminnan koordinaattori