Houkutuksia ja puristuksia – kevät

kevatkuvaKevät on todella ristiriitaista aikaa. Toisaalta aurinko alkaa paistaa. Kaupungin harmaus alkaa vihertyä. Puiston penkit ja nurmet alkavat houkutella. Toisia houkuttelee lenkit puistoissa ja pulahdukset kylmässä vedessä. Monelle kevät taasen on aika, jolloin täytyy puristaa itsestään viimeiset mehut, tehdä viimeiset tehtävät ja tentit, saada asioita loppuun. Väsymys painaa ja sen huomaakin paremmin, jos muut ympärillä ovat aurinkoenergioissa tai kevätpörinöissä. Muistakaa vaatia itseltänne ja vaalia oikeita asioita 🙂

Kokemusasiantuntijuus-hankkeessa ollaan tänä keväänä uudessa vaiheessa. Pilottihanke EXPA päättyi maaliskuun loppuun ja jatkoprojekti EXP2 alkoi. Seuraavan kahden vuoden aikana toimintaa kehitetään entistä enemmän asiantuntijoidensa näköiseksi, luodaan kokemusasiantuntijuuteen pohjautuvaa koulutusta sote-alan opiskelijoille ja ammattilaisille sekä laajennetaan toimintaa uusille paikkakunnille. Työntekijöinä tästä vastaa itseni lisäksi Niemisen Ville, jonka monet jo teistä tietääkin. Käytännössä yhä suurempi vastuu tulee olemaan kokemusasiantuntijoilla.

Kuvia menneen talven lumilta:

exp2-blogi

Vielä on edessä hetki sitä, mitä ennenkin. Kevät jatkuu niin kuin kokemusasiantuntijuustoimintakin. Tulossa on koulutusta itsemyötätunnosta ja yhteisiä syöminkejä. Kesäkuun alussa häämöttää yhteinen kesäleiri KRIS ry:n kanssa. Odotan innolla – niin uuden houkutuksia kuin meneillään olevia puristuksia.

Muistakaahan pitää itseänne hyvänä.
– Susanna EXP2:sta

Käry kävi!

Mini-interventio kannabiksesta kiinni jääneille alaikäisille Tampereella

kary-kavi

 

 

 

 

 

 

Yleistyvät kannabiskokeilut näkyvät myös lastensuojelutyössä. Poliisin tehtävä on tehdä lastensuojeluun ilmoitus jokaisesta alle 18-vuotiaan tekemästä rikoksesta, ja käyttörikosten sekä muiden huumausainerikosten myötä lisääntyvät myös sosiaalityöntekijöille tulevat ilmoitukset. Lastensuojelun työntekijät kartoittavat nuorten elämäntilanteen ja tuen tarpeen, ja ohjaavat tarvittaessa jatkotuen piiriin. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kyse ei ole päihdehoitoa tarvitsevasta päihdeongelmasta, vaan enemmänkin satunnaisesta kokeilusta ja nuori on täysi-ikäistymisen kynnyksellä?

Tampereella tätä kysymystä lähdettiin ratkomaan moniammatillisen yhteistyön kautta. Sosiaalipäivystyksen alaikäisten rikostentekijöiden kanssa toimimiseen erikoistunut Risu-ryhmä kutsui YAD ry:n mukaan suunnittelemaan mini-interventiota kannabiksen käytöstä kiinnijääneille, 16‒17-vuotiaille nuorille. Mukaan pyydettiin myös Kris Tampere ry:n kokemusasiantuntijoita ryhmää täydentämään.

Inspiraatiota täysi-ikäistymisen kynnyksellä olevien nuorten kannabiksen käyttöön puuttumiseen lähdettiin hakemaan perusterveydenhuollossa alkoholia runsaasti kuluttaville aikuisille tehtävästä mini-interventiosta. Siinä potilaan omaa alkoholinkäyttöä ja sen vaikutusta itseen ja omaan lähipiiriin pohditaan erilaisten kysymyksen kautta. Ajatuksena on, että potilas tunnistaa itse oman päihteidenkäyttönsä haitat ja oheisvaikutukset ennen varsinaisen päihdehoitoa vaativan ongelman syntymistä, ja saa sitä kautta motivaatiota käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Perusterveydenhuollossa mini-interventioilla on saatu aikaan hyviä ja verraten pitkäaikaisia tuloksia.  (Anderson, Gual &  Colom 2006)

Nuorten kannabiksen käyttäjien mini-interventio päätettiin toteuttaa ryhmämuotoisena kolmen teemallisen tapaamiskerran pakettina. Tapaamisten tavoitteena on saada nuori tarkistelemaan itse oman päihteiden käyttönsä eri puolia, tiedostaa siihen liittyviä riskejä ja oheisvaikutuksia ja oppia ennakoimaan ja tunnistamaan päihteiden riskikäytön eri vaiheita ja ilmenemismuotoja. Samalla nuorille esiteltiin myös päihteettömän vapaa-ajantoiminnan mahdollisuuksia, kuten Kris Tampere ry:n nuortenryhmän toimintaa ja YAD ry:n Tampereen paikallisosaston toimintaa. Nuorten kannabiksen käyttäjien mini-intervention pilottiryhmään osallistui yhteensä viisi 16–17-vuotiasta nuorta.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla keskusteltiin omasta käytöstä nyt ja tulevaisuudessa. Nuoret pohtivat nelikentän avulla kannabiksen käytön ja käytön lopettamisen koettuja etuja ja haittoja nyt ja tulevaisuudessa. Toisella tapaamiskerralla keskusteltiin poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa, mitä käytöstä kiinni jääminen tarkoittaa ja mihin kaikkeen erilaiset rekisterimerkinnät voivat vaikuttaa. Kolmannella kerralla puhuttiin kokemusasiantuntijajohtoisesti kannabiksen ongelmakäytöstä ja siitä, miten heidän kohdallaan satunnaiskäyttö oli vähitellen edennyt päihdeongelmaksi.

Tapaamisissa oli paikalla ryhmäläisten lisäksi YAD ry:n työntekijä, sosiaalityöntekijä, Risu-ryhmään kuuluva seurakunnan nuorisotyöntekijä sekä Kris Tampere ry:n kokemusasiantuntijoita. Lisäksi yhdellä tapaamiskerralla paikalle kutsuttiin poliisi.  Kaikki pilottiryhmän nuoret sitoutuivat hyvin ryhmän toimintaan ja sääntöihin, mikä oli erityisen huomionarvoista, sillä ryhmä oli osallistujille vapaaehtoinen. Ryhmäläiset eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, ja ryhmässä heitä puhuteltiin vain etunimillä. Ainostaan ryhmän koolle kutsuneella sosiaalityöntekijällä oli tarkemmat tiedot kaikista ryhmäläisistä. Ryhmän ohjaajille ja muille ryhmäläisille nuoret saivat kertoa omasta tilanteestaan ja käyttöhistoriastaan sen verran, mitä halusivat. Tapaamiset järjestettiin YAD ry:n ja Kris ry:n tiloissa.

Kaikki kannabis-intervention pilottiryhmän ohjaajina toimineet olivat sitä mieltä, että vastaavaa toimintaa kannattaa järjestää myös jatkossa. Nuorten mielestä kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä olivat erityisesti kokemusasiantuntijoiden tarinat. Toimintaa kehitetään ja jalostetaan edelleen pilottiryhmästä saatujen kokemusten perusteella.

– Petra Pohjonen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD Youth Against Drugs ry

Lähteet: Anderson, P., Gual, A., Colom, J.: Alkoholi ja perusterveydenhuolto. Riskikulutuksen varhainen tunnistaminen ja mini-interventio –hoitosuosituksen yhteenveto. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö, Alkoholiohjelma. 2006. Helsinki. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c7ddf1c5-58c2-4177-a205-c1aaff0b45e5