Hyvä muistutus inhimillisyydestä

Rohkeutta, näkökulmaa, uskoa omaan tekemiseen, taitoa ottaa puheeksi, kykyä kohdata paremmin ja uusia oivalluksia. Kallisarvoisia asioita ammattilaiselle, joka työssään kohtaa päihdeongelmaisia ihmisiä. Miten kohdata oikein ihminen, jolla on selvästi päihdeongelma? Miten häntä voisi auttaa parhaiten? Voiko siitä edes mainita suoraan? Tuttuja kysymyksiä, joihin on kuitenkin kovin vähän tarjolla suoria vastauksia. Postauksen otsikko on kommentti, jonka saimme palautekyselyyn erään käyntimme jälkeen. Siitähän tässä oikeasti pohjimmiltaan on kyse, inhimillisyydestä ja ihmisestä ongelman takana. Ihmisestä, joka ansaitsee tulla kohdatuksi oikein ja kunnioittavasti huolimatta siitä, käyttääkö hän huumeita.

Olemme Tampereella kouluttaneet Toni-kohtaamiskoulutuksella jo työskenteleviä sote-alan ammattilaisia että alalle opiskelevia loppuvuodesta 2016 alkaen, Tonia pilotoitiin ensimmäisen kerran Kamavapailla lokakuussa 2016 ja palaute on ollut siitä asti huikean hyvää. Toni antaa siis ammattilaiselle valmiuksia kohdata ja ymmärtää. Sitä koulutetaan kokemusasiantuntijaparin voimin ja keskiössä ovat kokemusasiantuntijoiden omat kokemukset ja toipumispolku, joka jokaisella on erilainen.

Koulutuksia on tehty tänä vuonna yhteensä 11 kappaletta ja niitä on ollut kuuntelemassa 130 kuulijaa ensihoitajaopiskelijoista lastensuojelun ammattilaisiin. Mukaan mahtuu niin lähihoitajiksi opiskelevia, nuorisoalan työntekijöitä kuin tulevia sairaanhoitajia. Koulutus mahdollistaa kuulijoilleen sen, että he pääsevät tarkastelemaan omia asenteitaan, esittämään kysymyksiä ja ennen kaikkea, hyödyntämään kokemusasiantuntijan kullanarvoista kokemustietoa.

Tämä on hyvä lopettaa muutamaan kommenttipoimintaan palautekyselystä, näissä tiivistyy se, mitä me Exp2:ssa haluamme tarjota:

”Aiheena ”kuinka kohdata huumeriippuvainen” on todella tärkeä, eikä siitä juuri ole tietoa, kuinka riippuvaiset itse toivoisivat heitä autettavan. Kohtaamisen laatu on kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä, hakeutuuko tai jatkaako riippuvainen hoitoa. Joskus vääränlaisella kohtaamisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.”

”Siinä hyvin tiivistettiin ja samalla avattiin kuinka me voimme tulevina sairaanhoitajina parhaiten auttaa päihderiippuvaista. Kokemusten ja tarkkojen tuntemusten ja ajatusten pohjalta oli helpompi ymmärtää mitä he toivovat auttavalta taholta.”

”En ole aikaisemmin tavannut ihmisiä, jotka avoimesti ovat sanoneet olleensa huumeriippuvaisia tai kokeilleet ns. kovia huumeita, joten tämä auttoi ymmärtämään mitä riippuvaiset käyvät läpi elämänsä aikana.”

”Elävät olemassa olevat kokemukset ja tarinat auttavat paremmin ymmärtämään päihteiden käyttäjiä. En osaa valita yhtä asiaa mutta tuo koulutuskokonaisuus oli kyllä todella mukava, lämminhenkinen ja antoisa.”

Rakkaudella, Krista

Kokemuksia kokemusasiantuntijoista

Kokemustiedon suosio päihdekasvatuksessa on vaihdellut kentän trendien ja käytössä olevan tietopohjan mukaisesti. Aiemmin kokemustiedolla tarkoitettiin lähinnä toipuneen päihteiden ongelmakäyttäjän pitämää omaelämänkerrallista luentoa koulun liikuntasalissa. Sittemmin kokemustietoa on hyödynnetty myös ehkäisevän työn suunnittelussa ja toteuttamisessa, kohderyhmien tunnistamisessa ja varhaisen puuttumisen interventioiden ajoittamisessa.

expa-kansi-1YAD ry:n toiminnassa on ollut mukana kokemustaustaisia henkilöitä koko toimintakaaren ajan, niin päihdetoipujia kuin käyttäjien ystäviä ja läheisiäkin. Kokemustieto on ollut tiedostettu voimavara toiminnan sisällä, mutta sen valjastaminen YAD ry:ssä päihdekasvatuksen välineeksi aloitettiin järjestelmällisesti vasta vuonna 2013 Expa- Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – projektissa. Näistä kokemuksista julkaistaan tänä syksynä Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – kirja.

Kirja syntyi YAD:n Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -projektin aikana kuvaamaan sen aikana opittuja ja pohdittuja asioita. Kirjaan kokosimme yhteen ajatuksia kokemusasiantuntijuudesta erityisesti päihdepuolen ja ehkäisevän työn näkökulmasta. Lisäksi raportoimme kirjassa käytännössä oppimaamme kokemusasiantuntijatoiminnan aloittamisesta ja sen pyörittämisestä.

Nuoret aikuiset päihdetoipujat ovat vapaaehtoistyöntekijöinä erityisryhmä, joiden ohjauksessa täytyy huomioida osallistujien elämäntilanne, tarpeet ja päihteettömän elämän tukeminen. Kokemusasiantuntijuustoiminnan ohjaamiseen liittyy voimakas eettinen vastuu siitä, että toiminta ei hyväksikäytä vapaaehtoisia ja heidän elämäntilannettaan. Parhaimmillaan toiminta tuottaa lisäarvoa sekä vapaaehtoiselle kokemusasiantuntijalle itselleen, että varsinaiselle toiminnalle eli päihdekasvatukselle. Keskeisiä tekijöitä tämän onnistumisen kannalta ovat sekä päihdetoipujien ryhmän että päihdekasvatuksen kohderyhmien riittävä tuntemus ja ymmärrys sekä vapaaehtoisten koulutuksen ja ohjaamisen huolellinen suunnitteluja toteuttaminen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan teemojen taustoja ja kokemustiedon moninaisuutta Suomessa. Toisessa osiossa kootaan yhteen YAD:n EXPA-projektissa luotua kokemusasiantuntijatoiminnan mallia ja jaetaan matkan varrella heränneitä kysymyksiä ja kehittyneitä hyviä käytäntöjä. Kolmas osio kuvaa projektin kahta ensimmäistä toimintavuotta, niiden arviointia ja käytännön toimintaa sosiaalisen tilinpidon kautta. Kirja sopii hyvin sekä kokemusasiantuntijatoimintaa toteuttaville että varsinkin sen käynnistämistä suunnitteleville toimijoille. Kirja on ostettavissa YAD ry:n toimistoilta ja verkkokaupasta hintaan 20€/kpl.

Lisätietoja YAD ry:n kokemusasiantuntijatoiminnasta ja Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä –kirjasta saat Susannalta (susanna.karki@yad.fi) ja Petralta (petra.karinen@yad.fi).

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Houkutuksia ja puristuksia – kevät

kevatkuvaKevät on todella ristiriitaista aikaa. Toisaalta aurinko alkaa paistaa. Kaupungin harmaus alkaa vihertyä. Puiston penkit ja nurmet alkavat houkutella. Toisia houkuttelee lenkit puistoissa ja pulahdukset kylmässä vedessä. Monelle kevät taasen on aika, jolloin täytyy puristaa itsestään viimeiset mehut, tehdä viimeiset tehtävät ja tentit, saada asioita loppuun. Väsymys painaa ja sen huomaakin paremmin, jos muut ympärillä ovat aurinkoenergioissa tai kevätpörinöissä. Muistakaa vaatia itseltänne ja vaalia oikeita asioita 🙂

Kokemusasiantuntijuus-hankkeessa ollaan tänä keväänä uudessa vaiheessa. Pilottihanke EXPA päättyi maaliskuun loppuun ja jatkoprojekti EXP2 alkoi. Seuraavan kahden vuoden aikana toimintaa kehitetään entistä enemmän asiantuntijoidensa näköiseksi, luodaan kokemusasiantuntijuuteen pohjautuvaa koulutusta sote-alan opiskelijoille ja ammattilaisille sekä laajennetaan toimintaa uusille paikkakunnille. Työntekijöinä tästä vastaa itseni lisäksi Niemisen Ville, jonka monet jo teistä tietääkin. Käytännössä yhä suurempi vastuu tulee olemaan kokemusasiantuntijoilla.

Kuvia menneen talven lumilta:

exp2-blogi

Vielä on edessä hetki sitä, mitä ennenkin. Kevät jatkuu niin kuin kokemusasiantuntijuustoimintakin. Tulossa on koulutusta itsemyötätunnosta ja yhteisiä syöminkejä. Kesäkuun alussa häämöttää yhteinen kesäleiri KRIS ry:n kanssa. Odotan innolla – niin uuden houkutuksia kuin meneillään olevia puristuksia.

Muistakaahan pitää itseänne hyvänä.
– Susanna EXP2:sta

Expalaiset Lontoossa

YAD:n kokemusasiantuntijuushankkeen eli Expan työntekijöille kuluva syksy on ollut melkoista haipakkaa. Kaikki huipentui aktiivisimpien vapaaehtoistemme kanssa tehtyyn palkkioreissuun 29.10.–1.11. Olin jo etukäteen matkasta melkoisissa täpinöissä, koska olin sentään pääsemässä ensi kertaa työmatkalle ulkomaille! Yhdeksänhenkiseen reissuporukkaamme kuuluivat eniten päihdekasvatuskeikkoja nuorille tehneet kokemusasiantuntijat sekä Tampereelta että Jyväskylästä. Koska matkamme suuntautui Englantiin, odotimme ilmaston olevan kostea ja kolea. Yllätyimme mukavasti, kun perillä olikin melko lämmintä (siis lähtöaamun pikkupakkaseen verrattuna). Kosteus teki etenkin metrossa matkustamisesta jopa hikistä puuhaa,lontoo1 varsinkin kun olimme ehtineet jo tottua syksyisten pakkasöiden jäljiltä hyytäviin aamuihin. Maanalaisten tukaluutta lisäsi varsinkin ruuhka-aikoina itselleni vähän turhan tiiviiksi äitynyt tunnelma, joka toki myös voimisti suurkaupungin tuntua. Toki sitä teki jo pelkkä metrokartan silmäilykin: Helsingin ”makkaratikun” rinnalla linjasto näytti melkoiselta sienirihmastolta.

lontoo2Kohteenamme oli Lontoo, josta löytyi yllättäen suurkaupungin vilskeen ohella myös illan tullen oudonkin hiljaisiksi rauhoittuvia katuja. Kummastusta herätti ainakin Canada Waterissa sijainneen majapaikkamme lähellä ollut, yöksi lukittavien porttien taakse kätkeytyvä puisto. Majoituimme suomalaisella merimieskirkolla, jossa sai aamiaisella ihan oikeaa puuroa, joten emme joutuneet tyytymään munia ja pekonia -tyyppisiin syöpävaarallisiin hömpötyksiin. Rohkeimmat uskaltautuivat suomiaamiaisen rauhoittamina maistamaan lounaalla myös englantilaisia erikoisuuksia, kuten munuaishyytelöä ja lihasosetta voitaikinassa… ja perinneherkkuhan oli kuvan perusteella suorastaan herkullista.

lontoo3Vierailupaikaksemme oli valikoitunut jo vuodesta 1967 toiminut järjestö nimeltä Release, joka julkaisee puolueetonta tietoa huumeista ja järjestää lakineuvontaa ongelmissa oleville huumeidenkäyttäjille. Kuuntelimme mielenkiinnolla Releasen työntekijöiden kertomuksia Britannian huumetilanteesta ja käyttäjien tarpeista koskien niin erilaisia laillisia ongelmia kuin tiedotustakin. Huumelainsäädäntö on Britanniassa joiltakin osin tiukempi kuin Suomessa, ja kadulla (etenkin tummaihoisille) tehtävät henkilötarkastukset ovat yksi aiheista, joista Release yhteistyökumppaneineen tuottaa tietomateriaalia, jotta ihmiset tuntisivat oikeutensa ja osaisivat vähentää ongelmia lainvalvonnan kanssa.

Henkilötarkastukset puhuttivat myös lontoolaisräppäri Kingpiniä, joka sai myöhemmin Camden Townissa käydessämme sinnikkäällä myyntipuheellaan (ja -räppäyksellään) myytyä uusimman levynsä molemmille YAD:n työntekijöille (linkki biisiin ”Stop and Search”). Ei lainkaan huono sika säkissä ostetuksi! Releasen väki marssitti puheillemme myös globaalisti avointa huumepoliittista keskustelua edistävän verkoston International Drug Policy Consortiumin edustajan, joka halusi meidän ottavan kuvia itsestämme heidän kampanjajulisteensa kanssa. Kampanja liittyy tulevaan YK:n yleiskokouksen huumeita käsittelevään erityisistuntoon UNGASS 2016:n, jossa toivottavasti käydään rakentavaa keskustelua vaihtoehdoista maailmanlaajuisesti epäonnistuneelle huumesodalle. Koska olimme samaa mieltä siitä, että käyttäjiä pitää tukea eikä rangaista, lupasimme tukea kampanjaa kuvillamme.

lontoo4lontoo5lontoo6

 

 

 

 

Camden Townissa tulivat tutuksi myös suurkaupungin hienoudet ja lieveilmiöt. Arvostin mahdollisuutta päästä nauttimaan katutaiteesta, mutta varsinkin toipujien kannalta oli ikävää, että useammallekin meistä yritettiin kaduilla kaupitella huumeita. Ei sillä, että olisin pelännyt vapaaehtoistemme tarttuvan syöttiin, mutta YAD:n reissuilla kaikkien pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi. Satunnaisista myrkyntyrkyttämisistä huolimatta reissuporukalla oli hyvä meininki, ja sitä paransi varmasti myös luottamus siihen, että muilta ryhmäläisiltä saa tarvittaessa vertaistukea. Muutama ryhmästä myös tutustui lontoolaisiin toipujaympyröihin vierailemalla paikallisen toveriseuran tapaamisessa.lontoo7-1

Katutaiteen ohella Britannian kaltaiseen luokkayhteiskuntaan kuuluvat tietysti myös kadulla näkyvät poliittiset kannanotot: seinäkirjoitusten ja tarrojen ohella näimme kadulla myös mielenosoituksen, jossa kritisoitiin julkisen terveydenhuollon leikkauksia, jotka tietenkin koskettavat pahiten vähäosaisia.

lontoo8lontoo9lontoo10

 

 

 

Nähtävyyksiäkin kävimme tietenkin katsomassa: Westminster Bridge, The London Eye ja Big Ben näyttivät ihan samalta kuin matkaoppaan kuvissa, joten mieleen jäi lähinnä se, että saimme koko ajan pelätä jonkun seurueesta hukkuvan väenpaljouteen. Suomalaisen henkilökohtainen tila on vähintään neliömetri!

lontoo11Pakollisesta puhelinkoppiposeerauskuvasta tehtiin peilikuva, jotta liikenne saataisiin korjattua oikeanpuoleiseksi. Suomalaisina kaipasimme tuttua ja turvallista järjestystä lössin ja kaaoksen keskelle.

Koska Halloween osui reissumme aikaan ja Lontoossa sitä näytettiin juhlivan huomattavasti intensiivisemmin kuin Suomessa, oli tarkoitus myös mennä tsekkaamaan meininki ilmaisiin Halloween-bileisiin puistoon, jonka nimeä en muista, koska emme sinne koskaan päätyneet… Puistot kun tosiaan menevät Lontoossa kiinni ja vieläpä yllättävän aikaisin! Niinpä päätimme bileiden sijaan lähteä metrolla satunnaiselle, meille vielä tuntemattomalle asemalle ja jatkaa sieltä matkaa kävellen.

lontoo12lontoo14Matkalla näimme ihmisillä toinen toistaan hienompia juhlapukuja ja päädyimme myös illan tullen hiljentyneelle Westminsterin alueelle. Kuvan kirkossa ne kuninkaalliset vihitään, samalla kun aiemmin Piccadilly Circuksesta yhyttämämme Bobby pitää potta päässään huolen siitä, ettei rahvas tule kuokkimaan.

Illan hämärä tarjosi myös hyvän mahdollisuuden lätkiä YAD:n englanninkielisiä tarroja julkisille paikoille muistuttamaan vierailustamme. Bommattua tuli ainakin saksalainen turistibussi (viele Grüsse nach Deutschland!), New Scotland Yardin rakennus (eli Suur-Lontoon pääpoliisiasema) pyörivine kyltteineen ja ”muutama” metroasema ja bussipysäkki. Striibailu virkistää kehoa ja mieltä näin vanhempanakin!

lontoo15lontoo13lontoo16

 

Seuraavana aamuna ”kotikadullamme” näytti siinä määrin pelottavalta, että lähdimme häntä koipien välissä kotia kohti. Jännitystä lisäsi se, etteivät metrot yllätykseksemme kulkeneetkaan niin varhain sunnuntaiaamuna. Onneksi vaihtoehtoinen kuljetus järjestyi: lontoo17saimme nauttia kiertoajelusta mielipuolisella nopeudella sumussa kiitävällä bussilla ja juosta lopulta lentokenttäjunaan viime hetkellä. Kiireen tunne toki karisi nopeasti odotellessamme lentokoneessa lähtöä puolitoista tuntia… Vaikkei ihan kaikki mennytkään putkeen, reissusta jäi kaiken kaikkiaan mahtava fiilis; porukka oli loistava ja meininki yadilaisen letkeä.

– Juuso Armila, Expa – kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -hanke, YAD ry

Miksi se kokemusasiantuntijuus on tärkeää?

Kokemusasiantuntijoita koulutetaan ja kokemustietoa hyödynnetään Suomessa yhä enemmän – hyvä, hyvä! Kokemusasiantuntijat pystyvät tarjoamaan jotain, mitä tarvitsemme ammatillisen asiantuntemuksen rinnalle.varjot

Tiivistetysti kokemusasiantuntijuudesta on hyötyä esimerkiksi:

  • Toiminnan laadun kehittämisessä
  • ”Tulkkina” asiakkaan ja ammattilaisen välillä
  • Ilmiöiden ymmärtämisessä inhimillisemmin, konkreettisemmin ja monipuolisemmin
  • Palveluihin hakeutumisen kynnystä madaltamassa
  • Tukiryhmien vetäjänä vertaistietoa ja –tukea tarjoamassa
  • Tukemassa kokemusasiantuntijoiden toipumisessa ja toimijuuden kehittymisessä
  • Vaikuttamassa asenneilmapiiriin laajemmin

lainausKokemusasiantuntijuus saattaa kuulostaa osalle toipujista pelottavalle ja kaukaiselle. Lopulta siinä kuitenkin on kyse mielestäni siitä, että nostetaan kohtaamistyössä ihmisyys taas tärkeimmäksi asiaksi. Ollaan ihmisiä ihmisille. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ei puhuta ilmiöiden ymmärtämisestä inhimillisemmin ja konkreettisemmin, vaan puhutaan ihmisen ymmärtämisestä ja pienistäkin arjen teoista. Kokemusasiantuntijat ovat herättäneet itseni tajuamaan, miten vaikeaa kieltä puhun. He ovat hyviä kääntäjiä jargonista/ diipadaapakielestä takaisin ihmiskieleen. Näin muutamia hyvyyksiä mainitakseni :).

Vertaistuessa on voimaa. Aina ei tarvita käytännön ratkaisuja, vaan helpotusta tuo jo se, että toinen on kokenut samaa. Vertaistuki tarjoaa toivoa. Itse olen oppinut myötätuntoisempaa suhdetta itseeni sen kautta, miten olen kuullut kokemusasiantuntijoiden puhuvan toisilleen.expa_logo

Kokemusasiantuntijat ovat tärkeitä <3

– toivottavasti pian monille muillekin kuin meille

– Susanna EXPAsta

Mitä kokemusasiantuntija saa vapaaehtoistyöstä?

Kokemusasiantuntijuus mielletään usein vastikkeelliseksi toiminnaksi, toimiihan kokemusasiantuntija usein muiden palkkatyötä tekevien asiantuntijoiden rinnalla. Ehkäisevän päihdetyön kentällä toimii kuitenkin myös paljon vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoita. Mikä saa nuoren aikuisen sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan päihdekasvatuksen parissa?

Vapaaehtoisten kokemusasiantuntijoiden motiivit toimintaan mukaan tulemiselle liittyvät pitkälti työn sisältöihin ja odotuksiin; halutaan auttaa, jakaa omaa kokemusta ja toisaalta kerätä itselle arvokasta tietotaitoa esimerkiksi tulevaisuuden työelämää tai opiskelua varten. Kokemusasiantuntijana toimiminen ei ole välttämättä loppuelämän ura tai elämäntehtävä, vaan välietappi matkan varrella. YAD ry:n Expa- projektin uusille vapaaehtoisille kokemusasiantuntijoille tehdyssä kyselyssä tärkeimmiksi motiiveiksi kokemusasiantuntijatoimintaan lähtemiseen nousivat muiden auttaminen, itselle saadun avun jakaminen eteenpäin ja nuorten päihdeongelman ehkäisyyn osallistuminen. Muita tärkeitä motiiveja olivat mielekäs tekeminen vapaa-ajalle ja vapaaehtoistyö tapana toteuttaa kristillistä lähimmäisenrakkautta. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, että YAD ry:n toiminta itsessään on uskonnollisesti sitoutumatonta eikä sinällään rakenteellisesti tarjoa hengellistä ulottuvuutta.

wordcloud

Vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoita haastateltiin toisen kerran sen jälkeen, kun heillä oli takanaan vähintään vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä päihdekasvatuksen parissa. Haastattelujen perusteella varsinainen toiminta avasi kokemusasiantuntijalle uusia näkökulmia. Toimintaan sitoutumisen myötä vapaaehtoistyö muuttui henkilökohtaisemmaksi ja sitä tarkasteltiin enemmän omien tunteiden ja vapaaehtoistyössä koettujen tilanteiden kautta.

Kokemusasiantuntijuustoiminnassa vähintään vuoden ajan olleiden tärkeimmät motiivit jakautuivat kolmeen osaan:

1.Uuden oppiminen, eli kehittymisen ja kasvun kokemukset
YAD ry:n kokemusasiantuntijatoiminnassa on mukana pääsääntöisesti nuoria aikuisia, joiden säännöllinen ja runsas päihteidenkäyttö on alkanut varsin nuorella iällä. Nuoren päihdekuntoutujan elämä on siis usein paitsi päihteettömyyden, myös aikuisuuden, sosiaalisten suhteiden ja arjen rutiinien opettelua. Parhaimmillaan hyvin ohjattu kokemusasiantuntijuustoiminta voi tukea tätä prosessia.

” No ehkä se, että mä olen pystynyt sitoutumaan tähän näin pitkään, ja tämä on myös auttanut mua. Kun mä olen tullut puhtaaksi, niin mä olen meinannut tipahtaa siinä välissä joskus, mutta tämä on pisin pätkä (raittiutta) mitä minulla on tässä ikinä ollut, että on vaatinut just tätäkin hommaa että en ole turvautunut niihin tapoihin, jotka ei vaadi niin paljoa ponnisteluja.” (Haastateltu kokemusasiantuntija)

2.Päihdekasvatus nuorten parissa
Nuorten kanssa tehtävä työ ja nuoriin vaikuttaminen oman kokemuksen kautta koettiin vapaaehtoistyössä hyvin tärkeäksi. Kokemusasiantuntijoiden ajatukset nuorten kohtaamiseen liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista olivat hyvin maltillisia. Nuoria kohdatessa kokemusasiantuntijoiden toiveet liittyivät pääasiassa kuulluksi tulemiseen: nuorille haluttiin tarjota uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta.

Kokemusasiantuntijoilla on myös halu vaikuttaa siihen tapaan, millä päihteistä nuorten kanssa puhutaan. Yksittäisten aineiden haittojen, vaikutusten tai riskien sijaan halutaan puhua enemmän niistä tarpeista ja tilanteista, joita päihteiden ongelmakäytön taustalla saattaa olla. Nuorille halutaan tarjota ymmärrystä päihdeongelmien luonteesta ja riippuvuuksista. Esimerkit omasta elämästä voivat olla yksi keino tämän tiedon jakamiseen.

”Mä haluan auttaa. Sitten juuri ne hyvät kokemukset niistä että kun on käynyt puhumassa ihmisille, niin sitten siellä oikeasti joku yksi-kaksi tyyppiä saattaa oikeasti kuunnellakin. Tai siis kaikki kuuntelee, mutta oikeasti kuunnella ja sisäistää niitä juttuja. Että ne oikeasti säikähtää, että oletko sä sellaistakin ja.. tiedätkö sillein? Että huomaa, että se menee perille se juttu ja että sillä on vaikutus niihin ihmisiin.”

3.Omat tunteet ja tarpeet
Vapaaehtoistyö tarjoaa myös pintoja omien tunteiden ja tarpeiden toteuttamiselle. Koska kokemusasiantuntijoilla on taustallaan laitoshoitoa vaatinut päihdeongelma jälkihuoltoineen, ja sen kautta kokemus autettavana olemisesta. Toimiminen vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana antoi mahdollisuuden siirtyä palveluiden käyttäjästä niiden tuottajaksi. Uusi rooli aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä lisäsi itsearvostusta ja tunnetta siitä, että on hyödyksi.

”Kun alkaa miettiä sitä muun entistä elämää ja nykyistä elämää sitten. Kun musta on muutenkin ihmiset huomanneet että oon tosissani ja haluun niin kuin pois ja muuttua, niin sitten ne on myös uskoneet siihen ja satsanneet siihen, että sitä kautta… Kyllä siitä tulee aina sellainen kiitollisuus. Että on päässyt tähän pisteeseen. Mua on autettu tosi paljon.”

Arki tarjoaa luonnollisia heijastuspintoja vapaaehtoistyössä opitulle ja sen testaamiselle. Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuustoiminta voi tukea toipumista sekä tarjota uusia välineitä ja taitoja arjen hallintaan ja uuden, päihteettömän identiteetin rakentamiseen.

rantakivet auttaminen

Teksti ja lainaukset perustuvat Petra Pohjosen pro gradu –tutkielmaan ”Tätä mun kuuluu tehdä”- päihdetaustaisten nuorten aikuisten motiiveja tehdä kokemustietoon pohjautuvaa päihdekasvatusta. Tutkielman kokoversio on luettavissa täällä.

Päihdetaustaa voi hyödyntää hyvään – kokemukseni kokemusasiantuntijana toimimisesta

kokemusasiantuntijuus2Kokemusasiantuntijana aloittaminen oli ajatuksena helppo, mutta osoittautui minulle tunnepohjalla todella raskaaksi aluksi. Meidät kumminkin koulutettiin hyvin, että ajatus lähteä kertomaan täysin tuntemattomille nuorille kouluihin ja nuorisokodeille sai minut tuntemaan loppupeleissä alun pelosta huolimatta sen, että päihdetaustaani voikin hyödyntää johonkin hyvään. Koin että voin kokemusasiantuntijana vaikuttaa nuoriin tavalla, mitä he eivät voi kuulla muulla tavalla kuin itse entiseltä käyttäjältä.

Kokemusasiantuntijana toivoo jokaiselta keikalta lähtiessään, että on voinut vaikuttaa edes yhteen nuoreen, että hän tajuaisi etteivät päihteet ole vastaus mihinkään. Nuorelta nuorelle -periaate YAD:n kokemusasiantuntijuudessa on minusta toimiva periaate. Ainakin itse olisin toivonut, että joku olisi minulle tullut silloin kun käytin kertomaan, mihin se kaikki voi johtaa ja kuinka puhdas elämä tuo elämään paljon enemmän kuin se, että olet pöllyissä päivästä toiseen ja elämäsi ja kehosi murenee päivä päivältä enemmän.

kokemusasiantuntijuusTässä vaiheessa kun itse on ollut pari vuotta puhtaana, oppii arvostamaan sitä mitä elämä tuo ja haluaa jakaa sitä muille, etenkin nuorille. Keikoilla kun nuoret saavat kysellä kokemusasiantuntijalta tämän entisestä päihteiden käytöstä, on hyvä pystyä hyväksymään se, mitä on ennen elämällään tehnyt ja puhua toipumisesta ja siitä miten pohjalle kaiken voi saada, jotta nuoret ymmärtävät ettei päihteet ole ratkaisu. Yhdeltäkään keikalta en ole lähtenyt huonolla fiiliksellä pois tai ahdistuneena, tietty sitä aina miettii, mitä nuoret jäivät miettimään ja vaikuttiko puheeni heihin millään lailla ja jos vaikutti, niin miten.

Mutta olen todella iloinen että saan toimia YAD:n kokemusasiantuntijana ja kertoa kokemuksistani ja siitä kuinka päihteetön elämä on paras mahdollinen vaihtoehto hyvään oloon.

-Jennifer-

347 päivää, tj 46

Vuosi sitten en tiennyt mistä löytäisin itseni vuoden 2015 alusta. Valmistuin viime vuoden toukokuussa yhteisöpedagogiksi ja jo ennen sitä aloin etsiä siviilipalveluspaikkaa omalta alaltani. Oletin sen olevan helppo homma, kukapa ei haluaisi halpaa työvoimaa ja minulla oli vielä uunituore tutkinto takataskussa. Se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, otin ensin yhteyttä Kuopion alueen mahdollisiin palveluspaikkoihin ja kun sinne ei päässyt, aloin laittaa Jyväskylään viestiä. Noin 60 yrityksen jälkeen pääsin palvelukseen YAD:lle. Täällä minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä yhteistyötä nuorisokodin kanssa, tavoitteena tuoda YAD:n näkökulmia nuorisokodin arkeen ja yrittää houkutella nuoria toimintaan mukaan. Minulle tämä oli aivan mahtava tilaisuus, saan vuoden työkokemuksen omalta alaltani ja sen takia tilaisuus olikin pakko hyödyntää.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana kiersin ahkerasti kaikki mahdolliset YAD:n koulutukset, niiden kautta pääsin nopeasti sisään YADiin ja sen toimintaan. Viimeisimpänä olen päässyt osallistumaan kokemusasiantuntijahankkeeseen (EXPA) ja sitä kautta työskentelemään kokemusasiantuntijoiden kanssa. Tämä on ollut itselleni hyvä kokemus, tätä kautta olen saanut uutta näkökulmaa päihteisiin ja siihen mitä niistä voi seurata. Olemme kokemusasiantuntijoiden kanssa käyneet keikoilla nuorisokodeissa ja kouluilla ja se on mielestäni tärkeää työtä. Kukaan muu ei osaa kertoa päihteistä paremmin kuin niiden entiset käyttäjät ja on hyvä jakaa näitä kokemuksia, ettei nuorten tarvitse tehdä samoja virheitä.

jari-varieste300 päivää on mennyt todella nopeasti ja YAD:n toiminnassa olen kohdannut pelkästään mukavia ihmisiä: niin työntekijät kuin vapaaehtoisetkin ovat kaikki todella mahtavia. Esimerkiksi paikallisosaston kokouksiin minut otettiin heti avoimin mielin vastaan ja tunsin oloni heti kotoisaksi. Palveluksen päättymisessä harmittaa juuri se, että muutan aivan toiselle paikkakunnalle enkä pääse osallistumaan YAD:n toimintaan yhtä aktiivisesti kuin nyt olen osallistunut. Ennen palvelua ajattelin, että teen vuoden Jyväskylässä töitä ja muutan pois, mutta tällä hetkellä tuntuu että en haluaisi lähteä. Ja vaikka lähtisinkin, niin YAD ei lähde minusta.

– Jari, siviilipalvelusmies YAD ry

(Kuvan otti Tilla Arisalo-Larkiala, väriestejuoksun jälkitunnelmissa)

Aitous on keskeistä kokemusasiantuntijuudessa

Expa – Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -projektissa on tähän mennessä järjestetty kolme Jalostamoa (eli koulutusta kokemusasiantuntijoille). Tällä hetkellä toiminnassa mukana olevia kokemusasiantuntijoita on yhteensä 14 ja toimintaa on Tampereen lisäksi Jyväskylässä. Vuoden 2014 päihdekasvatuskeikoilla tavoitettiin 70 nuorta tai nuorta aikuista. Nyt voisi siis koota ajatuksia siitä, mistä kokemusasiantuntijan hommat alkavat: Jalostamosta.

FunnyGoingOnJalostamo on muuttunut projektin aikana suuresti. Ensimmäisen koulutuksen aikana kehitettiin kokemusasiantuntijoiden kanssa päihdekasvatusmenetelmää ja pohdittiin laajemmin aihealueen kysymyksiä. Se siis kesti kuukausia ja sisällöt vaihtelivat laidasta laitaan. Sen aikana kirkastuivat toiminnan periaatteet ja keskeiset tavoitteet. Kiitoksia kokemusasiantuntijoille yhdessä puurtamisesta 🙂

Olemme halunneet säilyttää mahdollisimman pitkälle kokemusasiantuntijan omaleimaisuuden, emmekä kouluttamaan hänestä tyypillistä (teoreettista) asiantuntijaa. Koemme aitouden olevan keskeistä kokemusasiantuntijuudessa – etenkin YAD:ssa. Siten Jalostamo-koulutuksen sisällöiksi ovat valikoituneet pääosin aineettomat työvälineet, joilla kokemustietoa pystyy hyödyntämään itseään vahingoittamatta ehkäisevän päihdetyön välineenä.

RcgnizeKäytännössä koulutus on tiivistetty kahden illan ja viikonlopun kestäväksi kokonaisuudeksi. Koulutuksen sisällöt käydään läpi pääosin ohjattujen ryhmäkeskustelujen tai toiminnallisten menetelmien avulla. Vapaaehtoiset ovat mahdollisimman suuressa osassa koko koulutuksen ajan.

Koulutuksen tavoitteena on:

  • Harjoitella käyttämään omia kokemuksia työvälineenä (oppia, mitä kannattaa nostaa esiin ja miten rajata asioita itsensä suojelemiseksi)
  • Pohtia omaa kokemusta (sen yleisyys ja yleistettävyys, kokemusten erot ja yhtäläisyydet)
  • Tarjota tietoa ehkäisevän huumetyön periaatteista
  • Perehdyttää YAD:n toimintaan ja arvoihin
  • Tarjota kokemuksia osallistumisesta ja osaamisesta
  • Opetella käyttämään päihdekasvatusmenetelmä Ränniä
  • Tukea osallistujien hyvinvointia ja päihteetöntä elämää

Ei toki pidä unohtaa työn ja oppimisen vastapainoa: iloa ja päihteettömiä elämyksiä. Kokemusasiantuntijoiden kanssa ollaan käyty muun muassa Stand up-keikoilla, elokuvissa, keilaamassa, joogassa, tekemässä sirkusta ja mökkeilemässä. Keväällä tiedossa on laitesukellusta Jyväskylässä ja kartingia Tampereella. Ensi syksynä lähdetään ahkerimpien kokemusasiantuntijoiden kanssa tutustumaan ulkomaiden vastaavaan toimintaan. Parasta itselle on kuitenkin ollut vapaaehtoisten halu antaa aikaansa ja jakaa kokemuksiaan tässä tärkeässä aiheessa – connection against addiction. Sanoinko jo, että kannattaa ottaa yhteyttä, jos haluaa mukaan toimintaan?

– Susanna Kärki, projektityöntekijä, YAD ry

Mitä päihdevalistuksen tarina kertoo nuorille maailmasta?

paihdekasvatusKun puhutaan päihteistä, puhutaan lähes poikkeuksetta erilaisista riskeistä ja kauhukuvista. Usein päihdevalistuksen/-kasvatuksen tarinaksi muodostuu, että suurin riski elämässä on päätyä (päihteiden vuoksi) mielenterveyskuntoutujaksi, työttömäksi, koulupudokkaaksi, rumaksi (hammasvauriot, iho-ongelmat, ylipaino jne.), vammautuneeksi, sairaaksi, yksinäiseksi, köyhäksi, syrjityksi tai velkaantuneeksi.  Kaikki edellä esitetyt ovat oikeita päihteiden ongelmakäytön lieveilmiöitä, mutta ne ovat myös vahva heijastus yhteiskunnastamme, kulttuuristamme ja sen arvoista. Päihteiden käyttäminen riskeeraa mahdollisuuden menestyä. Monelle nuorelle listatut asiat ovatkin etäisiä, ja hyvä niin. Mutta millaisen kuvan omasta asemastaan yhteiskunnassa saa sellainen nuori, jonka omaan tai perheen elämään useat näistä tekijöistä kuuluvat jo valmiiksi? Mitä syitä hänellä on olla käyttämättä päihteitä? Vai onko päihdekasvatus suunnattu vain niille, jotka lähtökohtaisesti täyttävät kaikki odotusarvoiset menestymistekijät?

Jos päihdeongelmat esitetään pelkästään sosiaalisen statuksen ja ulkoisen habituksen kautta, tullaan samalla sulkeneeksi käyttäjäprofiilista iso ryhmä ihmisiä perusteettomasti ulos. Päihteiden käyttöön voi liittyä ongelmallisuutta silloinkin, kun tilanne ei ole edennyt äärimmilleen. Tosiasia kuitenkin on, että huumeiden käyttäjä voi olla asunnoton tai asua omistusasunnossa, yksinäinen tai perheellinen, koulutettu tai kouluttamaton, rikas tai köyhä, hyvä- tai huonohampainen jne. Tiukkojen stereotyyppien suurin ongelma on siinä, että niistä tulee odotusarvo. Yksilö ei osaa ajoissa hakea apua, tai sitä ei hänelle tarjota, mikäli hän ei vastaa stereotyyppistä oletusta ongelmallisesta päihteidenkäyttäjästä. ”Eihän tässä vielä huonosti mene, kun on vielä asuntokin tallella.”

Nuoret ovat arvomaailmaltaan, haaveiltaan, tavoitteiltaan ja elämänhistorioiltaan hyvin moniääninen ja heterogeeninen joukko. Pelkästään menestystekijöihin, tai niiden riskeeraamiseen keskittyvä ehkäisevä päihdetyö ei tavoita kaikkia nuoria, sillä kaikki nuoret eivät jaa samaa ymmärrystä siitä, millaista on riittävän hyvä elämä. Nuorelle, jolle uran luominen palkkatyössä ei ole millään tasolla kiinnostava, saati merkittävä asia, eivät koulupudokkuus tai työttömyys ole varsinaisia uhkakuvia. Yksinäistä ei voi pelotella yksinäisyydellä eikä masentunutta henkisellä pahoinvoinnilla. Yhteisöllisyyttä painottavan kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneelle koko yksilöllisiin ominaisuuksiin keskittyvä riskilista voi olla absurdi.

Voidakseen arvioida ja tunnistaa päihteiden riskejä omalla kohdallaan, nuoren on hyvä kyetä ymmärtämään, miksi joku ylipäätään päätyy päihderiippuvaiseksi. Sen ymmärtämiseen ei riitä luettelo riskeistä ja haitoista. YAD ry:n kokemusasiantuntijuusprojektin Expan työntekijät ja vapaaehtoiset ovat riisuneet entisten huumeidenkäyttäjien elämäntarinoista juonenkäänteet ja sattumukset pois, ja lähestyneet asiaa tunnetilojen kautta. Millaiset tunnetilat edeltävät ensimmäistä huumekokeilua? Mitä toiveita, tarpeita tai pelkoja liittyy satunnaiskäyttäjän maailmaan? Millaisia ajatuksia pyörittelee ongelmakäyttäjä? Kokemusasiantuntijoiden kuvaavat tunnetilat ovat perusinhimillisiä ja monelle tuttuja, kuten esimerkiksi turvattomuuden tunne, tarve kuulua ryhmään ja tarve tulla nähdyksi. Tarkoituksena on löytää samaistumispintaa myös sellaisten nuorten elämästä, jossa päihdekokemuksilla ei ole ollut mitään roolia, tai jossa se on hyvin vähäinen.

Viime päivinä olen inspiroitunut suuresti Väestöliiton Maaret Kallion blogitekstistä ”Minulla on asenneongelma”.  Sen ydin on siinä, että onnellisuus ei ole vain yksilöllisellä ponnistelulla ansaittu palkinto, josta laiskat jäävät paitsi, vaan monen osatekijän summa, jota yhteisönä voimme yhdessä rakentaa itsellemme ja toisillemme.  Kallion kuvaus ajastamme heijastuu myös osittain ehkäisevän päihdetyön piilo-opetussuunnitelmassa:  ”Ajassamme on asenneongelma. Se juhlii kovuutta, täydellisyyttä, huippuonnellisuutta ja armotonta puskemista. Ne, jotka huutavat kovimmin ja tahkovat huimimmin, ovat nyt ihailtuja supervoittajia. Haavoittuvuus ja inhimillisyys ovat jääneet huippujen ankarien asenteiden alle. Moni jää vaille ymmärtävää asennetta, ilman oikeutta tavallisuuteen, armollisuuteen ja jaettuun tuskaan. Moni jää näkymättömäksi, koska asenne ei ole kohdallaan, eikä onnea osattu rakentaa omin avuin.”

Ehkäisevän päihdetyön tarkoitus ei ole kertoa nuorelle, että hänellä ei ole enää mitään menetettävää. Sen sijaan voimme kertoa siitä, että jokaisella on olemassa mahdollisuus rakentaa itselleen riittävän hyvää ja onnellista elämää. Suurin osa meistä tarvitsee siihen apua. Kyse ei ole vain asenteesta, sinnikkyydestä tai sen puutteesta, onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Pelottelun ja kauhukuvien luomisen sijaan, tai edes ohella, voimme luoda toivoa. Riittävän hyvä elämä ei edellytä virheettömyyttä.

– Petra Pohjonen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry