Ketä nuoret kuuntelevat?

”Meidän pitäisi saada joku Cheek puhumaan tästä asiasta.”

”Jos joku Herbalisti tekisi videon, missä puhuisi omin sanoin meidän asiaa nuorille”

”Mutta kun nuorisotyöntekijän sana on suunnilleen Jumalan sanaa oppilaille”

”Pitäisi saada joku asiantuntija puhumaan, ettei sanoisi itse jotain ihan väärää”

Esimerkiksi nämä lauseet nousivat esiin, kun nuorten parissa tehtävän ehkäisevän päihdetyön ammattilaiset kokoontuivat yhteiselle koulutus- ja kehittämispäiville Tallinnaan. Toivottu äänitorvi vaihteli, mutta pysyvä elementti olisi se, että joku muu varmaan tulisi paremmin kuulluksi. Koska tästä aiheesta sattuu olemaan tuore esimerkki koulukiusaamisen vastaisesta kampanjasta, niin tarkastellaan aihetta sen kautta.

keta-nuoret-kuuntelevatCheek on näkynyt tänä syksynä tiuhaan koulukiusauksen vastaisen kamppanjan keulahahmona. On varmasti voimaannuttavaa ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua ruokkivaa saada stadionkeikkojen megatähti ottamaan kantaa kiusaamisasioihin. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain keskustelun avaus, ei suoritettu missio. Pallo on heitetty #viimeinenkiusaus-kampanjan toimesta, ja varsinainen vaikuttavuus on kiinni siitä, ottavatko nuorten elämässä olevat aikuiset, kuten koulun henkilökunta, harraste- ja vapaa-ajanohjaajat, vanhemmat, mummit ja kummit pallon vastaan. Koska homman nimi on se, että he ovat kuitenkin ne tyypit, jotka siellä nuoren arjessa elävät ja vaikuttavat, ei Cheek.

Toinen jengi, jolle #viimeinenkiusaus jakaa vastuuta, ovat nuoret itse. Kiusaajat ovat kuitenkin aina vähemmistö, kuten myös kiusatut. Muun nuorisoväen joukkovoimalla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, joko mahdollistaen sen tai tekemällä sen mahdollisimman hankalaksi. Kyseessä on kuitenkin iso, pelottava ja vaikea asia, eikä nuoria pidä jättää sen kanssa yksin. Valinta toimintatavoista on nuorilla, mutta välineet tulevat aikuiselta. Aikuinen toimii myös esimerkkinä sosiaalisesta koodista. Jokainen voi kohdaltaan miettiä, haluaako olla esimerkki ennakkoluuloisesta ankeuttajasta, vai heikompien puolustajasta.

Lopulta herääkin kysymys, miksi tarvitaan se ”joku muu” ottamaan asia puheeksi, oli se sitten päihderiskien tiedostaminen tai koulukiusaaminen. Ja ennen kaikkea; miksi sen puheeksiottajan pitäisi puhua meidän suullamme? Yhtä lailla päihdemyönteinen tai päihdehaittojan vähättelevä puheenvuoro voi toimia hyvänä keskustelun avauksena, keskeistä on vain hyödyntää annettu paikka keskustella aiheesta nuorten kanssa.tomi-kiilakoski2Kuva: Tomi Kiilakoski

Nuorison kanssa tehtävä kasvatustyö on valintoja. Mikä on keskeistä? Mihin panostetaan? Yksi keskeisimpiä valintoja on myös oman työotteen suunta ja tavoite. Onko tarkoituksena sopeuttaa nuoret yhteiskuntaan pyrkimällä siihen, että nuorten toiveet muokataan ja muutetaan aikuisten maailmaan sopivaksi. Vai onko nuorten kanssa työskentelyn tärkein elementti nuorten oman toiminnan vahvistaminen niin, että aikuisten toiveet ja ennakko-oletukset muutetaan nuorten toimintaa tukeviksi. Ensimmäisen työotteen kannattaja tilaa paikalle nuorisojulkkiksen lukemaan aikuisen sanoja suoraa paperista toimiakseen hyvänä esikuvana. Nuorten oman toiminnan vahvistaja puolestaan pyrkii osallistamaan nuoret mukaan keskusteluun itseään koskevista asioista omalla kielellään.

Kuulluksi tuleminen nuorten keskuudessa vaatii kolmea asiaa: valmiutta keskustella nuorten kanssa heidän omista kiinnostuksen kohteistaan ja lähtökohdistaan käsin, ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää nuorten maailmaa. Kolmas ja toteuman kannalta tärkein, on suun avaaminen eli rohkeus ottaa asia puheeksi. Nämä taidot on jokaisen nuorten elämässä vaikuttavan aikuisen mahdollista oppia. Nuoret rakentavat maailmaa itselleen ja omalle tulevaisuudelleen, eivät aikuisten peloille tai ennakkokäsityksille. Suunta, unelmat, toiveet ja haaveet ovat nuorten käsissä ja ihan yhtä aitoja ja tärkeitä, vaikka ne poikkeaisivatkin aikuisten maailmassa totutuista. Aikuisen tärkeä tehtävä rinnalla kulkijana on tarjota niitä rakennusmateriaaleja ja välineitä, jolla toivottuun suuntaan on mahdollista päästä.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Yksin syödessä ei tule kylläiseksi (tansanialainen sananlasku)

yksinaisyys2Viime aikoina yksinäisyyden tematiikka on nostettu esille useissa medioissa. Aihe on tärkeä ja saanut syystä paljon huomiota: kouluissa on käyty kiusaamisen vastaisia kampanjoita, puhutaan vanhusten yksinäisyydestä ja niin edelleen. Teema nousee myös perinteisesti esille vahvasti yhteisöllisyyttä korostavien juhlien, kuten näin joulun kynnyksellä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan lähes joka kymmenes suomalainen aikuinen kokee elämänsä aikana yksinäisyyttä. Tuore alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus (ATH) osoittaa, että yksinäisyys koskettaa kansallisella tasolla yli 400 000 työikäistä ihmistä. Nuorista ja lapsista joka viides on kokenut yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tämä ilmenee Turun yliopiston tutkijan, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttilan tuoreesta lasten ja nuorten yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta Kavereita nolla.

Usein yksinäisyys on kuitenkin ohimenevää ja voi olla seurausta erilaisista elämäntilanteiden muutoksista. Silti yksinäiseksi itseään kokevien lukumäärä pysäyttää. On paradoksaalista, että aikana, jolloin ihmiset ovat kenties helpommin tavoitettavissa kuin koskaan, yksinäisyys koskettaa niin monia. Vai onko niin, että nyt asia vain saa eri tavoin näkyvyyttä kuin aikaisemmin?

Yksinäisyys kouraisee syvältä. Siihen voi liittyä voimakkaita häpeän, kelpaamattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Puhutaan sosiaalisesta kivusta. Kun on ollut riittävän kauan yksin, ei välttämättä enää jaksa edes yrittääkään mukaan. Siihen alkaa tottua, turtua. Osa ihmisistä saattaa lähteä hakemaan lievitystä yksinäisyyteensä päihteistä. Tämänkaltainen lievitys on kuitenkin poikkeuksetta hajottavaa ja todennäköisesti vain syventää yksinäisyyttä – ainakin pitkällä aikavälillä.

yksinaisyysYksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä. Sosiaalinen yksinäisyys on pojilla ja tytöillä jokseenkin yhtä yleistä, joskin poikien yksinäisyyttä tunnistetaan edelleen melko huonosti. THL:n kyselyn mukaan nuoret, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää, kokevat terveydentilansa muita huonommaksi. Vanhuksista yksinäisyydestä kärsii tilastojen mukaan keskimäärin joka kolmas.

Yksinäisyys ilmenee hyvin eri tavoin. ”Laumassakin” voi kokea syvän yksinäisyyden tunteita. Koenko olevani tarpeellinen ja hyväksytty omana itsenäni? Tulenko kuulluksi? Arvostetaanko minua? Nämä ovat hyvän ja mielekkään elämän kannalta ihan peruskysymyksiä.

Yksin oleminen voi olla kuitenkin myös voimavara, mutta päinvastoin kuin yksinäisyys, se perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan valintaan. Välillä oman ajan ottaminen ja hiljaisuus voikin tuntua suorastaan ylellisyydeltä kaiken pysähtymättömän hälinän ja hääräämisen keskellä.

Vapaaehtoistyön kentällä tehdään monin tavoin yhteisöllisesti arvokasta työtä. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovatkin yksinäisyyden vastakohtia. Tämä näkyy myös YAD:n vapaaehtoisten tapahtumissa. Näistä on poikkeuksetta välittynyt avoin ja osallistava tunnelma. Nuoret ovat ottaneet toisensa mukaan ja moni on löytänyt ystäviä. On tehty mielekkäitä asioita yhdessä, ilman päihteitä ja mukavassa hengessä. Usein syömistäkin on tarjolla – joten toisin kuin kirjoituksen otsikossa, tässä porukassa syödessä tulee myös kylläiseksi.

– Sami Hoisko
Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD