419 – Mieti vielä

419-mietiviela-1Kannabiksen (ja kaikkien muidenkin päihteiden) käyttöä on monenlaista. On kokeilukäyttöä, satunnaiskäyttöä, vakiintuneempaa käyttöä ja ongelmakäyttöä. Kokeilukäytölle on tyypillistä uteliaisuus. Halu tietää, että mitä ne kannabiksen vaikutukset oikein ovat ja vastaavatko ne omia mielikuvia.

Käyttö on vakiintunutta siinä vaiheessa kun käyttäjä jo tietää minkälaisia vaikutuksia kannabikselta hakee ja mihin tarpeisiin tai missä tilanteissa sitä haluaa käyttää. Vakiintunut käyttö voi olla satunnaista, vain silloin tällöin ja tietyissä tilanteissa tai tiettyjen ihmisten kanssa tapahtuvaa tai sitten jopa päivittäistä pössyttelyä. Ongelmaksi käyttö muodostuu siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttaa terveyteen, ihmissuhteisiin ja kokemukseen oman elämänsä hallitsemisen mahdollisuuksista.

Olemme YAD:ssa pohtineet miten voisimme auttaa kannabiksen käyttäjiä tunnistamaan omat ”rajansa” ja pohtimaan missä vaiheessa käyttö on siirtynyt ongelmakäytön puolelle. Suurimmalla osalla kannabiksen kokeilijoista käyttö jää kokeilun tasolle, eikä kaikille enemmän käyttävillekään siitä välttämättä muodostu ongelmaa. Mutta osalle käytöstä aiheutuu haasteita elämään.

Etenkin nuorten aikuisten kannabiksen käyttö on lisääntynyt. Näin ollen myös niitä, joille käyttämisestä tulee ongelmia, on aiempaa enemmän. Ongelmat voivat olla esimerkiksi terveydellisiä. Kevyimmillään nämä voivat olla liiallisen kertakäytön aiheuttamia pelkotiloja ja rankimmillaan vakavampia mielenterveyden ongelmia. Ongelmat voivat olla myös sosiaalisia. Kaveripiiri saattaa kaventua lähinnä pilven parissa touhuaviin ja seurauksena voi olla eristäytyminen muista ihmisistä.

Toisinaan nämä ongelmat menevät itsestään ajan kanssa ohi ja toisinaan taas vaativat terveydenhuollon tai päihdepalvelujen apua. Osa ongelmista voi liittyä myös kannabiksen laittomuuteen. Kiinnijäämisen suurin rangaistus saattakin olla leimaantuminen huumeiden käyttäjäksi. Tällä voi olla vaikutuksia niin työelämään, opiskeluihin tai vaikka terveyskeskuksessa saatavaan palveluun.

sitaatti blogiin 2Olemme avanneet 419 – Mieti vielä kampanjasivuston, joka kannustaa kannabiksen käyttäjiä pohtimaan omaa käyttöään ja sitä, miten se vaikuttaa omaan elämään. Joukko kannabiksen käytön lopettaneita ideoi omista kokemuksistaan käsin kysymyksiä, joita voi olla hyvä pohtia rehellisesti.

Kannabiksen poltosta saa helposti itselleen tavan jos liikkuu vain pajautteluporukoissa. Kannabista käyttävien ihmisten keskellä voi olla vaikea sanoa ääneen, jos kokee ongelmia omassa käytössään. Varsinkin jos ympärillä olevat ihmiset eivät koe kannabiksen haittavaikutuksia. Siksi kannattaa pitää jalka myös polttamattomien ihmisten ovenraossa. Niistä on jeesiä siinä tilanteessa jos päättää pyrkiä vähentämään tai lopettamaan kannabiksen käyttämistä.

Haastamme siis kaikki kannabiksen käyttäjät pohtimaan käytön syitä ja miettimään sitä, mitä hyvää ja mitä haasteista kannabiksen käyttö tuo elämään. Vain sinä itse päätät, käytätkö vai et. Me uskomme YAD:ssa, että et jää mistään paitsi, vaikka jättäisit kannabiksen kokeilematta tai päättäisit lopettaa käyttämisen.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Kaikki mikä kukkii ei ole kannabista…

Olen syksyn mittaan osallistunut muutamaan seminaariin, joissa on pyritty pohtimaan kannabiskysymystä monesta näkökulmasta. Tällaiselle keskustelulle on selkeästi tarvetta, sillä osallistujamäärät ovat olleet varsin suuria. Nuoria kohtaavat ammattilaiset niin nuorisotyössä, terveydenhuollossa ja koulumaailmassa pohtivat, mitä tulisi tehdä ja miten tulisi suhtautua nuorten kannabiskokeiluihin.

Huumehoidon puolella kannabis ei tilastojen mukaan näy juurikaan aiempaa useammin ensisijaisena hoitoon hakeutumisen syynä. Kannabiskokeilut ja käyttö näyttäisivät kaatuvan enemmän perusterveydenhuollon niskaan erilaisina mielenterveyden haasteina. Tilastollista näyttöä kannabiksesta aiheutuvien perusterveydenhuollon toimenpiteiden lisääntymisestä ei ole, koska sitä ei ole viime vuosina tutkittu. Käsittääkseni tämä on selvitettävissä terveydenhuollon rekistereistä ja toivonkin, että tätä tullaan tutkimaan lähivuosina. Näin saisimme varmuuden sille, onko kentän näppituntuma oikea. Samalla voisi selvittää senkin, kuinka suuri osa näistä kannabiksen vuoksi terveydenhuollon pariin ajautuneista on alaikäisiä.

kuha-ei-polta-pilveaTHL:n kouluterveyskysely sekä väestötutkimus molemmat osoittavat, että nuorten kannabiksen kokeilu tai käyttö on pysynyt samalla tasolla 2010-luvun ajan. Kouluterveyskyselyn käyrät näyttävät peruskouluikäisten sekä lukiolaisten kohdalla, että huumekokeilun suhteen ollaan edelleen alemmalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa. Väestökyselyissä 15–24-vuotiaitten ikähaarukassa on vuodesta 1998 tapahtunut hieman nousua kannabiksen käytössä. Ei siis hälyttäviä signaaleja näiden valossa.

Samalla nuorten suhtautuminen kannabiksen riskeihin on muuttunut. 15–24-vuotiaista 63 % pitää kannabiksen kokeilemiseen liittyviä riskejä vähäisinä. Yli puolet tästä ikäluokasta myös tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka käyttää.

Asenteiden muuttumisesta huolimatta alaikäisten kannabiskokeilut ovat pysyneet samalla tasolla useamman vuoden ajan. STM:n Elina Kotovirta esittikin hyvän kysymyksen SPR:n päihdetyön juhlaseminaarissa: Ovatko nuoret kenties niin fiksuja, etteivät demonisoi kannabista tai tuomitse käyttäjiä, mutta eivät myöskään itse käytä?

Yle uutisoi syksyllä, että kannabis on rynninyt viinan rinnalle korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Jutussa haastatellun opiskelijan mukaan osa opiskelijoista on siirtynyt alkoholista kokonaan kannabikseen. Tämä on tietenkin vain yksittäinen mielipide ja lausunto vailla näyttöä. Aihe olisi kuitenkin erittäin herkullinen tutkimuksen aihe. Tuleeko kannabiksen käyttö muun päihteiden käytön päälle, lisäten näin ”kokonaispäihtymyksen” määrää? Tai kuinka monen kohdalla kannabis todella korvaa alkoholin?

Välillä tuntuu, että kannabiskeskustelun yhtenä sivutuotteena lakaistaan oleellinen fakta maton alle. Kaikkien päihteiden kohdalla pätee, että käytön riskit ovat suurimmat alaikäisillä. Jos ostetaan nuorelle viikonloppujuomiset ja myhäillään tyytyväisenä, ettei se sentään käytä kannabista, ollaan mielestäni pahasti hakoteillä.

Kaipaamme kannabikseen liittyen edelleen avointa ja asialinjoilla pysyvää keskustelua ja tutkimusta. Kaikilla meillä kannabisasioista mielipiteen omaavilla nimittäin lienee yksi yhteinen tavoite: kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. Toimintaehdotuksista tavoitteen saavuttamiseksi voidaankin sitten käydä vilkasta keskustelua.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

PS. A-klinikkasäätiön ja YAD:n yhteisessa Savusaunassa keskustellaan tällä viikolla kannabiksen käyttäjän ja hänen läheistensä välisestä kommunikoinnista. Kannabiksen käyttö kun kiinnostaa käyttäjän itsensä ohella kaikkia, jotka välittävät hänestä. Moraalipanikointi torppaa keskustelun heti alkuunsa – millainen kommunikaatio sitten toimii? Miten kohdata käyttäjä ja miten läheisten kesken voidaan käydä avointa keskustelua? Oletko kenties kertonut käytöstäsi tai kokeilustasi vanhemmillesi tai seurustelukumppanillesi ja mitä siitä seurasi?

Voit käydä esittämässä kysymyksesi Sauvusaunaan, jossa niihin vastaavat läheistyön ammattilainen sekä kannabiksen kokeilusta tai käytöstä kokemusta omaavat vertaiset.

Savusauna-vko48

Avoimin mielin, toisiltaan oppien ja rehellisesti keskustellen

YAD otti varaslähdön ehkäisevän päihdetyön viikkoon viime viikonloppuna. YAD:n kokemusasiantuntijat kävivät Lontoossa tutustumassa paikalliseen Release-järjestöön. Release on toiminut huumetyön parissa Englannissa jo lähes viisikymmentä vuotta. Release painottaa toiminnassaan vahvasti haittoja vähentävää näkökulmaa ja ihmisoikeuksia.

onni onSamoin viikonloppuna Tampereella koulutettiin uusia YAD:n vapaaehtoisia Infopistekoulutuksessa. Koulutus on YAD:n peruskoulutus järjestön arvo- ja aatemaailmaan ja se antaa eväät infopistetyöhön. Koulukseen kuuluikin käytännön harjoittelua Setan Halloween-bileissä. Halloweenkuvia voi käydä väijymässä YAD:n Instagram-tililtä.

Tällä viikolla YAD:lta osallistutaan Tampereella Valikko-seminaariin, Lahdessa Koko kuva kannabiksesta -seminaariin sekä Helsingissä SPR:n päihdetyön 15 v. -juhlaseminaariin. Lahden seminaari myös live-striimataan YAD:n toimistolla Jyväskylässä.

Paikallisosastot aktivoituvat ainakin Jyväskylässä ja Tampereella sekä YAD:n Street Team jalkautuu Joensuuhun. Ehkäisevän päihdetyön viikon kaikki YAD:n tapahtumat löytyvät nettisivuilta.

Odotan innolla perjantain kannabisseminaaria, jossa pääsen pitämään kriittisen ystävän puheenvuoron. Aiheena kannabis keskusteluttaa ja jakaa mielipiteitä. Tässä pieni teaser tulevasta. Saatan seminaarissa näyttää kuvan kannabisuutisoinneista. En kerännyt kuvaan otsikoita kannabista koskevista takavarikoista, tuomioista tai puskien löytymisistä. Niillä olisi helposti täyttänyt toisen moisen.

kannabis uutisissa

Otsikoista on nähtävissä kannabiksen käytön normalisoituminen: ”Kiinnijäämisen pelkoa ei ole”, ”Asiasta ei kannata huolestua”, ”Alle puolet paheksuu kannabiksen käyttöä huumausaineena” ja ”Se on monelle arkipäivää, eikä millään tavalla mystistä”.

Toki nämä ovat vain otsikoita ja itse jutut pitävät sisällään monipuolisemman näkökulman asiasta. Sävy tuntuu kuitenkin selkeästi muuttuneen viime vuosina. Toisaalta se on myös hyvä asia. Kannabiksesta voidaan käydä avoimempaa keskustelua kuin aikoihin. Nuoret myös haastavat valistajan helposti ja vanhan koulukunnan ”no no”-argumentoinnilla ei keskustelussa juurikaan edetä. Avoimin mielin, toisiltaan oppien ja rehellisesti keskustellen… semmottii on vaikuttava, hyvä ja eettisesti kestävä ehkäisevä päihdetyö.

– Janne Paananen, YAD, toiminnanjohtaja

Savusaunassa autetaan välttämään kannabikseen liittyviä riskejä!

savusauna-viikko19-banneri

Kuten otsikko antaa ymmärtää, tämä kirjoitus on suunnattu etenkin kannabista käyttäville lukijoille. YAD haluaa tukea käyttäjiä havaitsemaan, hallitsemaan ja vähentämään käytöstä aiheutuvia haittoja. Tämä edellyttää monipuolista näkemystä, ja haittojen lisäksi on ymmärrettävä huomioida myös hyödyt. Haitoista on perinteisesti ollut sallitumpaa puhua kuin hyödyistä, koska haitoista puhuminen on yhdistetty valistukseen ja raittiuden edistämiseen, kun taas hyödyistä puhuminen on nähty jopa käyttöön yllyttämisenä – ei vähiten siksi, että hyödyistä suurimpaan ääneen puhuvat sortuvat monesti melko yksipuoliseen hehkutukseen.

Näkisin kuitenkin, että ellei hyödyistä voi puhua, on puhe haitoistakin vajavaista; nimenomaan käytöstä koetut hyödyt ovat se tekijä, joka saa käyttämään kannabista uudestaan. Ilman hyötyjä ei olisi riippuvuutta, koska kukapa haluaisi kokeilla jo hyödyttömäksi havaitsemaansa asiaa uudestaan. Koetut hyödyt ovat siis myös niitä asioita, joita käytön lopettaakseen täytyy opetella löytämään jostakin muualta, oli se muu sitten liikunta tai intohimoinen pitsinnypläysharrastus. Ellei hyödyistä saa puhua, tätä vaihtoehtoisten asioiden opetteluakaan tuskin tapahtuu. Keskustelukulttuurin on avauduttava, sillä kaikenlainen sensaatiohakuisuus ja leimaaminen heikentävät keskustelun laatua.

Kannabiksen haitoista on perinteisesti saanut puhua aika vapaasti, kunhan ne on käsittänyt aineesta itsestään johtuviksi eikä ole korostanut niiden yhteyttä lakiin ja yhteiskunnan asenteisiin. Toisin sanoen terveyshaitoista puhuminen ja niiden vähentämiseen pyrkiminen on ollut suotavaa, mutta esimerkiksi käyttäjiä syrjäyttävien rangaistuskäytäntöjen kritisoiminen on leimattu jopa käytön puolesta puhumiseksi. Sosiaaliset riskit kuitenkin lisäävät osaltaan käytön haitallisuutta ja ovat jollain tapaa käyttäjän elämässä läsnä, halusi hän sitä tai ei. Kukaan meistä ei voi olla täysin välittämättä siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat ja miten ympäröivä yhteiskunta hänen toimintaansa suhtautuu, varsinkaan jos unelmien työ- tai opiskelupaikka jää haaveeksi rekisterimerkintöjen takia. Siksi myös kiinnijäämisriskin ja muiden sosiaalisten haittojen vähentämisestä täytyy saada puhua ilman, että leimataan käyttöön yllyttäjäksi.

Vanhassa vitsissä huumeongelmaisella on omasta mielestään huumeongelma vain, jos huumeet loppuvat kesken. Näinhän käy myös silloin, kun jää kiinni, ja silloin ilmaantuu yleensä muitakin ongelmia. Nämäkin ongelmat liittyvät kiinteästi huumeisiin, vaikka eivät aiheudukaan aineesta itsestään. Terveyshaittoja ja sosiaalisia riskejä yhdistää kuitenkin se, että molempia voi ennaltaehkäistä käyttöään säätelemällä. YAD kannattaa kannabislainsäädännön kohtuullistamista siten, että kannabiksen käyttö ja vähäinen omaan käyttöön tarkoitettu kotikasvatus ja hallussapito jätettäisiin rankaisematta. Sitä odotellessa suosimme avointa keskustelua kaikkien kannabiksen käyttöön liittyvien riskien vähentämisessä. Ei ole yhdentekevää, mitä, miten, missä ja milloin pajautat! Kannattaa keskustella toisten käyttäjien kanssa siitä, miten voit omalla toiminnallasi välttää ikävyyksiä.

Päihdelinkin foorumin Savusauna lämpiää taas viikolla 19 eli 4.–10.5. jolloin teemana on kannabiksen riskien vähentäminen. Tämänkertaisella teemaviikolla lauteille ei ole kutsuttu erillistä asiantuntijavierasta, vaan asiantuntijoina toimivat YAD:n kouluttamat vertaisneuvojat eli Myssyryhmä. Vertaisneuvojissa on niin päihde- kuin lääkekäyttäjiä sekä myös yksi entinen käyttäjä, eivätkä he edusta Savusaunassa YAD:ia vaan itseään ja omia mielipiteitään. Myssyryhmäläisiltä kannattaa kysyä käytännön teoista, joilla voi vähentää kannabiksen käyttöön liittyviä riskejä, liittyivätpä riskit sitten terveyteen tai käytön paljastumiseen. Toivomme Savusaunaan monipuolista keskustelua haittojen vähentämisestä. Kysymyksiä vertaisneuvojille voi esittää Savusaunassa viikolla 19 ja jo etukäteen täällä.

– Juuso Armila, Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -projektityöntekijä, YAD ry

 Savusaunan mainos:

savusauna-viikko19-mainos

Saako kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista puhua?

Kannabiksen haittojen vähentämiseen keskittyvä Savusauna on taas tulilla! Savusauna löytyy Päihdelinkin keskustelufoorumilta. Tällä kertaa teemaviikon (19.–25.1.2015) aiheena ovat kannabiksen vaikutukset terveyteen. Asiantuntijavieraana kysymyksiin vastailemassa on A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Mutta mitä pitää sisällään teema ”kannabiksen terveysvaikutukset”? YADia ja muita ehkäisevää työtä tekeviä tahoja on usein moitittu siitä, että puhumme kannabisviestinnässämme vain kielteisistä terveysvaikutuksista ja riskeistä. Kritiikki meitä kohtaan on osittain perusteltua, koska jo perustavoitteemme eli huumeiden haittojen ehkäisy tarkoittaa käytännössä, että meillä on velvollisuus tiedottaa erityisesti haitallisista vaikutuksista, jotta ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet välttää haittoja ja riskejä. Monet ehkäisevän työn toimijat myös välttävät viimeiseen asti puhumasta kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista perustellen tätä sillä, että myönteisten vaikutusten käsittely voisi ”kannustaa ihmisiä käyttämään” ja näin lisätä käyttöä väestötasolla. Itse en usko tieteellisesti tutkitun tiedon levittämisen johtavan käytön lisääntymiseen – ainakaan aiheetta. Esimerkiksi lääkekäytössä kannabis saattaa hyvinkin olla alikäytetty Suomessa, koska reseptejä kirjoitetaan varsin kitsaasti. Lääkekäyttö sitä paitsi tapahtuu lääkärin valvonnassa, joten sen lisääntyminen tuskin haittaisi ketään.

savusauna-kuvaMonipuolinen keskustelu kannattaa myös siksi, että vain yksipuolista ”totuutta” toitottava torvi joutuu asiasta selvää ottaneiden keskuudessa naurunalaiseksi. Toisaalta jo arkijärkikin sanoo, että ellei kannabiksesta saataisi irti mitään hyötyjä, ei sitä kukaan käyttäisi. En nyt siis puhu absoluuttisesta hyödystä eli siitä, että terveyshyödyt olisivat haittoja merkittävämmät. Ajan takaa sitä, että hyvä mielikin on jonkinasteinen terveyshyöty, kun kerran mielialan tiedetään vaikuttavan myös somaattisista sairauksista toipumiseen, psyykkisistä sairauksista puhumattakaan. Se, onko mainittu hyöty suurempi kuin käytön mukana tulevat haitat, onkin sitten täysin eri asia. Joka tapauksessa tämänkin asian on oltava avoin keskustelulle ja kriittiselle tarkastelulle. Tämä kriittinen tarkasteluhan on myös osa vastuullisesti toteutettua tutkimusprosessia, joten esimerkiksi tutkittuaan kannabiksen vaikutusta yksinäisyydestä aiheutuvaan ahdistukseen tutkijat muistuttivat havaittujen myönteisten vaikutusten lisäksi myös käytön mukanaan tuomista riskeistä.

Tieteellisen tiedon lisääntyminen ei ole koskaan haitaksi, mutta sen sijaan perustelemattomien käsitysten – olivat ne sitten käyttöä tai käyttäjiä demonisoivia tai hehkuttavia – levittäminen on. Tämän vuoksi kannustamme ihmisiä kysymään ja keskustelemaan Savusaunassa avoimesti myös kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista. YAD painottaa sitä, että jokainen tekee päätöksensä itse, joten emme halua keskustelusta yksipuolista, vaikka omat infomateriaalimme keskittyvätkin haitoista tiedottamiseen. Olit asiasta mitä mieltä tahansa, haluamme myös sinut mukaan keskusteluun, sillä hyvässä keskustelussa molemmat puolet oppivat uutta!

– Juuso Armila, Kokemusasiantuntijuus-projektityöntekijä, YAD ry

Savusauna tarjoaa löylyt kannabiksen käyttäjille

savusauna-fbTällä viikolla aukesi YAD ry:n ja A-klinikkasäätiön yhteisen ponnistuksen tuotoksena Päihdelinkkiin uusi keskustelualue, joka tottelee nimeä Savusauna. Alue on tarkoitettu kannabista käyttäneille ja käyttäville aikuisille ja siellä on tarkoitus keskustella siitä, miten kannabiksesta aiheutuvia haittoja voidaan vähentää.

Lähtökohtana Savusaunalle on, ehkä joillekuille hieman vaikeastikin sulateltava tosiasia, että kannabiksen käyttöä ei saada loppumaan. Suomessa on kannabiksen suhteen lainsäädäntö, joka kieltää niin käytön, kasvatuksen kuin myymisenkin. Rangaistuksetkin ovat varsin kovia. Tästä huolimatta kannabiksen käyttäjiä on Suomessa reilunlaisesti, varsinkin nuorten aikuisten ikäryhmässä. Kannabiksen käyttäminen ei kuitenkaan ole haitatonta, joten lähdimme pohtimaan, kuinka näitä haittoja voisi vähentää. Osa haitoista liittyy selkeästi itse aineeseen ja sen käyttämiseen ja osa taas johtuu yhteiskunnan suhtautumisesta käyttäjään.

Kannabiksen kokeilija tai käyttäjä leimataan helposti narkomaaniksi. Kiinnijäämisen yhteydessä häntä myös kohdellaan sellaisena, vaikka hän olisi kohtuukäyttäjä, joka hoitaa perheensä, työnsä ja muut velvoitteensa hyvin. Jos hän haluaisi apua kannabiksen käyttöönsä, sitä on vaikeaa hakea ilman leimautumista narkomaaniksi. Kynnys hakea apua voi tuntua melkoisen korkealta.

Savusaunan idea on olla se paikka, jossa voi kysellä apua ja neuvoja kannabikseen liittyvissä asioissa toisilta käyttäjiltä. Miten voin vähentää itselleni kannabiksesta koituvia haittoja? Kaikki eivät ole valmiita lopettamaan käyttöä, mutta ovat valmiita tekemään sen itselleen terveellisemmin, turvallisemmin ja eettisemmin. Osa on valmiita vähentämään, kun keksivät siihen keinon tai saavat siihen riittävän hyvän syyn. Ja sitten on luonnollisesti niitäkin, jotka haluaisivat lopettaa käytön, mutta eivät keksi miten.

Kannabiksen kohdalla käyttäjän itsensä on hyvin vaikea tunnistaa (ja tunnustaa) milloin kohtuukäyttö on kääntynyt ongelmakäytön puolelle. Toivottavasti tästäkin näkökulmasta syntyy keskustelua foorumilla.

Useaa kannabiksen käyttäjää mietityttää kiinnijäämisen seuraukset, niin rikosoikeudelliset kuin yhteiskunnan piilorangaistukset eli leimautuminen, työ- tai koulupaikan menettämisen mahdollisuus, perhe- tai ystävyyssuhteiden hajoaminen. Savusaunassa voi keskustella näistä aiheista.

Savusaunassa ei keskustella kannabiksen laillistamisesta. Haittoja vähentävää keskustelua käydään nykyisen lainsäädännön puitteissa. Savusaunassa ei myöskään käydä kauppaa, ei kannusteta käyttämään enemmän eikä opasteta kotikasvatuksessa.

YAD on kouluttanut Savusaunaan vertaiskeskustelijoita, joilla itsellään on kokemusta kannabiksen käyttämisestä. He eivät edusta foorumilla YAD:n mielipiteitä ja linjoja, vaan edustavat itseään ja omaa kokemustaan kannabiksen käyttämisestä.

Tällä avausviikolla Savusaunassa voi esittää kysymyksiä teemalla ”Mitä seurauksia kannabiksesta voi tulla lain edessä”. Näihin kysymyksiin vastaavat Antti Arveli ja Jukka Juusela Lakiasiaintoimisto Arveli Juusela Co & Oy:stä.

Ensi alkuun Savusaunaa testataan tammikuun loppuun asti. Mikäli tämänkaltainen palvelu osoittautuu kannattavaksi, jatkamme toki pidemmälle. Mene ja keskustele, siinä saattaa vaikka viisastua 😉

– JanneP, toiminnanjohtaja YAD ry

Käry kävi!

Mini-interventio kannabiksesta kiinni jääneille alaikäisille Tampereella

kary-kavi

 

 

 

 

 

 

Yleistyvät kannabiskokeilut näkyvät myös lastensuojelutyössä. Poliisin tehtävä on tehdä lastensuojeluun ilmoitus jokaisesta alle 18-vuotiaan tekemästä rikoksesta, ja käyttörikosten sekä muiden huumausainerikosten myötä lisääntyvät myös sosiaalityöntekijöille tulevat ilmoitukset. Lastensuojelun työntekijät kartoittavat nuorten elämäntilanteen ja tuen tarpeen, ja ohjaavat tarvittaessa jatkotuen piiriin. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kyse ei ole päihdehoitoa tarvitsevasta päihdeongelmasta, vaan enemmänkin satunnaisesta kokeilusta ja nuori on täysi-ikäistymisen kynnyksellä?

Tampereella tätä kysymystä lähdettiin ratkomaan moniammatillisen yhteistyön kautta. Sosiaalipäivystyksen alaikäisten rikostentekijöiden kanssa toimimiseen erikoistunut Risu-ryhmä kutsui YAD ry:n mukaan suunnittelemaan mini-interventiota kannabiksen käytöstä kiinnijääneille, 16‒17-vuotiaille nuorille. Mukaan pyydettiin myös Kris Tampere ry:n kokemusasiantuntijoita ryhmää täydentämään.

Inspiraatiota täysi-ikäistymisen kynnyksellä olevien nuorten kannabiksen käyttöön puuttumiseen lähdettiin hakemaan perusterveydenhuollossa alkoholia runsaasti kuluttaville aikuisille tehtävästä mini-interventiosta. Siinä potilaan omaa alkoholinkäyttöä ja sen vaikutusta itseen ja omaan lähipiiriin pohditaan erilaisten kysymyksen kautta. Ajatuksena on, että potilas tunnistaa itse oman päihteidenkäyttönsä haitat ja oheisvaikutukset ennen varsinaisen päihdehoitoa vaativan ongelman syntymistä, ja saa sitä kautta motivaatiota käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Perusterveydenhuollossa mini-interventioilla on saatu aikaan hyviä ja verraten pitkäaikaisia tuloksia.  (Anderson, Gual &  Colom 2006)

Nuorten kannabiksen käyttäjien mini-interventio päätettiin toteuttaa ryhmämuotoisena kolmen teemallisen tapaamiskerran pakettina. Tapaamisten tavoitteena on saada nuori tarkistelemaan itse oman päihteiden käyttönsä eri puolia, tiedostaa siihen liittyviä riskejä ja oheisvaikutuksia ja oppia ennakoimaan ja tunnistamaan päihteiden riskikäytön eri vaiheita ja ilmenemismuotoja. Samalla nuorille esiteltiin myös päihteettömän vapaa-ajantoiminnan mahdollisuuksia, kuten Kris Tampere ry:n nuortenryhmän toimintaa ja YAD ry:n Tampereen paikallisosaston toimintaa. Nuorten kannabiksen käyttäjien mini-intervention pilottiryhmään osallistui yhteensä viisi 16–17-vuotiasta nuorta.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla keskusteltiin omasta käytöstä nyt ja tulevaisuudessa. Nuoret pohtivat nelikentän avulla kannabiksen käytön ja käytön lopettamisen koettuja etuja ja haittoja nyt ja tulevaisuudessa. Toisella tapaamiskerralla keskusteltiin poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa, mitä käytöstä kiinni jääminen tarkoittaa ja mihin kaikkeen erilaiset rekisterimerkinnät voivat vaikuttaa. Kolmannella kerralla puhuttiin kokemusasiantuntijajohtoisesti kannabiksen ongelmakäytöstä ja siitä, miten heidän kohdallaan satunnaiskäyttö oli vähitellen edennyt päihdeongelmaksi.

Tapaamisissa oli paikalla ryhmäläisten lisäksi YAD ry:n työntekijä, sosiaalityöntekijä, Risu-ryhmään kuuluva seurakunnan nuorisotyöntekijä sekä Kris Tampere ry:n kokemusasiantuntijoita. Lisäksi yhdellä tapaamiskerralla paikalle kutsuttiin poliisi.  Kaikki pilottiryhmän nuoret sitoutuivat hyvin ryhmän toimintaan ja sääntöihin, mikä oli erityisen huomionarvoista, sillä ryhmä oli osallistujille vapaaehtoinen. Ryhmäläiset eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, ja ryhmässä heitä puhuteltiin vain etunimillä. Ainostaan ryhmän koolle kutsuneella sosiaalityöntekijällä oli tarkemmat tiedot kaikista ryhmäläisistä. Ryhmän ohjaajille ja muille ryhmäläisille nuoret saivat kertoa omasta tilanteestaan ja käyttöhistoriastaan sen verran, mitä halusivat. Tapaamiset järjestettiin YAD ry:n ja Kris ry:n tiloissa.

Kaikki kannabis-intervention pilottiryhmän ohjaajina toimineet olivat sitä mieltä, että vastaavaa toimintaa kannattaa järjestää myös jatkossa. Nuorten mielestä kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä olivat erityisesti kokemusasiantuntijoiden tarinat. Toimintaa kehitetään ja jalostetaan edelleen pilottiryhmästä saatujen kokemusten perusteella.

– Petra Pohjonen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD Youth Against Drugs ry

Lähteet: Anderson, P., Gual, A., Colom, J.: Alkoholi ja perusterveydenhuolto. Riskikulutuksen varhainen tunnistaminen ja mini-interventio –hoitosuosituksen yhteenveto. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö, Alkoholiohjelma. 2006. Helsinki. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c7ddf1c5-58c2-4177-a205-c1aaff0b45e5

YAD kutsuu käyttäjät vähentämään kannabikseen liittyviä haittoja!

myssy2logoYAD haluaa Myssy pois silmiltä vol. 2 -kampanjallaan näyttää, että kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen tunnistaminen ja tunnustaminen ei tuo mukanaan tarvetta moralisoida eikä syyttää käyttäjiä saati vaatia päitä vadille. Haittojen vähentämistä on yhtä lailla yhteiskunnallinen vaikuttaminen käyttäjien ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen puolesta kuin myös kiihkoton ja asiallinen tiedottaminen vaikkapa synteettisten kannabinoidien riskeistä, vähemmän haitallisista tavoista käyttää kannabista tai keinoista välttää rekisterimerkinnöistä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia. Toivotan kaikki kannabikseen liittyvien haittojen vähentämisestä kiinnostuneet tervetulleiksi Savua ilman tulta – kannabis ja haittojen vähentäminen -seminaariin, joka järjestetään Helsingissä tiistaina 29.4. Seminaarin järjestävät yhteistyössä YAD ry, Suomen kannabisyhdistys ry ja Humaania päihdepolitiikkaa ry. savua-ilman-tulta-seminaari

 Lataa tästä Savua ilman tulta -seminaarin mainos (pdf).

Valtiollisissa huumausainestrategioissamme jo pitkään mukana keikkunutta huumehaittojen vähentämistä on käytännössä ollut vaikeaa integroida tiukkaan kontrollipolitiikkaan, jossa jo käyttö ja hallussapito nähdään rangaistavina tekoina. Käyttäjien saamat tuomiot ja rekisterimerkinnät johtavat helposti työllistymisvaikeuksiin ja muihin sosiaalisiin haittoihin. Ellei huumehaittojen vähentämisen tavoitetta hahmoteta tarpeeksi monipuolisesti, on vaarana, että yhteiskunta panostaa pelkkiin kontrollitoimiin. 2000-luvun alun käyttörikosuudistuksen tuomat muutokset käytännöissä määrittelivät huumepolitiikkamme suunnaksi pyrkimyksen mahdollisimman monien käyttäjien sakottamiseen. Rankaisemisen näkeminen huumeongelman ratkaisuna pönkittää kuitenkin entisestään myös niitä asenteita, jotka ajavat käyttäjiä yhteiskunnan marginaaliin.

Esimerkiksi tällaisista asenteista voi mainita sisäministeri Päivi Räsäsen peräänkuuluttaman yhteiskunnan antaman moralistisen viestin siitä, että huumeidenkäyttö ei ole yhteiskunnassamme hyväksyttävää. Oli moraalisesta hyväksyttävyydestä nimittäin mitä mieltä tahansa, niin jokaisen realistin on kuitenkin hyväksyttävä huumeidenkäyttö yhteiskunnallisena tosiasiana, joka vaikuttaa todellisuuteen riippumatta siitä, mitä laki käytöstä sanoo. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti mainiossa Trippi ihmemaahan – huumeiden kulttuurihistoria -kirjassaan, että ennen huumeiden kriminalisointia yhteiskunnan sosiaalinen kontrolli esti nykyistä paremmin käyttäjiä ajautumasta ongelmakäyttäjiksi. Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta viestii rikosseuraamuksillaan käyttäjille, että kannabiksen käyttäminen on tuomittavaa. Varsinaisen rikostuomion ohella kannabiksen käyttö voi kuitenkin huumeisiin liittyvän asenneilmapiirin vuoksi johtaa myös vakavampiin seuraamuksiin; käyttäjää uhkaa myös jonkinlainen yhteiskunnan luottamuksen – sekä mahdollisesti ajo-oikeuden ja työ- tai opiskelupaikan – menettäminen.

Suomessa huumehaittojen vähentäminen on perinteisesti tarkoittanut kovia huumeita suonensisäisesti käyttäville suunnattua terveysneuvontaa ja ruiskujenvaihto-ohjelmia. Koska alun perinkin haittojen vähentämisessä on ollut kyse myös taistelusta syrjiviä ja käyttäjien terveyden edistämistä haittaavia asenteita vastaan, niin en näe mitään todellista syytä rajoittaa haittojen vähentämistä kovien huumeiden käyttäjiin. Myös kannabiksen käytöstä aiheutuvia haittoja voi ja kannattaa vähentää. Sosiaalisten haittojen vähentämiseksi tarvitaan avointa vuoropuhelua, jossa myös käyttäjät otetaan huomioon tasavertaisina keskustelijoina. Nykyisen huumausainelain mukaan mahdollisuutta luopua toimenpiteistä tulisi soveltaa käyttörikosten kohdalla silloin, kun teko on ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Tämän toteutuminen käytännössä edellyttäisi lainvalvojilta ja syyttäjiltä asennemuutosta.

Se, että kannabiksen käytöstä rangaistaan niin ahkerasti edelleen, kertoo syvälle juurtuneista asenteista. Nämä asenteet heijastuvat myös siinä sosiaalisesti hyväksytyssä tavassa puhua käyttäjistä jonkinlaisina laillisen yhteiskunnan ulkopuolisina ”hörhöinä” tai ”narkomaaneina”, joilla ei ole lupaa tai edellytyksiä osallistua normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin. Kumpi heikentää enemmän käyttäjien edellytyksiä ja halua osallistua yhteiskunnan toimintaan – kannabis vai leimaaminen? YAD tempaisi viime vuonna narkomaanileima-kampanjallaan, jonka yhteydessä kyseltiin: ”onko jokainen huumeita käyttävä narkomaani?” Ainakin tutkimuksiin vastaavista käyttäjistä osa mieltää käyttävänsä kannabista sekä päihteenä että lääkkeenä. Tiedetään myös, että etenkin psyykkisistä sairauksista kärsivät käyttäjät kokevat päihteidenkäytön usein jonkinlaisena itselääkintänä. Alkoholin kohdalla taas tunnetaan vanha viisaus, jonka mukaan niin suurta ongelmaa ei olekaan, ettei sitä juomalla saisi pahennettua. Uskallan väittää omaan kokemukseeni nojaten, että tämä pätee muihinkin päihteisiin, kannabis mukaan lukien. Ongelmasta kun saa helposti päihdeongelman lisäämällä siihen päihteen.

Mutta kenellä lopulta on oikeus määrittää, mistä käytössä on kyse – käyttäjällä vai ainoastaan lääkärillä? Mikä määrittää eron kannabiksen päihde- ja lääkekäytön välillä? Näiden kysymysten käsittely lienee jäänyt vaillinaiseksi, kun lääkekäyttö on yhä siinä määrin tabu, että reseptiä on vaikeaa saada. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos on erehtynyt kokeilemaan kannabista omatoimisesti lakia rikkoen. Lääkärit eivät välttämättä uskalla kirjoittaa potilailleen kannabisreseptejä leimaantumisen ja siitä seuraavan uran katkeamisen pelossa. Samoin myös lääkekäyttäjät joutuvat edelleen kokemaan huumeidenkäyttäjäksi leimaamista, vaikka heille päihdyttävyys on yleensä vain ei-toivottu sivuvaikutus. Tästä nähtiin hiljattain esimerkki TV2:n A2 kannabisillassa esiintyneen kannabista lääkkeenä käyttävän MS-tautipotilaan Tuomas Lustigin julkisessa herjaamisessa. ”Pipopään” ominaisuudessa nettikansan sylkykupiksi joutunutta Lustigia haastateltiin sittemmin Helsingin sanomissa, jossa itse asiakin saatiin sanotuksi, kun päihdekäytön haamu ei estänyt aiheen käsittelyä kiihkottomasti.

YAD haluaa ottaa kannabiksenkäyttäjät mukaan kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistyöhön, tarkoitettiin haitoilla sitten lainsäädäntöön tai itse aineeseen liittyviä haittoja. Käyttäjät tietävät parhaiten, mitä haittoja kannabiksen käyttö tuo mukanaan, joten on luontevaa myös tehdä haittojen vähentämistyötä yhteistyössä heidän kanssaan. Lakien muuttaminen on vaikutuspiirimme ulkopuolella, mutta voimme tehdä vaikuttamistyötä viranomaisten suuntaan rangaistusten kohtuullistamiseksi vähäisissä omaa käyttöä koskevissa tapauksissa. Pyrkimyksenämme on syrjäytymisen ehkäisy ja yhteiskunnan resurssien järkevä käyttö. Lisäksi haluamme tukea asiallista ja monipuolista keskustelua ja levittää tieteellisen tiedon ohella myös kokemustietoa suoraan käyttäjiltä käyttäjille. Haluaisitko sinä olla tuottamassa laadukasta kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistä?

Olit sitten nykyinen tai entinen kannabiksen päihde- tai lääkekäyttäjä, kutsumme sinut mukaan Myssyryhmään, joka erikoistuu haittojen vähentämiseen internetin välityksellä! Myssyryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran perjantaina 25.4. klo 15 YAD:n Tampereen toimistolle pohtimaan yhdessä maailman valloitusta ja vähän muutakin. Myssyryhmä laittaa siis viisaat päänsä yhteen ja suunnittelee haittojen vähentämiseen ja riskiehkäisyyn tarkoitettua tietosisältöä kartoittaen samalla tarpeita kannabiksenkäyttäjille räätälöitäville matalan kynnyksen palveluille. Päihdelinkin foorumiin ensi syyskuussa A-klinikkasäätiön kanssa yhteistyössä avattava Savusauna keskittyy kannabisasioihin, ja tarkoitus on saada sinne erilaisten asiantuntijavieraiden lisäksi käyttäjien toisilleen tuottamaa vertaisneuvontaa eri teemoista. Voit ehdottaa Savusaunassa käsiteltäväksi haluamaasi teemaa täällä! Perehdytämme ennen syksyä vapaaehtoisia vertaisneuvojia Savusaunaan; toimia voi myös nimettömänä.

Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan Myssyryhmään tai haluat muuten vaan lisätietoja, lähetä ihmeessä sähköpostia osoitteeseen juuso.armila@yad.fi tai rimpauta minulle numeroon 040 721 2415.

Bonus: YAD valmistelee myös vanhemmille suunnattua opasta teemalla ”mitä lapsesi haluaisi sinun tietävän kannabiksesta”. Mitä olennaista sinun vanhempasi eivät aikanaan tienneet (ennen kuin jouduit vääntämään sen heille rautalangasta 152 kertaa)? Ideoita tuohon oppaaseen sisällytettäviksi aiheiksi saa paiskoa tännepäin!

– Juuso Armila, YAD Youth Against Drugs ry

Samaa mieltä kannabiksesta

Kannabiskeskustelu velloo tällä hetkellä kiivaana. Barack Obama lausui painavan sanansa, tehden selkeän eron kannabiksen ja kovien huumeiden välille. Täällä Suomessa kannabiksen dekriminalisointiin tähtäävä kansalaisaloite on kerännyt tällä hetkellä yli 14000 allekirjoitusta. THL:n ylijohtaja näkee kannabiksen vapauttamisen johtavan yhä lisääntyvään käyttöön. Poliisia huolestuttaa kannabiksen käyttö ja he pyrkivät sitä omin keinoinsa kitkemään, toisaalta päihdetutkijat ovat esittäneet käyttörangaistuksen poistamista. Ensi viikolla aiheesta tullaan keskustelemaan A2:n kannabisillassa toivon mukaan monipuolisesti.

myssy 2bEri näkökulmista kannabisilmiötä katsovia tahoja on hyvä saada saman pöydän ääreen. Huomaamme, ehkä hieman yllättäenkin, että käytön laillistamista ajavat ja edelleen laittomuutta kannattavat tahot ovat kuitenkin samoilla linjoilla useissa kannabikseen liittyvissä kysymyksissä. Useimmiten tavoite on kuitenkin sama: inhimillisen kärsimyksen minimointi. Ehdotetut toimenpiteet vaihtelevat sitten näkökulmasta riippuen.

Kannabista ei saa pois Suomesta. Lainsäädäntömme on kannabiksen kohdalla varsin tiukka ja sitä on tuskin mielekästä lähteä koventamaan. Tiukasta lainsäädännöstä huolimatta kannabista kokeillaan ja käytetään meillä enemmän kuin aikaisemmin, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. THL:n väestökyselyiden perusteella 25-34-vuotiaista miehistä jopa 44% on vähintään kokeillut kannabista. Kannabista siis käytetään silläkin uhalla, että sillä voi olla suuriakin rikosoikeudellisia seurauksia.

Meidän on siis hyväksyttävä ja otettava päihdepolitiikassa huomioon tietyn tasoinen kannabiksen käyttö ja siitä aiheutuvat haitat. Tähän haasteeseen on pystyttävä vastaamaan sillä, että niin ehkäisevälle työlle kuin korjaavallekin puolelle on riittävästi resursseja.

Ehkäisevässä työssä tulee olla rehellinen ja avoin. Kannabisvalistuksessa on muistettava rehellisyys. Kannabiksen haittavaikutuksista tulee pystyä keskustelemaan realistisesti, niitä liioittelematta tai vähättelemättä. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan yläkouluikäisistä noin yksi kymmenestä on kokeillut jotain laitonta huumetta, yleisimmin luonnollisesti kannabista. Keskimäärin jokaisessa luokassa on siis pari kaveria, joilla on kokemus kannabiksesta. Jos heidän kokemus on selkeästi ristiriidassa sen kanssa mitä valistaja kertoo, on uskottavuuden menettäminen todennäköistä ja tämä viesti leviää helposti nuorten keskuudessa.

Valistajalle on haastavaa hyväksyä se, että viime kädessä nuori tekee itse päätöksen kokeileeko hän jotain päihdettä vai ei. Meidän tehtävämme on tarjota sellaista valistusta, johon nuori uskoo ja johon hänellä on tarttumapintaa. Tämän lisäksi aikuisten tehtävä on omalla asenteella ja esimerkillä ohjata nuoria tekemään hyviä valintoja. Kaikesta huolimatta nuori saattaa valita toisin kun haluaisimme.

Kannabis ei sovi etenkään alaikäisille. Kannabis, kuten mikä tahansa päihde, on erityisen haitallinen nuorelle, jonka aivot ovat vasta kehittymässä. Mitä vanhemmalla iällä ensimmäiset kokeilut tapahtuvat, sitä todennäköisemmin hänelle ei tule ongelmia kannabiksen kanssa.

THL:n väestökyselyiden mukaan kannabiksen käytön aloitusikä on jopa hieman noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla nuorten asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut huomattavasti sallivammaksi. Tarkoittaako tämä tulevaisuudessa käytön lisääntymistä myös alaikäisten keskuudessa, näkyy seuraavissa tutkimuksissa.

Kun keskustellaan kannabiksen käytön laillistamisesta (eli dekriminalisoinnista, joka tarkoittaa käyttörikoksen poistamista laista) tai käytön depenalisoinnista (eli lakia ei muuteta, mutta käytännössä käyttöä katsotaan sormien läpi ja siitä ei jaeta rangaistuksia), tulee ottaa huomioon, miten pidetään huoli, ettei nuorten kannabiskokeilut ja -käyttö lisäänny merkittävästi.

Käyttäjien rankaiseminen ei toimi. Käyttäjien rankaiseminen syrjäyttää, leimaa ja vaikeuttaa ongelmien tullessa avun hakemista. Suurin osa kannabiksen käytöstä jää kokeilun tai muutaman vuoden käytön tasolle. Heidän tapauksessa kontrollin satunnaisgeneraattorin osuessa kohdalle, saattaa seurata kohtuuttoman suuri piilorangaistus, esimerkiksi ajokortin, koulupaikan tai työpaikan menetys. Oleellisempaa olisi tarjota käyttäjille keinoja oman käytön riskien tunnistamiseen ja apuvälineitä vähentämiseen sekä lopettamiseen. Ongelmakäyttäjien kohdalla rankaiseminen on kuin löisi jo lyötyä. Rankaisemisen sijaan heidät tulisi ohjata tuki- ja hoitopalvelujen piiriin.

Olemme siis monista kannabikseen liittyvistä teemoista samaa mieltä. Kannabispolitiikan tavoitteena tulee olla kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. YAD:ssa näemme, että tuohon tavoitteeseen voi päästä jo nykyiselläkin lainsäädännöllä tai sen pienellä viilaamisella. Ehkä isompi työ onkin ihmisten asenteiden muuttamisessa. Meidän tulee ymmärtää, että kannabiksen kokeilijat ja käyttäjät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heitä ei tule automaattisesti leimata narkomaaneiksi. Ei yhteiskunnan eikä ihmisten toimesta. Autetaan ja tuetaan apua tarvitsevia, ei leimata ja syrjäytetä.

– Janne Paananen, YAD, projektityöntekijä –

Panokset kovenee kannabistyössä ja kokemuksen rintaäänet vahvistuvat…

Nämä ja muut uuden vuoden lupaukset YAD:lta vuodelle 2014!

kadet

Uusi vuosi, uudet kujeet? Tsekkaa alta YAD:n toimintalinjat vuodelle 2014.

KANNABISKESKUSTELUA MYLLYTTÄÄ MYSSY VOL. 2

YAD iskee tiskiin päivitetyn kannabistyön tavoiteohjelmansa eli jatko-osan Myssy pois silmiltä -kannabiskamppikselle.

Myssy vol. 2:ssa lupaamme että:

Tulemme toimimaan ehkäisevän kannabistyön kehittämiseksi kouluttamalla ammattilaisia, tuottamalla menetelmän sekä tietomateriaalia kannabisehkäisyyn. Olemme mukana kehittämässä interventiomallia kannabiksesta kiinnijääneille alaikäisille.

Kannabishaittojen vähentämiseksi jatkamme vuoropuhelua kannabista käyttävien ja käytön vapauttamista ajavien tahojen kanssa. Pohdimme yhdessä palvelujen, tiedotuksen ja vaikuttamistoiminnan tarpeita sekä pyrimme kehittämään haittoja vähentäviä toimintamalleja.  Kannabiksenkäyttäjien kokemustiedon hyödyntämistä varten perustetaan ”Myssyryhmä”. Viemme käyttäjäkentän viestejä verkostoillemme ja päättäjille tiedoksi.

Teemme vaikuttamistyötä rangaistusten kohtuullistamiseksi (pääsääntöisesti rangaistusten poistamiseksi) vähäisissä omaa käyttöä ja pieniä kotikasvatusmääriä koskevissa tapauksissa. Tarkennamme linjaamme kannabiksen kotikasvatukseen liittyen. Pyrkimyksenä syrjäytymisen ehkäisy ja yhteiskunnan resurssien järkevä käyttö.

Lue tästä YAD:n Myssy pois silmiltä vol. 2 -kampanjan tavoitteet: MYSSY POIS SILMILTÄ VOL2

Lisää infoa ja keskustelua kannabistyöstämme facebookissa -> www.yad.fi/myssy

KOKEMUSTAUSTAA MUUNNETAAN VOIMAVARAKSI

Huumeidenkäyttökokemuksen yhdistämistä päihdekasvatuksen hyviin käytäntöihin jatketaan EXPA (Expertise by experience) -hankkeessa. Käyttötaustaisten valmennusta päihdekasvatustehtäviin ja oman tarinan kytkemistä päihdekasvatusmenetelmiin jatketaan. Käytön jälkeiseen elämään voi hakea muutenkin vahvistusta: tukea, toimintaa ja frendejä YAD:n vapaaehtoishommista, tukiryhmästä tai kysellä tukityöllistämismahdollisuuksia.

VAPAAEHTOISTOIMINTAA PYÖRITETÄÄN TIIMEISSÄ

YAD:n vapaaehtoistoimintoja ohjataan tiimien kautta. Meille voi tulla vapariksi ikähaarukalla 13–35 v. toimimaan infopiste- ja festarityötä tekevään tiimiin, päihdekasvatuskeikkoja toteuttavaan tiimiin, verkko-ohjattuun Street Teamiin tai toimia paikallisosastoissa. Konemusiikkitapahtumiin jalkautunut DW-crew jatkaa tänä vuonna toimintaansa infopiste- ja festaritiimin osana. Verkkovaikuttajuutta ja medialukutaitoja voi harjoittaa jatkossa Street Teamin kautta. Vapaaehtoistiimien kautta toteutuu merkittävä osa YAD:n kenttätyöstä.

Vapaaehtoisohjauksen osalta vuoden 2014 aikana satsataan eritoten vapaaehtoisten hyvinvointiin ja hyvään fiilikseen mm. koulutusten, ohjauksen ja palkitsevan toiminnan keinoin. Tiimien ohjausta ja uusien vapaaehtoisten rekryä kehitetään. Ny jos koskaan kantsii tulla meille!

MUUT UUDENVUODEN LUPAUKSET

  • Uudet, uljaat ja mobiiliystävälliset www.yad.fi -sivut avataan kevään 2014 aikana. Millaiset niiden tulisi olla? Ota kantaa kommenttiosiossa!
  • Nuorten parissa toimiville ammattilaisille tarjotaan päihdekasvatusmenetelmiä, materiaaleja ja koulutuksia. Kysy meiltä lisää!
  • Street Team -toimintamallia levitetään ja kehitetään Street Team 2 -hankkeen kautta. Reclaim The Streets!
  • YAD:n toiminnanjohtaja vaihtuu! Mutta kuka on seuraava YAD-laivan kapteeni? Jää kuulolle!

On siis täysin selvää, että YAD tekee tänäkin vuonna parhaansa ajantasaisen ehkäisevän huumetyön toteuttamiseksi ja edistyksellisten päihdepoliittisten näkökulmien levittämiseksi. Rohkeasti ja raikkaasti, as always!

Toiminnoistamme ja tiimeihin liittymisestä lisää tietoa saat työntekijöiltämme: www.yad.fi tai seuraamalla tiedotusta facebook-sivullamme: www.yad.fi/facebook

– Stay tuned, keep in touch, do something good – but most of all: Be yourself & Be happy! –

Rosita Juurinen, YAD ry toiminnanjohtaja