Festareilla saa puhua huumeista

Kiinnostaako huumeet -blogi jää kesätauolle, mutta fessublogi käy sen sijaan kuumana koko kesän – yadilaiset päivittävät sinne reissukertomukset joka festarilta, jonne YADin infopisteteltta pystytetään.
–>> www.yadinfopisteilla.wordpress.com

 

YAD YOUTH AGAINST DRUGS RY:N perinteikäs festarikiertue kattaa tänä ke­sänä 13 festaria. Infopisteellä ei valisteta eikä tuputeta huumetietoa, mutta keskusteluun tarjoutuu mahdollisuus huumetesti-nimisen kysymyspatte­riston avulla. Huumetestissä saa valita itseään kiinnostavan aiheen pohdit­tavaksi. Palkinnoksi huumetestistä saa valita kortsun tai korvatulpat. Tänä vuonna RFSU tuki YADin festarityötä lahjoittamalla 1600 kortsua fessuilla jaettavaksi! Info­pisteellä on tarjolla lisäksi monenmoista sälää, asiattomista tarroista erittäin asiallisiin vesitatskoihin.

Infopisteellä on mahdollisuus vastata myös Huumeet festareilla 2017 -kyse­lyyn, jolla kartoitetaan kokemuksia päihteiden/päihtyneiden kohtaamisesta festariympäristössä, mielipiteitä kannabiskysymyksissä sekä toiveita päihde­työn eri muodoista festareilla. Kysely on luottamuksellinen, siihen vastaa­malla saa suun makiaksi ja sen tuloksia käytetään huumetyön kehittämiseen.

YADIN INFOPISTEELLÄ KANNATTAA PIIPAHTAA ja siellä saa myös viipyä jutel­len, pelaten, kokeillen jonglöörausvälineitä tai muuten vain oleillen.

Jos siis osut jollekin seuraavista festareista, käy moikkaamassa yadilaisia.

 27.–28.5. Maailma Kylässä, Helsinki
9.–10.6. Purpflash, Kouvola
22.–24.6. Nummirock, Kauhajoki
29.6.–1.7. Provinssi, Seinäjoki
29.6.–1.7. Haapavesifolk, Haapavesi
7.–9.7. Kosmos, Ristiina
13.–15.7. Suomi Pop, Jyväskylä
14.–15.7. Summer Up, Lahti
14.–16.7. Ilosaarirock, Joensuu
28.–29.7. Puntala, Lempäälä
28.–29.7. Qstock, Oulu
4.–6.8. Jurassic rock, Mikkeli
18.–19.8. Blockfest, Tampere

Päivä kerrallaan

Päivä kerrallaan,
hetki kerrallaan,
yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa,
suuremmasta hetkestä.
Elämäksi nimetystä,
edes kuukaudesta
… vääristymätöntä.
Kuvaa jota eivät pelot
mustaa.
Mustaa.

Rautaketjulla
betoniin valetut
muistot ja sanat.
Liittyvät mielessäni yhteen
huutaen totuuttaan.

Murra.
Vala uuteen muotoon.
Marttyyri, tuomitsija ja tuomittu.
Juuri nyt.
Mustaa surua,
läpikuultavaa toivoa, himmeää hehkua.
Sinistä ja punaista
tunnetta.

Runo on kirjoitettu vedenjakajalla, aikana jolloin huumeet ja huumeeton elämä kävivät kaksintaistelua elämästäni ja tulevaisuudestani.

– Susanne, kokemusasiantuntija

Tee se niinku Pekka Hyysalo

Yleensä kaman vetämisestä muodostuu nopeasti ongelmia. Se loppuu kesken tai muu elämä ja ihmiset keskeyttää sitä ikävästi. Pitkään jatkunut käyttö muodostaa toisenlaisia ongelmia. Aikaa on kyllä vetää, mutta kama ei toimi enää niihin juttuihin, mihin on alkanut sitä käyttää. Muutaman vuoden sinnikkään yrittämisen jälkeen tunne on varmistunut sen verran, että ajatus käytön lopettamisesta alkaa kypsymään toiminnaksi. Tässä kohtaa avun pyytäminen voi olla järkevää. Alla kuvailemani tapa toipua päihdeongelmasta tuottaa toivottuja tuloksia, mutta se ei ole mahdollista kaikille, koska kuntien erilaiset lähestymistavat päihdeongelmien hoitoon ja rahatilanne vaikuttavat tilanteeseen.

Jos et saa heti apua, älä lannistu. Jatka yrittämistä. Kun on herännyt halu lopettaa käyttäminen, apu mahdollistuu pikkuhiljaa. Ihannetilanteessa käytön lopettaminen voisi mennä näin:

jos-suhtaudutEnsin menet katkolle pariksi viikoksi. Soitat sosiaalityöntekijälle ja hän järjestää sut katkaisuhoitoasemalle. Voi olla, että katkolla hiukan hikoiluttaa tai on huono olo, mutta oot varmasti kokenut vieroitusoireita aikaisemminkin. Erona on se, että nyt et joudu käymään oloja läpi yksin. Paikalla on työntekijöitä, jotka auttavat sua lopettamaan ja antavat toivoa, kun tuntuu, ettet jaksa enempää. Sun osuus on, että oot siellä katkolla ja et käytä, tapahtuipa mitä tahansa.

Sieltä katkolta pääset suoraan lääkkeettömään huumekuntoutukseen siksi ajaksi kun sä sitä tarvitset. Tämä siksi, että tarvitset jotain työkaluja käyttämisen tilalle ja välimatkaa käyttömaailmaan ja -kavereihin. Aikaisemmin kun oot yrittänyt lopettaa, niin sä olet ajautunut takaisin käyttämään, halusit sitä tai et. Hoidossa opit, että käyttäminen on ollut vain jäävuoren huippu. Sen alle on kätkeytynyt paljon asioita joista et ole aikaisemmin tiennyt, kuten addiktiosairaus. Olet hoitanut sitä käyttämällä ja nyt tuo sairaus vaatii oikeaa hoitoa. Tarkoituksena olisi kokeilla jotain muuta käyttämisen tilalle. Hoidossa saat myös vertaistukea kanssakuntoutujilta sekä erilaisia työkaluja työntekijöiltä. Työkalut tuntuvat usein aluksi typeriltä. Mutta niitä kannattaa kokeilla vaikka vuoden verran. Jos ne eivät toimi, niin sitähän voi aina palata takaisin käyttämiseen. Kokeilemalla et menetä mitään.

Kun katkolla ongelmat olivat enemmän fyysisiä, niin kuntoutuksessa ne ovat henkisiä. Joudut menemään epämukavuusalueelle ja ponnistelemaan näiden uusien työkalujen kanssa. Ne eivät auta heti vaan ajan kanssa. Ero käyttämisessä ja kuntoutumisessa on siinä, että kun käytettäessä mäntä menee pohjaan, tunne muuttuu heti. Kuntoutumisessa joudut harjoittelemaan ensin ja työkalut toimivat vasta pienen ajan jälkeen. Apuna tällä kertaa on toivo, joka on herännyt siitä kun näkee muita ihmisiä, jotka ovat pidemmällä toipumisen tietä. Työkalut alkavat toimia niin kuin ne ovat toimineet muillekin ja ne auttavat sua pääsemään sinne minne olet halunnut. Jos suhtaudut samalla päättäväisyydellä hoitoon, kuin millä olet suhtautunut kaman hankkimiseen, on menestys on taattu. Aikaisempi yksinäisyys ja jatkuva toivottomuus alkavat korvautua toivolla sekä yhteydellä muihin ja ennen kaikkea yhteydellä itseen.

sen-kokeminen

Hoidon loppuessa vastuu toipumisesta sekä opittujen työkalujen soveltamisesta siirtyy enemmän itselle. Käyttäessä mikään ei onnistunut, nyt hyvään pitää totutella. Hankit asunnon ennen hoidon loppua, ehkä uudelta paikkakunnalta. Elämä ilman päihteitä alkaa olla mukavaa: tunteita, joita kemialla tavoittelit, alkaa tulemaan selvin päin. Tietoisuus itsestä ja toiminnastasi lisääntyy. Yhtäkkiä tajuat, että sun elämäsi vaikein asia, kaikki kärsimys ja vuosien ahdistus, on muuttunut voimavaraksi. Sun sisäinen Pekka Hyysalo on herännyt, oot vaan painanut menemään ja selviytynyt. Sen kokeminen, kun kuoleman partaalta saakin uuden tilaisuuden elää, aiheuttaa sellaisen kiitollisuuden ja näkökulman elämään, että harvalla sellaista on.

Yhtäkkiä sulla onkin tavoitteita ja kokemuksia että onnistut. Voit alkaa miettiä mitä kaikkea ehdit arjessa tekemään, mistä asioista haluat elämäsi koostuvan. Se on aikamoinen muutos, kun aikaisemmin et oikein uskaltanut odottaa mitään. Sun ystävyyssuhteet eivät enää perustu siihen kuka hyötyy mitäkin. Voit olla oma itsesi. Alat luottamaan. Jossain vaiheessa elämääsi astuu tyttö- tai poikaystävä. Monet ehdottavat, että parempi aloittaa suhde vasta kun on opetellut kasvin tai lemmikin kanssa, mutta harvahan näin tekee.

Kasvaminen ei lopu hoitoon, ehei, siinä kohtaa kuvioihin tulee vertaistukiryhmät. Rajattoman toivon ja kokemuksen yhteisö, mistä voit hakea toivoa ja tukea missä tahansa elämän vaiheessa. Ja se toimii, voi pojat. Äärettömän ahdistuksen ja toivottomuuden suosta oletkin yhtäkkiä kompuroinut paikkaan missä on toimivia ratkaisuja. Ratkaisuja sellaisiin asioihin, joita et ole edes osannut vielä kysyä. Voi olla, että hoidon jälkeen siitä tulee perusta, kivijalka ja voimavara mistä ammentaa kaikkeen elämässäsi tapahtuvaan. Tai löydät jonkin toisen sulle toimivan tavan. Tyyli on vapaa, tavoite on sama: olla onnellinen. Tukipalveluita löytyy arjesta selviämiseen selvin päin, työ- tai koulutuspaikan löytymiseen tai velkakierteen lopettamiseen. Ongelmiin on olemassa ratkaisuja. Mahdollisuudet ovat samat kuin kenellä tahansa muullakin elämässä. Voit matkustella, harrastaa, käydä keikoilla, lähteä mökille, osallistua festareille, opiskella, käydä töissä, saada elämyksiä ja kokemuksia, sisältöä elämääsi.

Tähän uuteen vapauteen liittyy vastuu. Käyttäminen ei ole vapautta. Mahdollisuus tehdä valinta, käyttääkö tänään, on vapautta. Sisäinen kasvu tuo mahdolliseksi ulkoisesta nauttimisen. Kasvuun tarvitset työkaluja. Toisin toimimiseen, oli säätila ulkona tai sisällä mikä hyvänsä. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden kohtaaminen vaatii työskentelyä ja se työskentely tarkoittaa itsestään vastuun ottamista. Tämä mahdollistaa tietoisuuden lisääntymisen itsestä ja omasta toiminnasta. Miten mikään voi muuttua, jos et saa uusia työkaluja vanhojen tilalle?

Tätä on toipuminen.

                                                                                                                                                Ville Nieminen, EXP2-hanke, YAD ry

Ei huumeet mua enää saa

5-vuotta-kuivillaSe oli näitä aikoja vuonna 2011, kun viimeiset subunokat sniffasin. Ja sitten se alkoi. Hieman itsestään, vailla mitään uskoa tai toivoa, että tästä selvitään. Minä vain päätin. Nyt riittää. Muuten kevääseen mennessä kuolen joka tapauksessa näihin paskoihin. Olin edellisenä syksynä jo ajanut 120 km/h vierelle ajaneen rekan alle. Mietin sitä paljon. Mietin, että huh, se oli lähellä ja kysyin itseltäni kysymyksen: jaksanko ja riittääkö minun voimat taistella irti huumeista vielä toisen kerran? En luvannut itselleni mitään. Päätin, että katsotaan. Eihän siinä mitään menetäkään, ei varsinkaan siinä tilanteessa, kun kaikki oli mennyttä. Tai ainakin se kaikista tärkein, terveys. Olin erittäin heikossa kunnossa. Ja jälkeenpäin mietittynä oli kummallista, ettei sitä edes kukaan huomannut. Tai ei siitä ainakaan kukaan minulle sanonut. Ei kukaan.

Asuin tuolloin mutsin luona. Ajatuksena oli punkata siinä sen aikaa, että saan oman asunnon. Mutsi alkoi jo hermoilemaan, että eikö sitä asuntoa jo ala löytyä. Soitin Joensuun kaupungille, olisiko sitä asuntoa nyt millään saatavilla. Lupasivat palata asiaan. Seuraavana päivänä sain tekstarin: sinulle olisi asunto tarjolla. Muutin omaan asuntoon parissa viikossa. Silloin oli aika tosissaan alkaa selviytymään. Olin tuossa vaiheessa ollut ilman kamaa 1,5 kk. Pahimmat reflat taisivat olla vielä päällä. Ja sitten olisi pitänyt hoitaa kaikki itse. Kuten vaikkapa niinkin perusasia kuin kaupassa käynti. Teki muuten tosi kipeetä.sitaatti-5-vuotta2

Aloin syrjäytymään. Ovi oli niin lukossa, kun sen vain sai. Väliovi oli taktisesti raollaan. Jos joku tulee ovelle, se ei kuule, kun menen ovelle katsomaan ovisilmästä. Näin tein kolme vuotta. Olin tuolloin tosi peloissani. Fyysisten kipujen lisäksi henkinen vointi oli romahtanut totaalisesti. Ne kaupassa käynnit oli maailman pahimpia paikkoja. Taisin jossain kohti puhelinnumeroni vaihtaa, ettei ihmeelliset tai tuntemattomat numerot soittelisi, koska niihin en uskaltanut vastata. En todellakaan. Vainoharhat puskivat päälle koko ajan ja hemmetin isolla volyymillä. Verhot olivat kiinni. Koko ajan. Kolme vuotta. Ihan sama oliko aamu, päivä, ilta tai yö, verhot pysyivät kiinni.

Istuin sohvalla, vedin lääkärin määräämät lääkkeet päivittäin ja tärisin. Olin hiessä. Peloissani kuin peura ajovaloissa. Joka ikinen rasahdus rappukäytävässä tai pihamaalla sai minut pidättämään hengitystä. Ja siinä samalla jähmetyin siihen paikkaan missä ikinä silloin olinkaan. Yleensä sohvalla tai sängyssä. Ja puhelin heti äänettömälle.

sitaatti-5-vuotta9Aika kului niin hitaasti, ettei mitään rajaa. Olin ne ensimmäiset 9 tai 10 kuukautta sisätiloissa. Pihalle menin vain kun kaupassa piti käydä. Pakkohan sinne oli mennä vaikka jumalaton kuristusote oli kaulalla koko sen kauppareissun ajan. Hyvä etten juossut himaan, kun kaupasta pihalle selvisin. Hullumylly vaan pään sisällä ja maailmanluokan kuumotukset.

Sitten sinä syksynä 2011 hakeuduin mielenterveystoimistoon. En muista miten sinne älysin mennä, mutta se oli mun pelastus. Alkuun siellä käynnit ahdisti ihan vitusti jos näin suoraan sanotaan. Oikeastaan en halunnut mennä sinne, sillä en halunnut puhua kaikesta siitä pahasta mikä minun sisällä majaili. Ensimmäinen vuosi miekkarissa oli kauheaa. Mulla oli koko ajan järkyttävän paha olla. Sitten tapahtui se seuraava nytkähdys eteenpäin.

Mulle vaihdettiin vanha lääke takaisin, sillä se mitä silloin söin, ei auttanut harhaluuloisuuksiin. Niinpä päätettiin testata sitä, mikä oli mulla aikaisemmin ollut ja auttanutkin. Sekopäissäni Peijaksen suljetulla olin vaan väittänyt, etten syö mitään lääkkeitä mitä mulle oli määrätty. Tämä siis sen rekan alle ajamisen jälkeen. Niinpä ne määräsi mulle jonkun uuden lääkkeen josta ei sitten alkua enempää ollutkaan apua.

Niin siellä miekkarissa. Kävin juttelemassa noin kahden-kolmen viikon välein ja koko ajan ahdisti. Te tiedätte sen tunteen, kun ei saa happea. Ahdistus on niin kova, että sieraimetkin menee tukkoon ja tuntuu, ettei osaa edes hengittää. No se lääkkeen vaihto entiseen tapahtui muistaakseni kesäkuussa 2012. Noin kuukautta myöhemmin alkoi helpottamaan. Ne hullut luulot, kuumotukset ja harhat alkoivat saada pienempää roolia mun pään sisällä. Se helpotti kaikkeen. Tässä vaiheessa olin ollut ilman huumeita 1,5 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, niin kuin en tiedä tänä päivänäkään, että miten minä kaikesta huolimatta onnistuin. Se on täysi mysteeri minulle.sitaatti-5-vuotta4

Joskus siinä 2012/2013 taitteessa aloin jo saada happea normaalisti. Kaupassa käynnit alkoi sujua. Aloin tekemään erinäisiä asioita helpottaakseni elämääni. Aloin ensinnäkin lenkkeilemään. Alkuun siinä meni 10 min siinä kävelyssä, mutta se olin kuitenkin 10 min enemmän kuin aikaisemmin. Paino tippui viitisen kiloa todella nopeasti. Samalla tein tahallani sellaisia pikku juttuja, että en ostanutkaan esimerkiksi maitoa kahta litraa vaan litran. Tämä siksi, että joutuisin parin päivän jälkeen uudestaan kauppaan. Tuolloin en käyttänyt maitoa muuhun kuin kahviin, sillä ei ollut varaa juoda maitolasillistakaan ruoan yhteydessä. Siedätyin sille kaupassa käynnille ja se alkoi näkymään omassa voinnissa. Sen lisäksi, että fyysinen kunto parani koko ajan, henkinen puoli parani myös. Tuohon aikaan oli jo kiva käydä miekkarissa ja oikein odotin sitä, että pääsisi juttelemaan. Tässä vaiheessa huumeettomia vuosia oli vyöllä jo kaksi.

sitaatti-5-vuotta10Keväällä, vappuviikolla, se todellinen nousu ihmisten ilmoille tapahtui. Menin kuntouttavaan työtoimintaan Jokikadun pajalle. Aluksi kaksi kertaa viikossa. Hyvin äkkiä huomasin, että se tosissaan auttaa mua. Niinpä päätin haastaa itseäni lisää. Lisäsin päivän, kun olin ollut pajalla kuukauden. Siitä 1,5 kk eteenpäin vaihdoin puupuolelta ATK-apuohjaajaksi ja päiviä tuli jälleen yksi lisää. Ja näillä sitten mentiin. Kävin ma-ke päivät ATK-puolella ja torstain olin sellaisessa seikkailuryhmässä. Käytiin joka kerta eri paikassa kuin viimeksi, aina jotain pientä tekemässä jne. Ja tämä nimenomainen seikkailuryhmä oli todellinen kultakaivos minun hyvinvoinnille.

Syksyllä 2013 sain kuin ihmeen kautta Joensuun Siniristille ohjaajan paikan, palkkatuella. Olin yhtäkkiä kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja. Vain hetkeä aikaisemmin olin itse kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutumassa ja nyt sitten se homma kääntyi päälaelleen. Se oli vähintään skitso tilanne alkuun ja siinä menikin parisen kuukautta ennen kuin sisäistin sen kunnolla. Siinä meni vuosi enkä ollut päivääkään poissa. En edes silloin, kun oli pakkaskelit tammikuussa 2014. Joka aamu lähes -30C helotti mittarissa tai jos pyörästä oli etukumi rikki, niin sitten kävelin. Eihän matka pitkä ollut, mutta mulla meni nilkat siinä kävelyssä. Mun kenkiä ei ollu suunniteltu mitenkään pitkiä kävelymatkoja varten. Matkaa oli ehkä 4,5 km. Mulle iski penikkataudin molempiin nilkkoihin ja pakkanen huurutti naamaa -25 – -30C asteen verran parisen viikkoa. Menin silti joka päivä töihin.

Noihin aikoihin aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Keväällä 2014 muutettiin saman katon alle. Syksyllä tuli päätökseensä Siniristillä työskentely. Vuoden kun sai vain olla. Olisin varmasti halunnut olla pidempäänkin, mutta laki on laki. Siinä alkoi sekin vuosi olla taputeltu. Marraskuun viimeinen viikko vietettiin Kanariansaarilla, joka tiesi yhden unelman toteutumista. Unelma siitä, että pääsisi lentokoneeseen ja kohteena olisi joku lämmin paikka.

Vaihtui vuosi ja 1.1.2015 aamulla kello 08:00 kuulin kuiskauksen korvissani; ”Sami, sinusta tulee isä”. Hienoin lause, mitä minulle on ikinä sanottu. Sitten siinä seuraavan viikon aikana myin hätäpäissäni kohtuu kalliin puhelimeni, koska halusin kihlata kumppanini ja ostaa kunnolliset sormukset. Niinpä sitten teinkin ja sain luurin myytyä. Mentiin kultaliikkeeseen valkkaamaan sormukset ja mentiin kihloihin.

Kesällä muutettiin omakotitaloon vuokralle, huomattavasti lähemmäksi avopuolison aikaisempia lapsia. Ja näin alkoi vuoroviikkosysteemi. Joka toinen viikko lapset ovat meillä ja joka toisen isällään. Tämä on ollut yksi isoimmista helpottavista tekijöistä, mitä avopuolisooni ja sen hyvinvointiin tulee. Se niin kärsi silloin Joensuun aikaan, kun hänen lapset olivat meillä vain kolme viikonloppua kuukaudesta. No syksyllä sitten syntyi minun esikoinen ja avopuolison kolmas lapsi, terve tytär.

5v-kuivilla3

Ja nyt, tammikuussa mulla oli viisivuotispäivä. Merkkipäivä siitä, että olen ollut 5 vuotta kuivilla huumeista. Viisi vuotta. Se on noin 1825 päivää. Voitte miettiä, olisinko uskonut pystyväni tähän. Ja voin sen heti tunnustaa, en olisi, en ikinä. Vaikka eka 2,5 v oli ”aika” tuskainen ja hidas ajankulun suhteen, on jälkimmäinen 2,5 v mennyt kuin siivillä ja todella nopeasti. Jos jostain asiasta voin olla oikeasti tyytyväinen itseeni, niin tästä. Tein melkoisen työn päästäkseni siitä päihdepirusta eroon. Tai onhan se mörkö mun päässä hautaan saakka, mutta se ei ole enää aktiivinen. Se on kuihtunut lähes olemattomiin. On se kuitenkin päässä muistuttamassa siitä, että kertakin, niin hän vie minut mukanaan. Ja sen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen eli nykyiseen tilanteeseeni. Se on kuoleman tie. Mutta onneksi mun ei tartte miettiä huumeita, eikä ne päässä siinä mielessä pyörikään enää ollenkaan. Toki huumeista puhun ja kirjoitan, mutta mielitekoja niihin ei enää ole. Pystyn puhumaan ja kirjoittamaan huumeista ilman ahdistusta tai mitään sellaista, että alkaisi tekemään mieli. Kun ei tee mieli, niin ei tee ja se on hyvä. Ja melkoisen työmaan lopputulos. Ei huumeet mua enää saa.

– Sami

Tsekkaa myös Samin ”Helvetistä taivaaseen” -blogi!helvetistataivaaseen

 

 

Festarikesä takana – miten meni?

YAD kartoittaa perinteiseen tapaan kokemuksia huumeiden esiintymisestä ja käytöstä sekä päihdepalveluista festareilla. Jaa oma kokemuksesi aiheesta ja vastaa nettikyselyymme täällä, voit voittaa paljasjalkakengät! Kysely on avoinna 1.9. saakka, vielä ehdit siis osallistua! Kyselyyn vastaaminen vie noin 10 minuuttia.

fb-taustakuva_huumeitafestareilla

 

Viime vuoden kyselyn satoa

YAD on toteuttanut Huumeet festareilla -kyselyä vuodesta 2007 lähtien. Viime vuonna (2013) kyselyyn vastaajien (635 vastaajaa, keski-ikä 25v.) mukaan yleisimmät syyt huumeiden käyttämiseen festareilla ovat tunnelman kohottaminen, erityisten fiilisten ja kokemusten hakeminen sekä halu/ tarve olla sekaisin. Kuten edellistenkin vuosien kyselystä on käynyt ilmi, ensimmäiset päihdekokeilut eivät juuri koskaan tapahdu festareilla. Vain 3 % vastanneista kertoi kokeilleensa jotain päihdettä ensimmäisen kerran festareilla. Yleisin huumausaine, johon festareilla kävijät törmäsivät, oli aiempien vuosien tapaan kannabis. Vastaajista noin 10 % oli käyttänyt festareilla joskus myös itse kannabista. Joka kolmannelle oli tarjottu festareilla huumausaineita. Noin 20 % vastaajista ei ollut käyttänyt mitään päihteitä. Festarit eivät näytä kyselyn mukaan olevan juuri sen huumeisempi paikka kuin muutkaan vapaa-ajan ympäristöt.

Yli 40 % vastaajista oli sitä mieltä, että festareilla olisi hyvä olla musiikin ohella myös muuta päihteiden käytölle vaihtoehtoista toimintaa kuten päihteettömiä hengailupaikkoja, pisteitä, jotka tarjoaisivat mahdollisuuden pelailla erilaisia pelejä yms. toiminnallisuutta. Päihdepalveluista festareille toivottiin erityisesti kuskien puhallutusta, päihde-ensiapupisteitä ja selviämistelttaa. Päihdejärjestöjen osallistuminen festareilla nähtiin tarpeellisena ja toiminnan sisällön haluttiin olevan edelleenkin realistista sekä perustuvan tasavertaiseen keskusteluun.

Päihteiden käyttöön puuttuminen festareilla jakoi mielipiteitä. 89 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että päihteiden käyttöön pitäisi puuttua joltain osin. Osa halusi kitkeä kaiken käytön pois festareilta ja osa toivoi puuttumista vain häiriökäyttäytymiseen johtavaan käyttöön. 41 % vastaajista toi esille, että varsinkin alaikäisten kohdalla päihteiden käyttöön tulisi puuttua tarkemmin. Useimmat vastaajista kokivat asiallisen ja todenmukaisen tiedon jakamisen parhaana keinona päihteiden käytön riskien ehkäisemiseksi. Myös lisää valvontaa kaivattiin festareille. Neulanvaihtopisteitä toivottiin myös jonkin verran.

Vapaaehtoisten kokemuksia infopisteiltä

YAD:n koulutetut vapaaehtoiset kirjoittivat kesän aikana reissupäiväkirjaa blogiin, jossa he toivat esille toisenlaisen tavan viettää festareita. Blogissa kerrotaan festarireissuilla saaduista kokemuksista vapaaehtoisen näkökulmasta. Tapahtumien kohokohdat ja fiilikset käydyistä keskusteluista voit lukea osoitteesta http://yadinfopisteilla.wordpress.com

– SaaraM., järjestötiedottaja, YAD ry

Tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksia ehkäisevästä huumetyöstä

Kiinnostaako huumeet -blogin vieraskynät sauhusivat Keski-Suomen Opistolla, kun nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat tuottivat media- ja verkko-ohjauksen tunnilla sisältöä blogiimme. Oli hienoa päästä kurkistamaan tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksiin ehkäisevästä päihdetyöstä – kiitos kaikille kirjoittajille!

vieraskyna_kuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valitsimme julkaistavaksi Sannan, Jarin ja Tuomaksen kirjoituksen, jossa he kertovat vierailusta YAD:n toimistolla ja jakavat nuorten päihdeongelmiin liittyvän oman kokemuksensa:

Syrjäytyneiden ohjaajien mietelmiä

Olimme siihen asti pieniä kissanpentuja, joiden silmät aukesivat tutustumiskäynnillämme YAD:n tiloihin Jyväskylään. Kuuntelimme hyvin suurella mielenkiinnolla eri toimintatavoista huumeiden ehkäisyyn liittyen. Arvostus ja kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan nousivat erittäin paljon. YAD:n toimitila oli esteettisesti helposti lähestyttävä ympäristö ja siellä oli miellyttävä ilmapiiri. YAD:n toimisto oli vaikeasti löydettävissä ensimmäisellä käyntikerralla, mutta kaiken sen vaivan arvoista.

Meillä kaikilla oli jo entuudestaan jonkinlaista kokemusta huumeiden ja päihteiden vastaiseen työhön liittyen. Meidän mielestämme huumeet ovat suurempi ongelma kuin muut päihteet. Nuoren suusta olemme kuulleet, että huumeita on helpompi hommata kuin alkoholia, koska huumeet on helpompi piilottaa kuin mäyräkoirallinen kaljaa. Lisäksi huumeet on helppo kätkeä tavallisten tupakanpurujen sekaan, jossa ne välttävät tarkkaavaisten ja tunnollisten ohjaajien katseet. Perjantaisin on tapana pitää bileet, jossa porukalla päihdytään. Suurella mahdollisuudella jollain bilettäjästä on huumeita tai muita nappeja/pillereitä takataskussa.

Jos onnistumme yhdenkin nuoren pelastamaan liialliselta päihteiden käytöltä, on ohjaajan työ niiltäkin osin ollut onnistunut ja antoisa. Ja ehkä tämä pelastettu nuori esimerkillään voi auttaa jotain toista nuorta päihdeongelmissa.

– Sanna, Jari ja Tuomas, Keski-Suomen Opiston nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat

Ryhmä tukena uuden elämän luomisessa

YAD:n tukiystävätominta on suunnattu entisille päihteiden käyttäjille, jotka ovat olleet ilman päihteitä kolme kuukautta, tai ovat hoidon piirissä. Toiminnan tarkoitus on luoda ja ylläpitää sosiaalista turvaverkkoa syrjäytymisvaarassa ja kuntoutumisvaiheessa olevien päihdeongelmaisten tukemiseksi.

Ryhmätapaamiset tapahtuvat tukiryhmässä, jossa on mukana tuettavia, koulutettuja tukiystäviä sekä tukitoiminnan koordinaattori. Tavoitteena on edistää raitista elämäntapaa, tukea mielekkään elämän rakentamista, ehkäistä retkahduksia ja auttaa yhteiskuntaan sopeutumisessa.

jousiampujaTuettavat ja tukiystävät toimivat keskenään tasavertaisina riippumatta taustoistaan. Ryhmähenki on kannustava ja keskusteleva. Ryhmäläisten välillä onkin erityinen side, joka on hyvin välittävä ja lämmin. Tämä on mahdollistanut vertaistuen ja ystäväsuhteiden muodostumisen. Tukiystävät osoittavat empatiaa ja ovat tärkeä osa positiivista ilmapiiriä.

Toiminta koostuu erilaisista aktiviteeteista, joiden kokeilemisen tavoitteena on löytää uusia harrastuksia ja mielekästä tekemistä arkeen, joka puolestaan edesauttaa elämäntaitojen ja arjenhallinnan saavuttamista. Toiminnassa mukana olevat ovat itse saaneet suunnitella toteutettavat aktiviteetit. Muutaman kerran vuodessa tehdään myös sellaisia asioita, joista osallistujat voivat saada ”huippikokemuksia”. Nämä ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat päihteistä juuri irti päässeille, että huippufiiliksiä voi kokea myös selvin päin.

Vuonna 2012 ohjelmassa on ollut mm. oopperassa käynti, pilatestunti, ratsastusta, Heurekassa käynti, mikroautoilua, Kiasmassa vierailu, Omien vahvuuksien tunnistaminen -workshoppi, Linnanmäki-ilta, frisbeegolffia, keilausta, leffassa käynti, jouluillallinen ja pikkujoulujuhlat.

Kaikista eniten suosittuja ovat kuitenkin olleet toimistolla pidettävät peli-illat, joissa laitetaan yhdessä ruokaa ja kokeillaan erilaisia pelejä. Tämä on antanut osallistujille tilaisuuden tutustua toisiinsa entistäkin paremmin, sillä tällöin aika kuluu luonnollisesti seurustellen ja arkisista elämyksistä nauttien. Tuokioissa toteutettu, helpon ja terveellisen ruuan laitto ja leipominen ovat luonteeltaan sellaisia, joiden tekemistä voi jatkaa myös kotona. Näin osallistujat huomaavat,  että myös kotona voi edullisesti harrastaa ja saada elämäänsä sisältöä.

Tukiryhmä kokoontuu Helsingissä kahden viikon välein. Vuoden aikana uusi ryhmä käynnistää toimintansa myös Jyväskylässä.

– Annukka Blom, tukitoiminnan koordinaattori –

No lähtiks se myssy pois silmiltä? – Entä näkyykö muutoksen merkkejä kannabispoliittisessa mielipideilmastossa?

Tosiaankin kesän ja alkusyksyn ajan esillä ollut YAD:n kannabiskannanotto ja sen kylkeen kehkeytynyt Myssy pois silmiltä -kampanja alkaa olla jäähdyttelyvaiheessa tai ainakin hetkellisesti suvannossa ennen seuraavia käänteitä eli asian esittelyä kansanedustajillemme ja tiedotteen julkaisua ehkäisevän päihdetyön viikolla.

Mutta mitä onkaan jäänyt kätöseen tähän mennessä? Paljonkin! Tässä hieman koontia:

  • Vapaaehtoisten keräämiä allekirjoituksia festareilla ja muissa tapahtumissa kesän aikana 409 kpl (mukana mm. Pelle Miljoona ja Tumppi Varonen :))
  • Allekirjoituksia nettiadressiin 163 kpl
  • Keskustelua ja tykkääjiä  FB:n Myssy –ryhmässä 226 kpl
  • Hyvää ja rakentavaa dialogia kannabisaktiivien ja kannabista puoltavien tahojen kanssa eri foorumeilla ja Facebookissa sekä myös face to face!
  • Yhteistyötä erityisesti Suomen virallinen kotikasvattaja -blogin kirjoittajan Mikko Pekkolan kanssa ja asian näkymistä hänen blogissaan (Iso käsi Mikolle ennakkoluulottomasta asenteesta!)
  • Uutisointeja ja blogauksia aiheesta aina verkkomedia- ja some-näkyvyydestä kymppiuutisiin ja lehtijuttuihin saakka
  • Puheenvuoro Kannabisakatemiassa (Ehyt ry:n järjestämä valtakunnallinen keskustelu- ja asiantuntijatilaisuus kannabiskysymyksistä 13.9.)
  • YAD:n imagon päivittymistä ja uskottavuuden lisääntymistä tietyissä piireissä, hämmennystä ja lievää paheksuntaa toisissa (riippuen siitä miten viestimme on haluttu tulkita ja ymmärtää)
  • Raportteja ja kokemuksia kannabiksenkäyttäjiä syrjivistä ja leimaavista käytännöistä -> kooste toimitettu mm. Suomen huumausainepoliittiseen koordinaatioryhmään tiedoksi
  • Toimenpidesuositusten laadintaa kannabiksen käytöstä kiinnijäämisen seurausten lievittämiseksi ja ennakkoluulojen ja syrjäytymistä aiheuttavien käytäntöjen purkamiseksi viranomaisten ja käyttäjien kohtaamistilanteissa
  • Paljon kannustusta ja tukea päihde- ja huumetutkijoiden piireistä (esim. THL, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Nuorisotutkimusseura) sekä kentällä tavatuilta ihmisiltä ja alan ammattilaisilta 🙂
  • YAD:n teettämän Huumeet festareilla –kyselyn tulokset noudattelivat ja vahvistivat kannanottomme linjaa
  • Oppia, ymmärrystä ja lisää oivalluksia kannabiskysymyksen eri puolista sekä meille itselle ja toivottavasti myös niille ihmisille, joita olemme kampanjamme aikana kohdanneet
  • Vahvistusta sille, että yhteistyöllä, ennakkoluulottomuudella, inhimillisyydellä ja suvaitsevaisuudella sekä positiivisella vahvistamisella voidaan saada aikaan isompia ja parempia asioita kuin puhtaasti kieltoihin ja rangaistuksiin keskittymällä!

Summa summarum: oikeilla jäljillä ollaan; ihmisen hyvinvointi edellä, myönteisiä ratkaisuja ja haittoja vähentäviä keinoja etsien jatkamme kannabiskeskustelua tästäkin eteenpäin. Näyttää siltä, että samanlaista henkeä on ilmoilla paljonkin, kunhan asian osaa oikein muotoilla. Ja kieltämättä on tuntunut siltäkin, että monilla tahoilla sympataan meidän näkemyksiä, mutta ei silti uskalleta tai haluta olla julkisesti samaa mieltä tai oikein mitään mieltä. Asenteet ovat kuitenkin lieventyneet, keskustelu on realistisempaa ja kannabiksen käyttö nähdään omana ilmiönään, joka halutaan ainakin osin irrottaa huumeiden ongelmakäyttöä käsittelevästä keskustelusta. Kannabikseenkin liittyy toki problematiikkaa, usein kuitenkin kannabis on yhtenä osatekijänä henkilön jo valmiiksi haastavassa elämäntilanteessa, eikä ongelmien varsinainen tai ainoa aiheuttaja.

Yhtenä ongelmana näyttää edelleen olevan se, että kannabis (huumausaineet ylipäätään) ja siitä julkisesti keskusteleminen on jossain määrin tabu. Jotkut ovat kokeneet, että ymmärtävä tai haittojen vähentämiseen tähtäävä mielipide saatetaan kääntää sinua vastaan tai se voi tulla ongelmaksi jossain elämän vaiheessa, jollei ole tarkkana. Ollaan lisäksi totuttu siihen, että pitää valita puolensa, ja olla tiukasti puolesta tai vastaan. Kun YAD nyt asettui ikään kuin ei kenenkään maalle, jotkut tahot hölmistyivät, että miten niin ”sekä-että”? ”Mihin lokeroon nuo nyt laitetaan vai takinkääntäjiin?” Onkin ollut iso työ koettaa avata sitä, että monenlaisia keinoja, viestejä, näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia tarvitaan kannabiskeskustelussa niin ehkäisevän työn kuin palvelujen kehittämiseksi ja ennen kaikkea rikosoikeudellisten ja muiden kiinnijäämisen seurausten ajantasaiseksi linjaamiseksi ja kohtuullistamiseksi niin, että ihmisiä pikemmin aidosti tuetaan ja vahvistetaan, eikä vedetä mattoa jalkojen alta, lyödä leimaa otsaan ja tuupata yhteiskunnan marginaaliin!

Viemme siis viestimme piakkoin myös päättäjille ja alamme suunnitella kannabisspesifiin päihdekasvatukseen soveltuvaa toiminnallista menetelmää. Pidämme yllä aktiivisen keskustelijan roolia myös tulevaisuudessa. Haluamme korostaa myös sitä, että aina voi ja pitää tarkistaa, kirkastaa, pöllyyttää myös omia linjauksia, ajatuksia ja keinoja. Maailma muuttuu ja meidän tulee muuttua sen mukana. Vaikkemme pystyisikään tarjoamaan aina oikeinta, parasta ja autuaaksi tekevää ratkaisua johonkin huumepoliittiseen ongelmaan, se ei tarkoita ettemmekö uskaltaisi nostaa asioita ja ehdotuksia keskusteluun!

Kiitos hirmuisesti kaikille kampanjan eteen töitä tehneille ja aiheesta ennakkoluulottomasti keskustelleille! Rohkeasti ollaan vedetty! Respect 🙂

Myssy-saagan kolmatta näytöstä odotellen… to be continued!

– Rosita Juurinen
YAD Youth Against Drugs ry / toiminnanjohtaja

Ps. Kannabisaiheesta keskustellaan myös YAD:n Kamakoulutuksessa la 10.11. Kannabiksen käyttäjän elämää valottamassa Mikko Pekkola.

Lisäys: Pe 9.11. lähetetty mediatiedotteet tiedotusvälineille sekä tiedotteet eduskuntaan ja ministeriöihin + itse kannabiskannanotto ja toimenpide-esitykset. Nuo matskut nyt ladattavissa yadin nettisivujen etusivulta. Tsekkaa sieltä!!

Linkkejä:

Terveisiä festareilta

Olipa kerran kesä 2012. Kelien perusteella sitä oli enimmäkseen hieman hankalaa tulkita kesäksi vaan pikemminkin tuntui siltä, että kevään jälkeen saapuikin syksy. Pari tekijää kuitenkin paljastivat, että todellisuudessa kesä oli käsillä. Toinen oli Suomen vuodenaikakulkuun pakollisena lisävarusteena tuleva kahden viikon valoisa aika ja toinen oli YAD: n festareilla kirmaavat vapaaehtoiset , jotka oli jälleen kerran päästetty infopisteineen vapaaksi laiduntamaan pitkän syystalvikeväisen odotuksen jälkeen. Infopisteitä oli havaittavissa laajalla alueella aina eteläisestä Espoosta puolen Suomen pääkaupunkiin Ouluun, ja idästä Joensuun iloiselta saarelta suuren veden äärelle Poriin.

Infopisteillä uurasti tänä sateiden uurtamana kesänä 45 ah aina niin reipasta ja fiksua yadilaista. Infopiste tietoineen ja taitoineen oli esillä 13 festarilla. Palautteiden mukaan meininki on noudattanut samaa hyvää yad- linjaa mihin on totuttu vuosien varrella. Uusia tuttavuuksia on solmittu, suklaa on maistunut ja festareiden musatarjonnasta on otettu kaikki irti. Kaiken kaikkiaan homma on toiminut niin kuin pitääkin.

Infopisteillä kohdattiin kesän aikana jälleen kerran paljon festarikansaa. Yhteensä pisteillä kävi 1856 henkeä, joka on keskimäärin noin 143 kävijää per festari. Eniten kontakteja syntyi Lahden Summer Upissa.  Lahden nuorisotoimi oli järjestänyt festareiden yhteyteen päihteettömän hengailualueen, joka kuuleman mukaan toimi aivan loistavasti. Summer Up oli ensimmäistä kertaa mukana YAD: n kesäkiertueella, mutta toivottavasti ei viimeistä. Myös isoimmilla kekkereillä eli Provinssissa ja Ilosaaressa mustakeltainen telttamme houkutteli reilun puoleisesti kävijöitä. Itse asiassa paria festaria lukuun ottamatta taisi porukka päästä aktiivisesti tekemään huumetestejä ja liimailemaan vesitatskoja eri ruumiinosiin.
Huumetestit näyttävät vetävän infopisteelle eniten porukkaa. Yli puolet pisteellä kävijöistä teki huumetestin. Huumetestien suosituimmiksi aiheiksi nousivat oma käyttö, kohtuukäyttö sekä huumeet ja rikollisuus. Huumetestin uudistunut systeemi otettiin vastaan enimmäkseen positiivisesti. Siitä pyritään kehittämään ensi kesäksi palautteiden pohjalta vieläkin parempi.
Keskustelujen kartoituksen perusteella keskustelujen fiilis oli lähes poikkeuksetta hyvä tai melko hyvä. Uusia ajatuksia ja näkökulmia heräsi kävijöissä melko paljon tai jonkin verran.

Kesän muita uusia juttuja infopisteellä olivat festariblogi sekä myssy pois silmiltä- kampanja. Blogit koettiin hieman samankaltaisina eikä niissä ollut tarpeeksi asennetta. Niiden välityksellä sai hyvän kuvan infopistetyöstä, mutta kirjoitusohjeet koettin rajoittavina. Tulemme pohtimaan jonkinlaisia korjausliikkeitä ensi kesäksi. Festariblogi otettiin yleisesti kuitenkin vastaan positiivisesti ja sen koettiin sopivan hyvin festarityöhön.
Myssy pois silmiltä- kampanja oli mielestäni festareiden osalta onnistunut. Nimiä kerättiin infopisteillä yhteensä 233 kappaletta. Palautetta saimme tämänkin osalta ihan mukavasti. Otamme vastaisuudessa huomioon saamamme kehitysehdotukset, jos vastaavanlaisia kampanjoita pistämme pystyyn.

Syksy on jo ovella ja paluu arkeen on nyt reaalitodellisuutta. Ja sieltä se joulukin tulla jollottelee lähitulevaisuudessa. Kesän mukavat muistot ja antoisat kokemukset kantavat kuitenkin vielä pitkään arjen aherruksen lomassa. Ja tokihan yadilaista meininkiä on tarjolla vaikka kelit (hyvin vähän) viilenevätkin. Paikallisosastojen toiminta aktivoituu ja kaikenmoisia koulutuksia on luvassa. Niistä löydät tarkemmin infoa YAD: n nettisivuilta. Ainakin kannattaa ensi kesää varten käydä päivittämässä tietojaan infopistekoulutuksissa, joissa voi myös fiilistellä vanhojen tuttujen kanssa muistelmia menneiltä festareilta ja tutustua uusiin kivoihin yadilaisiin.
Vielä lopuksi suuret kiitokset kaikille vapaaehtoisille tekemästänne tärkeästä työstä!

Tuomas Laine
Oppisopimustyöntekijä

Myssyt pois silmiltä. Uusi blogi puhkeaa kukkaan!


Viime viikot YAD:n toimipisteillä on tiiviisti hiottu kannabiskannanottoamme ja siihen liittyvää kampanjamatskua julkaisukuntoon. Nyt on valmista, eli kannanottoa voi ladata nettisivuiltamme, keskusteluun osallistua Myssy pois silmiltä -facebook ryhmässä tai halutessaan allekirjoittaa nettiadressin.

Kannanotossamme painotamme monipuolisia keinoja kannabishaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Näkemyksemme ovat kuitenkin aiheuttaneet jo melkoista hämmennystä.

Yksi kolmesta kehittämisehdotuksestamme on kannabiksen käytöstä kiinnijäävien rikosoikeudellisten (ja muidenkin) seuraamusten kohtuullistaminen. Esitämme, että huomautusmenettely pitäisi ottaa laajempaan käyttöön sakkorangaistuksen sijaan. Näemme tärkeänä, ettei kiinnijääminen johtaisi narkomaanileiman lyömiseen henkilöihin, jotka saattavat olla hyvin asiansa hoitavia, täysin tavallisia ihmisiä. Sekä tutkimuksissa, että kannabisaktivistien omilla foorumeilla nousevat esiin kokemukset, joissa viranomaisten toimenpiteet ovat toisinaan täysin ylimitoitettuja kannabiksen käytöstä epäiltyjen kohdalla.

Ongelmallisena näemme myös poliisirekisterien vuodot ulkopuolisille, joilla tietoihin ei pitäisi olla mitään pääsyä. Näihin epäkohtiin puuttumisen YAD näkee tarpeellisena, ja on niiltä osin samoilla linjoilla kannabismyönteisten ryhmien kanssa. Ilahduttavaa tässä kampanjassa onkin ollut hyvässä yhteistyöhengessä käydyt keskustelut kannabisaktiivien kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että YAD olisi kääntänyt kelkkansa huumeiden käytön ehkäisyyn liittyvien tavoitteidensa suhteen tai yllyttäisi lakien rikkomiseen. Näemme vain, että  kannabiksen käytön seurauksia voisi kohtuullistaa ja  käyttäjien oikeusturvan tulisi toteutua nykyistä paremmin.

Tämä linja on tosiaan herättänyt kysymyksiä siitä, että ollaanko nyt puolesta vai vastaan ja voivatko huumeidenvastaisesti ajattelevat enää luottaa YAD:iin? Toisaalta olemme saaneet palautetta siitäkin, ettei kannanotossa ole riittävän rohkeita avauksia, vaan tyydytään toimenpiteisiin nykylainsäädännön raameissa. No tekipä niin tai näin niin selvää on se, että kaikkia ei voi, eikä tulekaan, miellyttää.

YAD:n linja on pitkälti entisensä. Jo yhdistyksen varhaisina vuosina 80 -luvun lopulla YAD:n aate muotoiltiin tähän tapaan: ”Huumeita vastaan -huumeiden käyttäjän puolella”.  Henki on edelleen sama.  Vaikka YAD:n tavoitteena on edistää huumeetonta elämää, sitä ei tehdä sulkemalla silmät realiteeteiltä tai käyttäjien asemaa ja oikeusturvaa polkemalla. Siksi yleisinhimilliset perustelut ja arvot heijastuvat YAD:n tavoissa käsitellä huumausainekysymyksiä.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että vastuullisessa päihdepolitiikassa säännellään ja rajoitetaan eri päihteiden käyttöä yhteiskunnan ja sen jäsenten, eli meidän kaikkien parhaaksi. Huumeita, tässä tapauksessa kannabista käyttävä henkilö on tehnyt valinnan toimia lainvastaisesti ja siten tiedostaa, että joitain seuraamuksia valinnasta saattaa koitua. Näiden seuraamusten tulee olla kuitenkin tolkullisessa mittasuhteessa rikokseen nähden. Käyttörikossakkoon liittyvä menettely on monivaiheinen oikeuteen asti menevä prosessi, jonka voisi korvata kannabiksen käytöstä tai omaan käyttöön viittaavasta hallussapidosta, poliisin antamalla huomautuksella. Toistuvasti kärähtäville hyödyllisempää voisi olla ohjaus matalankynnyksen palvelujärjestelmän piiriin pohtimaan omaa käyttöään, etenkin jos käyttö johtaa jatkuvasti tekemisiin virkavallan kanssa. Näihin matalankynnyksen palveluihin viittaamme kannanottomme toisessa kohdassa. Ihan oma haasteensa on sitten saada hoitoonohjauskäytännöt toteutumaan nykyistä paremmin huumausainerikoksista kiinnijääneiden kohdalla. Siihenkin toivomme toki aidosti toimivia malleja.

Tällä avauskirjoituksella haluaisin korostaa kaikille, joita linjavalintamme on hämmentänyt, että ehkäisevään huumetyöhön voi ja meidän mielestä pitää kuulua myös huumeiden käyttäjien hyväksyminen ihmisinä ja huolehtia siitä, ettei järjestelmämme ehdoin tahdoin syrjäytä ketään liioitelluilla toimenpiteillä. Ei voi olla niin, että käytöstä kiinnijäämisen seuraukset syrjäyttävät varmemmin kuin itse huumausaineenkäyttö. Ehkäisevää työtä on siten muukin kuin pelkkä huumeidenkäytön ehkäisy.

Myssy pois silmiltä –kampanjaa toteutetaan tämän kesän ajan festarityössämme, netissä keskustellen ja nimiä keräten. Syksyllä vedämme yhteen kampanjan tulokset ja toimitamme tiedotteen sekä kerätyt nimet kansanedustajille ja ministereille. Sitä ennen toivon, että sinäkin kommentoit, kysyt tai otat kantaa!

Rosita Juurinen

YAD Youth Against Drugs ry / toiminnanjohtaja

Lue koko kannanotto ja sen taustamateriaalit täältä.

Facebook ryhmä: www.yad.fi/myssy

Nettiadressi: www.adressit.com/ota_kantaa_kannabikseen