Haastattelussa konstaapeli Mara

Vanhempi konstaapeli Susanna Mara

Teimme nuorten kanssa kysymyksiä ja vanhempi konstaapeli, ”Stadin nuorten oma poliisi”, Susanna Mara vastasi!

1. Kerro kuka olet ja mistä? Kauanko olet ollut poliisina?

Olen vanhempi konstaapeli Susanna Mara Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävästä toiminnosta. Poliisikokemusta minulla on noin 6 vuotta, kun lasketaan työharjoittelut mukaan. Valmistuin vuonna 2013 Poliisiammattikorkeakoulusta.

2. Millaista työtä teet?

Työni pääpaino on nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja rikoskierteen katkaisussa. Työtä tehdään yhdessä muiden tahojen kanssa, kuten koulujen, lastensuojelun, nuorisotoimen ja eri järjestöjen kanssa. Työni tarkoituksena on myös ajantasaisen tilannekuvan ylläpito liittyen alueellisiin ilmiöihin sekä luottamuksellisten välien rakentaminen nuoriin. Käytännössä tämä tarkoittaa näkyvää läsnäoloa siellä missä nuoretkin ovat: niin koulussa, vapaa-ajalla kuin netissäkin.

3. Kuinka paljon huumerikollisuutta on Suomessa?

Huumausainerikollisuus on piilorikollisuutta parhaimmillaan, siitä tulee vain pieni osa poliisin tietoon. Isojen rinkien paljastaminen voi olla monen vuoden työn tulos, mikä myöskin vaikuttaa tilastoihin. Tilastojen mukaan huumerikollisuudessa on tapahtunut nousua viime vuosien aikana. Tällä hetkellä haasteita on etenkin muuntohuumeiden käytön torjunnassa sekä tietoverkkojen kautta käytävässä huumekaupassa.

4. Millainen päihdekasvatus on sinusta parasta?

Faktoihin perustuva ilman liioittelevaa pelottelua. Fyysisten ja psyykkisten seurausten lisäksi kannatan sosiaalisten vaikutusten korostamista. Myös kokemusasiantuntijoiden käyttäminen valistustyössä on usein tehokasta. Juurtuneisiin asenteisiin on vaikeaa vaikuttaa, siksi valistustyö on tehtävä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

5. Mikä huumeisiin liittyvä työssäsi on haastavaa?

Huumerikollisuuden paljastaminen on toisinaan haasteellista, mutta pitkäjänteisellä työllä saa tuloksia.

6. Mitä ajattelet huumeidenkäyttäjistä?

Pyrin kohtaamaan ihmiset aina yksilöinä. Jokaisen huumeidenkäyttäjän taustalla on oma tarinansa, hekin ovat jonkun lapsia ja sisaruksia. Huumeiden käyttö määrittää toisten ihmisten elämää enemmän kuin toisten. Huumeriippuvaisille toivoisin tahtoa ja mielenlujuutta päästä kamasta eroon.

7. Miten ihmisten pitäisi mielestäsi suhtautua huumeidenkäyttäjiin?

Tuomitseminen ei ainakaan edistä heidän asemaansa. Toisinaan huumeidenkäyttäjien käyttäytyminen voi olla arvaamatonta, jolloin terve varovaisuus on paikallaan. Huumeiden käyttö ei ole koskaan oma asia. Se vaikuttaa tuhoavasti kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin.

8. Mitä ajattelet kannabiksesta?

Kannabis ei toki ole sieltä vaarallisimmasta päästä. Olen työssäni kuitenkin kohdannut paljon kannabiksenkäyttäjiä, joiden elämänhallintaan se on vaikuttanut huomattavasti. Passiivisuus, flegmaattisuus ja se, että elämä pyörii vaan yhden asian ympärillä ei ole hyvä asia. Erityisen huolissani olen nuorten kannabiksen käytöstä. Tunnen useita, jotka ovat aloittaneet pajauttelun ala-asteella. Jokainen tietää miten haitallista mikä tahansa päihde on kehittyvälle nuorelle. Mikäli ilmapiiri kasvuympäristössä on salliva päihteiden suhteen, on selvää, että silloin niitä herkemmin käytetään. Monet kannabiksen käyttäjät eivät myönnä, että heillä on ongelma. Ei vaikka sen vuoksi koulut jää kesken, mikään ei kiinnosta ja myydään vaikka pikkuveljen pleikkari, jotta omaa kannabiksenkäyttöä voisi jatkaa. Toki tämän tyyppisillä ihmisillä voi polttelun lisäksi olla muitakin ongelmia elämässään, mutta mikä niissä sitten on syy ja mikä seuraus?

9. Onko poliisin näkökulmasta huumeidenkäytön rangaistavuudessa mitään järkeä?

Käytöstä rangaistaan, mikäli henkilö pitää hallussaan vähäisen määrän tai käyttää huumausainetta. Poliisi tarjoaa sakon sijasta hoitoonohjausta. Mikäli henkilö ei halua hoitoa, on mielestäni silloin sakko sopiva rangaistus. Ensikertalaiset alaikäiset ohjataan syyttäjän puhutteluun sakon sijaan. Tämän tarkoitus on ”herättää” nuori ymmärtämään käytön vakavuus ilman, että heti leimautuu huumeidenkäyttäjäksi.

10. Mitä ajattelet noin ylipäätään, huumausainerikosten sanktioista tällä hetkellä, ovatko ne kohtuullisia?

Mielestäni huumausainerikoksesta ja törkeästä huumausainerikoksesta saadut tuomiot on sopivia.

Lisää Susannan arjen työstä voit lukea täältä: http://safestadi.munstadi.fi/ei-ihan-tavallinen-kytta/

– Anne Hämäläinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

YAD – mistä kaikki sai alkunsa

Tänä vuonna 25 vuotta täyttävän järjestömme historiaan mahtuu monenlaista värikästä ja ikimuistoista vaihetta. Nyt niistä kertoo nainen, jota ilman YAD ei olisi YAD! Haastattelussa Marja Kiijärvi-Pihkala.

Marja (vasemmalla), Saini sekä vastaperustettu YAD Ruisrockissa 1988.
Marja (vasemmalla), Saini sekä vastaperustettu YAD Ruisrockissa 1988.

Hei, Marja. Olit perustamassa YADia vuonna 1988. Mistä kaikki sai alkunsa ja millaista toiminta oli ensimmäisinä vuosina?

Idean tällaiseen toimintaan oli saanut Mustalammen Saini. Hän työskenteli tuolloin Irti huumeista ry:ssä ja oli osallistunut Jenkeissä isoon konferenssiin, jossa nuoret esittelivät ehkäisevää huumetyötä, jota he itse tekivät nuorten parissa. Saini päätti odotella rauhassa että ilmestyy sopiva joukko nuoria panemaan hommaa käyntiin Suomessa. Sattumalla oli sitten iso rooli: kaksi nuorta ilmestyi samoihin aikoihin kyselemään Irti huumeista ry:stä vapaaehtoistyön paikkaa, ja heille tarjottiin ideaa luoda itse tapa, jolla nuoret voisivat tällaista työtä tehdä. Minä olin toinen noista nuorista ja Sainin kanssa kirjoitimme sitten ensimmäisen pienen mainoksen Suosikkiin. Sen ilmestymisen jälkeen jäsenmäärä oli viikossa jo yli 20. Muistan vieläkin miten upealta se tuntui!

Ensimmäisten vuosien toimintaa leimasi aivan mieletön into ja positiivinen röyhkeys. Ja myös vahva yhteisöllisyyden tunne. Meistä juttu oli niin tärkeä, että pidimme lähes itsestään selvänä, että kaikkien pitää auttaa meitä. Festarikeikoille kinuttiin majoitukset ja autot ilmaiseksi, otettiin paljon yhteyksiä tiedotusvälineisiin ja asia saikin paljon mediahuomiota. YAD:lla oli tosi hyvä noste sekä viranomaisten että järjestöjen piirissä, ja se auttoi meitä paljon.

Jälkeenpäin ajatellen tärkeä rooli oli Sainilla, joka oli kaikessa tukena ja apuna, mutta joka ymmärsi antaa porukan häärätä itse. Tietysti myös Irti Huumeista ry on muistettava, koko hommahan alkoi sen nuorisoprojektina ja itsenäistyi vasta pari vuotta myöhemmin omaksi järjestökseen. Ja sitten on paljon yksittäisiä henkilöitä eri ammattialoilla, joille kuuluu myös kiitos alkuvaiheen tien tasoittamisesta.

Jos vertaat vuoden 1988 YADia vuoden 2013 YADiin, mikä on muuttunut?

Kun luen YADilaista tai tapaan järjestön väkeä erilaisissa tilaisuuksissa, olen iloinen huomatessani että perusvire ei tunnu muuttuneen. Joku sellainen punkmainen rohkeus ja into ja oma tapa tehdä on minusta edelleen upeasti voimissaan. Järjestö on toki ammattimaistunut ja kehittynyt hurjasti, mehän menimme alussa eteenpäin enemmän uholla ja fiiliksellä kuin tiedolla ja osaamisella. YAD on vakiinnuttanut asemansa järjestökentässä ja sitä on hieno katsella!

YAD juhlii tänä vuonna 25-vuotissyntymäpäiviään. Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää?

Pakko myöntää, että kyllä nämä juhlapäivät tuovat aina hyviä ja myös haikeita ajatuksia mieleen. Onhan tässä omassakin elämässä tapahtunut aika paljon 25 vuoden aikana. Ja kyllähän aina sitä taivastelee, että onko siitä todellakin jo niin kauan. Ylpeä YADista olen, tosi ylpeä!

Kerro mieleenpainuvin muisto YAD-vuosiltasi.

Ohhoh, kuten arvaat niitä on tosi monta! Eka festarikesä oli kokonaisuudessaan sellainen kokemus, että se ei unohdu koskaan. Hmm.. Ehkä kuitenkin sanon, että mieleenpainuvin oli YADin 20 v.-synttärit. Olimme Sainin kanssa paikalla kertomassa YADin alkuvaiheesta, ja esitystä suunnitellessamme pengoimme vanhat valokuvamme ja muut arkistomme. Oli mahtavaa tavata joukko nuoria, jotka tekevät sitä samaa mitä me teimme silloin ja ovat saman ikäisiä kuin me olimme silloin. Tuntuu uskomattomalta, että on saanut olla mukana jossain sellaisessa, joka jatkuu ja kasvaa ja paranee edelleen.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää 25-vuotiaalle YAD:lle ja erityisesti YAD:n vapaaehtoisille?

Tässä kohdassa oikein pysähdyin pitkäksi aikaa, ja se johtuu siitä, että oikein löydä sanoja kertomaan, kuinka paljon arvostan vapaaehtoistoimijoita. Pistätte upeasti kampoihin väitteille siitä että maailma on itsekeskeistynyt ja kylmennyt pelkäksi oman edun tavoittelemiseksi. Onneksi niin ei ole. Kiitos siitä mitä teette!

Lämmin kiitos haastattelusta, Marja, ja kaikesta siitä, mitä olet vuosien mittaan järjestöllemme antanut!

– SaaraM., järjestötiedottaja YAD ry –

P.S. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myöhemmin tässä blogissa lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia YAD:n alkutaipaleelta Saini Mustalammen muistelemina – niitä kannattaa odottaa!