Yhtä suurta perhettä

YADin talvileiri järjestettiin Tahkolla 23.2.–26.2 ja mukana oli 21 yadilaista viidestä eri kaupungista. Osallistujia oli Street Teamistä, paikallistiimeistä, expasta sekä festaritiimistä, eli jokainen tiimi oli leirillä edustettuna! Osa oli ensimmäistä kertaa ja osa on ollut jo vuosia mukana toiminnassa. Leirillä saunottiin, hypittiin lumihangessa mm. lipunryöstön merkeissä sekä makkarapaketteja metsästäen, pelattiin lautapelejä, tutustuttiin ja hengailtiin sekä syötiin (paljon). Leirin aikana kerettiin myös juhlia yhdet synttärit ja eräällä leiriläisellä tuli vuosi huumeetonta aikaa täyteen!

Kuten muissakin YADin hommissa, myös leirillä välittyi vahvasti se fiilis, että YAD on yksi suuri perhe. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on ja jokainen otetaan huomioon. Voin aika isolla varmuudella sanoa, että jokainen lähti leiriltä yhtä hienoa kokemusta ja vähintään yhtä uutta kaveria rikkaampana.

Koska kuvat ja video kertovat enemmän kuin sanat…

talvileirilta

– Jenna YAD

Yksin ja yhdessä

Vuonna 2016 YAD Street Teamiin rekisteröityi 1 373 uutta nuorta ympäri Suomea. Se on huisi määrä! Street Teamissä, tuttavallisemmin Striibassa, nuoret tekevät erilaisia tehtäviä, joissa vertaisvaikuttamisen keinoin levitetään huumeettomuuden ilosanomaa nuorilta nuorille. Street Teamin ylläpito ohjaa nuoria yksilöllisesti verkkovälitteisesti kotisivujen, sähköpostin ja erilaisten pikaviestimien avulla. Nuoret toimivat huumeidenvastaisina kevytaktivisteina niin erilaisissa verkkoympäristöissä kuin fyysisissä lähiympäristöissäänkin, mm. jakamalla linkkejä sosiaalisessa mediassa ja ottamalla kantaa esimerkiksi tuottamalla omia videoita Youtubeen tai jakamalla tarroja ja esitteitä kavereilleen, kouluille ja nuokkareille. Vuonna 2016 YAD:n toimistolta lähetettiin nuorten jaettavaksi yhteensä 1 164 kirjettä ja pakettia, jotka sisälsivät huumeidenvastaista materiaalia.

kamut viihteelleYleisimpiä syitä olla mukana ovat toisten auttaminen ja mukava tekeminen. Osaa motivoivat myös hauskat materiaalit ja hyvät palkinnot. Valtaosa nuorista on 14-16-vuotiaita, suurin osa poikia. Mukana on kaikenlaisia nuoria etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, niin suurista kaupungeista kuin pienistä maalaiskunnistakin. Mukana on nuoria, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. Mukana on nuoria, jotka ovat kokeilijoita tai satunnaiskäyttäjiä.  Mukana on entisiä käyttäjiä ja toipuvia käyttäjiä. Mukana on myös nuoria, jotka käyttävät, mutta haluavat silti tehdä osansa ehkäisevässä huumetyössä. Jokainen voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa, valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä niitä silloin kun itselle sopii, siellä missä haluaa. Toiminta mahdollistaa sen, että nuori voi saada mukavan harrastuksen paikkakunnasta tai perheen ekonomisesta statuksesta riippumatta.

Ihmisellä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin. Miten Street Teamissä, jossa suurin osa tekee vapaaehtoistyötään yksin (osa toki esim. kaverin kanssa tai isommalla porukalla) tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan? Street Teamilaisilla on yhteinen tunnus, oma logo, joka liittää jokaisen tiimiläisen osaksi suurempaa yhteisöä. Street Teamin palkintotuotteita, kuten pinssejä, huppareita, tennareita tai laukkuja ei voi ostaa rahalla, vaan ne ansaitaan tehtäviä tekemällä.

Street Teamillä on blogi, johon kootaan viikoittain tiimiläisten kuulumisia, kuvia viikon aikana saaduista tehtäväpalautuksista sekä muita ajankohtaisia uutisia. Striibalainen voi ilmoittautua mukaan WhatsApp-listalle ja enemmän pisteitä kerättyään myös WhatsApp-ryhmään. Kuka tahansa tiimiläinen voi osallistua keskiviikkoiltaisin Discord-sovelluksessa pidettävään chattiin, jossa mukana ovat myös ohjaavat työntekijät. Discordin käyttöönottoa ehdotti viime vuonna eräs Street Teamin nuorista, ja tämä erityisesti pelaajien suosiossa oleva puhe- ja tekstichatsovellus on osoittautunut erittäin toimivaksi nuorisotyössä helppoutensa, monikäyttöisyytensä ja moderoitavuutensa ansiosta.

sain puhuaTammikuussa 2017 pidettiin Street Teamin ensimmäinen miitti, jossa Jyväskylään kokoontui kahdeksan rohkeaa striibalaista ympäri Suomen. Viikonlopun tärkeimpänä tavoitteena useimmilla oli tutustua muihin tiimiläisiin. Viikonlopun aikana syötiin hyvin, striibailtiin yhdessä ja vietettiin rentoa aikaa tutustuen toisiin. Viikonlopun palautteista poimittua: ”Opin että Striibassa on yllättävän samanlaisia yhteensopivia ihmisiä. Miitillä oli mulle suurehko merkitys, uusia tyyppejä siisti nähdä!” ”Opin aika paljonki uutta huumeista ym., oli kiva nähdä muita tiimiläisiä!” ”Opin katsomaan asioita eri näkökulmista. Miitti oli tosi tärkeä, sosiaalisesti varsinkin!” ”Sain puhua asioista, joista en ole koskaan puhunut”.

Kaikki osallistujat suosittelivat leiriä kaikille muillekin striibalaisille. Työntekijän näkökulmasta oli hienoa tavata nuoria, jotka ovat ruudun välityksellä tuttuja, mutta kasvokkain emme ole välttämättä koskaan kohdanneet. Kaikkein parasta oli kuitenkin nähdä, miten erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilta paikkakunnilta tulevat nuoret, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, tutustuivat toisiinsa ja yhden heitä yhdistävän asian – vapaaehtoistyön Street Teamissä – kautta tulivat toisilleen tutuiksi ja yhdeksi porukaksi. Saada olla sellainen kuin on, siinäpä tavoitetta yhdelle elämälle. Yhdessä miitissä se vaikutti onnistuvan. <3

Street Team -luotsi
Anne Hämäläinen

(Sisäisen) lapsen oikeuksien päivä

sateenkaari_Aikuiseksi kasvaminen on helpompaa, jos lapsuus on ollut turvallinen ja vanhemmat rakastavia. Silti hyvä perhetausta ei automaattisesti tarkoita ongelmatonta nuoruutta, eikä rikkinäinen lapsuus tarkoita menetettyä tulevaisuutta.

Elämänhallintaongelmat ja erilaiset riippuvuudet koskettavat sekä terveissä että vähemmän terveissä perheissä kasvaneita. Pohjalta on kuitenkin helpompi nousta, jos jo lapsuudessa on syntynyt perusturvallisuuden tunne sekä tunne siitä, että on arvokas ja rakastettu. Hyvät suhteet perheenjäseniin ja ystävien tukiverkosto auttavat ylöspäin. Silti epätoivoon ei kannata vaipua, vaikkei olisi mitään edellä mainituista.

sisainen_lapsiVaikka lapsen oikeudet eivät olisi omalla kohdalla toteutuneetkaan, koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa huolehtia omasta sisäisestä lapsestaan ja olla itselleen se hyvä, huolehtiva, rakastava aikuinen, jota ilman on saattanut lapsena joutua elämään. Mitä vähemmän olet saanut lapsuudessa huolehtivaa rakkautta ja turvallisia rajoja, sitä enemmän tarvitset niitä nyt. Kyse ei ole siitä, mitä olet omasta tai muiden mielestä, virheiden ja mokailujen perusteella ansainnut. Tämä on aikuiseksi kasvamisen edellytys ja kaikkien lasten, myös sisäisten sellaisten, perusoikeus. Ei asia, jonka joku ansaitsee ja joku toinen ei. Lapsuuden olosuhteita ei kukaan voi valita, mutta aikuiseksi kasvaessa voi valita rakastavan tai laiminlyövän suhteen itseensä.

Lapsen oikeuksien julistuksessa on yksityiskohtaisesti määritelty lapsen oikeudet päättäjien, vanhempien ja kasvattajien ohjenuoraksi. Niitä on hyvä tarkastella myös omalla kohdallaan, toteutuvatko ne nuoren/aikuisen elämässäsi ja oletko itsellesi (sisäiselle lapsellesi) sellainen rakastava vanhempi, jolle voisit ojentaa äitien- ja isänpäiväruusun.

Lapsen oikeuksien päivää vietetään tulevana sunnuntaina 20.11.2016. Nostan tähän muutaman ehkäisevän päihdetyön kannalta merkittävän artiklan:

2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 

13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 

19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 

33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä.

Lähde: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhennettyna/

Lisää luettavaa sisäisen lapsen hoitamisesta: http://www.healingeagle.net/indexfi.html

– Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja, YAD ry

5 väärää syytä olla aloittamatta päihdekeskustelua nuoren kanssa

Tiedätkö tilanteen, jossa intuitio sanoo, että pitäisi ehkä ottaa asia puheeksi, mutta samalla mieli keksii monta syytä jäädä vaiti? Jälkiviisastelu on helppoa, mutta kokemuksesta voi myös oppia. Useimmiten kadumme juuri niitä asioita, jotka jäävät tekemättä tai sanomatta. Aina kun huoli nuoren päihteiden käytöstä herää, se on hyvä ottaa puheeksi. Tässä listattuna viisi yleisintä myyttiä, joiden vuoksi moni tärkeä keskustelu jää käymättä.

1. Hän puhuu varmasti jonkun muun kanssa

Onhan hänellä kavereita/seurustelukumppani/vanhemmat/muita työntekijöitä, hän puhuu varmasti heille. Mutta entäpä jos ei puhu? Meillä kaikilla on erilaisia rooleja elämässämme eri ihmisten kanssa ja eri tilanteissa. Voi olla, että tämä päihdehuoli on herännyt syystä tai toisesta juuri niissä tilanteissa, joissa sinä olet läsnä. Voi olla myös niin, että keskusteluyhteys muihin ihmisiin on jostain syystä heikentynyt. On täysin mahdollista tehdä työnjakoa niin, että yhteisestä sopimuksesta joku toinen aikuinen nuoren elämässä ottaa asian puheeksi, mutta koskaan ei pidä kysymättä olettaa, että näin tapahtuu jo valmiiksi.

2. En voi todistaa, että hän olisi kokeillut huumeita, niin en voi ottaa asiaa puheeksi

motivaatioKeskustelun ei tarvitse eikä pidäkään olla oikeudenkäynti, jossa esitetään todisteita ja tuomitaan niiden perusteella. Keskusteluun ei tarvita todisteita, vaan halu kuunnella ja tarvittaessa tukea. Usein suora kysymys tai oman huolen esittäminen riittää. Mikäli keskustelu ei juuri siinä hetkessä etene tai vastapuoli ei ole valmis asiasta puhumaan, on aina tärkeää tarjota mahdollisuutta palata asiaan myöhemmin.

3. Hänellä ei ole motivaatiota lopettaa, joten aiheesta puhuminen on turhaa

Motivaatio ei ole ihmisessä sisäsyntyinen tila, joka joko on tai ei ole. Motivaatio voi syntyä, kehittyä ja kasvaa vuorovaikutuksessa, mutta myös latistua ja kuolla, mikäli vuorovaikutus ei tarjoa sille kasvualustaa. Hyvä puheeksiotto herättelee ja vahvistaa nuoren omaa motivaatiota ja tarjoaa sille hyvän pohjan kehittyä. Motivaatiota ruokkivat esimerkiksi usko nuoren mahdollisuuksiin onnistua, pienten välionnistumisten havaitseminen ja näkyväksi tekeminen ja nuoren vahvuuksien tunnistaminen. Motivaatiota puolestaan haittaavat nuoren motiivien kyseenalaistaminen tai arvostelu, nuoren onnistumismahdollisuuksien vähättely ja epäonnistumisten korostaminen.

4. Huoleni on varmasti turha, kuvittelen koko asian

Joillakin yksilöillä on herkempi intuitio kuin toisilla, mutta suurimmalle osalle meistä tulee aina toisinaan selittämätön tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Huolen voi ottaa puheeksi aina, vaikka sen aiheuttajasta ei olisikaan varmaa tietoa. ”Tiedätkö, olet näyttänyt mielestäni väsyneeltä viime aikoina. Olenko ihan hakoteillä?” ”En olekaan nähnyt sinua hetkeen, mitä sinulle kuuluu?” On hyvin mahdollista, että nuoren elämässä on meneillään jotain kuormittavaa, jolla ei ole mitään tekemistä päihteiden kanssa. On kuitenkin selvää, että myös nämä asiat on hyvä saada keskusteluun, eli puheeksiotto ei missään tapauksessa mene hukkaan vaikkei taustalta päihdeasioita paljastukaan.

5. Sanon kuitenkin jotain väärin, koska en ole päihdetyön ammattilainen

Puheeksiottoon ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija, ainoa vaatimus on aito halu kuunnella ja tukea. Mahdolliset faktatiedot voi etsiä myöhemmin yhdessä niitä tarjoavilta tahoilta, jos tarve tulee. Nuori toimii tilanteessa oman elämänsä asiantuntijana kertoessaan mitä ajattelee ja miten kokee. Älä kyseenalaista nuoren ymmärrystä omasta elämästään ja kokemuksistaan, vaikka se kuulostaisikin sinusta väärältä. Sen sijaan voit kertoa, miltä tilanne näyttää sinun näkökulmastasi.

Päihdekeskustelun aloittaminen nuoren kanssa ei vaadi erityisosaamista. Jos kuitenkin kaipaat ideoita, virikkeitä tai rohkaisua: ole yhteydessä – me autamme!

-Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Light-nuorisotyötä?

Olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä nuorten kanssa. Se, että saa elää arkea nuoren rinnalla ja saattaa nuorta kasvamaan, kasvattaa myös kasvattajaa. Viimeiset pari vuotta ennen YAD:lle tuloani työskentelin kunnallisessa nuorisotyössä pienessä keskisuomalaisessa maalaispitäjässä. Nuoret opettivat minulle jatkuvasti asioita elämästä ja itsestäni. Nuoret haastoivat ajattelemaan, keskustelemaan ja perustelemaan. Monet kasvokkain tapahtuneet kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat ovat piirtyneet mieleen ja sydämeen.

14627899_10154436055321043_780012484_n

Tässäpä pieni #tb-hetki viime kevään tunnelmiin (ote kolumnista Hankasalmen sanomissa 31.3.2016):

Rakas nuori,

…Olen oppinut sinulta paljon. Sinun surusi on rutistanut minunkin sydäntäni kasaan, ja sinun ilosi saanut sen hypähtelemään riemusta. Olen jännittänyt puolestasi, ollut huolissani sinusta ja pakahtunut ylpeydestä onnistuessasi…

20160519_204916Nyt takana on kohta puoli vuotta verkkovapaaehtoistyön suunnittelijan pestiä. Työtä, jossa kohtaan nuoria ympäri Suomen verkon välityksellä päivittäin, mutta suurinta osaa en koskaan tapaa kasvotusten. Ennakkoon ajattelin, että tämä olisi jotenkin ”kevyempi ja ei-niin-syvälle-menevä” tapa tehdä nuorisotyötä. Että vaikka huumeet aiheena eivät ole kevyimmästä päästä, en kuitenkaan tapaisi nuoria jatkuvasti kasvotusten, joten kanssakäyminen olisi jotenkin pinnallisempaa. Miten väärässä olinkaan. Ja miten onnellinen olenkaan siitä, että olin niin väärässä. Toki osan nuorista kanssa kohtaamisemme verkossa ovat satunnaisia ja olemme vuorovaikutuksessa vain hetken aikaa, mutta niinhän se on kasvokkainkin tapahtuvassa nuorisotyössä ja elämässä ylipäätään.  Kyllä, monet verkossa tapahtuvat kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat tulevat piirtymään tiukasti mieleeni ja sydämeeni. Ja miten iso ilo onkaan ollut tavata muutamia Street Teamilaisia myös kasvotusten. Jännä, miten voi tuntua saman tien niin tutulta, vaikkei ole koskaan nähnyt toista tai edes kuullut toisen ääntä.

Kiitos Street Teamilainen, että sen lisäksi, että teet arvokasta vapaaehtoistyötä ehkäisevässä huumetyössä, jaa14696938_10154436048316043_2113901000_nt kanssani arkeasi.  Kerrot kuulumisiasi, ilojasi ja huoliasi, snappaat tai whatsappaat. Minä todellakin jännitän sinun jalkapalloturnaustasi tai tulevaa koettasi. Olen huolissani sinusta kun toipumisessasi tulee takapakkia. Pakahdun ylpeydestä, kun pidät koulussa onnistuneesti esitelmän, palautat hienon videon tai kerrot rohkaistuneesi juttelemaan ventovieraalle. Kiitos, että opetat ja kasvatat minua.

Olisi mahtavaa tavata sinua kasvotusten. Mutta ei meidän tarvitse nähdä toisiamme ollaksemme toisillemme olemassa. Olet minulle tärkeä, missä oletkin. Tiedä, että voit jatkossakin ottaa minuun yhteyttä.

Minusta on hienoa, että on monenlaisia tapoja kohdata ihmisiä, ja monenlaisia väyliä tehdä nuorisotyötä. Mielestäni sekä kasvokkain että verkossa tehtävä työ tukevat toisiaan, niitä on turha asettaa vastakkain ja kilpailemaan toistensa kanssa. Tärkeämpää on tehdä kaikissa ympäristöissä työtä siten, että nuorille joka puolella Suomea tulee sellainen olo, että voin ottaa yhteyttä keneen tahansa nuorten kanssa työtä tekevään aikuiseen ja tulen kohdatuksi omana itsenäni, saan jakaa arjen iloni ja suruni, sekä minua osataan auttaa/ohjata avun piiriin silloin kun sitä tarvitsen. Olipa elämäntilanne tai olosuhteet mitkä tahansa. Aito kohtaaminen ei ole kiinni fyysisestä ympäristöstä, verkosta tai käytetyistä välineistä. Se on kiinni ihmisistä.sieppaasuomi

Nuoren tulee voida luottaa nuorisotyöhön, missä ja milloin tahansa.  Ollaanhan siis jokainen #hupparikansanpuolella.

Voi hyvin,
Anne Hämäläinen
Verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Youth Against Drugs ry.

Ketä nuoret kuuntelevat?

”Meidän pitäisi saada joku Cheek puhumaan tästä asiasta.”

”Jos joku Herbalisti tekisi videon, missä puhuisi omin sanoin meidän asiaa nuorille”

”Mutta kun nuorisotyöntekijän sana on suunnilleen Jumalan sanaa oppilaille”

”Pitäisi saada joku asiantuntija puhumaan, ettei sanoisi itse jotain ihan väärää”

Esimerkiksi nämä lauseet nousivat esiin, kun nuorten parissa tehtävän ehkäisevän päihdetyön ammattilaiset kokoontuivat yhteiselle koulutus- ja kehittämispäiville Tallinnaan. Toivottu äänitorvi vaihteli, mutta pysyvä elementti olisi se, että joku muu varmaan tulisi paremmin kuulluksi. Koska tästä aiheesta sattuu olemaan tuore esimerkki koulukiusaamisen vastaisesta kampanjasta, niin tarkastellaan aihetta sen kautta.

keta-nuoret-kuuntelevatCheek on näkynyt tänä syksynä tiuhaan koulukiusauksen vastaisen kamppanjan keulahahmona. On varmasti voimaannuttavaa ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua ruokkivaa saada stadionkeikkojen megatähti ottamaan kantaa kiusaamisasioihin. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain keskustelun avaus, ei suoritettu missio. Pallo on heitetty #viimeinenkiusaus-kampanjan toimesta, ja varsinainen vaikuttavuus on kiinni siitä, ottavatko nuorten elämässä olevat aikuiset, kuten koulun henkilökunta, harraste- ja vapaa-ajanohjaajat, vanhemmat, mummit ja kummit pallon vastaan. Koska homman nimi on se, että he ovat kuitenkin ne tyypit, jotka siellä nuoren arjessa elävät ja vaikuttavat, ei Cheek.

Toinen jengi, jolle #viimeinenkiusaus jakaa vastuuta, ovat nuoret itse. Kiusaajat ovat kuitenkin aina vähemmistö, kuten myös kiusatut. Muun nuorisoväen joukkovoimalla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, joko mahdollistaen sen tai tekemällä sen mahdollisimman hankalaksi. Kyseessä on kuitenkin iso, pelottava ja vaikea asia, eikä nuoria pidä jättää sen kanssa yksin. Valinta toimintatavoista on nuorilla, mutta välineet tulevat aikuiselta. Aikuinen toimii myös esimerkkinä sosiaalisesta koodista. Jokainen voi kohdaltaan miettiä, haluaako olla esimerkki ennakkoluuloisesta ankeuttajasta, vai heikompien puolustajasta.

Lopulta herääkin kysymys, miksi tarvitaan se ”joku muu” ottamaan asia puheeksi, oli se sitten päihderiskien tiedostaminen tai koulukiusaaminen. Ja ennen kaikkea; miksi sen puheeksiottajan pitäisi puhua meidän suullamme? Yhtä lailla päihdemyönteinen tai päihdehaittojan vähättelevä puheenvuoro voi toimia hyvänä keskustelun avauksena, keskeistä on vain hyödyntää annettu paikka keskustella aiheesta nuorten kanssa.tomi-kiilakoski2Kuva: Tomi Kiilakoski

Nuorison kanssa tehtävä kasvatustyö on valintoja. Mikä on keskeistä? Mihin panostetaan? Yksi keskeisimpiä valintoja on myös oman työotteen suunta ja tavoite. Onko tarkoituksena sopeuttaa nuoret yhteiskuntaan pyrkimällä siihen, että nuorten toiveet muokataan ja muutetaan aikuisten maailmaan sopivaksi. Vai onko nuorten kanssa työskentelyn tärkein elementti nuorten oman toiminnan vahvistaminen niin, että aikuisten toiveet ja ennakko-oletukset muutetaan nuorten toimintaa tukeviksi. Ensimmäisen työotteen kannattaja tilaa paikalle nuorisojulkkiksen lukemaan aikuisen sanoja suoraa paperista toimiakseen hyvänä esikuvana. Nuorten oman toiminnan vahvistaja puolestaan pyrkii osallistamaan nuoret mukaan keskusteluun itseään koskevista asioista omalla kielellään.

Kuulluksi tuleminen nuorten keskuudessa vaatii kolmea asiaa: valmiutta keskustella nuorten kanssa heidän omista kiinnostuksen kohteistaan ja lähtökohdistaan käsin, ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää nuorten maailmaa. Kolmas ja toteuman kannalta tärkein, on suun avaaminen eli rohkeus ottaa asia puheeksi. Nämä taidot on jokaisen nuorten elämässä vaikuttavan aikuisen mahdollista oppia. Nuoret rakentavat maailmaa itselleen ja omalle tulevaisuudelleen, eivät aikuisten peloille tai ennakkokäsityksille. Suunta, unelmat, toiveet ja haaveet ovat nuorten käsissä ja ihan yhtä aitoja ja tärkeitä, vaikka ne poikkeaisivatkin aikuisten maailmassa totutuista. Aikuisen tärkeä tehtävä rinnalla kulkijana on tarjota niitä rakennusmateriaaleja ja välineitä, jolla toivottuun suuntaan on mahdollista päästä.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Ihmistyön tärkein kysymys?

Minä en tiedä päihdetyöstä paljoakaan. Päihdepoliitikasta vielä vähemmän. Minulla ei ole kokemusasiantuntijuuden tuomaa ymmärrystä asioista. Päihdekeskustelu on niin moniäänistä ja moniarvoista, etten meinaa pysyä kärryillä. Vahvasti olen vain sitä mieltä, että ihmisyys, inhimillisyys ja eettisyys ovat omista arvoistani tärkeimmät. Ja niiden pohjalta koetan rakentaa omaa päihdetyön ammatti-identiteettiäni. Kaikki muu on vielä vailla tarkkoja äärirajoja.

Ja tässä olen. Töissä ehkäisevässä päihdetyössä. Minä, nuori vanha nuorisotyöläinen.

Edellisessä työssäni (kunnallinen nuorisotyö) suurin oppini oli 16-vuotiaan vinkki: ”Nuorilta kannattaa kysyä; mitä kuuluu?”

Suurimmasta opistani seurannut suurin oivallukseni oli, että tärkeintä on kuunnella vastaus tuohon kysymykseen ja reagoida siihen. Kysyä lisää. Sillä jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi. Hyvin- tai pahoinvointi ei näy aina päällepäin.

Elina Salminen oli pukenut oivallukseni runoksi Kesken-sivullaan.

elina salminen kesken

 

Työssä YAD:lla on hienoa se, että saan kohdata upeita ihmisiä päivittäin, sekä kasvotusten että verkon välityksellä. Oppia työstä, elämästä ja itsestäni. Pysyä kiinni ajassa ja ilmiöissä nuorten mukana, saada tietoa päihdetyön huippuammattilaisilta ja ymmärrystä asioista kokemusasiantuntijoilta.

Erään entisen huumeidenkäyttäjän kanssa elämää pohtiessani tulin kysyneeksi:

”Mitä sanoisit nyt itsellesi, sille nuorelle tyypille joka olit silloin, ennen kuin aloit käyttämään päihteitä?”

”No… varmaan että puhu jollekin.”

Jäin pohtimaan. Kysyikö Sinulta kukaan. ”Mitä kuuluu? Miten voit?”

Ja jos kysyi, kuunteliko vastauksen? Kysyikö lisää? Kohtasiko oikeasti?

Jäin pohtimaan. Kun teemme ihmisten kanssa töitä, on sitten kyse minkä ikäisistä tai missä elämäntilanteessa tahansa olevista ihmisistä, ennaltaehkäisevästä tai korjaavasta työstä tai palveluohjauksesta ja onpa oma roolimme, orientaatiomme tai tulokulmamme auttamiseen tai hyvinvoinnin edistämiseen mikä tahansa, onko tärkeintä kysyä: ”Mitä kuuluu? Miten voit?” Mahdollistaako se jotain enemmän kuin kysymättä jättäminen?

Hyvinvointi ja onnellisuus ovat yksilöllisiä tunne- ja kokemusasioita, joita kukaan muu ei loppujen lopuksi voi puolestamme määrittää (vaikka yhteiskunta eli me kaikki sitä jostain syystä yritämme). Onnellisuuden ja hyvän elämän kriteerit muotoutuvat omien arvojemme ja kokemustemme pohjalle, eikä se, mikä minulle on hyvää elämää, ole sitä välttämättä Sinulle. Jos muistaisimme useammin kysyä, kuunnella ja kohdata toisiamme hyvinvoinnin näkökulmasta, lisääntyisikövätkö hyvinvointi ja onnellisuus?

Kunhan tässä tuumailen.

Voi hyvin,
– Anne Hämäläinen, verkkovapaaehtoistyön suunnittelija, YAD Street Team –

P.S. Milloin olet kysynyt viimeksi itseltäsi, miten voit? Ja oletko kuunnellut vastauksen?

Kokemuksia kokemusasiantuntijoista

Kokemustiedon suosio päihdekasvatuksessa on vaihdellut kentän trendien ja käytössä olevan tietopohjan mukaisesti. Aiemmin kokemustiedolla tarkoitettiin lähinnä toipuneen päihteiden ongelmakäyttäjän pitämää omaelämänkerrallista luentoa koulun liikuntasalissa. Sittemmin kokemustietoa on hyödynnetty myös ehkäisevän työn suunnittelussa ja toteuttamisessa, kohderyhmien tunnistamisessa ja varhaisen puuttumisen interventioiden ajoittamisessa.

expa-kansi-1YAD ry:n toiminnassa on ollut mukana kokemustaustaisia henkilöitä koko toimintakaaren ajan, niin päihdetoipujia kuin käyttäjien ystäviä ja läheisiäkin. Kokemustieto on ollut tiedostettu voimavara toiminnan sisällä, mutta sen valjastaminen YAD ry:ssä päihdekasvatuksen välineeksi aloitettiin järjestelmällisesti vasta vuonna 2013 Expa- Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – projektissa. Näistä kokemuksista julkaistaan tänä syksynä Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – kirja.

Kirja syntyi YAD:n Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -projektin aikana kuvaamaan sen aikana opittuja ja pohdittuja asioita. Kirjaan kokosimme yhteen ajatuksia kokemusasiantuntijuudesta erityisesti päihdepuolen ja ehkäisevän työn näkökulmasta. Lisäksi raportoimme kirjassa käytännössä oppimaamme kokemusasiantuntijatoiminnan aloittamisesta ja sen pyörittämisestä.

Nuoret aikuiset päihdetoipujat ovat vapaaehtoistyöntekijöinä erityisryhmä, joiden ohjauksessa täytyy huomioida osallistujien elämäntilanne, tarpeet ja päihteettömän elämän tukeminen. Kokemusasiantuntijuustoiminnan ohjaamiseen liittyy voimakas eettinen vastuu siitä, että toiminta ei hyväksikäytä vapaaehtoisia ja heidän elämäntilannettaan. Parhaimmillaan toiminta tuottaa lisäarvoa sekä vapaaehtoiselle kokemusasiantuntijalle itselleen, että varsinaiselle toiminnalle eli päihdekasvatukselle. Keskeisiä tekijöitä tämän onnistumisen kannalta ovat sekä päihdetoipujien ryhmän että päihdekasvatuksen kohderyhmien riittävä tuntemus ja ymmärrys sekä vapaaehtoisten koulutuksen ja ohjaamisen huolellinen suunnitteluja toteuttaminen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan teemojen taustoja ja kokemustiedon moninaisuutta Suomessa. Toisessa osiossa kootaan yhteen YAD:n EXPA-projektissa luotua kokemusasiantuntijatoiminnan mallia ja jaetaan matkan varrella heränneitä kysymyksiä ja kehittyneitä hyviä käytäntöjä. Kolmas osio kuvaa projektin kahta ensimmäistä toimintavuotta, niiden arviointia ja käytännön toimintaa sosiaalisen tilinpidon kautta. Kirja sopii hyvin sekä kokemusasiantuntijatoimintaa toteuttaville että varsinkin sen käynnistämistä suunnitteleville toimijoille. Kirja on ostettavissa YAD ry:n toimistoilta ja verkkokaupasta hintaan 20€/kpl.

Lisätietoja YAD ry:n kokemusasiantuntijatoiminnasta ja Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä –kirjasta saat Susannalta (susanna.karki@yad.fi) ja Petralta (petra.karinen@yad.fi).

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Kestääkö tammikuun?

newyearnewmeAsioita, jotka innostavat toisia ja tuntuvat toisista jo tammikuun alussa kulahtaneilta: uusi alku, uuden vuoden lupaukset, kesää kohti (koska sinne menee vielä niiiin pitkään), kesäkuntoon 201X, tipaton tammikuu, uusin voimin uuteen vuoteen… Eli ne asiat, mistä varmasti kuulet, luet ja keskusteletkin tämän kuukauden aikana. Netistä voi lukea, miten osa ihmisistä on kurkkua myöten täynnä aihetta jo ensimmäisellä viikolla. Miksi niistä jaksetaan puhua aina uudestaan?

iwillsurelymakeitOn melkein itsestään selvää, että jos joulu merkitsee hiljentymistä ja pysähtymistä, seuraa sitä lopulta liikkeellelähtö. Miksipäs ei palaisi arkeen ajatellen, että nyt alkaa jotain uutta ja hyvää? Silloin antaa itselleen mahdollisuuden tehdä muutoksia mielekkäämpään suuntaan. Kunhan se mielekäs tarkoittaa myös sitä, että muistaa pitää kiinni siitä, mikä elämässä on hyvää ja arvostaa sitä. Uusi mielekkäämpi elämä voi olla sopimus itsensä kanssa, että pysähtyy useammin – ei vain jouluna.

Uusi alku on niin ehkäisevässä kuin korjaavassakin päihdetyössä tärkeä sanapari. Muutos on se, mihin tässä työssä pyritään. YAD:ssa kaikkia tuetaan ja innostetaan tavoittelemaan kunkin itsensä näköistä hyvää elämää ja hyvinvointia. Kyynisyys on ehkä kiinnostavaa, mutta elämästä nauttiminen haluttavampaa. Voisihan sitä jotain tammikuussakin itsensä eteen tehdä. Onpa se sitten tipaton kuukausi (https://www.facebook.com/tipaton)  tai vaikka omien arvojen pohtimista. Arvoihin liittyen täytyy ihan suositella teosta, jota tekemässä on ollut edellisessä työssään myös tuo meidän Sami: Tutkimusmatka Tarkoitusten merellä – Tarkoituskeskeinen menetelmä nuorten itsemurhien ehkäisemiseksi. Kannattaa tutustua, jos kaipaa kättä pidempää elämän tarkoitukseen liittyviin kysymyksiin.

goodisgood

Hyvä ON hyvää.
– Susanna EXPAsta

Expalaiset Lontoossa

YAD:n kokemusasiantuntijuushankkeen eli Expan työntekijöille kuluva syksy on ollut melkoista haipakkaa. Kaikki huipentui aktiivisimpien vapaaehtoistemme kanssa tehtyyn palkkioreissuun 29.10.–1.11. Olin jo etukäteen matkasta melkoisissa täpinöissä, koska olin sentään pääsemässä ensi kertaa työmatkalle ulkomaille! Yhdeksänhenkiseen reissuporukkaamme kuuluivat eniten päihdekasvatuskeikkoja nuorille tehneet kokemusasiantuntijat sekä Tampereelta että Jyväskylästä. Koska matkamme suuntautui Englantiin, odotimme ilmaston olevan kostea ja kolea. Yllätyimme mukavasti, kun perillä olikin melko lämmintä (siis lähtöaamun pikkupakkaseen verrattuna). Kosteus teki etenkin metrossa matkustamisesta jopa hikistä puuhaa,lontoo1 varsinkin kun olimme ehtineet jo tottua syksyisten pakkasöiden jäljiltä hyytäviin aamuihin. Maanalaisten tukaluutta lisäsi varsinkin ruuhka-aikoina itselleni vähän turhan tiiviiksi äitynyt tunnelma, joka toki myös voimisti suurkaupungin tuntua. Toki sitä teki jo pelkkä metrokartan silmäilykin: Helsingin ”makkaratikun” rinnalla linjasto näytti melkoiselta sienirihmastolta.

lontoo2Kohteenamme oli Lontoo, josta löytyi yllättäen suurkaupungin vilskeen ohella myös illan tullen oudonkin hiljaisiksi rauhoittuvia katuja. Kummastusta herätti ainakin Canada Waterissa sijainneen majapaikkamme lähellä ollut, yöksi lukittavien porttien taakse kätkeytyvä puisto. Majoituimme suomalaisella merimieskirkolla, jossa sai aamiaisella ihan oikeaa puuroa, joten emme joutuneet tyytymään munia ja pekonia -tyyppisiin syöpävaarallisiin hömpötyksiin. Rohkeimmat uskaltautuivat suomiaamiaisen rauhoittamina maistamaan lounaalla myös englantilaisia erikoisuuksia, kuten munuaishyytelöä ja lihasosetta voitaikinassa… ja perinneherkkuhan oli kuvan perusteella suorastaan herkullista.

lontoo3Vierailupaikaksemme oli valikoitunut jo vuodesta 1967 toiminut järjestö nimeltä Release, joka julkaisee puolueetonta tietoa huumeista ja järjestää lakineuvontaa ongelmissa oleville huumeidenkäyttäjille. Kuuntelimme mielenkiinnolla Releasen työntekijöiden kertomuksia Britannian huumetilanteesta ja käyttäjien tarpeista koskien niin erilaisia laillisia ongelmia kuin tiedotustakin. Huumelainsäädäntö on Britanniassa joiltakin osin tiukempi kuin Suomessa, ja kadulla (etenkin tummaihoisille) tehtävät henkilötarkastukset ovat yksi aiheista, joista Release yhteistyökumppaneineen tuottaa tietomateriaalia, jotta ihmiset tuntisivat oikeutensa ja osaisivat vähentää ongelmia lainvalvonnan kanssa.

Henkilötarkastukset puhuttivat myös lontoolaisräppäri Kingpiniä, joka sai myöhemmin Camden Townissa käydessämme sinnikkäällä myyntipuheellaan (ja -räppäyksellään) myytyä uusimman levynsä molemmille YAD:n työntekijöille (linkki biisiin ”Stop and Search”). Ei lainkaan huono sika säkissä ostetuksi! Releasen väki marssitti puheillemme myös globaalisti avointa huumepoliittista keskustelua edistävän verkoston International Drug Policy Consortiumin edustajan, joka halusi meidän ottavan kuvia itsestämme heidän kampanjajulisteensa kanssa. Kampanja liittyy tulevaan YK:n yleiskokouksen huumeita käsittelevään erityisistuntoon UNGASS 2016:n, jossa toivottavasti käydään rakentavaa keskustelua vaihtoehdoista maailmanlaajuisesti epäonnistuneelle huumesodalle. Koska olimme samaa mieltä siitä, että käyttäjiä pitää tukea eikä rangaista, lupasimme tukea kampanjaa kuvillamme.

lontoo4lontoo5lontoo6

 

 

 

 

Camden Townissa tulivat tutuksi myös suurkaupungin hienoudet ja lieveilmiöt. Arvostin mahdollisuutta päästä nauttimaan katutaiteesta, mutta varsinkin toipujien kannalta oli ikävää, että useammallekin meistä yritettiin kaduilla kaupitella huumeita. Ei sillä, että olisin pelännyt vapaaehtoistemme tarttuvan syöttiin, mutta YAD:n reissuilla kaikkien pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi. Satunnaisista myrkyntyrkyttämisistä huolimatta reissuporukalla oli hyvä meininki, ja sitä paransi varmasti myös luottamus siihen, että muilta ryhmäläisiltä saa tarvittaessa vertaistukea. Muutama ryhmästä myös tutustui lontoolaisiin toipujaympyröihin vierailemalla paikallisen toveriseuran tapaamisessa.lontoo7-1

Katutaiteen ohella Britannian kaltaiseen luokkayhteiskuntaan kuuluvat tietysti myös kadulla näkyvät poliittiset kannanotot: seinäkirjoitusten ja tarrojen ohella näimme kadulla myös mielenosoituksen, jossa kritisoitiin julkisen terveydenhuollon leikkauksia, jotka tietenkin koskettavat pahiten vähäosaisia.

lontoo8lontoo9lontoo10

 

 

 

Nähtävyyksiäkin kävimme tietenkin katsomassa: Westminster Bridge, The London Eye ja Big Ben näyttivät ihan samalta kuin matkaoppaan kuvissa, joten mieleen jäi lähinnä se, että saimme koko ajan pelätä jonkun seurueesta hukkuvan väenpaljouteen. Suomalaisen henkilökohtainen tila on vähintään neliömetri!

lontoo11Pakollisesta puhelinkoppiposeerauskuvasta tehtiin peilikuva, jotta liikenne saataisiin korjattua oikeanpuoleiseksi. Suomalaisina kaipasimme tuttua ja turvallista järjestystä lössin ja kaaoksen keskelle.

Koska Halloween osui reissumme aikaan ja Lontoossa sitä näytettiin juhlivan huomattavasti intensiivisemmin kuin Suomessa, oli tarkoitus myös mennä tsekkaamaan meininki ilmaisiin Halloween-bileisiin puistoon, jonka nimeä en muista, koska emme sinne koskaan päätyneet… Puistot kun tosiaan menevät Lontoossa kiinni ja vieläpä yllättävän aikaisin! Niinpä päätimme bileiden sijaan lähteä metrolla satunnaiselle, meille vielä tuntemattomalle asemalle ja jatkaa sieltä matkaa kävellen.

lontoo12lontoo14Matkalla näimme ihmisillä toinen toistaan hienompia juhlapukuja ja päädyimme myös illan tullen hiljentyneelle Westminsterin alueelle. Kuvan kirkossa ne kuninkaalliset vihitään, samalla kun aiemmin Piccadilly Circuksesta yhyttämämme Bobby pitää potta päässään huolen siitä, ettei rahvas tule kuokkimaan.

Illan hämärä tarjosi myös hyvän mahdollisuuden lätkiä YAD:n englanninkielisiä tarroja julkisille paikoille muistuttamaan vierailustamme. Bommattua tuli ainakin saksalainen turistibussi (viele Grüsse nach Deutschland!), New Scotland Yardin rakennus (eli Suur-Lontoon pääpoliisiasema) pyörivine kyltteineen ja ”muutama” metroasema ja bussipysäkki. Striibailu virkistää kehoa ja mieltä näin vanhempanakin!

lontoo15lontoo13lontoo16

 

Seuraavana aamuna ”kotikadullamme” näytti siinä määrin pelottavalta, että lähdimme häntä koipien välissä kotia kohti. Jännitystä lisäsi se, etteivät metrot yllätykseksemme kulkeneetkaan niin varhain sunnuntaiaamuna. Onneksi vaihtoehtoinen kuljetus järjestyi: lontoo17saimme nauttia kiertoajelusta mielipuolisella nopeudella sumussa kiitävällä bussilla ja juosta lopulta lentokenttäjunaan viime hetkellä. Kiireen tunne toki karisi nopeasti odotellessamme lentokoneessa lähtöä puolitoista tuntia… Vaikkei ihan kaikki mennytkään putkeen, reissusta jäi kaiken kaikkiaan mahtava fiilis; porukka oli loistava ja meininki yadilaisen letkeä.

– Juuso Armila, Expa – kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -hanke, YAD ry