Pimeiltä kujilta Silkkitielle

Istuin maanantaina junassa SPR:n päihdetyöstä vastaavan Kati Laitilan ja verkossa tapahtuvaan huumekauppaan perehtyneen tutkijan, Juha Nurmen, kanssa. Osallistuin heidän kanssaan A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen ohjausryhmän kokoukseen.

Junassa keskustelu rönsyili huumeissa, Tor-verkossa, Silkkitiessä ja Bitconeissa. Juha näytti Katille kädestä pitäen kuinka Tor-selain asennetaan. Junan katkeilevasta verkkoyhteydestä huolimatta asennus sujui helposti ja nopeasti. Tuonhan osaa kuka tahansa, ajattelin.

torTor-verkossa toimivan huumekaupan, Silkkitien, selailu osoittaa, että tarjolla on melkoinen kirjo aineita. Myyjiä on niin Suomesta kuin ulkomailta. Pienet määrät toimitetaan postitse ja isommat maastokätköihin, josta ne löytyvät koordinaattien perusteella. Tilaajan kiinnijäämisen riski on Suomen sisäisissä tilauksissa pienempi, koska tulli ei pääse kollaamaan lähetyksiä. Järjestelmä pakottaa vertaisarvioimaan jokaisen kauppatapahtuman hieman huuto.netin tapaan. Näin ollen voi olettaa, että hyvän palautteen saanut myyjä myy sitä mitä lupaa. Muuntohuumeiden kohdalla tosin myyjä ei välttämättä itsekään tiedä myymänsä tuotteen sisältöä.

Tor-verkossa on toki muutakin kuin laittomia huumekauppoja. Itse asiassa 99% sen sisällöstä on aivan laillista materiaalia.

Verkkoon siirtynyt huumekauppa on haaste viranomaisille, koska se tarjoaa myyjille ja ostaville täydellisen anonymiteetin. Tosin moni jää silti kiinni. Vaikka itse verkkokauppa olisikin täysin anonyymi ja salattu, niin silti alkuperäinen myytävä aine tulee hankkia jostain. Se joko tilataan tai salakuljetetaan ulkomailta tai kasvatetaan ja tuotetaan itse. Aineen hankkimisen/tuottamisen kohdalla on mahdollista jäädä viranomaisten haaviin. Toinen kiinnijäämisen paikka on kun aineen toimittaa ostajalle. Posti tarkkailee epäilyttäviä paketteja ja maastokätkö saattaa päätyä vääriin käsiin.

Haittoja vähentävälle päihdetyölle verkossa tapahtuva huumekauppa on myös mahdollisuus. Esimerkiksi Silkkitien keskustelufoorumilla on mahdollista kohdata huumeita tilaavia ihmisiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita riskiehkäisystä. Olisi myös verkkokaupan etu, että erityisen vaarallisista tai voimakkaista aineista ja niiden vääristä käyttötavoista varoitettaisiin.

Perinteiseen huumekauppaan nähden verkossa tapahtuvassa kaupassa on etunsa. Myyjät ovat jatkuvan vertaisarvioinnin kohteena ja tämä antaa jonkinlaisen takuun siitä, että luotettavan maineen saaneen myyjän tuotteet ovat sitä mitä on luvattu. Tuotteet voi tilata kotisohvalta suoraan kotiovelle anonyymeissä verkkokaupoissa. Ei tarvitse pyöriä hämärissä porukoissa aineita saadakseen. Viimeisimmän Global Drug Surveyn mukaan nettitilaajat kokevatkin vähemmän väkivaltaa kuin muualta huumeet ostavat.

Toisaalta verkkokauppojen valtava valikoima houkuttelee nettiostajia helposti kokeilemaan uusia aineita. Vaikka myyjät ovat vertaisarvioituja, niin se ei välttämättä takaa aineen sisällöstä mitään. Usein myyjänkin tieto aineesta on hataraa ja ”ainesosaetiketit” eivät suinkaan pidä aina paikkaansa.

Verkkokaupoissa käytetään useimmiten virtuaalivaluuttaa, Bitcoineja. Bitcoineja ei voi jäljittää, joten virtuaaliraha on rikollisten suosiossa. Bitcoin käy valuuttana myös monessa laillisessa kaupassa. Bitcoin ei kuitenkaan esimerkiksi Suomen Pankin mukaan ole maksupalvelulain mukainen maksuväline. Ja tällaisena ”undergroundvaluuttana” se vaatii ensin hieman perehtymistä ja sen jälkeen Bitcoin-lompakon perustamista johonkin verkkopalveluun. Jos Bitcoin tai jokin tulevaisuuden anonyymi virtuaalivaluutta nousee yleisesti käytetyksi rahaksi, niin se madaltaa kynnystä käyttää verkossa toimivia huumekauppoja.

Samalla kun huumeiden käyttötapojen ja -kulttuurien kirjo kasvaa, niin myös niiden myyntipaikat ja välitystavat kehittyvät. Siinä on haastetta niin viranomaisille kuin päihdetyötä tekevillekin.

 – Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Kaikki mikä kukkii ei ole kannabista…

Olen syksyn mittaan osallistunut muutamaan seminaariin, joissa on pyritty pohtimaan kannabiskysymystä monesta näkökulmasta. Tällaiselle keskustelulle on selkeästi tarvetta, sillä osallistujamäärät ovat olleet varsin suuria. Nuoria kohtaavat ammattilaiset niin nuorisotyössä, terveydenhuollossa ja koulumaailmassa pohtivat, mitä tulisi tehdä ja miten tulisi suhtautua nuorten kannabiskokeiluihin.

Huumehoidon puolella kannabis ei tilastojen mukaan näy juurikaan aiempaa useammin ensisijaisena hoitoon hakeutumisen syynä. Kannabiskokeilut ja käyttö näyttäisivät kaatuvan enemmän perusterveydenhuollon niskaan erilaisina mielenterveyden haasteina. Tilastollista näyttöä kannabiksesta aiheutuvien perusterveydenhuollon toimenpiteiden lisääntymisestä ei ole, koska sitä ei ole viime vuosina tutkittu. Käsittääkseni tämä on selvitettävissä terveydenhuollon rekistereistä ja toivonkin, että tätä tullaan tutkimaan lähivuosina. Näin saisimme varmuuden sille, onko kentän näppituntuma oikea. Samalla voisi selvittää senkin, kuinka suuri osa näistä kannabiksen vuoksi terveydenhuollon pariin ajautuneista on alaikäisiä.

kuha-ei-polta-pilveaTHL:n kouluterveyskysely sekä väestötutkimus molemmat osoittavat, että nuorten kannabiksen kokeilu tai käyttö on pysynyt samalla tasolla 2010-luvun ajan. Kouluterveyskyselyn käyrät näyttävät peruskouluikäisten sekä lukiolaisten kohdalla, että huumekokeilun suhteen ollaan edelleen alemmalla tasolla kuin vuosituhannen vaihteessa. Väestökyselyissä 15–24-vuotiaitten ikähaarukassa on vuodesta 1998 tapahtunut hieman nousua kannabiksen käytössä. Ei siis hälyttäviä signaaleja näiden valossa.

Samalla nuorten suhtautuminen kannabiksen riskeihin on muuttunut. 15–24-vuotiaista 63 % pitää kannabiksen kokeilemiseen liittyviä riskejä vähäisinä. Yli puolet tästä ikäluokasta myös tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka käyttää.

Asenteiden muuttumisesta huolimatta alaikäisten kannabiskokeilut ovat pysyneet samalla tasolla useamman vuoden ajan. STM:n Elina Kotovirta esittikin hyvän kysymyksen SPR:n päihdetyön juhlaseminaarissa: Ovatko nuoret kenties niin fiksuja, etteivät demonisoi kannabista tai tuomitse käyttäjiä, mutta eivät myöskään itse käytä?

Yle uutisoi syksyllä, että kannabis on rynninyt viinan rinnalle korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Jutussa haastatellun opiskelijan mukaan osa opiskelijoista on siirtynyt alkoholista kokonaan kannabikseen. Tämä on tietenkin vain yksittäinen mielipide ja lausunto vailla näyttöä. Aihe olisi kuitenkin erittäin herkullinen tutkimuksen aihe. Tuleeko kannabiksen käyttö muun päihteiden käytön päälle, lisäten näin ”kokonaispäihtymyksen” määrää? Tai kuinka monen kohdalla kannabis todella korvaa alkoholin?

Välillä tuntuu, että kannabiskeskustelun yhtenä sivutuotteena lakaistaan oleellinen fakta maton alle. Kaikkien päihteiden kohdalla pätee, että käytön riskit ovat suurimmat alaikäisillä. Jos ostetaan nuorelle viikonloppujuomiset ja myhäillään tyytyväisenä, ettei se sentään käytä kannabista, ollaan mielestäni pahasti hakoteillä.

Kaipaamme kannabikseen liittyen edelleen avointa ja asialinjoilla pysyvää keskustelua ja tutkimusta. Kaikilla meillä kannabisasioista mielipiteen omaavilla nimittäin lienee yksi yhteinen tavoite: kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. Toimintaehdotuksista tavoitteen saavuttamiseksi voidaankin sitten käydä vilkasta keskustelua.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

PS. A-klinikkasäätiön ja YAD:n yhteisessa Savusaunassa keskustellaan tällä viikolla kannabiksen käyttäjän ja hänen läheistensä välisestä kommunikoinnista. Kannabiksen käyttö kun kiinnostaa käyttäjän itsensä ohella kaikkia, jotka välittävät hänestä. Moraalipanikointi torppaa keskustelun heti alkuunsa – millainen kommunikaatio sitten toimii? Miten kohdata käyttäjä ja miten läheisten kesken voidaan käydä avointa keskustelua? Oletko kenties kertonut käytöstäsi tai kokeilustasi vanhemmillesi tai seurustelukumppanillesi ja mitä siitä seurasi?

Voit käydä esittämässä kysymyksesi Sauvusaunaan, jossa niihin vastaavat läheistyön ammattilainen sekä kannabiksen kokeilusta tai käytöstä kokemusta omaavat vertaiset.

Savusauna-vko48

Saako kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista puhua?

Kannabiksen haittojen vähentämiseen keskittyvä Savusauna on taas tulilla! Savusauna löytyy Päihdelinkin keskustelufoorumilta. Tällä kertaa teemaviikon (19.–25.1.2015) aiheena ovat kannabiksen vaikutukset terveyteen. Asiantuntijavieraana kysymyksiin vastailemassa on A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Mutta mitä pitää sisällään teema ”kannabiksen terveysvaikutukset”? YADia ja muita ehkäisevää työtä tekeviä tahoja on usein moitittu siitä, että puhumme kannabisviestinnässämme vain kielteisistä terveysvaikutuksista ja riskeistä. Kritiikki meitä kohtaan on osittain perusteltua, koska jo perustavoitteemme eli huumeiden haittojen ehkäisy tarkoittaa käytännössä, että meillä on velvollisuus tiedottaa erityisesti haitallisista vaikutuksista, jotta ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet välttää haittoja ja riskejä. Monet ehkäisevän työn toimijat myös välttävät viimeiseen asti puhumasta kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista perustellen tätä sillä, että myönteisten vaikutusten käsittely voisi ”kannustaa ihmisiä käyttämään” ja näin lisätä käyttöä väestötasolla. Itse en usko tieteellisesti tutkitun tiedon levittämisen johtavan käytön lisääntymiseen – ainakaan aiheetta. Esimerkiksi lääkekäytössä kannabis saattaa hyvinkin olla alikäytetty Suomessa, koska reseptejä kirjoitetaan varsin kitsaasti. Lääkekäyttö sitä paitsi tapahtuu lääkärin valvonnassa, joten sen lisääntyminen tuskin haittaisi ketään.

savusauna-kuvaMonipuolinen keskustelu kannattaa myös siksi, että vain yksipuolista ”totuutta” toitottava torvi joutuu asiasta selvää ottaneiden keskuudessa naurunalaiseksi. Toisaalta jo arkijärkikin sanoo, että ellei kannabiksesta saataisi irti mitään hyötyjä, ei sitä kukaan käyttäisi. En nyt siis puhu absoluuttisesta hyödystä eli siitä, että terveyshyödyt olisivat haittoja merkittävämmät. Ajan takaa sitä, että hyvä mielikin on jonkinasteinen terveyshyöty, kun kerran mielialan tiedetään vaikuttavan myös somaattisista sairauksista toipumiseen, psyykkisistä sairauksista puhumattakaan. Se, onko mainittu hyöty suurempi kuin käytön mukana tulevat haitat, onkin sitten täysin eri asia. Joka tapauksessa tämänkin asian on oltava avoin keskustelulle ja kriittiselle tarkastelulle. Tämä kriittinen tarkasteluhan on myös osa vastuullisesti toteutettua tutkimusprosessia, joten esimerkiksi tutkittuaan kannabiksen vaikutusta yksinäisyydestä aiheutuvaan ahdistukseen tutkijat muistuttivat havaittujen myönteisten vaikutusten lisäksi myös käytön mukanaan tuomista riskeistä.

Tieteellisen tiedon lisääntyminen ei ole koskaan haitaksi, mutta sen sijaan perustelemattomien käsitysten – olivat ne sitten käyttöä tai käyttäjiä demonisoivia tai hehkuttavia – levittäminen on. Tämän vuoksi kannustamme ihmisiä kysymään ja keskustelemaan Savusaunassa avoimesti myös kannabiksen myönteisistä terveysvaikutuksista. YAD painottaa sitä, että jokainen tekee päätöksensä itse, joten emme halua keskustelusta yksipuolista, vaikka omat infomateriaalimme keskittyvätkin haitoista tiedottamiseen. Olit asiasta mitä mieltä tahansa, haluamme myös sinut mukaan keskusteluun, sillä hyvässä keskustelussa molemmat puolet oppivat uutta!

– Juuso Armila, Kokemusasiantuntijuus-projektityöntekijä, YAD ry

Savusauna tarjoaa löylyt kannabiksen käyttäjille

savusauna-fbTällä viikolla aukesi YAD ry:n ja A-klinikkasäätiön yhteisen ponnistuksen tuotoksena Päihdelinkkiin uusi keskustelualue, joka tottelee nimeä Savusauna. Alue on tarkoitettu kannabista käyttäneille ja käyttäville aikuisille ja siellä on tarkoitus keskustella siitä, miten kannabiksesta aiheutuvia haittoja voidaan vähentää.

Lähtökohtana Savusaunalle on, ehkä joillekuille hieman vaikeastikin sulateltava tosiasia, että kannabiksen käyttöä ei saada loppumaan. Suomessa on kannabiksen suhteen lainsäädäntö, joka kieltää niin käytön, kasvatuksen kuin myymisenkin. Rangaistuksetkin ovat varsin kovia. Tästä huolimatta kannabiksen käyttäjiä on Suomessa reilunlaisesti, varsinkin nuorten aikuisten ikäryhmässä. Kannabiksen käyttäminen ei kuitenkaan ole haitatonta, joten lähdimme pohtimaan, kuinka näitä haittoja voisi vähentää. Osa haitoista liittyy selkeästi itse aineeseen ja sen käyttämiseen ja osa taas johtuu yhteiskunnan suhtautumisesta käyttäjään.

Kannabiksen kokeilija tai käyttäjä leimataan helposti narkomaaniksi. Kiinnijäämisen yhteydessä häntä myös kohdellaan sellaisena, vaikka hän olisi kohtuukäyttäjä, joka hoitaa perheensä, työnsä ja muut velvoitteensa hyvin. Jos hän haluaisi apua kannabiksen käyttöönsä, sitä on vaikeaa hakea ilman leimautumista narkomaaniksi. Kynnys hakea apua voi tuntua melkoisen korkealta.

Savusaunan idea on olla se paikka, jossa voi kysellä apua ja neuvoja kannabikseen liittyvissä asioissa toisilta käyttäjiltä. Miten voin vähentää itselleni kannabiksesta koituvia haittoja? Kaikki eivät ole valmiita lopettamaan käyttöä, mutta ovat valmiita tekemään sen itselleen terveellisemmin, turvallisemmin ja eettisemmin. Osa on valmiita vähentämään, kun keksivät siihen keinon tai saavat siihen riittävän hyvän syyn. Ja sitten on luonnollisesti niitäkin, jotka haluaisivat lopettaa käytön, mutta eivät keksi miten.

Kannabiksen kohdalla käyttäjän itsensä on hyvin vaikea tunnistaa (ja tunnustaa) milloin kohtuukäyttö on kääntynyt ongelmakäytön puolelle. Toivottavasti tästäkin näkökulmasta syntyy keskustelua foorumilla.

Useaa kannabiksen käyttäjää mietityttää kiinnijäämisen seuraukset, niin rikosoikeudelliset kuin yhteiskunnan piilorangaistukset eli leimautuminen, työ- tai koulupaikan menettämisen mahdollisuus, perhe- tai ystävyyssuhteiden hajoaminen. Savusaunassa voi keskustella näistä aiheista.

Savusaunassa ei keskustella kannabiksen laillistamisesta. Haittoja vähentävää keskustelua käydään nykyisen lainsäädännön puitteissa. Savusaunassa ei myöskään käydä kauppaa, ei kannusteta käyttämään enemmän eikä opasteta kotikasvatuksessa.

YAD on kouluttanut Savusaunaan vertaiskeskustelijoita, joilla itsellään on kokemusta kannabiksen käyttämisestä. He eivät edusta foorumilla YAD:n mielipiteitä ja linjoja, vaan edustavat itseään ja omaa kokemustaan kannabiksen käyttämisestä.

Tällä avausviikolla Savusaunassa voi esittää kysymyksiä teemalla ”Mitä seurauksia kannabiksesta voi tulla lain edessä”. Näihin kysymyksiin vastaavat Antti Arveli ja Jukka Juusela Lakiasiaintoimisto Arveli Juusela Co & Oy:stä.

Ensi alkuun Savusaunaa testataan tammikuun loppuun asti. Mikäli tämänkaltainen palvelu osoittautuu kannattavaksi, jatkamme toki pidemmälle. Mene ja keskustele, siinä saattaa vaikka viisastua 😉

– JanneP, toiminnanjohtaja YAD ry

YAD kutsuu käyttäjät vähentämään kannabikseen liittyviä haittoja!

myssy2logoYAD haluaa Myssy pois silmiltä vol. 2 -kampanjallaan näyttää, että kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen tunnistaminen ja tunnustaminen ei tuo mukanaan tarvetta moralisoida eikä syyttää käyttäjiä saati vaatia päitä vadille. Haittojen vähentämistä on yhtä lailla yhteiskunnallinen vaikuttaminen käyttäjien ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen puolesta kuin myös kiihkoton ja asiallinen tiedottaminen vaikkapa synteettisten kannabinoidien riskeistä, vähemmän haitallisista tavoista käyttää kannabista tai keinoista välttää rekisterimerkinnöistä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia. Toivotan kaikki kannabikseen liittyvien haittojen vähentämisestä kiinnostuneet tervetulleiksi Savua ilman tulta – kannabis ja haittojen vähentäminen -seminaariin, joka järjestetään Helsingissä tiistaina 29.4. Seminaarin järjestävät yhteistyössä YAD ry, Suomen kannabisyhdistys ry ja Humaania päihdepolitiikkaa ry. savua-ilman-tulta-seminaari

 Lataa tästä Savua ilman tulta -seminaarin mainos (pdf).

Valtiollisissa huumausainestrategioissamme jo pitkään mukana keikkunutta huumehaittojen vähentämistä on käytännössä ollut vaikeaa integroida tiukkaan kontrollipolitiikkaan, jossa jo käyttö ja hallussapito nähdään rangaistavina tekoina. Käyttäjien saamat tuomiot ja rekisterimerkinnät johtavat helposti työllistymisvaikeuksiin ja muihin sosiaalisiin haittoihin. Ellei huumehaittojen vähentämisen tavoitetta hahmoteta tarpeeksi monipuolisesti, on vaarana, että yhteiskunta panostaa pelkkiin kontrollitoimiin. 2000-luvun alun käyttörikosuudistuksen tuomat muutokset käytännöissä määrittelivät huumepolitiikkamme suunnaksi pyrkimyksen mahdollisimman monien käyttäjien sakottamiseen. Rankaisemisen näkeminen huumeongelman ratkaisuna pönkittää kuitenkin entisestään myös niitä asenteita, jotka ajavat käyttäjiä yhteiskunnan marginaaliin.

Esimerkiksi tällaisista asenteista voi mainita sisäministeri Päivi Räsäsen peräänkuuluttaman yhteiskunnan antaman moralistisen viestin siitä, että huumeidenkäyttö ei ole yhteiskunnassamme hyväksyttävää. Oli moraalisesta hyväksyttävyydestä nimittäin mitä mieltä tahansa, niin jokaisen realistin on kuitenkin hyväksyttävä huumeidenkäyttö yhteiskunnallisena tosiasiana, joka vaikuttaa todellisuuteen riippumatta siitä, mitä laki käytöstä sanoo. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti mainiossa Trippi ihmemaahan – huumeiden kulttuurihistoria -kirjassaan, että ennen huumeiden kriminalisointia yhteiskunnan sosiaalinen kontrolli esti nykyistä paremmin käyttäjiä ajautumasta ongelmakäyttäjiksi. Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta viestii rikosseuraamuksillaan käyttäjille, että kannabiksen käyttäminen on tuomittavaa. Varsinaisen rikostuomion ohella kannabiksen käyttö voi kuitenkin huumeisiin liittyvän asenneilmapiirin vuoksi johtaa myös vakavampiin seuraamuksiin; käyttäjää uhkaa myös jonkinlainen yhteiskunnan luottamuksen – sekä mahdollisesti ajo-oikeuden ja työ- tai opiskelupaikan – menettäminen.

Suomessa huumehaittojen vähentäminen on perinteisesti tarkoittanut kovia huumeita suonensisäisesti käyttäville suunnattua terveysneuvontaa ja ruiskujenvaihto-ohjelmia. Koska alun perinkin haittojen vähentämisessä on ollut kyse myös taistelusta syrjiviä ja käyttäjien terveyden edistämistä haittaavia asenteita vastaan, niin en näe mitään todellista syytä rajoittaa haittojen vähentämistä kovien huumeiden käyttäjiin. Myös kannabiksen käytöstä aiheutuvia haittoja voi ja kannattaa vähentää. Sosiaalisten haittojen vähentämiseksi tarvitaan avointa vuoropuhelua, jossa myös käyttäjät otetaan huomioon tasavertaisina keskustelijoina. Nykyisen huumausainelain mukaan mahdollisuutta luopua toimenpiteistä tulisi soveltaa käyttörikosten kohdalla silloin, kun teko on ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Tämän toteutuminen käytännössä edellyttäisi lainvalvojilta ja syyttäjiltä asennemuutosta.

Se, että kannabiksen käytöstä rangaistaan niin ahkerasti edelleen, kertoo syvälle juurtuneista asenteista. Nämä asenteet heijastuvat myös siinä sosiaalisesti hyväksytyssä tavassa puhua käyttäjistä jonkinlaisina laillisen yhteiskunnan ulkopuolisina ”hörhöinä” tai ”narkomaaneina”, joilla ei ole lupaa tai edellytyksiä osallistua normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin. Kumpi heikentää enemmän käyttäjien edellytyksiä ja halua osallistua yhteiskunnan toimintaan – kannabis vai leimaaminen? YAD tempaisi viime vuonna narkomaanileima-kampanjallaan, jonka yhteydessä kyseltiin: ”onko jokainen huumeita käyttävä narkomaani?” Ainakin tutkimuksiin vastaavista käyttäjistä osa mieltää käyttävänsä kannabista sekä päihteenä että lääkkeenä. Tiedetään myös, että etenkin psyykkisistä sairauksista kärsivät käyttäjät kokevat päihteidenkäytön usein jonkinlaisena itselääkintänä. Alkoholin kohdalla taas tunnetaan vanha viisaus, jonka mukaan niin suurta ongelmaa ei olekaan, ettei sitä juomalla saisi pahennettua. Uskallan väittää omaan kokemukseeni nojaten, että tämä pätee muihinkin päihteisiin, kannabis mukaan lukien. Ongelmasta kun saa helposti päihdeongelman lisäämällä siihen päihteen.

Mutta kenellä lopulta on oikeus määrittää, mistä käytössä on kyse – käyttäjällä vai ainoastaan lääkärillä? Mikä määrittää eron kannabiksen päihde- ja lääkekäytön välillä? Näiden kysymysten käsittely lienee jäänyt vaillinaiseksi, kun lääkekäyttö on yhä siinä määrin tabu, että reseptiä on vaikeaa saada. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos on erehtynyt kokeilemaan kannabista omatoimisesti lakia rikkoen. Lääkärit eivät välttämättä uskalla kirjoittaa potilailleen kannabisreseptejä leimaantumisen ja siitä seuraavan uran katkeamisen pelossa. Samoin myös lääkekäyttäjät joutuvat edelleen kokemaan huumeidenkäyttäjäksi leimaamista, vaikka heille päihdyttävyys on yleensä vain ei-toivottu sivuvaikutus. Tästä nähtiin hiljattain esimerkki TV2:n A2 kannabisillassa esiintyneen kannabista lääkkeenä käyttävän MS-tautipotilaan Tuomas Lustigin julkisessa herjaamisessa. ”Pipopään” ominaisuudessa nettikansan sylkykupiksi joutunutta Lustigia haastateltiin sittemmin Helsingin sanomissa, jossa itse asiakin saatiin sanotuksi, kun päihdekäytön haamu ei estänyt aiheen käsittelyä kiihkottomasti.

YAD haluaa ottaa kannabiksenkäyttäjät mukaan kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistyöhön, tarkoitettiin haitoilla sitten lainsäädäntöön tai itse aineeseen liittyviä haittoja. Käyttäjät tietävät parhaiten, mitä haittoja kannabiksen käyttö tuo mukanaan, joten on luontevaa myös tehdä haittojen vähentämistyötä yhteistyössä heidän kanssaan. Lakien muuttaminen on vaikutuspiirimme ulkopuolella, mutta voimme tehdä vaikuttamistyötä viranomaisten suuntaan rangaistusten kohtuullistamiseksi vähäisissä omaa käyttöä koskevissa tapauksissa. Pyrkimyksenämme on syrjäytymisen ehkäisy ja yhteiskunnan resurssien järkevä käyttö. Lisäksi haluamme tukea asiallista ja monipuolista keskustelua ja levittää tieteellisen tiedon ohella myös kokemustietoa suoraan käyttäjiltä käyttäjille. Haluaisitko sinä olla tuottamassa laadukasta kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistä?

Olit sitten nykyinen tai entinen kannabiksen päihde- tai lääkekäyttäjä, kutsumme sinut mukaan Myssyryhmään, joka erikoistuu haittojen vähentämiseen internetin välityksellä! Myssyryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran perjantaina 25.4. klo 15 YAD:n Tampereen toimistolle pohtimaan yhdessä maailman valloitusta ja vähän muutakin. Myssyryhmä laittaa siis viisaat päänsä yhteen ja suunnittelee haittojen vähentämiseen ja riskiehkäisyyn tarkoitettua tietosisältöä kartoittaen samalla tarpeita kannabiksenkäyttäjille räätälöitäville matalan kynnyksen palveluille. Päihdelinkin foorumiin ensi syyskuussa A-klinikkasäätiön kanssa yhteistyössä avattava Savusauna keskittyy kannabisasioihin, ja tarkoitus on saada sinne erilaisten asiantuntijavieraiden lisäksi käyttäjien toisilleen tuottamaa vertaisneuvontaa eri teemoista. Voit ehdottaa Savusaunassa käsiteltäväksi haluamaasi teemaa täällä! Perehdytämme ennen syksyä vapaaehtoisia vertaisneuvojia Savusaunaan; toimia voi myös nimettömänä.

Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan Myssyryhmään tai haluat muuten vaan lisätietoja, lähetä ihmeessä sähköpostia osoitteeseen juuso.armila@yad.fi tai rimpauta minulle numeroon 040 721 2415.

Bonus: YAD valmistelee myös vanhemmille suunnattua opasta teemalla ”mitä lapsesi haluaisi sinun tietävän kannabiksesta”. Mitä olennaista sinun vanhempasi eivät aikanaan tienneet (ennen kuin jouduit vääntämään sen heille rautalangasta 152 kertaa)? Ideoita tuohon oppaaseen sisällytettäviksi aiheiksi saa paiskoa tännepäin!

– Juuso Armila, YAD Youth Against Drugs ry