Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet, mutta kaikilla on mahdollisuus

Ensimmäinen huostaanotto kolmevuotiaana. Koko lapsuusikä laitoskierrettä erilaisissa lastensuojelun palveluissa. Välillä hyviä työntekijöitä, välillä huonompia. Elämän aikuiset ja osoitteet vaihtuvat. Biologisesta vanhemmasta on kova huoli, mutta kukaan ei auta. Silloin kun huoli on kovimmillaan, ei vanhempaa saa edes tavata, liian isot riskit. Omaa paikkaa ei tunnu löytyvän mistään, ja torjutuksi tulemisen tunne on arkipäivää. Lopulta tuntuu, ettei kannata enää yrittää.

Laitoskierteen rinnalle tulevat rikokset ja päihteet. Jännitys peittää alleen ahdistuksen edes hetkeksi. Yhteinen salaisuus hitsaa porukkaa yhteen, elämänmittainen ulkopuolisuuden tunne tuntuu päättyneen. Päihteiden ja rikollisuuden tuoma yhteisö näyttää kuitenkin pian myös ruman puolensa. Tapaturmia, pahoinpitelyitä, huonoja valintoja ja syvenevää ahdistusta. Tuomiot vaihtuvat ehdollisesta ehdottomaksi ja vankilan jälkeen odottaa kodittomuus. Toisaalta vankeusaikana väläytellään ensimmäistä kertaa myös mahdollisuuksia toisenlaisesta elämästä, sillä vankilan sosiaalityöntekijä tarjoaa mahdollisuutta päihdehoitoon. Katkoyrityksiä on takana jo aikaisemmin, mutta vanhoissa kuvioissa on vaikea pitää kiinni päihteettömyydestä muutamia viikkoja kauempaa. Nyt tilanne on kuitenkin uusi, ja sosiaalityöntekijän osoittama luottamus tuntuu hyvältä. Uusi alku voi sittenkin olla mahdollinen.

Tuomion jälkeen uusi kotikunta lupaa jatkaa vankilassa aloitettua päihdehoitoa. Maksusitoumus irtoaa kuukaudeksi. Neljässä viikossa ehtii juuri tottua vankilan ulkopuoliseen elämään, mutta yli kymmenen vuoden mittaista päihdekierrettä sillä ei selätetä. Pitkän anelun jälkeen irtoaa vielä toinen kuukausi, tämän jälkeen on tarkoitus pärjätä omillaan. Tämä ei ole ainoa kuva ongelmien kasaantumisesta, mutta tämä on yksi.

Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet, mutta kaikilla on mahdollisuus

On täysin naiivi ajatus, että kaikilla olisi Suomessa samat mahdollisuudet elämässä. Se, että muutamat kouluttamattomien ja moniongelmaisten kotien kasvatit onnistuvat lopulta elämässään menestymään ei tarkoita, etteivätkö tilastot ja tutkimukset sukupolvien ketjuista ja marginalisaation periytymisestä pitäisi paikkaansa. Kyse ei ole pelkästään aineellisista resursseista. Ajatus ja kokemukset siitä, mikä elämässä on mahdollista, on myös periytyvää ja kasvuympäristöstä opittua. Ei ole mahdotonta, että näistä huolimatta lapsi tai nuori lähtee aktiivisesti pyrkimään kohti toisenlaista tulevaisuuden näkemystä. Sen sijaan on täysin kohtuutonta odottaa, että hän tekisi sen yksin.

Nuoret ja nuoret aikuiset, jotka elävät päivittäin päihde- ja mielenterveysongelmien, asunnottomuuden, koulupudokkuuden, työttömyyden ja monien muiden arkipäivän haasteiden kanssa eivät kaipaa mitään tsemppiaforismeja ja voimalauseita arkeensa. He kaipaavat ihmisiä, joita kiinnostaa, jotka eivät heti luovuta ja jotka eivät pomputa tiskiltä toiselle siinä toivossa, että jota kuta toista kiinnostaisi. Ihmistä, joka osaa katsoa sen verran omasta laatikostaan ulos, että huomaa esitellä myös ne vaihtoehdot, joista nuori ei ymmärtänyt kysyä.

Haastatellessani graduani varten kokemusasiantuntijatoiminnassa mukana olevia nuoria päihdetoipujia, huomasin heidän varsin erilaisissa tarinoissaan yhden yhdistävän piirteen. Kaikkien heidän elämässään oli toipumisen katalyyttina ollut joku henkilö, joka uskoi heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa vielä silloinkin, kun he eivät itse enää jaksaneet. Tämä on tärkeä muistutus kaikille haastavassa elämäntilanteessa olevien kanssa työskenteleville. On ymmärrettävää, että elämässään jatkuvia vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja torjumisia kokenut nuori kadottaa jossain kohtaa uskonsa tulevaisuuteen. Nuoren kanssa työskentelevän henkilön ei ole kuitenkaan syytä ottaa tätä toivottomuutta itsestään selvyytenä. Muutosmotivaatio ei ole sisäsyntyinen tila, vaan vuorovaikutuksen synnyttämä ilmiö, jota voi joko ruokkia tai lannistaa. Uskomalla nuoren mahdollisuuksiin voi työntekijä parantaa ainakin kahden henkilön motivaatiota: asiakkaan ja omaansa.

Tällä viikolla vietetään ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Tällä viikolla, kuten kaikilla muillakin, meidän nuorten kanssa työskentelevillä on tärkeä tehtävä olla mukana mahdollistamassa muutoksia. Mennyttä emme voi muuttaa, mutta meillä kaikilla nuorten arjessa työskentelevillä on etuoikeus olla avainpaikalla osana paremman huomisen rakentamista.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

 

Nuorilta nuorille -nuorisotyötä

Nyt kun nuorisotyön viikko lähestyy loppuaan, on hyvä hetki nostaa framille nuorten oma vaikuttajuus ja tekeminen. Toinen hyvä syy aiheeseen on lokakuun ajan käynnissä oleva Vuoden Vapaaehtoinen -äänestys – toivomme että käyt äänestämässä YADin nuorta vapaaehtoista, Miraa (alta voit lukea miksi).

Nuorisotyötä ja ehkäisevää huumetyötä voi tehdä monella tapaa. YADissa uskotaan vertaisvaikuttamisen voimaan. Nuoret itse tekevät, kohtaavat ja vaikuttavat, sekä ovat toisilleen se porukka, jossa ei tarvitse selitellä omaa päihteettömyyttään tai aiempia päihdevalintojaan. Nuorisotyö YADissa on siis pääasiassa vertaisvaikuttamista ja rinnalla kulkemista, sekä oikeiden kysymysten kysymistä (vailla valmiita vastauksia). Tämä kaikki lähtee nuorten omasta halusta vaikuttaa ja tehdä maailmasta parempi paikka itselle ja muille elää.

YADin eri tiimeissä toimii satoja nuoria, joista valitsimme yhden mukaan Kansalaisareenan Vuoden Vapaaehtoinen -äänestykseen. Tässä perustelut, miksi:

”Mira on ollut mukana toiminnassamme vasta vuoden, mutta on siinä ajassa ehtinyt käydä useilla festareilla jututtamassa ihmisiä huumeista, osallistunut Tampereen paikallistiimin toimintaan ja sen ideointiin, pönöttänyt infopisteillä milloin missäkin sekä ollut aktiivisesti mukana päihdekasvatuskeikoilla yläkouluissa. Striibaillutkin hän on nuorempana. Mira toimii myös lastensuojelun kokemusasiantuntijana Tampereella.

Mira saapuu aina paikalle hymyssä suin, jopa silloin, kun päihdekasvatuskeikalle lähdetään seitsemältä aamulla. Mira tekee työnsä tunnollisesti ja auttaa muita. Hän on luotettava, ahkera ja aina positiivinen. Mira on todellinen työmyyrä, jolle itse vapaaehtoistyön tekeminen ja muiden auttaminen näyttää olevan mahdollisia palkintoja arvokkaampaa. Hän ei pelkää tarttua toimeen, vaikka tehtävä ei olisikaan se kaikista mieluisin.”

Vuoden Vapaaehtoinen -äänestys lokakuun ajan osoitteessa:

www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen

(Mira Nurmi löytyy kohdasta Tampere)

– SaaraM, järjestötiedottaja, YAD ry

Festareilla saa puhua huumeista

Kiinnostaako huumeet -blogi jää kesätauolle, mutta fessublogi käy sen sijaan kuumana koko kesän – yadilaiset päivittävät sinne reissukertomukset joka festarilta, jonne YADin infopisteteltta pystytetään.
–>> www.yadinfopisteilla.wordpress.com

 

YAD YOUTH AGAINST DRUGS RY:N perinteikäs festarikiertue kattaa tänä ke­sänä 13 festaria. Infopisteellä ei valisteta eikä tuputeta huumetietoa, mutta keskusteluun tarjoutuu mahdollisuus huumetesti-nimisen kysymyspatte­riston avulla. Huumetestissä saa valita itseään kiinnostavan aiheen pohdit­tavaksi. Palkinnoksi huumetestistä saa valita kortsun tai korvatulpat. Tänä vuonna RFSU tuki YADin festarityötä lahjoittamalla 1600 kortsua fessuilla jaettavaksi! Info­pisteellä on tarjolla lisäksi monenmoista sälää, asiattomista tarroista erittäin asiallisiin vesitatskoihin.

Infopisteellä on mahdollisuus vastata myös Huumeet festareilla 2017 -kyse­lyyn, jolla kartoitetaan kokemuksia päihteiden/päihtyneiden kohtaamisesta festariympäristössä, mielipiteitä kannabiskysymyksissä sekä toiveita päihde­työn eri muodoista festareilla. Kysely on luottamuksellinen, siihen vastaa­malla saa suun makiaksi ja sen tuloksia käytetään huumetyön kehittämiseen.

YADIN INFOPISTEELLÄ KANNATTAA PIIPAHTAA ja siellä saa myös viipyä jutel­len, pelaten, kokeillen jonglöörausvälineitä tai muuten vain oleillen.

Jos siis osut jollekin seuraavista festareista, käy moikkaamassa yadilaisia.

 27.–28.5. Maailma Kylässä, Helsinki
9.–10.6. Purpflash, Kouvola
22.–24.6. Nummirock, Kauhajoki
29.6.–1.7. Provinssi, Seinäjoki
29.6.–1.7. Haapavesifolk, Haapavesi
7.–9.7. Kosmos, Ristiina
13.–15.7. Suomi Pop, Jyväskylä
14.–15.7. Summer Up, Lahti
14.–16.7. Ilosaarirock, Joensuu
28.–29.7. Puntala, Lempäälä
28.–29.7. Qstock, Oulu
4.–6.8. Jurassic rock, Mikkeli
18.–19.8. Blockfest, Tampere

Hyvä muistutus inhimillisyydestä

Rohkeutta, näkökulmaa, uskoa omaan tekemiseen, taitoa ottaa puheeksi, kykyä kohdata paremmin ja uusia oivalluksia. Kallisarvoisia asioita ammattilaiselle, joka työssään kohtaa päihdeongelmaisia ihmisiä. Miten kohdata oikein ihminen, jolla on selvästi päihdeongelma? Miten häntä voisi auttaa parhaiten? Voiko siitä edes mainita suoraan? Tuttuja kysymyksiä, joihin on kuitenkin kovin vähän tarjolla suoria vastauksia. Postauksen otsikko on kommentti, jonka saimme palautekyselyyn erään käyntimme jälkeen. Siitähän tässä oikeasti pohjimmiltaan on kyse, inhimillisyydestä ja ihmisestä ongelman takana. Ihmisestä, joka ansaitsee tulla kohdatuksi oikein ja kunnioittavasti huolimatta siitä, käyttääkö hän huumeita.

Olemme Tampereella kouluttaneet Toni-kohtaamiskoulutuksella jo työskenteleviä sote-alan ammattilaisia että alalle opiskelevia loppuvuodesta 2016 alkaen, Tonia pilotoitiin ensimmäisen kerran Kamavapailla lokakuussa 2016 ja palaute on ollut siitä asti huikean hyvää. Toni antaa siis ammattilaiselle valmiuksia kohdata ja ymmärtää. Sitä koulutetaan kokemusasiantuntijaparin voimin ja keskiössä ovat kokemusasiantuntijoiden omat kokemukset ja toipumispolku, joka jokaisella on erilainen.

Koulutuksia on tehty tänä vuonna yhteensä 11 kappaletta ja niitä on ollut kuuntelemassa 130 kuulijaa ensihoitajaopiskelijoista lastensuojelun ammattilaisiin. Mukaan mahtuu niin lähihoitajiksi opiskelevia, nuorisoalan työntekijöitä kuin tulevia sairaanhoitajia. Koulutus mahdollistaa kuulijoilleen sen, että he pääsevät tarkastelemaan omia asenteitaan, esittämään kysymyksiä ja ennen kaikkea, hyödyntämään kokemusasiantuntijan kullanarvoista kokemustietoa.

Tämä on hyvä lopettaa muutamaan kommenttipoimintaan palautekyselystä, näissä tiivistyy se, mitä me Exp2:ssa haluamme tarjota:

”Aiheena ”kuinka kohdata huumeriippuvainen” on todella tärkeä, eikä siitä juuri ole tietoa, kuinka riippuvaiset itse toivoisivat heitä autettavan. Kohtaamisen laatu on kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä, hakeutuuko tai jatkaako riippuvainen hoitoa. Joskus vääränlaisella kohtaamisella voi olla kohtalokkaat seuraukset.”

”Siinä hyvin tiivistettiin ja samalla avattiin kuinka me voimme tulevina sairaanhoitajina parhaiten auttaa päihderiippuvaista. Kokemusten ja tarkkojen tuntemusten ja ajatusten pohjalta oli helpompi ymmärtää mitä he toivovat auttavalta taholta.”

”En ole aikaisemmin tavannut ihmisiä, jotka avoimesti ovat sanoneet olleensa huumeriippuvaisia tai kokeilleet ns. kovia huumeita, joten tämä auttoi ymmärtämään mitä riippuvaiset käyvät läpi elämänsä aikana.”

”Elävät olemassa olevat kokemukset ja tarinat auttavat paremmin ymmärtämään päihteiden käyttäjiä. En osaa valita yhtä asiaa mutta tuo koulutuskokonaisuus oli kyllä todella mukava, lämminhenkinen ja antoisa.”

Rakkaudella, Krista

Järjestöviestintää tiedolla, asenteella ja perstuntumalla

 

YAD on ehkäisevää huumetyötä tekevä nuorten järjestö. Joskus kuulee käytettävän sanaa ”huumevalistusjärjestö”, mutta aika kaukana onneksi ollaan 70-lukulaisesta raittiusvalistuksesta. Tärkeintä vaikuttamistyötä on huumeisiin liittyvän tiedostavuuden lisääminen ja itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun kannustaminen. Oman ajattelun tueksi YAD tuottaa tietomateriaalia, kampanjoita ja päihdekasvatusmenetelmiä.

 

Tiedon lisäksi tärkeintä on asenne. Sitä yadilaiset tartuttavat ympärilleen sekä henkisessä mielessä, että konkreettisemmin mm. pinssien, tarrojen ja vesitatskojen muodossa. Tarroja jaetaan vuosittain tuhansia, festareilla, kouluissa ja kaveripiireissä. Useimmat YADin tarroista ovat vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden ideoimia tai suunnittelemia. Sieltä suunnalta irtoaa autenttisin ja anarkistisin asennemateriaali.

Parhaat ideat tarroihin kopataan lennosta. Joskus niitä hiotaan porukalla, joskus ne toimivat sellaisenaan. Meillä ei ole kampanjatyöryhmiä tai kovin kummoisia ohjeistuksia viestinnän toteuttamiseen. Asiat etenevät useimmiten perstuntumalla – eikä haittaa, jos homma menee toisinaan pyllylleen. Kokeilemalla oppii ja sitä paitsi pyllyjutut on aina pop, varsinkin tarroissa:

Tiedotusihmisen näkökulmasta parasta YADin viestinnässä on rohkeus ja vapaus toteuttaa ideoita carpe diem -temmolla, eli tarttuen käsillä oleviin asioihin heti, eikä pitkällisten palaveerausten jälkeen. Parasta on myös se, että viestintää toteuttavat kaikki yadilaiset – se on siis hyvissä käsissä ja mikä tärkeintä, YADin näköistä.

  • Saara M., järjestötiedottaja, YAD ry

PS. Allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan tarraideoita ja muitakin ideoita viestinnän suhteen -> saara.mansikka-aho@yad.fi

Sanat muokkaavat maailmaa

Tampereen paikallistiimi järjesti lauantaina 25.3. Rap Workshopin Näkymättömät-hankkeen Simo Niemisen johdolla. Turun ja Seinäjoen AMK:n sekä Jyväskylän yliopiston ESR-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on osallistaa nuoria, saada heidät integroitumaan yhteiskuntaan entistä paremmin, ehkäistä syrjäytymistä ja luoda positiivista tulevaisuudenkuvaa. Näkymättömät-hankkeen menetelmiin kuuluvat erilaiset luovat, osallistavat työpajamenetelmät, jotka hyödyntävät mm. kirjallisuusterapiaa, digitaalista tarinankerrontaa, räppiä ja sarjakuvaa. Hanke on suunnattu ensisijaisesti 15–29-vuotiaille nuorille.

Workshopin aikana kirjoitettiin rap-lyriikkaa Simon ohjaaman taulukkomenetelmän avulla, harjoiteltiin rytmin ja ajoituksen löytämistä ja testattiin rumpukonetta, jolla voi luoda taustoja rap-biiseihin. Samalla keskusteltiin myös osallistujille tärkeistä biiseistä ja lyriikoista ja pohdittiin, mitä yhteisellä biisillä haluttaisiin kertoa. Kun ryhmän ikäjakauma oli 13–35 vuotta, ei yhdistävien elämänkokemusten löytäminen ollut ihan läpihuutojuttu. Lopulta jaettu kokemus löytyi kuitenkin sosiaalisten verkostojen tärkeydestä ja kiteytyi sanaan ”turvaverkko”. Ydinteema turvaverkko valikoitui myös yhteisen biisin nimeksi ja kertosäkeen teemaksi. Tekstin tuottamisen ja harjoittelun jälkeen seurasi jännittävin osuus, eli äänitys. Osallistujat räppäsivät omat tekstinsä säkeistöiksi, osa yksin ja osa kaverin kanssa. Lopputulos oli ryhmän kokemuksen mukaan ”yllättävän hyvä”, ja oman äänen kuuleminen nauhalta tuntui jopa ihan mukavalta.

Rap-workshopin tunnelmat pyörivät mielessä, kun seuraavana maanantaina istuin Tampere-talon suuressa salissa kuulemassa Nuori 2017 -tapahtumaan liittyen Palefacen ja Sonya Lindforsin yhteisseminaaria aiheesta Taide ja Yhteiskunta. Paleface kuvasi rapartistin työtä nykyajan poppamiehen tai tietäjän professioksi. Molemmissa on keskiössä yhdistellä vanhoja viisauksia ja tuoreita uutistapahtumia runonlaulannan keinoin yhteisössä jaettavaksi. Myös tanssija-koreografi Sonya Lindfors korosti taiteen mahdollisuuksia tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden esiinnostajana: ”Välillä asiat vaan pitää sanoa ääneen, koska sanat muokkaa tätä maailmaa jossa me eletään”. Taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteyden Sonya kiteytti lopussa pysäyttävällä tavalla: ”Taiteilijan tehtävä on unelmoida paremmasta maailmasta ja myös löytää strategioita sen rakentamiseen.” Tässäpä tavoitetta myös meille kaikille oman elämämme taiteilijoille.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Yhtä suurta perhettä

YADin talvileiri järjestettiin Tahkolla 23.2.–26.2 ja mukana oli 21 yadilaista viidestä eri kaupungista. Osallistujia oli Street Teamistä, paikallistiimeistä, expasta sekä festaritiimistä, eli jokainen tiimi oli leirillä edustettuna! Osa oli ensimmäistä kertaa ja osa on ollut jo vuosia mukana toiminnassa. Leirillä saunottiin, hypittiin lumihangessa mm. lipunryöstön merkeissä sekä makkarapaketteja metsästäen, pelattiin lautapelejä, tutustuttiin ja hengailtiin sekä syötiin (paljon). Leirin aikana kerettiin myös juhlia yhdet synttärit ja eräällä leiriläisellä tuli vuosi huumeetonta aikaa täyteen!

Kuten muissakin YADin hommissa, myös leirillä välittyi vahvasti se fiilis, että YAD on yksi suuri perhe. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on ja jokainen otetaan huomioon. Voin aika isolla varmuudella sanoa, että jokainen lähti leiriltä yhtä hienoa kokemusta ja vähintään yhtä uutta kaveria rikkaampana.

Koska kuvat ja video kertovat enemmän kuin sanat…

talvileirilta

– Jenna YAD

Päivä kerrallaan

Päivä kerrallaan,
hetki kerrallaan,
yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa,
suuremmasta hetkestä.
Elämäksi nimetystä,
edes kuukaudesta
… vääristymätöntä.
Kuvaa jota eivät pelot
mustaa.
Mustaa.

Rautaketjulla
betoniin valetut
muistot ja sanat.
Liittyvät mielessäni yhteen
huutaen totuuttaan.

Murra.
Vala uuteen muotoon.
Marttyyri, tuomitsija ja tuomittu.
Juuri nyt.
Mustaa surua,
läpikuultavaa toivoa, himmeää hehkua.
Sinistä ja punaista
tunnetta.

Runo on kirjoitettu vedenjakajalla, aikana jolloin huumeet ja huumeeton elämä kävivät kaksintaistelua elämästäni ja tulevaisuudestani.

– Susanne, kokemusasiantuntija

Rakkaudesta lajiin

Sain tänään yllättäen pyynnön esitellä yhdistyksemme toimintaa kahdelle nuorelle naiselle. Suurena diaesitysten ystävänä olen tottunut esittelemään toimintaamme erilaisten kaavioiden ja kuvasarjojen kautta, mutta nyt, kun tilanne tuli vastaan ennakoimatta, jouduin tyytymään pelkän puheen voimaan. Kun olin esitellyt ehkäisevän huumetyön menetelmäkortteja jo tovin, totesi toinen kuulijoista, että ”sä taidat todella tykätä tästä työstä!” Ja oikeassa hän oli. Työtä voi tehdä monesta syystä, ja minulle yksi tärkeimmistä on rakkaus lajiin.sitaatti-minapystyvyys

Vaikka ajatus lähti menetelmäkorteista, niin eivät ne kortit sinällään mikään suuri intohimon kohde kuitenkaan ole. Sen sijaan siinä, mitä kortit minulle edustavat, aletaan olla hyvin lähellä sitä.

Vaikka päihdekeskustelussa aikuisella on hyvä olla perusfaktat kunnossa, ei päihdekasvatuksen tarvitse kuitenkaan olla mikään mörkö. Menetelmäkorttien tarkoitus on tehdä päihdekasvatusta, huumeisiin ja niiden käytön lieveilmiöihin liittyviä teemoja ja päihde- ja riippuvuusproblematiikan moninaisuutta helpommin lähestyttäviksi aiheiksi nuoren ja aikuisen välisissä keskusteluissa. Parhaimmillaan toiminnalliset, vuorovaikutukselliset menetelmät virittävät parviälyä ja vertaisjakamista. Ryhmän osasten erilaisia tietoja ja kokemuksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin osiensa summa, ja parhaimmillaan oppijan roolissa ovat niin ohjaajat kuin ohjattavatkin.

minapystyvyysKasvatustieteissä puhutaan minäpystyvyydestä (self-efficacy). Minäpystyvyyden idea on kuvattu selkeästi ja kansantajuisesti mm. täällä, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa uskoa omiin kykyihin. Minäpystyvyyden kautta voidaan ennustaa opintomenestystä melko hyvin. Toisin sanoen tyyppi, joka uskoo omiin kykyihinsä, myös onnistuu annetussa tehtävässä todennäköisemmin, kuin sellainen tyyppi, joka ei usko. Minäpystyvyys rakentuu sellaisista tekijöistä kuten aiemmat onnistumisen kokemukset, muiden henkilöiden onnistumisen tarjoama esimerkki, kannustus ja fysiologiset tekijät (kuten, ettei vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys muutu paineen alla hyperventiloinniksi).  Minäpystyvyyden termi on minulle melko uusi, mutta siitä on samalla tullut nopeasti tärkeä. Maailma tarvitsee minäpystyvyyttä.

Koko homman punainen lanka tulee tässä: parhaimmillaan menetelmäkortit tuovat ammattilaisille arkipäiväiseen työhön sellaisen elementin, joka tukee heidän minäpystyvyyttään suhteessa päihdekasvatukseen – tunnetta siitä, että tähän pystyn ja tässä onnistun. Nuorisotyön ydin ja johtava ajatus on puolestaan tukea ja edistää prosessia, jossa nuoret rakentavat itse omaa minäpystyvyyttään suhteessa omaan elämäänsä. Päihdekasvatus kulkee tässä mukana yhtenä elementtinä, osana yleistä kasvatustehtävää. Kaikki, mitä meillä ammattilaisilla ja aikuisilla, mutta myös teillä vertaisilla ja ystävillä, on tehtävissä sen eteen, että nuorilla on rohkeutta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, on äärimmäisen tärkeää. Kannustavana esimerkkinä uskosta itseen ja omiin mahdollisuuksiin elämässä voit toimia juuri sinä.

– Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

Yksin ja yhdessä

Vuonna 2016 YAD Street Teamiin rekisteröityi 1 373 uutta nuorta ympäri Suomea. Se on huisi määrä! Street Teamissä, tuttavallisemmin Striibassa, nuoret tekevät erilaisia tehtäviä, joissa vertaisvaikuttamisen keinoin levitetään huumeettomuuden ilosanomaa nuorilta nuorille. Street Teamin ylläpito ohjaa nuoria yksilöllisesti verkkovälitteisesti kotisivujen, sähköpostin ja erilaisten pikaviestimien avulla. Nuoret toimivat huumeidenvastaisina kevytaktivisteina niin erilaisissa verkkoympäristöissä kuin fyysisissä lähiympäristöissäänkin, mm. jakamalla linkkejä sosiaalisessa mediassa ja ottamalla kantaa esimerkiksi tuottamalla omia videoita Youtubeen tai jakamalla tarroja ja esitteitä kavereilleen, kouluille ja nuokkareille. Vuonna 2016 YAD:n toimistolta lähetettiin nuorten jaettavaksi yhteensä 1 164 kirjettä ja pakettia, jotka sisälsivät huumeidenvastaista materiaalia.

kamut viihteelleYleisimpiä syitä olla mukana ovat toisten auttaminen ja mukava tekeminen. Osaa motivoivat myös hauskat materiaalit ja hyvät palkinnot. Valtaosa nuorista on 14-16-vuotiaita, suurin osa poikia. Mukana on kaikenlaisia nuoria etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, niin suurista kaupungeista kuin pienistä maalaiskunnistakin. Mukana on nuoria, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. Mukana on nuoria, jotka ovat kokeilijoita tai satunnaiskäyttäjiä.  Mukana on entisiä käyttäjiä ja toipuvia käyttäjiä. Mukana on myös nuoria, jotka käyttävät, mutta haluavat silti tehdä osansa ehkäisevässä huumetyössä. Jokainen voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa, valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä niitä silloin kun itselle sopii, siellä missä haluaa. Toiminta mahdollistaa sen, että nuori voi saada mukavan harrastuksen paikkakunnasta tai perheen ekonomisesta statuksesta riippumatta.

Ihmisellä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin. Miten Street Teamissä, jossa suurin osa tekee vapaaehtoistyötään yksin (osa toki esim. kaverin kanssa tai isommalla porukalla) tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan? Street Teamilaisilla on yhteinen tunnus, oma logo, joka liittää jokaisen tiimiläisen osaksi suurempaa yhteisöä. Street Teamin palkintotuotteita, kuten pinssejä, huppareita, tennareita tai laukkuja ei voi ostaa rahalla, vaan ne ansaitaan tehtäviä tekemällä.

Street Teamillä on blogi, johon kootaan viikoittain tiimiläisten kuulumisia, kuvia viikon aikana saaduista tehtäväpalautuksista sekä muita ajankohtaisia uutisia. Striibalainen voi ilmoittautua mukaan WhatsApp-listalle ja enemmän pisteitä kerättyään myös WhatsApp-ryhmään. Kuka tahansa tiimiläinen voi osallistua keskiviikkoiltaisin Discord-sovelluksessa pidettävään chattiin, jossa mukana ovat myös ohjaavat työntekijät. Discordin käyttöönottoa ehdotti viime vuonna eräs Street Teamin nuorista, ja tämä erityisesti pelaajien suosiossa oleva puhe- ja tekstichatsovellus on osoittautunut erittäin toimivaksi nuorisotyössä helppoutensa, monikäyttöisyytensä ja moderoitavuutensa ansiosta.

sain puhuaTammikuussa 2017 pidettiin Street Teamin ensimmäinen miitti, jossa Jyväskylään kokoontui kahdeksan rohkeaa striibalaista ympäri Suomen. Viikonlopun tärkeimpänä tavoitteena useimmilla oli tutustua muihin tiimiläisiin. Viikonlopun aikana syötiin hyvin, striibailtiin yhdessä ja vietettiin rentoa aikaa tutustuen toisiin. Viikonlopun palautteista poimittua: ”Opin että Striibassa on yllättävän samanlaisia yhteensopivia ihmisiä. Miitillä oli mulle suurehko merkitys, uusia tyyppejä siisti nähdä!” ”Opin aika paljonki uutta huumeista ym., oli kiva nähdä muita tiimiläisiä!” ”Opin katsomaan asioita eri näkökulmista. Miitti oli tosi tärkeä, sosiaalisesti varsinkin!” ”Sain puhua asioista, joista en ole koskaan puhunut”.

Kaikki osallistujat suosittelivat leiriä kaikille muillekin striibalaisille. Työntekijän näkökulmasta oli hienoa tavata nuoria, jotka ovat ruudun välityksellä tuttuja, mutta kasvokkain emme ole välttämättä koskaan kohdanneet. Kaikkein parasta oli kuitenkin nähdä, miten erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilta paikkakunnilta tulevat nuoret, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, tutustuivat toisiinsa ja yhden heitä yhdistävän asian – vapaaehtoistyön Street Teamissä – kautta tulivat toisilleen tutuiksi ja yhdeksi porukaksi. Saada olla sellainen kuin on, siinäpä tavoitetta yhdelle elämälle. Yhdessä miitissä se vaikutti onnistuvan. <3

Street Team -luotsi
Anne Hämäläinen