Ehkäisevää huumetyötä festareiden humussa

26 May
26/05/2016

Kadunvarsiin sekä virtuaalimaailmaan ilmestyneet festarimainokset esiintyjäkattauksineen ovat varma kesän merkki! Festarijärjestäjien päristellessä viidakkorumpujaan myös YAD varustautuu kesäkiertueeseen. Viime viikonloppuna koulutettiin 25 uutta vapaaehtoista tekemään ehkäisevää huumetyötä festareilla ympäri Suomen. YADin infopiste pystytetään kesällä 2016 15:lle festarille yhteensä 61 vapaaehtoisen voimin.

419Tänä vuonna YAD herättelee festariväkeä pohtimaan kannabiksen käyttöä 419 – mieti vielä -kampanjallaan. 420 on kannabiskulttuuriin liittyvä termi, jolla tarkoitetaan iltapäivän polttelua (4:20) tai 20.4. vietettävää kannabispäivää. 419 viittaa aikaan ennen käyttöä ja siihen hetkeen, jolloin ehtii vielä miettiä ja kyseenalaistaa omaa suhdetta kannabikseen. YAD jakaa festareilla 419-flyeria, johon polttelunsa lopettaneet ovat koonneet joukon herätteleviä kysymyksiä tätä varten. Kysymyksiin, YADin kannabistyöhön ja kannabislinjauksiin voi tutustua myös 419 – mieti vielä -kampanjan sivuilla.

infopisteella

Infopisteillä ei tyrkytetä yhtä totuutta tai omaa mielipidettä. YADissa ollaan kiinnostuneempia siitä, mitä mieltä sinä olet huumekysymyksistä. Älä siis säikähdä, jos YADin festarikojulle tullessasi joku yadilaisista pyytää sinua tekemään huumetestin – kyseessä ei ole pissatesti, vaan huumeisiin liittyvä pieni kysely, josta voi muodostua mielenkiintoinenkin keskustelu. Huumetestin läpäisevät kaikki ja palkinnoksi voi valita kortsun tai korvatulpat. YADin pisteellä on tarjolla melko kattavasti tietoa eri aineista, sekä matskua tarroista vesitatuointeihin. Huumejuttujen lisäksi YADin festarikojulla voi oleilla muuten vaan tai kokeilla pelejä/jonglöörausvälineitä.

Heitäpä siis ennakkoluulot (jos sellaisia on) heinikkoon, ja tuu YADin festarikojulle tutustumaan toimintaan, hakemaan matskua ja juttelemaan huumeista. YAD on mukana tulevana kesänä seuraavilla festareilla:

YAD-summertour2016-FIXED10-11.6. South Park, Tampere
17-19.6. Tampere Metalmeeting, Tampere
18.6. Purpflash, Kouvola
23-25.6 Nummirock, Kauhajoki
30.6-2.7. Provinssi, Seinäjoki
8-9.7. Summer Up, Lahti
15-17.7. Ilosaari, Joensuu
22-24.7. Kosmos, Ristiina (vain jalkautuvan tiimin kouluttautuneet)
22-23.7. Pipefest, Jämsä
22-24.7. Roihu, Hämeenlinna
29-30.7. Qstock, Oulu
29-30.7. Puntala, Lempäälä
29-30.7. Kuopiorock, Kuopio
5-7.8. Porispere, Pori
19-20.8. Blockfest, Tampere

 

P.S. Viime vuonna lanseerattu tägi #streittinäfestareilla on tänäkin vuonna täysin käyttökelpoinen! Tägää ja jaa siis somessa omat #streittinäfestareilla-kuvasi selvistä festarielämyksistä (mitä ne sitten onkin!)

Houkutuksia ja puristuksia – kevät

11 May
11/05/2016

kevatkuvaKevät on todella ristiriitaista aikaa. Toisaalta aurinko alkaa paistaa. Kaupungin harmaus alkaa vihertyä. Puiston penkit ja nurmet alkavat houkutella. Toisia houkuttelee lenkit puistoissa ja pulahdukset kylmässä vedessä. Monelle kevät taasen on aika, jolloin täytyy puristaa itsestään viimeiset mehut, tehdä viimeiset tehtävät ja tentit, saada asioita loppuun. Väsymys painaa ja sen huomaakin paremmin, jos muut ympärillä ovat aurinkoenergioissa tai kevätpörinöissä. Muistakaa vaatia itseltänne ja vaalia oikeita asioita :)

Kokemusasiantuntijuus-hankkeessa ollaan tänä keväänä uudessa vaiheessa. Pilottihanke EXPA päättyi maaliskuun loppuun ja jatkoprojekti EXP2 alkoi. Seuraavan kahden vuoden aikana toimintaa kehitetään entistä enemmän asiantuntijoidensa näköiseksi, luodaan kokemusasiantuntijuuteen pohjautuvaa koulutusta sote-alan opiskelijoille ja ammattilaisille sekä laajennetaan toimintaa uusille paikkakunnille. Työntekijöinä tästä vastaa itseni lisäksi Niemisen Ville, jonka monet jo teistä tietääkin. Käytännössä yhä suurempi vastuu tulee olemaan kokemusasiantuntijoilla.

Kuvia menneen talven lumilta:

exp2-blogi

Vielä on edessä hetki sitä, mitä ennenkin. Kevät jatkuu niin kuin kokemusasiantuntijuustoimintakin. Tulossa on koulutusta itsemyötätunnosta ja yhteisiä syöminkejä. Kesäkuun alussa häämöttää yhteinen kesäleiri KRIS ry:n kanssa. Odotan innolla – niin uuden houkutuksia kuin meneillään olevia puristuksia.

Muistakaahan pitää itseänne hyvänä.
– Susanna EXP2:sta

Piikityshuoneet osana päihdehuoltoa Kööpenhaminassa

27 Apr
27/04/2016
YADin tiimipäiväma(t)kaajat :)

YADin tiimipäiväma(t)kaajat :)

Keväisin YAD järjestää aktiivisimmille vapaaehtoisilleen Tiimipäivät jossain päin Eurooppaa. Tiimipäivillä tutustutaan esimerkiksi paikalliseen päihdetyöhön. Kevään 2016 Tiimipäivät järjestettiin Kööpenhaminaan ja tutustumassa käytiin Christianian vapaakaupungissa, nuorille päihteidenkäyttäjille suunnatussa U-Turnissa sekä haittoja vähentävään työhön keskittyvässä Maendenes Hjemissä. Tässä blogissa vapaaehtoisemme kirjoittaa Maendenes Hejimissä käymisestä.

Kööpenhaminassa on Skandinavian pahin huumetilanne, kovien huumeiden käyttäjiä on paljon.

YAD:n Tiimipäivillä Kööpenhaminassa tarjoutui kahdeksalle meistä mahdollisuus vierailla Maendenes hjem -nimisen yhdistyksen tiloissa. Vesterbrossa sijaitsevissa tiloissa oli kaksi yhdeksänpaikkaista piikityshuonetta ja yksi kahdeksanpaikkainen poltteluhuone sekä hengailutila kanttiinilla, kahvila, sosiaalityöntekijöiden toimistoja, terveydenhoito-tila sekä erityyppisiä asuntoloita. Yhdistyksellä on myös kiertävä ”piikitysauto”.

Maendenes hjem on tehnyt sosiaalityötä yli sadan vuoden ajan kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Alussa asiakkaat olivat lähinnä alkoholisteja, nykyisin enenevissä määrin huumeidenkäyttäjiä. Yhdistys on alunperin kristillinen, mutta viimeisen 20 vuoden aikana uskonnollisuus on vähentynyt. Yhdistyksen toimintaa rahoittaa lähinnä Kööpenhaminan kaupunki, pieni summa tulee myös sosiaali- ja terveysministeriöltä.

kopenhamnTanskan ensimmäinen piikityshuone avattiin Maendenes hjemin tiloihin 2.9.2012. Ennen sitä tilanne oli alueella erittäin huono. Kovien huumeiden käyttäjät olivat keskittyneet tuolle, päärautatieaseman läheiselle alueelle jo 35 vuoden ajan. Huumeita käytettiin rappukäytävissä, takapihoilla ja kaduilla. Piikityshuoneesta käytiin kovasti julkista keskustelua etukäteen, ja tarvittiin lakimuutos, että se pystyttiin perustamaan. Järjestö valittiin piikityshuoneen järjestäjäksi, koska sillä oli jo etukäteen kosketus käyttäjiin ja kokemusta heidän kanssaan toimimisesta. Aluksi ajateltiin, että toiminta on onnistunutta, jos huoneessa otetaan vuosittain 100-200 annosta. Ensimmäisenä päivänä annoksia otettiin jo 130. Sen jälkeen kävijämäärät kasvoivat vauhdilla ja tilat todettiin liian pieniksi. Siksi pian avattiinkin toinen piikityshuone edellisen läheisyyteen sekä avattiin käyttäjien toivoma poltteluhuone.

Nykyään tiloissa käy päivittäin 600-800 ihmistä, joista suurin osa on Kööpenhaminasta ja sen lähialueilta. Osa kävijöistä tulee Ruotsista junalla, osa on myös muualta Euroopasta, etenkin itäpuolelta. Kohderyhmää ovat alueelta olevat aikuiset, jotka käyttävät kovia huumeita. Tilat tarjoavat hygieeniset, turvalliset käyttöolosuhteet, sillä tarjolla on puhtaat välineet sekä jokaisessa huoneessa sairaanhoitaja, joka voi tarvittaessa auttaa, mutta ei pistä kenenkään puolesta. Yhtenä tavoitteena on myös luoda kontakti käyttäjiin ja auttaa heitä tarpeen mukaan. Vaikka toiminta on lähinnä haittoja vähentävää, ohjataan ihmisiä hoitoon heidän sitä halutessaan. Samoin autetaan muissa terveydellisissä ja sosiaalisissa ongelmissa, kuten kodittomuudessa. Tiloissa saa asioida anonyymisti, ihmiset rekisteröidään nimimerkein.

Tilojen käyttöä mitataan käyttöannoksissa, joita on avaamisen jälkeen ollut yli 600 000. Se onkin yksi suurimmista käyttäjähuoneista maailmassa. Ylivoimaisesti eniten käytetään kokaiinia, toiseksi eniten heroiinia. Tiloissa on ollut yli 500 yliannostustapausta, mutta kukaan ei ole kuollut. Toimintaa meille esitellyt työntekijä kertoi, että hänen mielestään piikityshuone on paras asia, jota kaupungissa on tapahtunut käyttäjille viimeiseen 20 vuoteen. Se on myös hyväksi alueen muille asukkaille, kun huumeita ei enää käytetä ulkona. Maendenes Hjemillä on hyvät suhteet ja läheistä yhteistyötä poliisin kanssa. Suhtautuminen on poliisien taholtakin aika tavalla erilaista kuin Suomessa, sillä jos poliisi löytää käyttäjältä vain pienen määrän huumeita, niitä ei takavarikoida, vaan hänet ohjataan piikityshuoneeseen käyttämään. Vierailu oli todella kiinnostava ja silmiäavaava sekä herätti paljon uusia näkökulmia asioihin. Maendenes hjem ja YAD ovat mielestäni samalla asialla, käyttäjien rankaisu ja tuomitseminen eivät paranna ketään eikä mitään. Aito ihmisten kohtaaminen ja rehellinen keskustelu sen sijaan johtavat pitkälle.

– Riikka, YAD

419 – Mieti vielä

21 Apr
21/04/2016

419-mietiviela-1Kannabiksen (ja kaikkien muidenkin päihteiden) käyttöä on monenlaista. On kokeilukäyttöä, satunnaiskäyttöä, vakiintuneempaa käyttöä ja ongelmakäyttöä. Kokeilukäytölle on tyypillistä uteliaisuus. Halu tietää, että mitä ne kannabiksen vaikutukset oikein ovat ja vastaavatko ne omia mielikuvia.

Käyttö on vakiintunutta siinä vaiheessa kun käyttäjä jo tietää minkälaisia vaikutuksia kannabikselta hakee ja mihin tarpeisiin tai missä tilanteissa sitä haluaa käyttää. Vakiintunut käyttö voi olla satunnaista, vain silloin tällöin ja tietyissä tilanteissa tai tiettyjen ihmisten kanssa tapahtuvaa tai sitten jopa päivittäistä pössyttelyä. Ongelmaksi käyttö muodostuu siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttaa terveyteen, ihmissuhteisiin ja kokemukseen oman elämänsä hallitsemisen mahdollisuuksista.

Olemme YAD:ssa pohtineet miten voisimme auttaa kannabiksen käyttäjiä tunnistamaan omat “rajansa” ja pohtimaan missä vaiheessa käyttö on siirtynyt ongelmakäytön puolelle. Suurimmalla osalla kannabiksen kokeilijoista käyttö jää kokeilun tasolle, eikä kaikille enemmän käyttävillekään siitä välttämättä muodostu ongelmaa. Mutta osalle käytöstä aiheutuu haasteita elämään.

Etenkin nuorten aikuisten kannabiksen käyttö on lisääntynyt. Näin ollen myös niitä, joille käyttämisestä tulee ongelmia, on aiempaa enemmän. Ongelmat voivat olla esimerkiksi terveydellisiä. Kevyimmillään nämä voivat olla liiallisen kertakäytön aiheuttamia pelkotiloja ja rankimmillaan vakavampia mielenterveyden ongelmia. Ongelmat voivat olla myös sosiaalisia. Kaveripiiri saattaa kaventua lähinnä pilven parissa touhuaviin ja seurauksena voi olla eristäytyminen muista ihmisistä.

Toisinaan nämä ongelmat menevät itsestään ajan kanssa ohi ja toisinaan taas vaativat terveydenhuollon tai päihdepalvelujen apua. Osa ongelmista voi liittyä myös kannabiksen laittomuuteen. Kiinnijäämisen suurin rangaistus saattakin olla leimaantuminen huumeiden käyttäjäksi. Tällä voi olla vaikutuksia niin työelämään, opiskeluihin tai vaikka terveyskeskuksessa saatavaan palveluun.

sitaatti blogiin 2Olemme avanneet 419 – Mieti vielä kampanjasivuston, joka kannustaa kannabiksen käyttäjiä pohtimaan omaa käyttöään ja sitä, miten se vaikuttaa omaan elämään. Joukko kannabiksen käytön lopettaneita ideoi omista kokemuksistaan käsin kysymyksiä, joita voi olla hyvä pohtia rehellisesti.

Kannabiksen poltosta saa helposti itselleen tavan jos liikkuu vain pajautteluporukoissa. Kannabista käyttävien ihmisten keskellä voi olla vaikea sanoa ääneen, jos kokee ongelmia omassa käytössään. Varsinkin jos ympärillä olevat ihmiset eivät koe kannabiksen haittavaikutuksia. Siksi kannattaa pitää jalka myös polttamattomien ihmisten ovenraossa. Niistä on jeesiä siinä tilanteessa jos päättää pyrkiä vähentämään tai lopettamaan kannabiksen käyttämistä.

Haastamme siis kaikki kannabiksen käyttäjät pohtimaan käytön syitä ja miettimään sitä, mitä hyvää ja mitä haasteista kannabiksen käyttö tuo elämään. Vain sinä itse päätät, käytätkö vai et. Me uskomme YAD:ssa, että et jää mistään paitsi, vaikka jättäisit kannabiksen kokeilematta tai päättäisit lopettaa käyttämisen.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Kohti uusia aluevaltauksia

05 Apr
05/04/2016

street-team-pyoreaYAD Street Teamin toiminta sai alkunsa vuonna 2006 YAD:n vapaaehtoisina toimineiden nuorten ideasta hyödyntää musiikkimaailmasta tuttua street team -konseptia YAD:n verkkotoiminnan kehittämisessä. Kaiken kaikkiaan Street Teamiin on vuosien varrella rekisteröitynyt yli 2500 nuorta vapaaehtoista ympäri Suomen ja vuositasolla palautettujen tehtävien lukumäärä on ylittänyt 1000 kappaleen rajapyykin kepeästi.

Toimintaa pilotoitiin ensin pienimuotoisesti järjestön omin voimin, mutta pian sille haettiin hankerahoitusta ja YAD:n nykyinen toiminnanjohtaja JanneP aloitti Street Teamin kehittämistyön RAY:n hankerahoituksen turvin. Ensimmäisen hankkeen aikana kehitettiin Street Teamin toimintamalli, sekä markkinoitiin toimintaa eteenpäin nuorille eri medioita hyödyntäen, rakennettiin nettisivut ja kehitettiin verkkotyötä. Street Team -konsepti osoittautui toimivaksi tavaksi järjestää valtakunnallista vapaaehtoistoimintaa verkossa ja ensimmäisen hankkeen päätyttyä haettiinkin rahoitusta jatkohankkeelle toiminnan juurruttamistyötä varten.

striibaesiteItse hyppäsin Street Teamin ruoriin Street Team 2 -hankkeen alkaessa. Hankkeen aikana toiminnan juurrutustyötä tehtiin muun muassa uudistamalla nettisivut, rakentamalla ohjausmalli toiminnalle, sekä kehittämällä toiminnan seurantatyökaluja eteenpäin. Street Teamin toimintaa luotsattiin myös aiempaa selkeämmin mukaan verkostotyöhön muiden verkossa työskentelevien tahojen kanssa, sekä laajennettiin toimintakenttään sosiaalisessa mediassa. Street Team 2 -hanke päättyi syksyllä 2015 ja toiminta saatiin onnistuneesti juurrutettua osaksi YAD:n perustoimintaa. Hankkeen päättymisen aikaan pohdittiin kuitenkin myös tulevaa ja sitä, miten Street Teamin toimintaa voisi vielä kehittää ja viedä eteenpäin osana YAD:n perustyötä.

sitaatti-kohti-uusia-aluevaltauksiaYAD:ssa järjestettiin joitakin vuosia sitten Verkkovaikuttajat-koulutusta. Vaikka koulutusta ei oltu järjestetty enää pitkään aikaan ja koulutusmateriaalit olivat osaksi vanhentuneita, mediakasvatukseen painottuvalle toiminnalle tuntui olevan edelleen tarvetta etenkin street teamilaisten keskuudessa. Netissä saatavilla oleva materiaali huumetietoon ja -keskusteluun liittyen on moniäänistä ja asiaan perehtyneen ammattilaisenkin on välillä vaikea arvioida lähteiden luotettavuutta. Pohdittiin, kuinka street teamin kohderyhmään kuuluvien 13-21-vuotiaiden nuorten mediataitoja pystyttäisiin kehittämään huumekriittisestä näkökulmasta.

Pohdintojen seurauksena laadittiin “Mutku netissä luki…” -hankkeesta hakemus Opetus- ja kulttuuriministeriölle nuorten tieto- ja neuvontatyön ja verkkonuorisotyön avustuksia varten. Myönteinen rahoituspäätös hankkeelle saatiin maaliskuun lopulla. Hankkeen tavoitteena on lähteä rakentamaan päihdekriittistä mediakasvatuskokonaisuutta verkkokoulutuksen muodossa nuorille vapaaehtoisille. Hankkeelle on saatu hyvät yhteistyökumppanit ja projektityöntekijän rekrytointi on parhaillaan käynnissä.

Pian kymmenen vuoden taipaleen kulkeneen YAD Street Teamin osalta tahti ei siis suinkaan ole hidastumassa, vaan sisältöä kehitetään edelleen ja ensimmäiset koulutukset uuden hankkeen tiimoilta on tarkoitus startata alkuvuodesta 2017. Nyt on minun aika kiittää ja siirtää Striiban ruori seuraavalle!

– Hanna Ikonen
verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Street Team

YAD Street Teamin sivut: www.yad.fi/streetteam

Mitä on festarityö YADissa?

30 Mar
30/03/2016

Lyhykäisyydessään YADin festarityö on sitä, kun noin 8 hengen joukko vapaaehtoisia lähtee seikkailulle, päivät virittelevät huumekeskusteluja festarialueella hyvien keikkojen lomassa, nukkuvat, syövät ja viihtyvät.

Festarityö onkin monelle YADin vapaaehtoistyön mieleisin toimintatapa ja monen kesän kohokohta. Eikä suotta. Itse festarikokemattomana 15-vuotiaana mukaan lähtiessäni, valmiiksi järjestetyt majoitukset, kyydit sekä ruuat ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi olivat kuin lottovoitto.Vaikka nämä olivat alkuun paljolti festareille lähdön syyt, ei ihmisiin tutustumisen sekä hyvien moshpittien jälkeen ollut enää paluuta entiseen – tänne mä tuun ensi kesänäkin!

Pikkuhiljaa myös huumekeskustelut alkoivat rullaamaan yhä luontevammin ja kohtaamisista alkoi saada myös itselleen enemmän. Yleensä mieleenpainuvimmat keskustelut tulivat vieläpä tyypeiltä, joiden mielipiteet erosivat omista, tai olivat jotain täysin odottamatonta. Opittu on myös se, että vaikka itse onkin jotain asioista tietävinään, kuitenkin kaikkein hedelmällisimpiin ajatuskeloihin päästään kysymällä rohkeasti myös pisteellä vierailijoiden ajatuksia.

KuopiorockduckSamaan aikaan kun toiset pisteilijät uppoutuvat huumetalouden kiemuroihin rennoissa keskusteluissa, toiset kopittelevat retkeilytuoleilla jöngleerauspalloja. Tai poksauttelevat kilpaa ilmapalloja, jotka on kiinnitetty kuminauhoin nilkkoihin kiinni. Kyseinen peli sai taannoin suuren suosion myös muiden festarikävijöiden kesken, ja siitä olikin seuraavaksi luontevaa siirtyä infopisteen tarratarjontaan. Kunniamaininta myös KuopioRockin sorsa-ystävällemme, joka viihtyi telttamme varjossa meitä viihdyttäen. Muutamaan pisteellä kävijään olen jopa ollut yhteydessä festareiden jälkeen facebookissa (moi Puntalan-rockin pojat jos luette!).

KuopiorockYADin festarielämästä on myös tarttunut paljon periaatteita ja toimintatapoja omaan ajatusmaailmaan vapaaehtoistyön ulkopuolelle. Yleisössä riehuessa pysyy paremmin pystyssä ja keikat jäävät paremmin mieleen, kun on selvin päin. Ristiriitatilanteet mielipiteissä voidaan kääntää molemmille hyödyllisiksi ja kolikossa on aina vähintään kolme puolta.

Luulisi, että ajan merkit alkaisivat pian jo näkymään naamassa, kun YADin vapaaehtoisura kesän festareilla alkaa lipumaan jo kuudennelle vuodelle. Mutta toisin kuin fyysisessä rappeutumisessa, festareiden kokemukset sen sijaan vahvistavat kehoa, mieltä sekä ihmissuhteita.

– Taneli, YADin festarivapaaehtoinen

YADin festarivapaaehtoiseksi pääset käymällä FESTARITYÖN KOULUTUKSEN (21.-22.5.2016, Jyväskylä)

Ilmoittautuminen ja lisätietoa täällä. Ja sitten kun luulet kokeneesi jo kaiken, niin käy myös festarivastaavakoulutus 22.5.2016.

festarikoulutus

Paikkarin Prahan matka

15 Mar
15/03/2016

praha7Tampereen paikallisosasto päätti palkita viime vuoden aktiivisimpia osallistujia neljän päivän virkistys ja tutustumismatkalla Prahaan, Tsekin tasavaltaan. Matkaan lähdimme kymmenen yadilaisen voimin. Prahaan saavuimme perjantai illalla tyylikkäästi puolituntia myöhässä lentokoneen viivästymisen vuoksi. Lentokentän ulkopuolella meidät vastaanotti keväinen iltatuuli ja pari paikallista taksikuskia. Majapaikkamme sijaitsi Prahan vanhassa kaupungissa lähellä nähtävyyksiä. Kirjauduttuamme sisälle penthouseen (huone armeijasängyillä) lähdimme Prahan yöhön metsästämään ravintoa nälkäisenä kuin sudet. Hostellin viereinen paikallinen Ravintola Lokal oli sen verran täynnä, että päädyimme parin kadun päässä olevaan kebab-ravintolaan. Siellä tarjoiltava chicken box (kanaa laatikossa) teki niin lähtemättömän vaikutuksen erään paikkarilaisemme sieluun, että hänen oli saatava sitä vielä seuraavanakin päivänä. Aterioituamme palasimme Bungalowiimme (edelleen huone kerrossängyillä) ja kaaduimme syvään mutta levottomaan uneen Prahan kaupungin äänien sulkiessa meidät syleilyynsä. Lauantaiaamuna yllätyimme positiivisesti hostellin aamupalasta, joka oli todella runsas. Jos jollekin kävi niin ettei kahvi vielä herättänyt päivään, niin viimeistään sen teki hostellin yhteisissä tiloissa oleva suihku, jonka avoimesta ikkunasta pystyi tuntemaan raikkaan keväisen aamun.

praha5Päivällä kävimme tutustumassa paikallisen päihdetyön järjestön Sananimin contact centreen. Saavuttuamme paikan päälle eräs järjestön työntekijöistä oli varannut aikaa vapaapäivänään kertoakseen meille järjestön toiminnasta. Työntekijän mukaan tavanomainen contact centren asiakas on noin 38–vuotias suonensisäisten huumeiden sekakäyttäjä. Pääasialliset aineet ovat pervitiini ja subutex. Erilaisten haavojen ja tulehdusten hoidattaminen on myös tavallista. Contact centre keskittyy matalalla kynnyksellä tarjoamaan apua huumeidenkäyttäjille Prahassa. Tarjolla on neulojenvaihtoa ja erilaisia huumeiden käyttöön tarvittavia apuvälineitä, mm. puhdasta vettä, mittakuppeja, puhdistuslappuja, kokkauskuppeja ja itsetehtyjä kiristysnauhoja auton kumeista. Näitä jaetaan jotta huumeiden käytön riskit, kuten erilaisten tautien leviäminen ja epäpuhtauksien joutuminen elimistöön, saataisiin minimoitua. Lisäksi tarjolla oli ehkäisyä, kuten kondomeja ja raskaustestejä. Asiakkailla on myös mahdollisuus testauttaa itsensä yleisimmiltä tarttuvilta taudeilta, kuten hiviltä tai hepatiiteilta sekä sukupuolitaudeilta. Puhtaita neuloja vaihdetaan aina käytettyjä vastaan. Kerrallaan voidaan tulla vaihtamaan jopa 2000 käytettyä ruiskua ja neulaa käyttämättömiin. Contact centressä on mahdollisuus ruokailuun sitä eniten tarvitseville. praha6Kerrallaan aikaa voi keskuksessa viettää tunnin, tämän lisäksi on mahdollisuus puolen tunnin yksilökeskusteluun työntekijän kanssa. Yksilökeskusteluissa voidaan yrittää ratkaista asiakkaan sosiaalisia ongelmia tai ohjata käytön lopettamista haluavat katkaisuhoitoon ja huumekuntoutukseen.

Contact centren työntekijän mukaan valtio korvaa päihdehoidosta 75%, yleensä loput maksuista tulee sosiaalihuollosta. Kaikille tarvitseville pyritään tarjoamaan apua ja hoitojen pituudet vaihtelevat yleensä 2-12 kk. Pääasialliset huumekuntoutuspaikat, mihin asiakkaat ohjataan katkaisuhoidon jälkeen ovat yhteisöhoitoja, joissa päihderiippuvaisia hoidetaan terapeuttisia menetelmiä käyttäen.

praha1Työntekijän mukaan huumeriippuvaisten asema Tsekin tasavallassa on heikentynyt lähiaikoina. Hänen mukaansa viime vaaleissa vastakkaiset puolueet ottivat kummatkin mainoskampanjoissaan kantaa huumeiden käyttäjien ”siivoamiseksi” pois kaduilta. Myös Sananim on kohdannut suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja ympäri Prahaa. Esimerkiksi poliisi on työntekijän mukaan syyttänyt katutyötä siitä, että huumeiden käyttäjät kokoontuvat palvelun takia suosittuun puistoon myymään ja käyttämään huumeita. Keskukselle tullessamme ihmettelimme graffitein sotkettuja Sananimin seiniä ja säröisiä ovia ja ikkunoita. Keskustellessamme työntekijän kanssa paljastui, että seiniä eivät olleet sotkeneet asiakkaat vaan naapurit, jotka olivat vastustaneet keskuksen avaamista. Tämän lisäksi naapuruston asukkaat olivat levittäneet ulostetta seiniin sekä heitelleet kiviä ikkunoihin ja oviin.

praha3Sananimistä lähdettyämme kävimme paikallisessa ravintolassa, missä ruoka oli erinomaista mutta palvelu huonoa. Tästä eteenpäin ilta kului Prahan vanhassa kaupungissa kuljeksien ja nähtävyyksiä ihaillen. Sunnuntaina matkasimme yhteen euroopan isoimmista eläintarhoista. Paikka on arvostettu, koska se on rakennettu eläinten hyvinvointia ajatellen ja niiden elinolosuhteita kunnioittaen. Paikka yllätti eläinmäärän laajuudella ja sillä, että jotkin aitauksista olivat avoimia. Esimerkkinä tästä eräs tunneli, missä vaikutuin vapaasti päämme ylitse lentävistä lepakoista ja se, kun kuljeksiessani alueella katsoin vieressäni olevaa kallioseinämää ja yhtäkkiä katseeni tarkentuikin minua tuijottaviin vuoripukkeihin.

Eläintarhan jälkeen menimme taas yhdessä syömään ravintolaan, jossa ruoka ja erilaiset jälkiruoat veivät taas kielen mennessään. Ilta menikin päivän kävelemisen jälkeen rennosti hostellilla palautuen ja lautapelejä pelaillen.

praha2

 

praha4Viimeisenä päivänä meillä oli vielä aikaa käydä ihailemassa nähtävyyksiä. Kävimme kävelyllä Kaarlensillalla maistellen paikallista erikoisuutta: jäätelöä ja sokerimunkkia, joka nerokkaasti on yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi. Kiipesimme myös Prahan linnalle katselemaan kaupungin yllä levittyviä maisemia ja vierailimme siellä sijaitsevassa katedraalissa. Monien hyvien ruokien, leivonnaisten ja kauniiden paikkojen jälkeen jätimme hyvästit Prahalle. Väsyneenä, mutta onnellisina palasimme Suomeen lupaus keväästä sydämissämme.

– Ville Nieminen, oppisopimustyöntekijä, YAD

Ei huumeet mua enää saa

19 Feb
19/02/2016

5-vuotta-kuivillaSe oli näitä aikoja vuonna 2011, kun viimeiset subunokat sniffasin. Ja sitten se alkoi. Hieman itsestään, vailla mitään uskoa tai toivoa, että tästä selvitään. Minä vain päätin. Nyt riittää. Muuten kevääseen mennessä kuolen joka tapauksessa näihin paskoihin. Olin edellisenä syksynä jo ajanut 120 km/h vierelle ajaneen rekan alle. Mietin sitä paljon. Mietin, että huh, se oli lähellä ja kysyin itseltäni kysymyksen: jaksanko ja riittääkö minun voimat taistella irti huumeista vielä toisen kerran? En luvannut itselleni mitään. Päätin, että katsotaan. Eihän siinä mitään menetäkään, ei varsinkaan siinä tilanteessa, kun kaikki oli mennyttä. Tai ainakin se kaikista tärkein, terveys. Olin erittäin heikossa kunnossa. Ja jälkeenpäin mietittynä oli kummallista, ettei sitä edes kukaan huomannut. Tai ei siitä ainakaan kukaan minulle sanonut. Ei kukaan.

Asuin tuolloin mutsin luona. Ajatuksena oli punkata siinä sen aikaa, että saan oman asunnon. Mutsi alkoi jo hermoilemaan, että eikö sitä asuntoa jo ala löytyä. Soitin Joensuun kaupungille, olisiko sitä asuntoa nyt millään saatavilla. Lupasivat palata asiaan. Seuraavana päivänä sain tekstarin: sinulle olisi asunto tarjolla. Muutin omaan asuntoon parissa viikossa. Silloin oli aika tosissaan alkaa selviytymään. Olin tuossa vaiheessa ollut ilman kamaa 1,5 kk. Pahimmat reflat taisivat olla vielä päällä. Ja sitten olisi pitänyt hoitaa kaikki itse. Kuten vaikkapa niinkin perusasia kuin kaupassa käynti. Teki muuten tosi kipeetä.sitaatti-5-vuotta2

Aloin syrjäytymään. Ovi oli niin lukossa, kun sen vain sai. Väliovi oli taktisesti raollaan. Jos joku tulee ovelle, se ei kuule, kun menen ovelle katsomaan ovisilmästä. Näin tein kolme vuotta. Olin tuolloin tosi peloissani. Fyysisten kipujen lisäksi henkinen vointi oli romahtanut totaalisesti. Ne kaupassa käynnit oli maailman pahimpia paikkoja. Taisin jossain kohti puhelinnumeroni vaihtaa, ettei ihmeelliset tai tuntemattomat numerot soittelisi, koska niihin en uskaltanut vastata. En todellakaan. Vainoharhat puskivat päälle koko ajan ja hemmetin isolla volyymillä. Verhot olivat kiinni. Koko ajan. Kolme vuotta. Ihan sama oliko aamu, päivä, ilta tai yö, verhot pysyivät kiinni.

Istuin sohvalla, vedin lääkärin määräämät lääkkeet päivittäin ja tärisin. Olin hiessä. Peloissani kuin peura ajovaloissa. Joka ikinen rasahdus rappukäytävässä tai pihamaalla sai minut pidättämään hengitystä. Ja siinä samalla jähmetyin siihen paikkaan missä ikinä silloin olinkaan. Yleensä sohvalla tai sängyssä. Ja puhelin heti äänettömälle.

sitaatti-5-vuotta9Aika kului niin hitaasti, ettei mitään rajaa. Olin ne ensimmäiset 9 tai 10 kuukautta sisätiloissa. Pihalle menin vain kun kaupassa piti käydä. Pakkohan sinne oli mennä vaikka jumalaton kuristusote oli kaulalla koko sen kauppareissun ajan. Hyvä etten juossut himaan, kun kaupasta pihalle selvisin. Hullumylly vaan pään sisällä ja maailmanluokan kuumotukset.

Sitten sinä syksynä 2011 hakeuduin mielenterveystoimistoon. En muista miten sinne älysin mennä, mutta se oli mun pelastus. Alkuun siellä käynnit ahdisti ihan vitusti jos näin suoraan sanotaan. Oikeastaan en halunnut mennä sinne, sillä en halunnut puhua kaikesta siitä pahasta mikä minun sisällä majaili. Ensimmäinen vuosi miekkarissa oli kauheaa. Mulla oli koko ajan järkyttävän paha olla. Sitten tapahtui se seuraava nytkähdys eteenpäin.

Mulle vaihdettiin vanha lääke takaisin, sillä se mitä silloin söin, ei auttanut harhaluuloisuuksiin. Niinpä päätettiin testata sitä, mikä oli mulla aikaisemmin ollut ja auttanutkin. Sekopäissäni Peijaksen suljetulla olin vaan väittänyt, etten syö mitään lääkkeitä mitä mulle oli määrätty. Tämä siis sen rekan alle ajamisen jälkeen. Niinpä ne määräsi mulle jonkun uuden lääkkeen josta ei sitten alkua enempää ollutkaan apua.

Niin siellä miekkarissa. Kävin juttelemassa noin kahden-kolmen viikon välein ja koko ajan ahdisti. Te tiedätte sen tunteen, kun ei saa happea. Ahdistus on niin kova, että sieraimetkin menee tukkoon ja tuntuu, ettei osaa edes hengittää. No se lääkkeen vaihto entiseen tapahtui muistaakseni kesäkuussa 2012. Noin kuukautta myöhemmin alkoi helpottamaan. Ne hullut luulot, kuumotukset ja harhat alkoivat saada pienempää roolia mun pään sisällä. Se helpotti kaikkeen. Tässä vaiheessa olin ollut ilman huumeita 1,5 vuotta. Enkä todellakaan tiennyt, niin kuin en tiedä tänä päivänäkään, että miten minä kaikesta huolimatta onnistuin. Se on täysi mysteeri minulle.sitaatti-5-vuotta4

Joskus siinä 2012/2013 taitteessa aloin jo saada happea normaalisti. Kaupassa käynnit alkoi sujua. Aloin tekemään erinäisiä asioita helpottaakseni elämääni. Aloin ensinnäkin lenkkeilemään. Alkuun siinä meni 10 min siinä kävelyssä, mutta se olin kuitenkin 10 min enemmän kuin aikaisemmin. Paino tippui viitisen kiloa todella nopeasti. Samalla tein tahallani sellaisia pikku juttuja, että en ostanutkaan esimerkiksi maitoa kahta litraa vaan litran. Tämä siksi, että joutuisin parin päivän jälkeen uudestaan kauppaan. Tuolloin en käyttänyt maitoa muuhun kuin kahviin, sillä ei ollut varaa juoda maitolasillistakaan ruoan yhteydessä. Siedätyin sille kaupassa käynnille ja se alkoi näkymään omassa voinnissa. Sen lisäksi, että fyysinen kunto parani koko ajan, henkinen puoli parani myös. Tuohon aikaan oli jo kiva käydä miekkarissa ja oikein odotin sitä, että pääsisi juttelemaan. Tässä vaiheessa huumeettomia vuosia oli vyöllä jo kaksi.

sitaatti-5-vuotta10Keväällä, vappuviikolla, se todellinen nousu ihmisten ilmoille tapahtui. Menin kuntouttavaan työtoimintaan Jokikadun pajalle. Aluksi kaksi kertaa viikossa. Hyvin äkkiä huomasin, että se tosissaan auttaa mua. Niinpä päätin haastaa itseäni lisää. Lisäsin päivän, kun olin ollut pajalla kuukauden. Siitä 1,5 kk eteenpäin vaihdoin puupuolelta ATK-apuohjaajaksi ja päiviä tuli jälleen yksi lisää. Ja näillä sitten mentiin. Kävin ma-ke päivät ATK-puolella ja torstain olin sellaisessa seikkailuryhmässä. Käytiin joka kerta eri paikassa kuin viimeksi, aina jotain pientä tekemässä jne. Ja tämä nimenomainen seikkailuryhmä oli todellinen kultakaivos minun hyvinvoinnille.

Syksyllä 2013 sain kuin ihmeen kautta Joensuun Siniristille ohjaajan paikan, palkkatuella. Olin yhtäkkiä kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja. Vain hetkeä aikaisemmin olin itse kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutumassa ja nyt sitten se homma kääntyi päälaelleen. Se oli vähintään skitso tilanne alkuun ja siinä menikin parisen kuukautta ennen kuin sisäistin sen kunnolla. Siinä meni vuosi enkä ollut päivääkään poissa. En edes silloin, kun oli pakkaskelit tammikuussa 2014. Joka aamu lähes -30C helotti mittarissa tai jos pyörästä oli etukumi rikki, niin sitten kävelin. Eihän matka pitkä ollut, mutta mulla meni nilkat siinä kävelyssä. Mun kenkiä ei ollu suunniteltu mitenkään pitkiä kävelymatkoja varten. Matkaa oli ehkä 4,5 km. Mulle iski penikkataudin molempiin nilkkoihin ja pakkanen huurutti naamaa -25 – -30C asteen verran parisen viikkoa. Menin silti joka päivä töihin.

Noihin aikoihin aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Keväällä 2014 muutettiin saman katon alle. Syksyllä tuli päätökseensä Siniristillä työskentely. Vuoden kun sai vain olla. Olisin varmasti halunnut olla pidempäänkin, mutta laki on laki. Siinä alkoi sekin vuosi olla taputeltu. Marraskuun viimeinen viikko vietettiin Kanariansaarilla, joka tiesi yhden unelman toteutumista. Unelma siitä, että pääsisi lentokoneeseen ja kohteena olisi joku lämmin paikka.

Vaihtui vuosi ja 1.1.2015 aamulla kello 08:00 kuulin kuiskauksen korvissani; “Sami, sinusta tulee isä”. Hienoin lause, mitä minulle on ikinä sanottu. Sitten siinä seuraavan viikon aikana myin hätäpäissäni kohtuu kalliin puhelimeni, koska halusin kihlata kumppanini ja ostaa kunnolliset sormukset. Niinpä sitten teinkin ja sain luurin myytyä. Mentiin kultaliikkeeseen valkkaamaan sormukset ja mentiin kihloihin.

Kesällä muutettiin omakotitaloon vuokralle, huomattavasti lähemmäksi avopuolison aikaisempia lapsia. Ja näin alkoi vuoroviikkosysteemi. Joka toinen viikko lapset ovat meillä ja joka toisen isällään. Tämä on ollut yksi isoimmista helpottavista tekijöistä, mitä avopuolisooni ja sen hyvinvointiin tulee. Se niin kärsi silloin Joensuun aikaan, kun hänen lapset olivat meillä vain kolme viikonloppua kuukaudesta. No syksyllä sitten syntyi minun esikoinen ja avopuolison kolmas lapsi, terve tytär.

5v-kuivilla3

Ja nyt, tammikuussa mulla oli viisivuotispäivä. Merkkipäivä siitä, että olen ollut 5 vuotta kuivilla huumeista. Viisi vuotta. Se on noin 1825 päivää. Voitte miettiä, olisinko uskonut pystyväni tähän. Ja voin sen heti tunnustaa, en olisi, en ikinä. Vaikka eka 2,5 v oli “aika” tuskainen ja hidas ajankulun suhteen, on jälkimmäinen 2,5 v mennyt kuin siivillä ja todella nopeasti. Jos jostain asiasta voin olla oikeasti tyytyväinen itseeni, niin tästä. Tein melkoisen työn päästäkseni siitä päihdepirusta eroon. Tai onhan se mörkö mun päässä hautaan saakka, mutta se ei ole enää aktiivinen. Se on kuihtunut lähes olemattomiin. On se kuitenkin päässä muistuttamassa siitä, että kertakin, niin hän vie minut mukanaan. Ja sen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen eli nykyiseen tilanteeseeni. Se on kuoleman tie. Mutta onneksi mun ei tartte miettiä huumeita, eikä ne päässä siinä mielessä pyörikään enää ollenkaan. Toki huumeista puhun ja kirjoitan, mutta mielitekoja niihin ei enää ole. Pystyn puhumaan ja kirjoittamaan huumeista ilman ahdistusta tai mitään sellaista, että alkaisi tekemään mieli. Kun ei tee mieli, niin ei tee ja se on hyvä. Ja melkoisen työmaan lopputulos. Ei huumeet mua enää saa.

– Sami

Tsekkaa myös Samin ”Helvetistä taivaaseen” -blogi!helvetistataivaaseen

 

 

Kokemustieto päihdekasvatuksen perustana – Expa-hankkeen satoa

11 Feb
11/02/2016

Kohta on kolme vuotta Expa-hankkeen touhuja takana, joten on aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksepäin. Mitä jäi käteen? Tarkoituksenahan oli siis kehittää käyttötaustaisten nuorten aikuisten kokemusasiantuntijuutta hyödyntävä toimintamalli, jolla voidaan tuottaa laadukasta ehkäisevää huumetyötä nuorille.

Henkilökohtaisena motivaationani lähteä tähän hommaan oli se omina kouluaikoinani saamani huono ja vastuuton, jopa tarkoitustaan vastaan toiminut huumevalistus, jonka rakennusaineina oli käytetty amerikkalaisten huumesodan veteraanien aikanaan pelotteluhengessä keksimiä myyttejä. Näillä valheillahan yritettiin alun perin ajaa rasistista agendaa laiskoiksi (mutta murhanhimoisiksi!) pilvenpolttajiksi leimattuja meksikolaisia ja tummaihoisia vastaan. On selvää, että tällaiselle joidenkin ihmisten alistamista varten keksitylle pohjalle ei vastuullista nuorten päihdekasvatusta voi rakentaa.

Aion tällä kertaa ruotia asioita myönteisessä ja optimistisessa hengessä, sillä siihen on hyvä syy: Expassa ehdittiin 2013–2015 saada aikaan paljon hyvää. Alle teinkin muutamista saavutuksistamme listan, ne kun ovat niin kovaa huutoa nykyisin:

  • Koulutimme yhteensä 22 vapaaehtoista kokemusasiantuntijoiksi Tampereella ja Jyväskylässä.
  • Kehitimme yhteistyössä heidän kanssaan hankkeen oman Ränni-päihdekasvatusmenetelmän, jossa päihteidenkäyttöä käsitellään lähtien liikkeelle ihan tavallisista asioista, joita jokainen nuori kokee.
  • Kohtasimme Ränni-keikoilla monenlaisia nuoria ja kävimme heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja.
  • Järjestimme vapaaehtoisillemme työnohjauksellista tukea ja päihteetöntä hauskanpitoa monenlaisen virkistystoiminnan merkeissä.
  • Tapasimme lukuisia ammattilaisia uusien asioiden oppimisen ja opittujen juttujen jakamisen merkeissä.
  • Teimme kouluttamiemme vertaisneuvojien kanssa kannabiksen haittoja vähentävää työtä käyttäjille Päihdelinkin foorumin Savusaunassa.
  • Sorvasimme YAD:iin sopivan mallin tälle koko touhulle: tapana on ollut, ettei meillä YAD:ssa hirveämmin pingotella eli ei tingitä asenteesta, muttei myöskään ehkäisevän työn laadusta.

Näihin ja kaikkiin muihinkin hankkeen aikana tehtyihin juttuihin voi tutustua tarkemmin hankkeen sivuilta löytyvästä Expan sosiaalisesta tilinpäätöksestä 2013–2015. Alla oleva sanapilvi kuvaa Expan toimintaa:

expa-wordcloud

Jäljellä on enää kotvanen lomailua, loppuraportin kirjoittaminen rahoittajallemme Raha-automaattiyhdistykselle ja suuntaaminen kohti uusia haasteita. Ehdin jo kirjoittaa tässä työssä tutuiksi tulleista toimintatavoista tyyliin meillä YAD:ssa… pian on kuitenkin aika jättää jäähyväiset rakkaaksi käyneelle työyhteisölle ja heittää pallo teille, jotka jatkatte tärkeää työtä nuorten parissa. Minä kiitän – etenkin kaikkia teitä vapaaehtoisia, joiden kanssa minulla oli etuoikeus työskennellä – ja kuittaan!

– Juuso Armila, hanketyöntekijä, YAD ry

P.S. Kokemusasiantuntijatoiminta YAD:ssa ei tietenkään lopu, vaan Exp2-jatkohanke jatkaa 1.4.2016 alkaen. Kiitettäköön samalla siis myös rahoittajaamme luottamuksesta! ray_tukee_hyvia_tekoja

Jääkö verkkovapaaehtoiselle toiminnasta käteen vain luu?

27 Jan
27/01/2016

20151122_162155Street Teamiin rekisteröityi viime vuonna reilu 300 uutta vapaaehtoista. Aikamoinen määrä siis! Uusien rekisteröityneiden lisäksi toiminnassa on vuosittain mukana keskimäärin sata aiempina vuosina liittynyttä nuorta ja nuorta aikuista. Kaiken kaikkiaan Street Teamissa on lähemmäs kolmetuhatta jäsentä. Verkkovapaaehtoistiimi on lukumäärällisesti YAD:n suurin, mutta poikkeavatko vapaaehtoisten kokemukset verkkovapaaehtoistyöstä jollakin tavalla vapaaehtoistyön perinteisemmistä muodoista?

”Street Teamista olen saanut uusia kavereita. Ollaan toisen striibalaisen kanssa netissä käyty hyviä keskusteluja aiheesta ja vähän aiheen vierestä.” – katrikaisa

”YAD:n kautta on mahdollista saada oikeasti myös ystäviä, joilla todennäköisesti on edes hieman samansuuntainen arvomaailman pohja tai ainakin moraalikäsitys kuin itselläsi.” –niala

wp_20150831_004Helposti voisi kuvitella, että tietokoneen tai älylaitteen ruudun välityksellä tapahtuva osallistuminen heikentäisi vapaaehtoisten sitoutumista ja toiminnasta käteen jäisi huomattavasti paljaammaksi kaluttu luu kuin perinteisemmästä vapaaehtoistyöstä. Viime vuosien palautekyselyiden vastauksia ja striibalaisten tekstejä selatessa huomaa kuitenkin hyvin pian, että verkko ei itsessään vähennä toiminnan arvoa tai merkityksellisyyttä vapaaehtoisille. Monelle verkon tarjoama mahdollisuus anonymiteettiin tekee osallistumisen kynnyksestä matalamman ja Street Team koetaan yhteisönä, jossa on helppo kokea yhteenkuuluvuutta hyvin monista eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Street teamiläisillä on yhteinen juttu, jonka eteen töitä (tai tässä tapauksessa tehtäviä) tehdään.

”Olen ollut iloinen myös siitä, että olen päässyt keskustelemaan enemmän päihteistä ja kuullut erilaisia mielipiteitä. Muiden mielipiteiden myötä olen saanut erilaista näkökulmaa asioihin ja muokannut omia mielipiteitäni. Koen ettei suhtautumiseni päihteisiin ole enää niin mustavalkoinen, kuin joitakin vuosia sitten. ” –BOY

Monelle toiminnassa on tärkeää paitsi huumeettomuuden puolesta puhuminen myös mahdollisuus keskustella päihteisiin liittyvistä asioista ja kuulla muiden mielipiteitä. Vaikka street teamiläiset eivät välttämättä koskaan tapaa toisiaan kasvotusten, myös kaverisuhteita heidän välilleen muodostuu siinä missä muissakin harrastuksissa. Street Team on monelle tärkeä viiteryhmä, joka tukee päihdekriittistä ajattelumaailmaa, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden haastaa, kyseenalaistaa ja keskustella. Ehkä jopa rakentaa omaa identiteettiä?

sitaatti-stinde”Löysin YADin vuonna 2009 Pipefestistä ja se jäi mieleeni rohkeana (hieman pelottavanakin), erilaisena ja huumorintajuisena järjestönä. Vuotta myöhemmin uskaltauduin mukaan street teamiin eli olin tuolloin noin 20-vuotias. Ujolle nuorelle aikuiselle YADin räväkät ja värikkäät, mutta suvaitsevaiset mielipiteet toimivat omalla tavallaan turvallisena taustana kasata omaa minäkuvaa, itsetuntoa ja muutenkin käsitystä itsestä ja omista mielipiteistä ja arvomaailmasta.” -stinde

Tärkeäksi koetaan myös arvot, tavoitteet, sekä mahdollisuus auttaa ja tehdä hyvää, samoin kuin perinteisemmässä vapaaehtoistoiminnassa. Osallisuus ja mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan sisältöihin vahvistavat vapaaehtoisten halua sitoutua toimintaan pidemmäksikin aikaa.

”Tykkään yadin päihdetyöstä, ja siitä kun ite voi vaikuttaa toimintaan.” -Vilcce

”Haluan tehdä edes jotain pientä huumeiden vastaisen työn edistämiseksi” –anonyymi

Street teamiläisten kohdalla verkkovapaaehtoistoiminnasta on siis jäänyt käteen muutakin kuin luu: uusia kavereita, erilaisia tapoja ajatella, mahdollisuuksia vaikuttaa ja auttaa, mahdollisuuksia rakentaa omaa minäkäsitystä ja maailmankuvaa, sekä tilaisuuksia kohdata erilaisia ihmisiä… Niin ja tietenkin niitä pisteitä ja palkintoja 😀

– Hanna Ikonen
Verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Street Team

© Copyright - Kiinnostaako huumeet? - Sivuston toteutus: Netura