YAD kutsuu käyttäjät vähentämään kannabikseen liittyviä haittoja!

15 Huh
15/04/2014

myssy2logoYAD haluaa Myssy pois silmiltä vol. 2 -kampanjallaan näyttää, että kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen tunnistaminen ja tunnustaminen ei tuo mukanaan tarvetta moralisoida eikä syyttää käyttäjiä saati vaatia päitä vadille. Haittojen vähentämistä on yhtä lailla yhteiskunnallinen vaikuttaminen käyttäjien ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen puolesta kuin myös kiihkoton ja asiallinen tiedottaminen vaikkapa synteettisten kannabinoidien riskeistä, vähemmän haitallisista tavoista käyttää kannabista tai keinoista välttää rekisterimerkinnöistä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia. Toivotan kaikki kannabikseen liittyvien haittojen vähentämisestä kiinnostuneet tervetulleiksi Savua ilman tulta – kannabis ja haittojen vähentäminen -seminaariin, joka järjestetään Helsingissä tiistaina 29.4. Seminaarin järjestävät yhteistyössä YAD ry, Suomen kannabisyhdistys ry ja Humaania päihdepolitiikkaa ry. savua-ilman-tulta-seminaari

 Lataa tästä Savua ilman tulta -seminaarin mainos (pdf).

Valtiollisissa huumausainestrategioissamme jo pitkään mukana keikkunutta huumehaittojen vähentämistä on käytännössä ollut vaikeaa integroida tiukkaan kontrollipolitiikkaan, jossa jo käyttö ja hallussapito nähdään rangaistavina tekoina. Käyttäjien saamat tuomiot ja rekisterimerkinnät johtavat helposti työllistymisvaikeuksiin ja muihin sosiaalisiin haittoihin. Ellei huumehaittojen vähentämisen tavoitetta hahmoteta tarpeeksi monipuolisesti, on vaarana, että yhteiskunta panostaa pelkkiin kontrollitoimiin. 2000-luvun alun käyttörikosuudistuksen tuomat muutokset käytännöissä määrittelivät huumepolitiikkamme suunnaksi pyrkimyksen mahdollisimman monien käyttäjien sakottamiseen. Rankaisemisen näkeminen huumeongelman ratkaisuna pönkittää kuitenkin entisestään myös niitä asenteita, jotka ajavat käyttäjiä yhteiskunnan marginaaliin.

Esimerkiksi tällaisista asenteista voi mainita sisäministeri Päivi Räsäsen peräänkuuluttaman yhteiskunnan antaman moralistisen viestin siitä, että huumeidenkäyttö ei ole yhteiskunnassamme hyväksyttävää. Oli moraalisesta hyväksyttävyydestä nimittäin mitä mieltä tahansa, niin jokaisen realistin on kuitenkin hyväksyttävä huumeidenkäyttö yhteiskunnallisena tosiasiana, joka vaikuttaa todellisuuteen riippumatta siitä, mitä laki käytöstä sanoo. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoitti mainiossa Trippi ihmemaahan – huumeiden kulttuurihistoria -kirjassaan, että ennen huumeiden kriminalisointia yhteiskunnan sosiaalinen kontrolli esti nykyistä paremmin käyttäjiä ajautumasta ongelmakäyttäjiksi. Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta viestii rikosseuraamuksillaan käyttäjille, että kannabiksen käyttäminen on tuomittavaa. Varsinaisen rikostuomion ohella kannabiksen käyttö voi kuitenkin huumeisiin liittyvän asenneilmapiirin vuoksi johtaa myös vakavampiin seuraamuksiin; käyttäjää uhkaa myös jonkinlainen yhteiskunnan luottamuksen – sekä mahdollisesti ajo-oikeuden ja työ- tai opiskelupaikan – menettäminen.

Suomessa huumehaittojen vähentäminen on perinteisesti tarkoittanut kovia huumeita suonensisäisesti käyttäville suunnattua terveysneuvontaa ja ruiskujenvaihto-ohjelmia. Koska alun perinkin haittojen vähentämisessä on ollut kyse myös taistelusta syrjiviä ja käyttäjien terveyden edistämistä haittaavia asenteita vastaan, niin en näe mitään todellista syytä rajoittaa haittojen vähentämistä kovien huumeiden käyttäjiin. Myös kannabiksen käytöstä aiheutuvia haittoja voi ja kannattaa vähentää. Sosiaalisten haittojen vähentämiseksi tarvitaan avointa vuoropuhelua, jossa myös käyttäjät otetaan huomioon tasavertaisina keskustelijoina. Nykyisen huumausainelain mukaan mahdollisuutta luopua toimenpiteistä tulisi soveltaa käyttörikosten kohdalla silloin, kun teko on ollut kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Tämän toteutuminen käytännössä edellyttäisi lainvalvojilta ja syyttäjiltä asennemuutosta.

Se, että kannabiksen käytöstä rangaistaan niin ahkerasti edelleen, kertoo syvälle juurtuneista asenteista. Nämä asenteet heijastuvat myös siinä sosiaalisesti hyväksytyssä tavassa puhua käyttäjistä jonkinlaisina laillisen yhteiskunnan ulkopuolisina ”hörhöinä” tai ”narkomaaneina”, joilla ei ole lupaa tai edellytyksiä osallistua normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin. Kumpi heikentää enemmän käyttäjien edellytyksiä ja halua osallistua yhteiskunnan toimintaan – kannabis vai leimaaminen? YAD tempaisi viime vuonna narkomaanileima-kampanjallaan, jonka yhteydessä kyseltiin: ”onko jokainen huumeita käyttävä narkomaani?” Ainakin tutkimuksiin vastaavista käyttäjistä osa mieltää käyttävänsä kannabista sekä päihteenä että lääkkeenä. Tiedetään myös, että etenkin psyykkisistä sairauksista kärsivät käyttäjät kokevat päihteidenkäytön usein jonkinlaisena itselääkintänä. Alkoholin kohdalla taas tunnetaan vanha viisaus, jonka mukaan niin suurta ongelmaa ei olekaan, ettei sitä juomalla saisi pahennettua. Uskallan väittää omaan kokemukseeni nojaten, että tämä pätee muihinkin päihteisiin, kannabis mukaan lukien. Ongelmasta kun saa helposti päihdeongelman lisäämällä siihen päihteen.

Mutta kenellä lopulta on oikeus määrittää, mistä käytössä on kyse – käyttäjällä vai ainoastaan lääkärillä? Mikä määrittää eron kannabiksen päihde- ja lääkekäytön välillä? Näiden kysymysten käsittely lienee jäänyt vaillinaiseksi, kun lääkekäyttö on yhä siinä määrin tabu, että reseptiä on vaikeaa saada. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos on erehtynyt kokeilemaan kannabista omatoimisesti lakia rikkoen. Lääkärit eivät välttämättä uskalla kirjoittaa potilailleen kannabisreseptejä leimaantumisen ja siitä seuraavan uran katkeamisen pelossa. Samoin myös lääkekäyttäjät joutuvat edelleen kokemaan huumeidenkäyttäjäksi leimaamista, vaikka heille päihdyttävyys on yleensä vain ei-toivottu sivuvaikutus. Tästä nähtiin hiljattain esimerkki TV2:n A2 kannabisillassa esiintyneen kannabista lääkkeenä käyttävän MS-tautipotilaan Tuomas Lustigin julkisessa herjaamisessa. ”Pipopään” ominaisuudessa nettikansan sylkykupiksi joutunutta Lustigia haastateltiin sittemmin Helsingin sanomissa, jossa itse asiakin saatiin sanotuksi, kun päihdekäytön haamu ei estänyt aiheen käsittelyä kiihkottomasti.

YAD haluaa ottaa kannabiksenkäyttäjät mukaan kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistyöhön, tarkoitettiin haitoilla sitten lainsäädäntöön tai itse aineeseen liittyviä haittoja. Käyttäjät tietävät parhaiten, mitä haittoja kannabiksen käyttö tuo mukanaan, joten on luontevaa myös tehdä haittojen vähentämistyötä yhteistyössä heidän kanssaan. Lakien muuttaminen on vaikutuspiirimme ulkopuolella, mutta voimme tehdä vaikuttamistyötä viranomaisten suuntaan rangaistusten kohtuullistamiseksi vähäisissä omaa käyttöä koskevissa tapauksissa. Pyrkimyksenämme on syrjäytymisen ehkäisy ja yhteiskunnan resurssien järkevä käyttö. Lisäksi haluamme tukea asiallista ja monipuolista keskustelua ja levittää tieteellisen tiedon ohella myös kokemustietoa suoraan käyttäjiltä käyttäjille. Haluaisitko sinä olla tuottamassa laadukasta kannabikseen liittyvien haittojen vähentämistä?

Olit sitten nykyinen tai entinen kannabiksen päihde- tai lääkekäyttäjä, kutsumme sinut mukaan Myssyryhmään, joka erikoistuu haittojen vähentämiseen internetin välityksellä! Myssyryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran perjantaina 25.4. klo 15 YAD:n Tampereen toimistolle pohtimaan yhdessä maailman valloitusta ja vähän muutakin. Myssyryhmä laittaa siis viisaat päänsä yhteen ja suunnittelee haittojen vähentämiseen ja riskiehkäisyyn tarkoitettua tietosisältöä kartoittaen samalla tarpeita kannabiksenkäyttäjille räätälöitäville matalan kynnyksen palveluille. Päihdelinkin foorumiin ensi syyskuussa A-klinikkasäätiön kanssa yhteistyössä avattava Savusauna keskittyy kannabisasioihin, ja tarkoitus on saada sinne erilaisten asiantuntijavieraiden lisäksi käyttäjien toisilleen tuottamaa vertaisneuvontaa eri teemoista. Voit ehdottaa Savusaunassa käsiteltäväksi haluamaasi teemaa täällä! Perehdytämme ennen syksyä vapaaehtoisia vertaisneuvojia Savusaunaan; toimia voi myös nimettömänä.

Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan Myssyryhmään tai haluat muuten vaan lisätietoja, lähetä ihmeessä sähköpostia osoitteeseen juuso.armila@yad.fi tai rimpauta minulle numeroon 040 721 2415.

Bonus: YAD valmistelee myös vanhemmille suunnattua opasta teemalla ”mitä lapsesi haluaisi sinun tietävän kannabiksesta”. Mitä olennaista sinun vanhempasi eivät aikanaan tienneet (ennen kuin jouduit vääntämään sen heille rautalangasta 152 kertaa)? Ideoita tuohon oppaaseen sisällytettäviksi aiheiksi saa paiskoa tännepäin!

- Juuso Armila, YAD Youth Against Drugs ry

Tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksia ehkäisevästä huumetyöstä

02 Huh
02/04/2014

Kiinnostaako huumeet -blogin vieraskynät sauhusivat Keski-Suomen Opistolla, kun nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat tuottivat media- ja verkko-ohjauksen tunnilla sisältöä blogiimme. Oli hienoa päästä kurkistamaan tulevien nuorisotyön ammattilaisten ajatuksiin ehkäisevästä päihdetyöstä – kiitos kaikille kirjoittajille!

vieraskyna_kuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valitsimme julkaistavaksi Sannan, Jarin ja Tuomaksen kirjoituksen, jossa he kertovat vierailusta YAD:n toimistolla ja jakavat nuorten päihdeongelmiin liittyvän oman kokemuksensa:

Syrjäytyneiden ohjaajien mietelmiä

Olimme siihen asti pieniä kissanpentuja, joiden silmät aukesivat tutustumiskäynnillämme YAD:n tiloihin Jyväskylään. Kuuntelimme hyvin suurella mielenkiinnolla eri toimintatavoista huumeiden ehkäisyyn liittyen. Arvostus ja kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan nousivat erittäin paljon. YAD:n toimitila oli esteettisesti helposti lähestyttävä ympäristö ja siellä oli miellyttävä ilmapiiri. YAD:n toimisto oli vaikeasti löydettävissä ensimmäisellä käyntikerralla, mutta kaiken sen vaivan arvoista.

Meillä kaikilla oli jo entuudestaan jonkinlaista kokemusta huumeiden ja päihteiden vastaiseen työhön liittyen. Meidän mielestämme huumeet ovat suurempi ongelma kuin muut päihteet. Nuoren suusta olemme kuulleet, että huumeita on helpompi hommata kuin alkoholia, koska huumeet on helpompi piilottaa kuin mäyräkoirallinen kaljaa. Lisäksi huumeet on helppo kätkeä tavallisten tupakanpurujen sekaan, jossa ne välttävät tarkkaavaisten ja tunnollisten ohjaajien katseet. Perjantaisin on tapana pitää bileet, jossa porukalla päihdytään. Suurella mahdollisuudella jollain bilettäjästä on huumeita tai muita nappeja/pillereitä takataskussa.

Jos onnistumme yhdenkin nuoren pelastamaan liialliselta päihteiden käytöltä, on ohjaajan työ niiltäkin osin ollut onnistunut ja antoisa. Ja ehkä tämä pelastettu nuori esimerkillään voi auttaa jotain toista nuorta päihdeongelmissa.

- Sanna, Jari ja Tuomas, Keski-Suomen Opiston nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijat

Toiminnanjohtajasta toiseen

18 Maa
18/03/2014

YAD Youth Against Drugs ry:n 26-vuotiseen taipaleeseen mahtuu useampia toiminnanjohtajia. Alunperin järjestö perustettiin 1988 Irti Huumeista ry:n nuorisoprojektiksi. Tuolloin projektivastaavana toimi Saini Mustalampi. 1990 järjestö irtaantui IH:sta omaksi yhdistyksekseen ja 1992 YAD:n keskustoimisto siirtyi Helsingistä Jyväskylään. Toiminnanjohtajaksi tuli Pipsa Tupamäki.

Tullessani vapaaehtoiseksi YAD:n toimintaan vuonna 2000, oli toiminnanjohtajana Janne Veikkolainen. Hänen aikanaan järjestö alkoi vakiinnuttaa toimintaansa ja ensimmäiset YAD:n omat kehittämisprojektit syntyivät. Jannen jälkeen Kim Alenius piti hetken aikaa järjestön ohjaksia  ennen kuin Rosita Juurinen aloitti 2003. Rosita tekikin pitkän tj-uran luotsaten järjestöä aina tähän vuoteen asti.

rositajajanneKuten Rosita YAD:n jäsenlehdessä Yadilaisessa kirjoittaa: “Enpä tiennyt silloin, kun vuonna 1996 nuorisotalon ohjaajan paikka hain ja ilmoitin innostukseni YAD-ryhmän ohjaamiseen, että millaisesta portista astuin sisään.” Rosita toimi järjestön vapaaehtoisena ja pyöritti YAD-toimintaa Lentsun nuorisokeskuksella, kunnes aloitti 2001 järjestössä projektityöntekijänä, siirtyi siitä toiminnanohjaajaksi ja vuonna 2004 päätyi toiminnanjohtajaksi.

Oma tieni on ollut monella tapaa hyvin samankaltainen Rositan kanssa. Vapaaehtoistyöt huumetyön parissa aloitin 90-luvun lopulla Irti Huumeista ry:ssä Mikkelissä ja kun muutin opiskelemaan Jyväskylään, ryhdyin YAD:n vapaaehtoiseksi. Hain 2002 YAD:lle kesätöihin ja pian huomasinkin tekeväni toiminnanohjaajan sijaisuutta Tampereella. Tästä seurasi useampia projektitöitä YAD:lla ja nyt olen minä vuorostani päätynyt johtamaan järjestöä.

Näen, että YAD:ssa lyövät kättä hedelmällisellä tavalla ammattilaiset työntekijät, innostuneet vapaaehtoiset ja kentän ääntä tuovat kokemusasiantuntijat. Tämän tasapainon ylläpitämisen koen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni.

Alusta asti mukana ollut slogan, käyttäjien puolella ─ huumeita vastaan, toteutuu mielestäni edelleen hienosti YAD:n toiminnassa. Ja niin ammattimaiseen suuntaan emme toivottavasti mene, etteikö alkuaikojen rosoinen punk-aate ja -tyyli jollain tapaa näkyisi toiminnassamme.

Have sex, give hugs & remember to rock’n'roll!

- JanneP, YAD ry, toiminnanjohtaja -

Samaa mieltä kannabiksesta

28 Hel
28/02/2014

Kannabiskeskustelu velloo tällä hetkellä kiivaana. Barack Obama lausui painavan sanansa, tehden selkeän eron kannabiksen ja kovien huumeiden välille. Täällä Suomessa kannabiksen dekriminalisointiin tähtäävä kansalaisaloite on kerännyt tällä hetkellä yli 14000 allekirjoitusta. THL:n ylijohtaja näkee kannabiksen vapauttamisen johtavan yhä lisääntyvään käyttöön. Poliisia huolestuttaa kannabiksen käyttö ja he pyrkivät sitä omin keinoinsa kitkemään, toisaalta päihdetutkijat ovat esittäneet käyttörangaistuksen poistamista. Ensi viikolla aiheesta tullaan keskustelemaan A2:n kannabisillassa toivon mukaan monipuolisesti.

myssy 2bEri näkökulmista kannabisilmiötä katsovia tahoja on hyvä saada saman pöydän ääreen. Huomaamme, ehkä hieman yllättäenkin, että käytön laillistamista ajavat ja edelleen laittomuutta kannattavat tahot ovat kuitenkin samoilla linjoilla useissa kannabikseen liittyvissä kysymyksissä. Useimmiten tavoite on kuitenkin sama: inhimillisen kärsimyksen minimointi. Ehdotetut toimenpiteet vaihtelevat sitten näkökulmasta riippuen.

Kannabista ei saa pois Suomesta. Lainsäädäntömme on kannabiksen kohdalla varsin tiukka ja sitä on tuskin mielekästä lähteä koventamaan. Tiukasta lainsäädännöstä huolimatta kannabista kokeillaan ja käytetään meillä enemmän kuin aikaisemmin, erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. THL:n väestökyselyiden perusteella 25-34-vuotiaista miehistä jopa 44% on vähintään kokeillut kannabista. Kannabista siis käytetään silläkin uhalla, että sillä voi olla suuriakin rikosoikeudellisia seurauksia.

Meidän on siis hyväksyttävä ja otettava päihdepolitiikassa huomioon tietyn tasoinen kannabiksen käyttö ja siitä aiheutuvat haitat. Tähän haasteeseen on pystyttävä vastaamaan sillä, että niin ehkäisevälle työlle kuin korjaavallekin puolelle on riittävästi resursseja.

Ehkäisevässä työssä tulee olla rehellinen ja avoin. Kannabisvalistuksessa on muistettava rehellisyys. Kannabiksen haittavaikutuksista tulee pystyä keskustelemaan realistisesti, niitä liioittelematta tai vähättelemättä. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan yläkouluikäisistä noin yksi kymmenestä on kokeillut jotain laitonta huumetta, yleisimmin luonnollisesti kannabista. Keskimäärin jokaisessa luokassa on siis pari kaveria, joilla on kokemus kannabiksesta. Jos heidän kokemus on selkeästi ristiriidassa sen kanssa mitä valistaja kertoo, on uskottavuuden menettäminen todennäköistä ja tämä viesti leviää helposti nuorten keskuudessa.

Valistajalle on haastavaa hyväksyä se, että viime kädessä nuori tekee itse päätöksen kokeileeko hän jotain päihdettä vai ei. Meidän tehtävämme on tarjota sellaista valistusta, johon nuori uskoo ja johon hänellä on tarttumapintaa. Tämän lisäksi aikuisten tehtävä on omalla asenteella ja esimerkillä ohjata nuoria tekemään hyviä valintoja. Kaikesta huolimatta nuori saattaa valita toisin kun haluaisimme.

Kannabis ei sovi etenkään alaikäisille. Kannabis, kuten mikä tahansa päihde, on erityisen haitallinen nuorelle, jonka aivot ovat vasta kehittymässä. Mitä vanhemmalla iällä ensimmäiset kokeilut tapahtuvat, sitä todennäköisemmin hänelle ei tule ongelmia kannabiksen kanssa.

THL:n väestökyselyiden mukaan kannabiksen käytön aloitusikä on jopa hieman noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla nuorten asenneilmapiiri on kuitenkin muuttunut huomattavasti sallivammaksi. Tarkoittaako tämä tulevaisuudessa käytön lisääntymistä myös alaikäisten keskuudessa, näkyy seuraavissa tutkimuksissa.

Kun keskustellaan kannabiksen käytön laillistamisesta (eli dekriminalisoinnista, joka tarkoittaa käyttörikoksen poistamista laista) tai käytön depenalisoinnista (eli lakia ei muuteta, mutta käytännössä käyttöä katsotaan sormien läpi ja siitä ei jaeta rangaistuksia), tulee ottaa huomioon, miten pidetään huoli, ettei nuorten kannabiskokeilut ja -käyttö lisäänny merkittävästi.

Käyttäjien rankaiseminen ei toimi. Käyttäjien rankaiseminen syrjäyttää, leimaa ja vaikeuttaa ongelmien tullessa avun hakemista. Suurin osa kannabiksen käytöstä jää kokeilun tai muutaman vuoden käytön tasolle. Heidän tapauksessa kontrollin satunnaisgeneraattorin osuessa kohdalle, saattaa seurata kohtuuttoman suuri piilorangaistus, esimerkiksi ajokortin, koulupaikan tai työpaikan menetys. Oleellisempaa olisi tarjota käyttäjille keinoja oman käytön riskien tunnistamiseen ja apuvälineitä vähentämiseen sekä lopettamiseen. Ongelmakäyttäjien kohdalla rankaiseminen on kuin löisi jo lyötyä. Rankaisemisen sijaan heidät tulisi ohjata tuki- ja hoitopalvelujen piiriin.

Olemme siis monista kannabikseen liittyvistä teemoista samaa mieltä. Kannabispolitiikan tavoitteena tulee olla kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. YAD:ssa näemme, että tuohon tavoitteeseen voi päästä jo nykyiselläkin lainsäädännöllä tai sen pienellä viilaamisella. Ehkä isompi työ onkin ihmisten asenteiden muuttamisessa. Meidän tulee ymmärtää, että kannabiksen kokeilijat ja käyttäjät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heitä ei tule automaattisesti leimata narkomaaneiksi. Ei yhteiskunnan eikä ihmisten toimesta. Autetaan ja tuetaan apua tarvitsevia, ei leimata ja syrjäytetä.

- Janne Paananen, YAD, projektityöntekijä -

Panokset kovenee kannabistyössä ja kokemuksen rintaäänet vahvistuvat…

04 Hel
04/02/2014

Nämä ja muut uuden vuoden lupaukset YAD:lta vuodelle 2014!

kadet

Uusi vuosi, uudet kujeet? Tsekkaa alta YAD:n toimintalinjat vuodelle 2014.

KANNABISKESKUSTELUA MYLLYTTÄÄ MYSSY VOL. 2

YAD iskee tiskiin päivitetyn kannabistyön tavoiteohjelmansa eli jatko-osan Myssy pois silmiltä -kannabiskamppikselle.

Myssy vol. 2:ssa lupaamme että:

Tulemme toimimaan ehkäisevän kannabistyön kehittämiseksi kouluttamalla ammattilaisia, tuottamalla menetelmän sekä tietomateriaalia kannabisehkäisyyn. Olemme mukana kehittämässä interventiomallia kannabiksesta kiinnijääneille alaikäisille.

Kannabishaittojen vähentämiseksi jatkamme vuoropuhelua kannabista käyttävien ja käytön vapauttamista ajavien tahojen kanssa. Pohdimme yhdessä palvelujen, tiedotuksen ja vaikuttamistoiminnan tarpeita sekä pyrimme kehittämään haittoja vähentäviä toimintamalleja.  Kannabiksenkäyttäjien kokemustiedon hyödyntämistä varten perustetaan ”Myssyryhmä”. Viemme käyttäjäkentän viestejä verkostoillemme ja päättäjille tiedoksi.

Teemme vaikuttamistyötä rangaistusten kohtuullistamiseksi (pääsääntöisesti rangaistusten poistamiseksi) vähäisissä omaa käyttöä ja pieniä kotikasvatusmääriä koskevissa tapauksissa. Tarkennamme linjaamme kannabiksen kotikasvatukseen liittyen. Pyrkimyksenä syrjäytymisen ehkäisy ja yhteiskunnan resurssien järkevä käyttö.

Lue tästä YAD:n Myssy pois silmiltä vol. 2 -kampanjan tavoitteet: MYSSY POIS SILMILTÄ VOL2

Lisää infoa ja keskustelua kannabistyöstämme facebookissa -> www.yad.fi/myssy

KOKEMUSTAUSTAA MUUNNETAAN VOIMAVARAKSI

Huumeidenkäyttökokemuksen yhdistämistä päihdekasvatuksen hyviin käytäntöihin jatketaan EXPA (Expertise by experience) -hankkeessa. Käyttötaustaisten valmennusta päihdekasvatustehtäviin ja oman tarinan kytkemistä päihdekasvatusmenetelmiin jatketaan. Käytön jälkeiseen elämään voi hakea muutenkin vahvistusta: tukea, toimintaa ja frendejä YAD:n vapaaehtoishommista, tukiryhmästä tai kysellä tukityöllistämismahdollisuuksia.

VAPAAEHTOISTOIMINTAA PYÖRITETÄÄN TIIMEISSÄ

YAD:n vapaaehtoistoimintoja ohjataan tiimien kautta. Meille voi tulla vapariksi ikähaarukalla 13–35 v. toimimaan infopiste- ja festarityötä tekevään tiimiin, päihdekasvatuskeikkoja toteuttavaan tiimiin, verkko-ohjattuun Street Teamiin tai toimia paikallisosastoissa. Konemusiikkitapahtumiin jalkautunut DW-crew jatkaa tänä vuonna toimintaansa infopiste- ja festaritiimin osana. Verkkovaikuttajuutta ja medialukutaitoja voi harjoittaa jatkossa Street Teamin kautta. Vapaaehtoistiimien kautta toteutuu merkittävä osa YAD:n kenttätyöstä.

Vapaaehtoisohjauksen osalta vuoden 2014 aikana satsataan eritoten vapaaehtoisten hyvinvointiin ja hyvään fiilikseen mm. koulutusten, ohjauksen ja palkitsevan toiminnan keinoin. Tiimien ohjausta ja uusien vapaaehtoisten rekryä kehitetään. Ny jos koskaan kantsii tulla meille!

MUUT UUDENVUODEN LUPAUKSET

  • Uudet, uljaat ja mobiiliystävälliset www.yad.fi -sivut avataan kevään 2014 aikana. Millaiset niiden tulisi olla? Ota kantaa kommenttiosiossa!
  • Nuorten parissa toimiville ammattilaisille tarjotaan päihdekasvatusmenetelmiä, materiaaleja ja koulutuksia. Kysy meiltä lisää!
  • Street Team -toimintamallia levitetään ja kehitetään Street Team 2 -hankkeen kautta. Reclaim The Streets!
  • YAD:n toiminnanjohtaja vaihtuu! Mutta kuka on seuraava YAD-laivan kapteeni? Jää kuulolle!

On siis täysin selvää, että YAD tekee tänäkin vuonna parhaansa ajantasaisen ehkäisevän huumetyön toteuttamiseksi ja edistyksellisten päihdepoliittisten näkökulmien levittämiseksi. Rohkeasti ja raikkaasti, as always!

Toiminnoistamme ja tiimeihin liittymisestä lisää tietoa saat työntekijöiltämme: www.yad.fi tai seuraamalla tiedotusta facebook-sivullamme: www.yad.fi/facebook

- Stay tuned, keep in touch, do something good – but most of all: Be yourself & Be happy! -

Rosita Juurinen, YAD ry toiminnanjohtaja

Miksi liityin YADiin?

15 Tam
15/01/2014

Kun mietin kysymystä ”Miksi liityin YADiin?”, ei mieleen tule mitään selvää vastausta. Järjestöön päätymiseni on ollut salakavalaa, askel-askeleelta mukaan pujottautumista. Lähdin pienestä liikkeelle ja joka askeleella huomasin seuraavalla portaalla olevan entistä enemmän annettavaa. Up we go!

Liity jäseneksi

YAD:n jäsenmaksu on 6 €/vuosi tai 60 € loppuelämäksi. Jäsenyyden voi maksaa verkkokaupassa tai laittamalla summan tilille FI28 8000 1401 4735 26. Maksaessa tulee viestiin kirjoittaa nimi, osoite ja syntymävuosi.

Jäseneksi liittyminen ei velvoita osallistumaan toimintaan. Jo pelkkä jäsenyyden maksaminen on kannanotto huumeettomuuden puolesta! Welcome aboard!

Olin 15-vuotias nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelija kun kuulin YADista ensi kertaa. Ensikosketukseni järjestöön tapahtui Street Teamin puolella. Striibailu oli mukava ”harrastus”, jota pystyi toteuttamaan silloin kun halusi ja sitoutumatta mihinkään. Striibailuhalu lähti täysin siitä, että oli hauskaa tienata pisteitä ja palkintoja, tehdä erilaisia tehtäviä, saada palautetta suoritetuista tehtävistä ja kaupan päälle tiesi tehneensä konkreettisia asioita hyvän asian puolesta. Aikani Street Teamin pyörteissä huljuttuani huomasin kuitenkin tilaisuuden lähteä mukaan myös paikallisosaston toimiin.

Muistan tilanteen, kun olin kävelemässä kohti Keski-Suomen Opiston luokkahuonetta, johon Suolahden paikkari oli jo kokoontunut. ”Tuu mukaan YADin paikkariin!” -huudahdukseen minä tokaisin: ”nii mä aattelin.” Vastaukseksi sain iloisia ”Oikeesti!?” -hämmästelyjä. Suolahden paikkarissa pyöriminen tarkoitti kaveriporukalla hengailemista, mukavia yhteisiä hommailuja ja raamit toteuttaa ideoita. Alussa taisi olla myös ajatus, että paikkariin osallistumisesta voisi saada myös hyväksiluettua opintoviikkoja. En tainnut tulla sitä kuitenkaan koskaan edes kysyneeksi. Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että pelkkä pienellä tasolla pyörivä paikkari ei riittänyt. Täytyi päästä sisemmälle järjestöön ja päätin hakeutua infopistekoulutukseen sekä kesän festareille. Festarit taisivat olla se suurin motivaattori.

taneli puussaEn voi kieltää, etteikö olisi jännittänyt lähteä pää edellä tuntemattomien ihmisten mukaan uusiin seikkailuihin, mutta se todellakin kannatti. Tuntemattomaan hyppääminen yleensä johtaa niitten parhaimpien kokemusten saavuttamiseen. YAD tarjosi sillä hetkellä oivan väylän päästä toteuttamaan jotain uutta ja mielenkiintoista, sekä tietysti myös turvallisen tavan päästä katsomaan lempibändejä livenä! Oli/on mahtavaa päästä festareille niin että majapaikka, ruokailu, kyydit, seura ja sisäänpääsy on kaikki ennakkoon hoidettu. YADin jäsenenä sai vielä päälle vakuutukset. Välillä täytyikin miettiä, että olikos tämä nyt sitä vapaaehtoistyötä. Lopulta kuitenkin parhaimmaksi asiaksi jäivät mieleen järjestön iki-ihkut ihmiset. Juuri näiden ihmisten kanssa on mahtavaa kokea suuria keikkoja, omituisia keskusteluja ja levottomia juttuja tai vaikka rakentaa linnoja. Ja mikä parasta: joka reissulla tutustuu uusiin tällaisiin!

YADin huudeilla toimimisesta on joka kerta jäänyt hyvä maku suuhun. Niin hyvä, että suoritin yhden työssäoppimiseni YADilla. Silloin heräsi ajatus siviilipalvelusta samaisessa paikassa. Sivarin suorittaminen YADin piirissä on ollut todella opettavaista niin ammatillisesti, henkisesti, fyysisesti, psyykkisesti kuin vaikka tajuntaa laajentavastikin. On tullut tilanteita, joissa olen kertomassa YADin asioista ja muut ihmiset kuuntelevat ja vaikuttavat jopa kiinnostuneilta sanomisistani. On aivan käsittämättömän upeaa tuntea fiiliksiä, että koulun tuoma itsevarmuus sekä aikaisemmin vapaaehtoistyössä hankitut tiedot toimivat niin hyvin yhteen, ja järjestö antoi puitteet niiden käyttöön. Paljon on varmasti vielä kuitenkin opittavaa ja tajuttavaa, joten saa nähdä mitä kaikkea sitä sivarin aikana vielä oivaltaakaan.

Oma tulevaisuus on vielä melko auki. Mitä sivarin jälkeen tapahtuu, en tiedä. Mutta näissä piireissä tulen varmasti pyörimään vielä kauan!

- Taneli, siviilipalvelusmies, YAD ry -

YAD-helmiä Sainin arkistoista

18 Jou
18/12/2013

YAD Youth Against Drugs perustettiin vuonna 1988 Irti Huumeista -yhdistyksen nuorisoprojektiksi. Projektivastaavana työskenteli Saini Mustalampi, joka oli mukana myös perustamassa YADia, kun se 2 vuotta myöhemmin (vuonna 1990) itsenäistyi omaksi yhdistyksekseen. 25-vuotissynttärivuotemme loppuhuipennukseksi Saini jakaa blogissamme muutaman mieleenpainuvan muiston YAD:n alkuvuosilta:

Alusta saakka oli selvää, että festarityö on YADin juttu. Se piti vain saada käyntiin. Soittelin ihmisille, joilla oli kanavia ja kontakteja, joiden kautta he halusivat auttaa YADia, jota poikkeuksetta kaikki pitivät hyvänä ja tuoreena juttuna. Muusikoille, tuottajille ja muille silloisille avaintyypeille.

logot

YAD:n logo on graafikko Timo Setälän suunnittelema. Logon nykyversion (oik.) on suunnitellut Tuomas Rauhala.

Logoasioissa soitin Hantta Krauselle (nyk. Wilma Schlizewski) ja selitin, että meillä on kyllä yksi kyhäelmä (toimistolla ruutupaperille piirtämäni), mutta että ihan oikea logo olisi tarpeen. Hän neuvoi ottamaan yhteyttä graafikko Timo Setälään, joka maksutta ja vauhdilla kehitti tästä ruutupaperiversiosta napakan logon, jota YAD riemukseni käyttää edelleen…

 

Marja (vasemmalla), Saini YAD Ruisrockissa 1988.

Marja (vasemmalla) ja Saini Ruisrockissa 1988.

Toinen muistelo liittyy tuohon valokuvaan. Se on Ruisrockista muistaakseni kesältä 1988. Samalla soittelutaktiikalla olimme saaneet festarimatkaan lainaksi (taas maksutta) mahtavan suuren sinisen keikkabussin. Toimin kuskina, koska kaikki yadilaiset olivat siihen aikaan alaikäisiä. Poimin porukan kodeistaan ja matka Turkuun alkoi. Homma meni ihan putkeen muutamaa toistuvaa keskeytystä lukuun ottamatta.

Menomatkalla poliisi pysäytti meidät kahdesti ja sain ilon puhaltaa, samoin kävi tulomatkalla ja viimeisen kerran vielä vaiheessa, jolloin oli liki aamu, saatuani heitettyä kaikki talkoolaiset koteihinsa. Bussia palauttaessani naureskelin asiaa. Sain kuulla, että mainio kulkupelimme ja festaritoimistomme oli entinen sekä Sielun Veljien että Hurriganesin keikkabussi. Menemättä yksityiskohtiin kerron, että pysäyttäneiden poliisien ilme oli näkemisen arvoinen, kun tien pientareella bussin ovi aukesi ja he saivat käteensä ensimmäisenä nivaskan uunituoreita YADin festariflyereitä iloiselta YAD-joukolta. Näillä mentiin, kotiin päästiin ja homma tuntuu edelleen kulkevan, toivottavasti vähemmillä pysähdyksillä!

fnmNäitä olisi vielä vaikka kuinka, mutta vielä yksi: olin aikoinani Lontoossa ja bändikorttiständillä jäin tuijottamaan yhtä korttia. Faith No Moren solisti päällään YADin paita. Oli kuulemma pitänyt sitä päällään myös noukkiessaan MTV:n ison musapalkinnon. Se on sitten toinen juttu, oliko se hyvää mainosta − kummallekaan.

Samalla haluan onnitella lämpimästi 25-vuotiasta YADia kestävästä työstä, into ja tekemisen ilo jatkukoon!

- Saini Mustalampi, YAD-projektivastaava Irti Huumeista ry:ssä vuosina 1988-1990

DanceWisesta toiseen

10 Jou
10/12/2013

dw

 

Vuonna 2008 se alkoi. Rave Against Drugs oli taaksejäänyttä elämää, ainakin rahoittajansa ja nimensä puolesta. Oli aika jatkaa samaa työtä toisen tahon kanssa, mutta tuoda siihen myös jotain uutta. Projektin nimeksi tuli DanceWise ja sitä lähti rahoittamaan Raha‐automaattiyhdistys.

Alusta lähtien mukana oli sekä perinteinen infopistetoiminta klubeilla ja omat bileet, jotka kulkivat nimellä S|DEFFECT. Nämä bileet olivat suoraa jatkumoa edellisen hankkeen RAD-bileistä, joille oli jo muodostunut oma kävijäkuntansa.

Uutena juttuna tuli mukaan jalkautuva tiimi, joka debytoi vuonna 2008 Konemetsässä. Tiimin pohjimmaisena ideana oli jalkautua erilaisiin metsäbileisiin bilekansan sekaan. Tarkoitus oli tarjota niin riskien havainnointia kentällä kuin välitöntä ensiapuakin sitä tarvitseville. Hektisyyttä riitti ja kaikki oli tuossa vaiheessa vielä uutta ja hämmentävää. Toiminta kuitenkin katsottiin niin mielekkääksi ja tarpeelliseksi, että sitä on jatkettu joka vuosi tuon ensimmäisen vuoden jälkeen. Pääsääntöisesti jalkautuvan tiimin keikkoja on ainakin kaksi kesässä, joskus kolme.

Jo ensimmäisen DanceWisen aikana havaittiin selkeä muutos bilepuolella, kävijämäärät olivat laskussa. Jokaisessa S|DEFFECT-tapahtumassa oli entistä vähemmän ihmisiä ja sama trendi tuntui vaivaavan myös muita tapahtumanjärjestäjiä rave‐skenen sisällä. Oikeastaan koko skene oli katoamassa tai ainakin muuttumassa. Nykypäivänä niin suosittu, ja vihattu, EDM‐skene oli nostamassa päätään joka puolella ja rave‐kulttuurin omaleimaisuus ja erilaisuus oli katoamassa kovaa vauhtia. Sama trendi tuntuu jatkuvan edelleen. Tähän muutokseen pyrittiin vastaamaan muuttamalla S|DEFFECT-tapahtumien konseptia vastaamaan tuota muutosta. Osittain homma toimikin, mutta kävijämäärät jäivät silti yleisesti alhaisiksi.

Ensimmäinen DanceWise-hanke loppui vuonna 2010. Välittömästi sen perään alkoi seuraava hanke, joka sai mielikuvituksellisen nimen DanceWise2. Tarkoitus oli jatkaa hyväksi todettuja ja koettuja toimintoja sekä kehittää niitä eteenpäin ja tuoda mukaan myös jotain ihan uutta. Kokonaan uusi toimintamuoto oli DJ-koulut, joita onkin nyt jälkimmäisen DanceWisen kautta järjestetty 10 kappaletta. Koulut ovat hankkeen aikana kehittyneet ja hioutuneet siihen pisteeseen, että nyt niiden toteutustapa on vakiintunut. Koulutuksesta on myös tehty manuaali, jonka avulla dj-kouluja voi järjestää vapaasti kuka vain. Manuaali ilmestyy nettiin ennen vuoden loppua, kiinnostuneet voivat sitten tutustua siihen.

Dj-koulujen lisäksi DanceWise2 –projektissa on tehty pääasiassa sitä samaa työtä, joka aloitettiin ensimmäisen DanceWisen kanssa. Jalkautuva tiimi on toiminut aktiivisesti jokaisena kesänä ja tämäkin toiminta jää elämään projektin lopun jälkeen osana YAD:n perustoimintaa. S|DEFFECT-bileiden järjestämisestä on luovuttu ainakin siinä mielessä, että isoja klubitapahtumia ei enää ole tulossa. Paikallisesti pienempiä tapahtumia voidaan tehdä “franchise”-tyylisesti esimerkiksi nuorisotaloilla, jos nuorilta löytyy tahtoa ja intoa.

Vuosi 2013 lähestyy loppuaan ja samalla myös DanceWise2 hankkeena kuopataan. Toimintamuodot jäävät kuitenkin elämään osana YADin toimintaa, joten vapaaehtoisten ja kiinnostuneiden kannalta tämä ei tarkoita sitä, etteikö hommiin enää pääsisi mukaan. Työntekijät poistuvat kuitenkin hankkeesta ja Helsingin toimisto sellaisenaan loppuu, jatkossa helsinkiläiset työntekijät ja vapaaehtoiset istuvat yhteisissä tiloissa Raittiuden Ystävät ry:n kanssa.

DanceWisesta kuuluu kuitenkin vielä. Seuratkaa vielä blogiamme ja Facebookiamme, näitä tiedotuskanavia tullaan käyttämään kyllä vielä jatkossakin.

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia työkavereita, yhteistyökumppaneita, vapaaehtoisia, jotka ovat auttaneet vuosien varrella. Isot kiitokset myös kaikille niille nuorille, jotka ovet olleet mukana toiminnassa. Viimeiset viisi vuotta ovat menneet nopeasti ja ne ovat myös muokanneet minun arvomaailmaani perusteellisesti. Suomi on tosiaan järjestöjen luvattu maa ja uskon edelleen siihen, että kolmas sektori on tulevaisuudessakin tärkeässä roolissa yhteisten asioiden hoitamisen kannalta.

- Tuukka, DanceWise2-projektityöntekijä, YAD ry

Lopuksi vielä Villen a.k.a Willem De Sarcouleux’n a.k.a Nils-Willen a.k.a Wojciech Czarkowskin terveiset; kiitos kaikille kuluneista, lähes rikkinäisistä vuosista, jotka olen saanut viettää kanssanne tehden työtä, jolla ihan oikeasti on merkitystä. Vuodesta ’11 on lyhyt harppaus vuoteen ’13 ihmiselossa, mutta samanlaiseen tunteiden skaalaan on yltänyt ainoastaan vuoden ’03 jääkiekon MM-kotikisojen puolivälierien ottelu Ruotsia vastaan. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ohjaamana siirryn Sodankylän tuulisille aroille pohtimaan seuraavaa liikettäni ja antamaan uhrilahjan seidalle lottovoitto mielessäni. Palaan sieltä nöyränä ja oppineena, istahtaen takaisin yhteiseen pöytään, joka on seuraavat kaksi vuotta YAD:n hallituksen pöytä. Nimeni saattaa olla silloin joku yllä olevista tai mahdollisesti joku uusi viritys, mutta tunnistatte minut varmaan muutenkin. Iso kiitos vielä hienoille vapaaehtoisille, työtover/e/ille sekä maan mainioille hallitukselle!

- Ville, DanceWise2-projektityöntekijä, YAD ry

YAD – mistä kaikki sai alkunsa

03 Jou
03/12/2013

Tänä vuonna 25 vuotta täyttävän järjestömme historiaan mahtuu monenlaista värikästä ja ikimuistoista vaihetta. Nyt niistä kertoo nainen, jota ilman YAD ei olisi YAD! Haastattelussa Marja Kiijärvi-Pihkala.

Marja (vasemmalla), Saini sekä vastaperustettu YAD Ruisrockissa 1988.

Marja (vasemmalla), Saini sekä vastaperustettu YAD Ruisrockissa 1988.

Hei, Marja. Olit perustamassa YADia vuonna 1988. Mistä kaikki sai alkunsa ja millaista toiminta oli ensimmäisinä vuosina?

Idean tällaiseen toimintaan oli saanut Mustalammen Saini. Hän työskenteli tuolloin Irti huumeista ry:ssä ja oli osallistunut Jenkeissä isoon konferenssiin, jossa nuoret esittelivät ehkäisevää huumetyötä, jota he itse tekivät nuorten parissa. Saini päätti odotella rauhassa että ilmestyy sopiva joukko nuoria panemaan hommaa käyntiin Suomessa. Sattumalla oli sitten iso rooli: kaksi nuorta ilmestyi samoihin aikoihin kyselemään Irti huumeista ry:stä vapaaehtoistyön paikkaa, ja heille tarjottiin ideaa luoda itse tapa, jolla nuoret voisivat tällaista työtä tehdä. Minä olin toinen noista nuorista ja Sainin kanssa kirjoitimme sitten ensimmäisen pienen mainoksen Suosikkiin. Sen ilmestymisen jälkeen jäsenmäärä oli viikossa jo yli 20. Muistan vieläkin miten upealta se tuntui!

Ensimmäisten vuosien toimintaa leimasi aivan mieletön into ja positiivinen röyhkeys. Ja myös vahva yhteisöllisyyden tunne. Meistä juttu oli niin tärkeä, että pidimme lähes itsestään selvänä, että kaikkien pitää auttaa meitä. Festarikeikoille kinuttiin majoitukset ja autot ilmaiseksi, otettiin paljon yhteyksiä tiedotusvälineisiin ja asia saikin paljon mediahuomiota. YAD:lla oli tosi hyvä noste sekä viranomaisten että järjestöjen piirissä, ja se auttoi meitä paljon.

Jälkeenpäin ajatellen tärkeä rooli oli Sainilla, joka oli kaikessa tukena ja apuna, mutta joka ymmärsi antaa porukan häärätä itse. Tietysti myös Irti Huumeista ry on muistettava, koko hommahan alkoi sen nuorisoprojektina ja itsenäistyi vasta pari vuotta myöhemmin omaksi järjestökseen. Ja sitten on paljon yksittäisiä henkilöitä eri ammattialoilla, joille kuuluu myös kiitos alkuvaiheen tien tasoittamisesta.

Jos vertaat vuoden 1988 YADia vuoden 2013 YADiin, mikä on muuttunut?

Kun luen YADilaista tai tapaan järjestön väkeä erilaisissa tilaisuuksissa, olen iloinen huomatessani että perusvire ei tunnu muuttuneen. Joku sellainen punkmainen rohkeus ja into ja oma tapa tehdä on minusta edelleen upeasti voimissaan. Järjestö on toki ammattimaistunut ja kehittynyt hurjasti, mehän menimme alussa eteenpäin enemmän uholla ja fiiliksellä kuin tiedolla ja osaamisella. YAD on vakiinnuttanut asemansa järjestökentässä ja sitä on hieno katsella!

YAD juhlii tänä vuonna 25-vuotissyntymäpäiviään. Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää?

Pakko myöntää, että kyllä nämä juhlapäivät tuovat aina hyviä ja myös haikeita ajatuksia mieleen. Onhan tässä omassakin elämässä tapahtunut aika paljon 25 vuoden aikana. Ja kyllähän aina sitä taivastelee, että onko siitä todellakin jo niin kauan. Ylpeä YADista olen, tosi ylpeä!

Kerro mieleenpainuvin muisto YAD-vuosiltasi.

Ohhoh, kuten arvaat niitä on tosi monta! Eka festarikesä oli kokonaisuudessaan sellainen kokemus, että se ei unohdu koskaan. Hmm.. Ehkä kuitenkin sanon, että mieleenpainuvin oli YADin 20 v.-synttärit. Olimme Sainin kanssa paikalla kertomassa YADin alkuvaiheesta, ja esitystä suunnitellessamme pengoimme vanhat valokuvamme ja muut arkistomme. Oli mahtavaa tavata joukko nuoria, jotka tekevät sitä samaa mitä me teimme silloin ja ovat saman ikäisiä kuin me olimme silloin. Tuntuu uskomattomalta, että on saanut olla mukana jossain sellaisessa, joka jatkuu ja kasvaa ja paranee edelleen.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää 25-vuotiaalle YAD:lle ja erityisesti YAD:n vapaaehtoisille?

Tässä kohdassa oikein pysähdyin pitkäksi aikaa, ja se johtuu siitä, että oikein löydä sanoja kertomaan, kuinka paljon arvostan vapaaehtoistoimijoita. Pistätte upeasti kampoihin väitteille siitä että maailma on itsekeskeistynyt ja kylmennyt pelkäksi oman edun tavoittelemiseksi. Onneksi niin ei ole. Kiitos siitä mitä teette!

Lämmin kiitos haastattelusta, Marja, ja kaikesta siitä, mitä olet vuosien mittaan järjestöllemme antanut!

- Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja YAD ry -

P.S. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myöhemmin tässä blogissa lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia YAD:n alkutaipaleelta Saini Mustalammen muistelemina – niitä kannattaa odottaa!

Bileeeet – YAD 25 vuotta

18 Mar
18/11/2013

Myrskyisenä syysiltana puhelimeeni soitti outo numero… okei se oli ihan normi-ilta, mutta kuitenkin. En kerennyt vastaamaan. Nössönä en uskaltanut soittaa heti takaisin vaan piti tarkistaa numeropalvelusta, kuka soitti. Rautiaisen Mikahan se siellä. Pian soitin takaisin ja jännittynyt miesääni vastasi. Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan. Oliko sattunut jotakin? Omaan oikeesti pelottavan hyvän mielikuvituksen, pitäs varmaan alkaa kirjottaa jotain kauhu- & rikoskertomuksia, mutta tosiaan – asiaan. Selvisi, että pian on tulossa YAD:n 25-vuotissynttärit ja Mika haluis mut suunnittelutiimiin mukaan. Pienen puheen jälkeen olin jo ”huijattuna” mukaan.

historiaa

Katariinan kokoamat kuvat ja kuvashow esittelivät YADin toimintaa vuosien varrelta.

YAD, jonka perusta on vapaaehtoiset, on siis toiminu jo vuodesta 1988. Pakko myöntää, et työntekijätkin on tarpeellisia, mut vaparit on mun mielestä vieläkin tärkeempiä. Joten suunnitelmissa oli makeet juhlat vapaaehtoisille ja toteuttamassa kemuja oli tietty 5 hengen mahtava vapaaehtoistiimi.

Pian hoohetki olikin käsillä. Yks torstaiaamu mun sisällä kutkutti silleen kivasti. Tiesin, että tästä päivästä tulis mahtia. Duunailin kiireellä viimeiset silaukset powerpoint-esitykseen ja lähdin YAD:n toimistolle. Miljoonan portaan jälkeen pääsin viimein juhlapaikalle. Ja pakko tässä välissä huomauttaa että oikeesti, läskit lähtee niissä Tanssisalin portaissa. Okei, toinen vaihtoehto ois karmiva tavarahissi, josta tulee Saw-elokuvat mieleen. Nou thänks. Avattuani toimiston oven, siel oli ihmiset täydessä tohinassa järkkäämässä paikkoja ja tekemässä kakkuja. Kaikki näytti olevan hyvällä mallilla, kunnes itse laitoin sormeni peliin.

kakku

Mikan ja Katariinan kakunelvytystoimenpiteet käynnissä.

Alku alko hyvin, kuvien laittelulla yms. mut sit lähdin tekee kakun kuorrutusjuttui. Okei, marsipaanikakun koristelu. Kuinka vaikeeta se vois olla, katoin netistä ohjeita ja olinhan tehny sokerimassakakun koristelun onnistuneesti. Muuten hyvä, mutta en tajunnut jatkaa sitä jollain öljyllä. Puol kolmen aikaan kakku näytti 5-vuotiaan tekemältä katastrofilta ja kolmelta tulis yhteistyökumppanit. Voin sanoo, että ketutus oli korkeella. Ahtauduttiin sit Mikan kaa pieneen huoneeseen pelastamaan kakkua. Yhteistyökumppaneita alko lappaa sisään ja viel törkeen paljon. Samaan aikaan itketti ja nauratti. Joku ihme tapahtu ja kakku alko näyttää oikeesti hyvältä. Sit kaikki sujukin kuin tanssi. Juhlapuheita pidettiin ja YAD sai vierailta lahjoja ja kunnianosoituksia plus Työpajateatteri Taivaltajat veti huikeen shown. Lopulta yhteistyökumppaneista päästiin ja oikeet bileet vois alkaa.

Kuuden jälkeen paikka oli ihan täynnä porukkaa: uudempia ja vanhempia vapareita sekä oli kivaa, että työntekijöitäkin oli jääny messiin. Tunnelma oli katossa. Historian havina oli läsnä seinillä olevissa kuvissa, sekä väsäämässäni powerpoint-esityksessä. Okei, tärkeintä oli kuitenkin se tunnelma jonka ihmiset oikeestaan toi sen sinne mukanaan ja sen historian havinan. Ilman näitä ihmisiä ei ois ollut mitään. Mahtia oli myös, että sekaan oli eksynyt pari ”ulkopuolista”, koska teemana oli myös avoimet ovet. Pöydät notkui herkkuja ja erityismainintana hirveesti suklaata. Janne piti huikeen puheen ja Työpajateatteri Taivaltajat piti osallistavan teatterisession, joka oli aivan törkeen hyvä. Pakko myöntää etten aluks meinannu lämmetä, mut lopulta sytyin täysin. Illan kruunasi Niko Rimbacher akustisella keikallaan. Se loi tietynlaista festaritunnelmaa ja ne tutut kasvot sekä suklaata. Omnom.

kengat

Eteinen täyttyi mukavasti synttärivieraiden kengistä.

Oli hienoa olla järkkäämässä näitä juhlia ja nähdä vanhoja tuttuja sekä tutustuu uusiin ihmisiin.

- KatariinaK, YAD ry:n vapaaehtoinen -

© Copyright - Kiinnostaako huumeet? - Sivuston toteutus: Netura