Kuka YADissa päättää?

YAD ry:ssä, kuten yhdistyksissä muutenkin, ylintä päätäntävaltaa käyttävän yhdistyksen jäsenet. YADissa on vapaaehtoishallitus, eli yhdistyksen jäsenet äänestävät keskuudestaan henkilöitä päättämään yhteisistä asioista. Hallitus puolestaan valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Uusi hallitus valitaan yhdistyksen syyskokouksessa, joka järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 25.11. Tampereella. Jos kokoukseen ei pääse itse paikalle, voi halutessaan antaa oman äänensä valtakirjalla jonkun kokoukseen osallistuvan kautta.

YAD ry:n hallitus koostuu yhdistyksen aktiivisista vapaaehtoisista, joita voi olla 4-8 + puheenjohtaja. Hallituksen jäsenen pitää olla vähintään 15-vuotias ja puheenjohtajan vähintään 18-vuotias. Hallituksen jäsenen ja puheenjohtajan ensimmäinen toimikausi on kaksi kalenterivuotta, jonka jälkeen hallituksen jäsen sekä puheenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaan

Tällä hetkellä kaksivuotiskausiaan jatkavat pj Helmi Lind, Eedit Manner ja Antero Keränen.  Vaihtovuorossa puolestaan ovat Krista Rintala ja Hanna Fabritius.  Hallitus on toisin sanoen toiminut vuoden 2018 minimikoossaan. Jos innokkaita hallituslaisia löytyy paljon, on paikkamäärää mahdollisuus myös kasvattaa syyskokouksen päätöksellä.

Mitä hallitus tekee?

Hallitus kokoontuu 6-8  kertaa vuodessa linjaamaan ja päättämään yhdistyksen keskeisiä asioita. Tämän lisäksi työyhteisö ja hallitus pitävät yhteyttä myös esim. sähköpostitse. Hallitus päättää yhdistyksen isoista linjoista: mihin panostetaan, mitä uusia toimintoja kehitetään ja mitä rahoituksia haetaan. Lisäksi hallitus seuraa, että yhdistyksen toiminta on sen sääntöjen, arvojen ja tarkoituksen mukaista. Työyhteisön asioita hallitukselle esittelee toiminnanjohtaja ja tarvittaessa myös työntekijät tai vapaaehtoiset.

JÄSEN! Ole mukana tekemässä YADia ja äänestä omaa ehdokastasi.

Alla ehdokasesittelyt ilmoittautumisjärjestyksessä.

1. Krista Rintala (Tampere)

Moikka! Olen Krista Rintala ja haen toiselle kaudelle hallitukseen. Edellisellä kaksivuotiskaudella vastasin hallituksen riveissä  kokemusasiantuntijuudesta, joka on minulle hyvin läheinen teema. Olen toiminut YAD:n vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana vuodesta 2015 ja työskentelin edellisessä kokemusasiantuntijahankkeessa EXP2:ssa toisena projektityöntekijänä, joten monipuolista näkökulmaa löytyy. Tällä hetkellä työskentelen kotipalvelussa ja opiskelen samalla alaa. Minulle tärkeitä arvoja työssä ovat inhimillisyys, stigman häivyttäminen, rohkeus olla niiden puolella joiden puolella muut eivät ole sekä aito välittäminen, pientä kapinahenkeä unohtamatta.

 

 

 

2. Taru Keränen  (Tampere)

Moi kaikille. Mää oon Taru Keränen Tampereelta ja YAD:ssa oon ollu mukana 7 vuotta, johon mahtuu toimiminen Tampereen paikkarivastaavana, hetken työkokeilu Tampereen YAD:lla ja tällä hetkellä sitten aina välillä piipahtelen YAD:n eri jutuissa.
Haluaisin mukaan hallitukseen, että pääsisin vaikuttamaan siihen, että YAD pysyy yhtä hyvänä kuin tähän asti sekä siihen, että saataisiin lisää nuorta jengiä toimintaan mukaan

 

 

 

 

 

3. Jenna Haavisto (Turku)


Mä oon Jenna, monille varmaan tuttu naama erinäisistä YADin toiminnoista. YADissa oon ollut mukana vuodesta 2015 ja siitä etiäppäin on oikeestaan tullut tutuksi kaikki YADin toimintamuodot. On tullut koluttua festareita, käyty kouluilla päihdekasvattamassa nuorisoa, oon toiminut Tampereen paikallistiimissä vaparina ja vastaavana, kouluttautunut myös kokemusasiantuntijaksi ja jopa vähän koittanut striibailua. Tukihenkilötoiminnassa olin myös mukana ja kaikenmoiset kamakoulutukset on myös tullut käytyä. Näiden lisäksi olin hetken työkokeilussa Tampereen toimistolla ja myöhemmin kouluttauduin samaisessa paikassa Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi näyttötutkinnolla. Tuttua YADissa on siis sekä vapaaehtoisena toimiminen, että työntekijän rooli. Tällä hetkellä opiskelen Turussa yhteisöpedagogiksi ja toimin Turun paikallistiimin toisena vastaavana. Hallituksessa haluan vaikuttaa siihen, että YAD pysyy vapaaehtoistensa näköisenä, eli vapaaehtoisten ääni saadaan kuuluville ja otetaan huomioon. YADilla työskentelyn aikana huomasin, miten tärkeää on jokaisen vapaaehtoisen yhdenvertaisuus järjestössä; taustaa, elämäntilannetta ja valitsemaansa toimintamuotoa katsomatta. Hallituksessa haluaisin siis pyrkiä toimimaan YADin jäsenten ja vapaaehtoisten puolestapuhujana. Myös YADin toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen turvaaminen on mulle tärkeää. YAD on antanut mulle niin paljon, että olis hienoa olla varmistamassa, että YAD pystyy jatkossakin antamaan samaa myös muille!

4. Kim Hokkanen (Jyväskylä)

 Mä oon Hokkasen Kimi, oon ollut muutaman vuoden Yadilaisena, kokenut järjestön erittäin tärkeäksi ja YADin arvot sopii omiin arvoihin ja on niitä muokannutkin parempaan suuntaan.

Vaihdettuani työpaikkaa järjestöstä toiseen, haluaisin jollain tapaa pysytellä meiningeissä mukana ja koen hallituksen olevan tällä hetkellä, oikestaan ainoa mahdollisuus vuodattaa keltamustaa-verta. Uskoisin itselläni olevan annettavana oma panos keltamustaan perheeseen.
Mikäli haluutte maailman pelastuvan, äänestäkää mua!
Hallitusvaali siis vuosikokouksen yhteydessä su 25.11. klo 14 alkaen Tampereen toimistolla os. Hallituskatu 25.
Tervetuloa!

30 vuotta ehkäisevää huumetyötä festareilla

Festarityö on YADin vanhimpia työmuotoja: ehkäisevää huumetyötä festareilla on tehty perustamisvuodesta 1988 lähtien. Kohtaamisten tavoitteena on herättää keskustelua ja vahvistaa itsenäistä ajattelua huumeisiin liittyen. Samalla yadilaiset toimivat esimerkkeinä päihteettömästä tavasta nauttia festaritunnelmasta. Tänäkin kesänä YAD pystyttää infoteltan 12:lle festarille – tästä päivästä lauantaihin vuorossa on Nummirock.

YADin festarityön konseptiin kuuluu infoteltta, huumeaiheista materiaalia jaettavaksi, sekä rento joukko asialle omistautuneita nuoria, jotka ovat valmistautuneet keskustelemaan huumekysymyksistä. YADin teltalla voi vastata ”Huumetesti”-nimiseen keskustelunavaukseen, josta saa valita palkinnoksi tikkarin, kortsun tai korvatulpat. Tänä vuonna teltalla voi pyöräyttää myös (epä)onnenpyörää, joka sekin toimii ajatusten ja keskustelun herättelijänä. YAD tunnetaan myös asennemateriaaleista: kesän viileimmät vesitatskat ja tarttuvimmat tarrat löytyvät YADin teltalta.

YAD on mukana tänä vuonna seuraavilla festareilla:
26.-27.5. Maailma kylässä, Helsinki
8.-9.6. South Park, Tampere
20.-23.6. Nummirock, Kauhajoki
28.-30.6. Provinssi, Seinäjoki
6.-8.7. Kosmos, Ristiina
12.-14.7. Suomipop, Jyväskylä
13.-14.7. SummerUp, Lahti
20.-22.7. Karjurock, Uusikaupunki
27.-28.7. Puntala-rock, Lempäälä
27.-28.7. Qstock, Oulu
3.-4.8. Jurassic Rock, Mikkeli
17.-18.8. Blockfest, Tampere

YAD kartoittaa kokemuksia huumeista festareilla kesän ajan kerättävällä kyselyllä, joka tänä vuonna toteutetaan sähköisesti osoitteessa www.huumeet.fi

 

Seuraa blogista YADin festarikiertuetta -> www.yadinfopisteilla.wordpress.com

 

Haastattelussa konstaapeli Mara

Vanhempi konstaapeli Susanna Mara

Teimme nuorten kanssa kysymyksiä ja vanhempi konstaapeli, ”Stadin nuorten oma poliisi”, Susanna Mara vastasi!

1. Kerro kuka olet ja mistä? Kauanko olet ollut poliisina?

Olen vanhempi konstaapeli Susanna Mara Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävästä toiminnosta. Poliisikokemusta minulla on noin 6 vuotta, kun lasketaan työharjoittelut mukaan. Valmistuin vuonna 2013 Poliisiammattikorkeakoulusta.

2. Millaista työtä teet?

Työni pääpaino on nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja rikoskierteen katkaisussa. Työtä tehdään yhdessä muiden tahojen kanssa, kuten koulujen, lastensuojelun, nuorisotoimen ja eri järjestöjen kanssa. Työni tarkoituksena on myös ajantasaisen tilannekuvan ylläpito liittyen alueellisiin ilmiöihin sekä luottamuksellisten välien rakentaminen nuoriin. Käytännössä tämä tarkoittaa näkyvää läsnäoloa siellä missä nuoretkin ovat: niin koulussa, vapaa-ajalla kuin netissäkin.

3. Kuinka paljon huumerikollisuutta on Suomessa?

Huumausainerikollisuus on piilorikollisuutta parhaimmillaan, siitä tulee vain pieni osa poliisin tietoon. Isojen rinkien paljastaminen voi olla monen vuoden työn tulos, mikä myöskin vaikuttaa tilastoihin. Tilastojen mukaan huumerikollisuudessa on tapahtunut nousua viime vuosien aikana. Tällä hetkellä haasteita on etenkin muuntohuumeiden käytön torjunnassa sekä tietoverkkojen kautta käytävässä huumekaupassa.

4. Millainen päihdekasvatus on sinusta parasta?

Faktoihin perustuva ilman liioittelevaa pelottelua. Fyysisten ja psyykkisten seurausten lisäksi kannatan sosiaalisten vaikutusten korostamista. Myös kokemusasiantuntijoiden käyttäminen valistustyössä on usein tehokasta. Juurtuneisiin asenteisiin on vaikeaa vaikuttaa, siksi valistustyö on tehtävä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

5. Mikä huumeisiin liittyvä työssäsi on haastavaa?

Huumerikollisuuden paljastaminen on toisinaan haasteellista, mutta pitkäjänteisellä työllä saa tuloksia.

6. Mitä ajattelet huumeidenkäyttäjistä?

Pyrin kohtaamaan ihmiset aina yksilöinä. Jokaisen huumeidenkäyttäjän taustalla on oma tarinansa, hekin ovat jonkun lapsia ja sisaruksia. Huumeiden käyttö määrittää toisten ihmisten elämää enemmän kuin toisten. Huumeriippuvaisille toivoisin tahtoa ja mielenlujuutta päästä kamasta eroon.

7. Miten ihmisten pitäisi mielestäsi suhtautua huumeidenkäyttäjiin?

Tuomitseminen ei ainakaan edistä heidän asemaansa. Toisinaan huumeidenkäyttäjien käyttäytyminen voi olla arvaamatonta, jolloin terve varovaisuus on paikallaan. Huumeiden käyttö ei ole koskaan oma asia. Se vaikuttaa tuhoavasti kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin.

8. Mitä ajattelet kannabiksesta?

Kannabis ei toki ole sieltä vaarallisimmasta päästä. Olen työssäni kuitenkin kohdannut paljon kannabiksenkäyttäjiä, joiden elämänhallintaan se on vaikuttanut huomattavasti. Passiivisuus, flegmaattisuus ja se, että elämä pyörii vaan yhden asian ympärillä ei ole hyvä asia. Erityisen huolissani olen nuorten kannabiksen käytöstä. Tunnen useita, jotka ovat aloittaneet pajauttelun ala-asteella. Jokainen tietää miten haitallista mikä tahansa päihde on kehittyvälle nuorelle. Mikäli ilmapiiri kasvuympäristössä on salliva päihteiden suhteen, on selvää, että silloin niitä herkemmin käytetään. Monet kannabiksen käyttäjät eivät myönnä, että heillä on ongelma. Ei vaikka sen vuoksi koulut jää kesken, mikään ei kiinnosta ja myydään vaikka pikkuveljen pleikkari, jotta omaa kannabiksenkäyttöä voisi jatkaa. Toki tämän tyyppisillä ihmisillä voi polttelun lisäksi olla muitakin ongelmia elämässään, mutta mikä niissä sitten on syy ja mikä seuraus?

9. Onko poliisin näkökulmasta huumeidenkäytön rangaistavuudessa mitään järkeä?

Käytöstä rangaistaan, mikäli henkilö pitää hallussaan vähäisen määrän tai käyttää huumausainetta. Poliisi tarjoaa sakon sijasta hoitoonohjausta. Mikäli henkilö ei halua hoitoa, on mielestäni silloin sakko sopiva rangaistus. Ensikertalaiset alaikäiset ohjataan syyttäjän puhutteluun sakon sijaan. Tämän tarkoitus on ”herättää” nuori ymmärtämään käytön vakavuus ilman, että heti leimautuu huumeidenkäyttäjäksi.

10. Mitä ajattelet noin ylipäätään, huumausainerikosten sanktioista tällä hetkellä, ovatko ne kohtuullisia?

Mielestäni huumausainerikoksesta ja törkeästä huumausainerikoksesta saadut tuomiot on sopivia.

Lisää Susannan arjen työstä voit lukea täältä: http://safestadi.munstadi.fi/ei-ihan-tavallinen-kytta/

– Anne Hämäläinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

Oivalluksia ja kohtaamisia

16.2. kirjastotalo Metsolla Lehmus -salissa järjestettiin Exp2-hankkeen loppuseminaari. Pääsimme Villen kanssa kertomaan työstämme  n. 40-päiselle yleisölle, joka koostui yhteistyökumppaneista, alan toimijoista, muuten vaan aiheesta kiinnostuneista ja toki meidän upeista vapareista. Seminaarissa käytiin läpi laadukkaan päihdekasvatuksen perusteita, meidän näköistämme kokemusasiantuntijatoimintaa ja sitä, mitä tulee ottaa huomioon kun päihdetoipuja tekee vapaaehtoistyötä – omalla taustallaan.

Olemme oppineet ja oivaltaneet hankkeen aikana niin paljon, että tuntui erityisen mukavalta päästä kertomaan siitä muille. Myös Petra puhui gradunsa pohjalta päihdetoipujien motivaatiosta tehdä kokemusasiantuntijuutta. Kaikenkaikkiaan seminaari oli lämminhenkinen ja kolmetuntisen aikana käytiin hyviä keskusteluja myös yleisön kanssa.

Seminaari oli myös ehdoton kunnianosoitus meidän upeille kokemusasiantuntijoillemme, he ovat itseoikeutetusti tämän työn suola. Olemme oppineet heiltä paljon ja on ollut kunnia saada tehdä tätä työtä heidän kanssaan.

Haikeaahan tämä myös on, yksi projekti tulee tiensä päätökseen mutta kun jotakin vanhaa loppuu, alkaa myös uutta. Exp3rt – Kohtaava kokemusasiantuntijuus -hanke alkaa heti huhtikuussa ja rekry on parhaillaan käynnissä. Siitä tulee varmasti mahtavaa!

On ollut suunnattoman opettavaista ja hienoa olla mukana tässä hankkeessa. Maailmanpelastustyö jatkuukoon – yksi nuori ja ammattilainen kerrallaan.

 – KristaR, EXP2-hankkeen projektityöntekijä

Timanttisesta dialogista tukea puheeksi ottamiseen

Huolesta puhuminen ja päihteidenkäytön puheeksi ottaminen ei aina ole helppoa. Se saattaa jännittää monesta syystä ja sille voi tuntua olevan useita esteitä. Miten hän tähän reagoi? Tuntuuko hänestä, että tongin hänen asioitaan? Mitä jos huoleni on turha? En tiedä aiheesta mitään, miten osaan puhua siitä? Ajanko hänet vain kauemmas ottamalla asian puheeksi? Oli kyse huolessasi sitten kaveristasi, lapsestasi tai vaikkapa työtoveristasi, on puheeksi ottamiseen rohkaistuminen silti äärimmäisen tärkeää peloista huolimatta. Vaikka huolenaiheuttaja ei loppujen lopuksi osoittautuisikaan päihteidenkäytöksi, voi ilmetä jokin muu asia, jossa hän tarvitsee tukea. Ja vaikka huolesi olisi ollut aiheeton, se tuntuu silti useimmiten vastaanottajasta hyvältä. Kukapa meistä ei haluaisi tuntea, että meistä välitetään? Puheeksi ottaminen ei vaadi sinulta asiantuntijuutta päihteisiin liittyen. Riittää, että välität ja olet valmis kuuntelemaan.

Puheeksi ottamista voi helpottaa hyödyntämällä dialogin periaatteita. Perinteinen keskustelu ja dialogi eroavat toisistaan muutamilla tavoilla. Dialogin tavoitteena on oppia toisiltaan, käydä vuoropuhelua ja pohtia käsillä olevan asian eri puolia, yhdessä. Keskustelussa taas pyritään yleensä pääsemään jonkinlaiseen lopputulokseen ja päätökseen. Dialogi itsessään on hyvin järkeenkäypää, eivätkä sen periaatteet ole mutkikkaita tai työläitä toteuttaa aivan arkipäiväisessäkään kanssakäymisessä.

KUVA. Timanttisen dialogin kulmakivet.

Kuuntele. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta unohtuu herkästi. Kuuntele aidosti, mitä toisella on sanottavaa. Usein kuuntelemme vain siksi, että voimme valmistautua esittämään asiaan jonkin vasta-argumentin. Jos vain itse puhut, muttet kuuntele, anti jää melko yksipuoliseksi. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja kokea, että sanoillamme on merkitys ja että niiden avulla voi vaikuttaa

Kunnioita. Kunnioitus tarkoittaa sitä, että olet valmis todella kuulemaan, mitä toisella on sanottavaa ja olet myös valmis oppimaan siitä. Se tarkoittaa myös sitä, että olet valmis jatkamaan keskustelua, ja myös kyseenalaistamaan omat näkemyksesi, huolimatta mahdollisista vastakkaisista näkökulmista. Kunnioitus on myös konkreettisia tekoja: katso silmiin, kysele ja ole kiinnostunut, älä häärää samalla jotain muuta.

Odota vuoroasi. Joillakin ajatustensa ilmaisemisessa sanoiksi saattaa kestää kauemman kuin toisilla. Odota siis rauhassa, että toinen saa asiansa sanottua. Jos et ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa, täsmennä ja kysy lisää. On ihan okei olla ulalla, keskustellen ja kysellen voitte molemmat oppia lisää.

Puhu suoraan ja sydämestäsi. Älä kiertele, vaan kerro suoraan ajatuksistasi ja mielipiteistäsi – rehellisesti. Usko omiin mielipiteisiisi ja itseesi. Vaikka mielipiteesi olisi täysin eriävä kuin keskustelukumppanillasi, voi sen esittäminen viedä keskustelua täysin uuteen suuntaan ja herättää ajatuksia, joita ei muutoin olisi syntynyt. Muista kuitenkin käyttää minäviestintää, eli kerro asioista siten, miten ne sinun näkökulmastasi näyttäytyvät. Kukaan muu kuin henkilö itse ei voi tietää miten hän asiat kokee ja mitä hän niistä ajattelee, joten älä kyseenalaista hänen kokemustaan omasta elämästään.

Jos kaipaat vielä lisärohkaisua puheeksiottamiseen, ole meihin yhteydessä, me voimme auttaa!

Antoisia dialogihetkiä toivotellen,

Jemina Niemi, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

 

 

 

 

Kaliseva kalenteri

Lääkkeistä moni saa avun ja usein ne ovat myös välttämättömiä hoidon kannalta. Mahdolliset haittavaikutukset on hyvä tiedostaa, ja oikea hoitotasapaino on tärkeää, sillä osa reseptilääkkeistä voi aiheuttaa riippuvuutta siinä missä huumeetkin. Määrättyjä lääkkeitä ei tule jättää ottamatta, eikä annostusta muuttaa omatoimisesti – lääkkeisiin liittyvistä huolista kannattaa jutella aina hoitavan lääkärin kanssa. Tässä yhden nuoren kokemus siitä, miten myös sairauden hoitoon määrätyt ja tarvitut lääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta.

Istun apteekin odotuspenkillä, ja vuoronumerot vaihtuvat tuskallisen hitaasti. Minua oksettaa, pyörryttää, ja tärisen. Olen kylmän hien peitossa, enkä ole nukkunut kahteen vuorokauteen.

Mukava viikonloppureissuni Tampereelle on muuttunut yhdeksi elämäni kamalimmista kokemuksista muutaman pillerin takia. En nyt puhu suoranaisesti huumeista. Olen vain unohtanut dosettini kotiin yöpöydän kulmalle.

Minua on lääkitty duloksetiinilla, ketiapiinilla, monilla bentsodiatsepiineilla, ja serotoniinin takaisinoton salpaajilla 15-vuotiaasta lähtien, kokeillen useimpia lääkkeitä eri lääkärien alaisuudessa. Tällä hetkellä dosetistani löytyy kolmea eri lääkettä päivittäin, ja neljättä otan tarvittaessa. Masennuslääke, tasaajalääke, unilääke, ja satunnainen rauhoittava paniikkiin kellottavat päiväni.

Lähes kaikkien minullekin määrättyjen mielialalääkkeiden käyttöohjeessa lukee: Ei saa käyttää alle 18-vuotiailla potilailla. Kuitenkin nuorille ja lapsille määrätään jatkuvasti lääkkeitä, joiden haittavaikutuksista löytyy mm. veritulppa, sydänoireet, itsetuhoisuuden lisääntyminen, ja jopa äkkikuolema.

Psykiatriselle osastolle saavuttaessa käydään verikokeissa ja huumeseuloissa. Siellä vaaditaan täyttä pidättäytymistä huumeista ja alkoholista. Ymmärrettävää. Mieltä ei voi hoitaa, jos se on muiden aineiden vaikutusten alaisena. Sitten mieleeni tulee eräs potilas, joka tuupertui lääkityksensä vahvuuden takia monta kertaa päivässä. Toinen, joka lihoi 25 kiloa puolessa vuodessa psykoosilääkkeidensä takia. Itse näen harhoja ensimmäistä ja ainoaa kertaa elämässäni, kun minulla aloitetaan serotoniinin takaisinotonsalpaaja Seronil, masennuslääke. Kaikki me olemme alaikäisiä. Melkein kaikilla osaston nuorilla myös aloitetaan unilääke, sillä sairaalan valot sammuvat kymmeneltä, ja suurin osa nuorista valvoisi muualla pidempään. Yöhoitajia on vain yksi, ja kaikkien halutaan nukkuvan. Nykyään en saa unta ollenkaan ilman ketiapiinia, vaikka nukuin normaalisti ennen lääkitystä.

Kun resurssit mielenterveyshoitoon loppuvat, lääkärit lääkitsevät potilaat hiljaisiksi. Ilmiötä valvotaan enemmän nuorisopsykiatrian puolella, mutta kun ihminen täyttää 18, lääkkeiden määrääminen räjähtää lähes poikkeuksetta. Lääkäreissä on eroja, mutta kokemukseni mukaan aikuispuolelle sattuu useammin lääkemyönteisiä lääkäreitä. Aikuisosastot ovat aina täynnä, ja niille on kuukausien jono. Hoitajilla on aikaa keskustella ehkä kerran päivässä, mutta lääkekuppeja ilmaantuu pöydälle aamusta iltaan. Rauhoittavia, piristäviä, tasaavia, mielialaa nostattavia, psykoosista herättäviä, unilääkkeitä. Ihmiset kulkevat sairaalan käytävillä himmennein silmin.

Vieroitusoireista ei silti juuri puhuta. On yleistä tietoa, että bentsodiatsepiinipohjaiset lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, ja niitä jopa pelätään. Markkinoille tulee kuitenkin koko ajan uusia mielialalääkitystä, joita ei ole tutkittu niin pitkään, että pitkäaikaisvaikutuksista oltaisiin tietoisia.

Vieroitusoireet, kuten oksentelu, tärinä, ripuli, unettomuus, sähköiskujen tuntu aivoissa ja jopa koomaan vaipuminen lasketaan omaksi taudikseen. Syndroomat aiheuttavat myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, itsemurha-ajatuksia, tunne-elämän kaventumista ja liikenneonnettomuuksia. Ihminen ei välttämättä edes ymmärrä, mikä häntä vaivaa, ja lääkkeidenlopettamiskokemus voi olla vuosien taistelu, johon ei olisi voimavaroja.

Niin kauan, kun emme puhu aiheesta avoimesti, liian moni kärsii lääkeriippuvuudesta, pelkää olevansa yksin ja häpeää puhua asiasta. Minä olen yksi heistä, ja asia on minusta tärkeä.

Kun oma vuoronumeroni vilahtaa apteekin taululle, hoipertelen kalpeana tuoliin. Käytän viimeiset rahani lääkkeisiin, sillä kela ei korvaa niitä kuin silloin, kun ne ovat loppu. Otan kaikki ottamatta jääneet lääkkeet kerralla heti apteekin ovella, ja häpeän itseäni. Kun istun torin laidalla ja katselen poikaystäväni huolestuneita kasvoja, tunnen syvää vihaa sitä lääkäriä kohtaan, joka alun perin määräsi minulle lääkkeitä. Olen kuitenkin kiitollinen, sillä ilman lääkkeitä, en olisi selvinnyt 20-vuotiaaksi.

– Nainen, 20

Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet, mutta kaikilla on mahdollisuus

Ensimmäinen huostaanotto kolmevuotiaana. Koko lapsuusikä laitoskierrettä erilaisissa lastensuojelun palveluissa. Välillä hyviä työntekijöitä, välillä huonompia. Elämän aikuiset ja osoitteet vaihtuvat. Biologisesta vanhemmasta on kova huoli, mutta kukaan ei auta. Silloin kun huoli on kovimmillaan, ei vanhempaa saa edes tavata, liian isot riskit. Omaa paikkaa ei tunnu löytyvän mistään, ja torjutuksi tulemisen tunne on arkipäivää. Lopulta tuntuu, ettei kannata enää yrittää.

Laitoskierteen rinnalle tulevat rikokset ja päihteet. Jännitys peittää alleen ahdistuksen edes hetkeksi. Yhteinen salaisuus hitsaa porukkaa yhteen, elämänmittainen ulkopuolisuuden tunne tuntuu päättyneen. Päihteiden ja rikollisuuden tuoma yhteisö näyttää kuitenkin pian myös ruman puolensa. Tapaturmia, pahoinpitelyitä, huonoja valintoja ja syvenevää ahdistusta. Tuomiot vaihtuvat ehdollisesta ehdottomaksi ja vankilan jälkeen odottaa kodittomuus. Toisaalta vankeusaikana väläytellään ensimmäistä kertaa myös mahdollisuuksia toisenlaisesta elämästä, sillä vankilan sosiaalityöntekijä tarjoaa mahdollisuutta päihdehoitoon. Katkoyrityksiä on takana jo aikaisemmin, mutta vanhoissa kuvioissa on vaikea pitää kiinni päihteettömyydestä muutamia viikkoja kauempaa. Nyt tilanne on kuitenkin uusi, ja sosiaalityöntekijän osoittama luottamus tuntuu hyvältä. Uusi alku voi sittenkin olla mahdollinen.

Tuomion jälkeen uusi kotikunta lupaa jatkaa vankilassa aloitettua päihdehoitoa. Maksusitoumus irtoaa kuukaudeksi. Neljässä viikossa ehtii juuri tottua vankilan ulkopuoliseen elämään, mutta yli kymmenen vuoden mittaista päihdekierrettä sillä ei selätetä. Pitkän anelun jälkeen irtoaa vielä toinen kuukausi, tämän jälkeen on tarkoitus pärjätä omillaan. Tämä ei ole ainoa kuva ongelmien kasaantumisesta, mutta tämä on yksi.

Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet, mutta kaikilla on mahdollisuus

On täysin naiivi ajatus, että kaikilla olisi Suomessa samat mahdollisuudet elämässä. Se, että muutamat kouluttamattomien ja moniongelmaisten kotien kasvatit onnistuvat lopulta elämässään menestymään ei tarkoita, etteivätkö tilastot ja tutkimukset sukupolvien ketjuista ja marginalisaation periytymisestä pitäisi paikkaansa. Kyse ei ole pelkästään aineellisista resursseista. Ajatus ja kokemukset siitä, mikä elämässä on mahdollista, on myös periytyvää ja kasvuympäristöstä opittua. Ei ole mahdotonta, että näistä huolimatta lapsi tai nuori lähtee aktiivisesti pyrkimään kohti toisenlaista tulevaisuuden näkemystä. Sen sijaan on täysin kohtuutonta odottaa, että hän tekisi sen yksin.

Nuoret ja nuoret aikuiset, jotka elävät päivittäin päihde- ja mielenterveysongelmien, asunnottomuuden, koulupudokkuuden, työttömyyden ja monien muiden arkipäivän haasteiden kanssa eivät kaipaa mitään tsemppiaforismeja ja voimalauseita arkeensa. He kaipaavat ihmisiä, joita kiinnostaa, jotka eivät heti luovuta ja jotka eivät pomputa tiskiltä toiselle siinä toivossa, että jota kuta toista kiinnostaisi. Ihmistä, joka osaa katsoa sen verran omasta laatikostaan ulos, että huomaa esitellä myös ne vaihtoehdot, joista nuori ei ymmärtänyt kysyä.

Haastatellessani graduani varten kokemusasiantuntijatoiminnassa mukana olevia nuoria päihdetoipujia, huomasin heidän varsin erilaisissa tarinoissaan yhden yhdistävän piirteen. Kaikkien heidän elämässään oli toipumisen katalyyttina ollut joku henkilö, joka uskoi heihin ja heidän mahdollisuuksiinsa vielä silloinkin, kun he eivät itse enää jaksaneet. Tämä on tärkeä muistutus kaikille haastavassa elämäntilanteessa olevien kanssa työskenteleville. On ymmärrettävää, että elämässään jatkuvia vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja torjumisia kokenut nuori kadottaa jossain kohtaa uskonsa tulevaisuuteen. Nuoren kanssa työskentelevän henkilön ei ole kuitenkaan syytä ottaa tätä toivottomuutta itsestään selvyytenä. Muutosmotivaatio ei ole sisäsyntyinen tila, vaan vuorovaikutuksen synnyttämä ilmiö, jota voi joko ruokkia tai lannistaa. Uskomalla nuoren mahdollisuuksiin voi työntekijä parantaa ainakin kahden henkilön motivaatiota: asiakkaan ja omaansa.

Tällä viikolla vietetään ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Tällä viikolla, kuten kaikilla muillakin, meidän nuorten kanssa työskentelevillä on tärkeä tehtävä olla mukana mahdollistamassa muutoksia. Mennyttä emme voi muuttaa, mutta meillä kaikilla nuorten arjessa työskentelevillä on etuoikeus olla avainpaikalla osana paremman huomisen rakentamista.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

 

Nuorilta nuorille -nuorisotyötä

Nyt kun nuorisotyön viikko lähestyy loppuaan, on hyvä hetki nostaa framille nuorten oma vaikuttajuus ja tekeminen. Toinen hyvä syy aiheeseen on lokakuun ajan käynnissä oleva Vuoden Vapaaehtoinen -äänestys – toivomme että käyt äänestämässä YADin nuorta vapaaehtoista, Miraa (alta voit lukea miksi).

Nuorisotyötä ja ehkäisevää huumetyötä voi tehdä monella tapaa. YADissa uskotaan vertaisvaikuttamisen voimaan. Nuoret itse tekevät, kohtaavat ja vaikuttavat, sekä ovat toisilleen se porukka, jossa ei tarvitse selitellä omaa päihteettömyyttään tai aiempia päihdevalintojaan. Nuorisotyö YADissa on siis pääasiassa vertaisvaikuttamista ja rinnalla kulkemista, sekä oikeiden kysymysten kysymistä (vailla valmiita vastauksia). Tämä kaikki lähtee nuorten omasta halusta vaikuttaa ja tehdä maailmasta parempi paikka itselle ja muille elää.

YADin eri tiimeissä toimii satoja nuoria, joista valitsimme yhden mukaan Kansalaisareenan Vuoden Vapaaehtoinen -äänestykseen. Tässä perustelut, miksi:

”Mira on ollut mukana toiminnassamme vasta vuoden, mutta on siinä ajassa ehtinyt käydä useilla festareilla jututtamassa ihmisiä huumeista, osallistunut Tampereen paikallistiimin toimintaan ja sen ideointiin, pönöttänyt infopisteillä milloin missäkin sekä ollut aktiivisesti mukana päihdekasvatuskeikoilla yläkouluissa. Striibaillutkin hän on nuorempana. Mira toimii myös lastensuojelun kokemusasiantuntijana Tampereella.

Mira saapuu aina paikalle hymyssä suin, jopa silloin, kun päihdekasvatuskeikalle lähdetään seitsemältä aamulla. Mira tekee työnsä tunnollisesti ja auttaa muita. Hän on luotettava, ahkera ja aina positiivinen. Mira on todellinen työmyyrä, jolle itse vapaaehtoistyön tekeminen ja muiden auttaminen näyttää olevan mahdollisia palkintoja arvokkaampaa. Hän ei pelkää tarttua toimeen, vaikka tehtävä ei olisikaan se kaikista mieluisin.”

Vuoden Vapaaehtoinen -äänestys lokakuun ajan osoitteessa:

www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen

(Mira Nurmi löytyy kohdasta Tampere)

– SaaraM, järjestötiedottaja, YAD ry

Festareilla saa puhua huumeista

Kiinnostaako huumeet -blogi jää kesätauolle, mutta fessublogi käy sen sijaan kuumana koko kesän – yadilaiset päivittävät sinne reissukertomukset joka festarilta, jonne YADin infopisteteltta pystytetään.
–>> www.yadinfopisteilla.wordpress.com

 

YAD YOUTH AGAINST DRUGS RY:N perinteikäs festarikiertue kattaa tänä ke­sänä 13 festaria. Infopisteellä ei valisteta eikä tuputeta huumetietoa, mutta keskusteluun tarjoutuu mahdollisuus huumetesti-nimisen kysymyspatte­riston avulla. Huumetestissä saa valita itseään kiinnostavan aiheen pohdit­tavaksi. Palkinnoksi huumetestistä saa valita kortsun tai korvatulpat. Tänä vuonna RFSU tuki YADin festarityötä lahjoittamalla 1600 kortsua fessuilla jaettavaksi! Info­pisteellä on tarjolla lisäksi monenmoista sälää, asiattomista tarroista erittäin asiallisiin vesitatskoihin.

Infopisteellä on mahdollisuus vastata myös Huumeet festareilla 2017 -kyse­lyyn, jolla kartoitetaan kokemuksia päihteiden/päihtyneiden kohtaamisesta festariympäristössä, mielipiteitä kannabiskysymyksissä sekä toiveita päihde­työn eri muodoista festareilla. Kysely on luottamuksellinen, siihen vastaa­malla saa suun makiaksi ja sen tuloksia käytetään huumetyön kehittämiseen.

YADIN INFOPISTEELLÄ KANNATTAA PIIPAHTAA ja siellä saa myös viipyä jutel­len, pelaten, kokeillen jonglöörausvälineitä tai muuten vain oleillen.

Jos siis osut jollekin seuraavista festareista, käy moikkaamassa yadilaisia.

 27.–28.5. Maailma Kylässä, Helsinki
9.–10.6. Purpflash, Kouvola
22.–24.6. Nummirock, Kauhajoki
29.6.–1.7. Provinssi, Seinäjoki
29.6.–1.7. Haapavesifolk, Haapavesi
7.–9.7. Kosmos, Ristiina
13.–15.7. Suomi Pop, Jyväskylä
14.–15.7. Summer Up, Lahti
14.–16.7. Ilosaarirock, Joensuu
28.–29.7. Puntala, Lempäälä
28.–29.7. Qstock, Oulu
4.–6.8. Jurassic rock, Mikkeli
18.–19.8. Blockfest, Tampere