Yksin en jaksaisi – avun hakemisen ja saamisen vaikeus

22 Nov
22/11/2016

Ystäväni hakeutui hoitoon. Hänen mielenterveytensä on ollut kovalla koetuksella jo jonkin aikaa ja hän oli ajautunut tilanteeseen, jossa seinä tuli yksinkertaisesti vastaan. Päätös avun hakemisesta ei kuitenkaan syntynyt ilman voimakasta rohkaisua ja kädestä pitäen taluttamista. Kynnys hakea apua omiin mielenterveys- tai päihdeongelmiin on usein todella korkealla. Siihen liittyy häpeän, pettymyksen, pettämisen ja hoidon epäonnistumisen pelon tunteita. Ystävälläni kuuluivat kuvioon myös päihteet, mutta avun akuutti tarve oli enemmän mielenterveyspuolella.

Mielenterveystoimisto neuvoi viemään ystäväni sairaalan päivystykseen. Siellä hän kertasi tilanteensa ensin kahdelle eri hoitajalle. Hoitajista toinen neuvoi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun psykiatrinen hoitaja olisi paikalla. Halusimme kuitenkin jonottaa vielä lääkärille. Lääkäri kirjoitti reseptin jo ennen kuin ystäväni oli edes kertonut koko tilanteensa ja jälleen ohjeena oli tulla seuraavana päivänä tapaamaan psykiatrista hoitajaa. Eli hänkin pyrki väistämään itsetuhoisen, itkuisen ja totaalisen lopussa olevan ihmisen arvioinnin seuraavaan päivään. En suostunut tähän, vaan vaadin ystävälleni psykiatrisen arvioinnin tekemistä. Se ei järjestynyt, mutta lääkäri otti hänet kuitenkin osastolle.

osastollaYstäväni oli sairaalan osastolla lopulta yhdeksän päivää. Osastolla ei ollut juurikaan psykiatrista osaamista, mutta hoitajat kuuntelivat ja keskustelivat ystäväni kanssa paljon. Tämä auttoi häntä selkeästi jaksamaan ja hän kiittelikin vuolaasti hoitajia. Hänen olotilansa ei kuitenkaan parantunut osastolla olon aikana ja hänellä alkoi olla vahvempia itsetuhoisia ajatuksia. Hän ei kokenut saavansa hoitoa.

Lopulta ystäväni pääsi psykiatriseen sairaalaan. Minä tuuletin mielessäni. Ajattelin, että nyt hän saisi juuri sitä hoitoa, mitä toipuakseen tarvitsee. Tällä kertaa lääkärit osasivat asiansa, mutta heitä ei päässyt tapaamaan suinkaan joka päivä. Hoitajat taas istuivat lukkojen takana ja keskusteluapua heiltä ei juuri saanut, ei edes pyydettäessä (tämä tapahtui useina päivinä). Ylipäänsä kaikkeen oli vastauksena “Odota” ja odottaminen oli usein turhaa. Hoitaja ei koskaan palannut asiaan. Useina päivinä ulkoilun virkaa ajoi kymmenen minuutin kävely kanttiiniin, koska hoitajia ei huvittanut tai heillä ei ollut ulkoiluvaatteita. Toiminnallisia ryhmiä oli joinain päivinä, mutta ei suinkaan jatkuvasti ja ne korvattiin usein vartin kävelyllä. Pidempiä ulkokävelyjä ystäväni muistaa hoitonsa aikana tapahtuneen kahdesti. Salille ystäväni kuitenkin pääsi lähes päivittäin. Toisin sanoen, hoito oli sisätiloihin lukittuna olemista ja eri lääkkeiden kokeilemista.

Psykiatrisella osastolla vierähti liki kuukausi ja tämän jälkeen ystäväni pääsi tuettuun asumisyksikköön ja avopalveluihin. Tilanne on siis tällä hetkellä hyvä, mutta hoitoketju tähän pisteeseen on ollut käsittämättömän hidas, tehoton ja kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä.

Tätä matkaa vierellä kulkeneena minulle heräsi liuta kysymyksiä. Kun ihminen on ylittänyt näkymättömän, mutta korkean, kivuliaan ja todellisen kynnyksen päättää hakea apua, miten hän jaksaa sen käytännössä tehdä? Jollen olisi ollut sairaalan päivystyksessä mukana, olisi ystäväni taatusti jättänyt leikin kesken ennen kuin edes pääsi tapaamaan lääkäriä tai jos olisi jotenkin jaksanut/pystynyt odottamaan lääkäriin asti, niin olisi silti joutunut palamaan kadulle ja tuntenut tulleensa torjutuksi. Seuraava avunhakuyritys olisi tuskin ihan heti tapahtunut. Tai se olisi ollut soitto 112:een.

pelottaaMiksi ihmeessä selkeä mielenterveyspotilas joutuu makaamaan sairaalan osastolla yhdeksän päivää? Eikö häntä todellakaan saa nopeammin psykiatriseen, jossa hänen hoidon tarpeensa olisi voinut arvioida nopeammin ja paremmin?

Ja kun hän viimein pääsi psykiatriseen ”hoitoon”, niin herää kysymys, että kenen vuoksi hoitajat ovat siellä töissä, jos eivät potilaiden? Jos potilas pyytää saada keskustella, niin luulisi, että juuri psykiatrisen osaston hoitajat ymmärtävät sen tärkeyden. Usein ahdistuksen parhaita purkukeinoja ovat oman pahan olon sanoittaminen toiselle ihmiselle ja ulkoilu. Molemmat tuntuivat tehdyn mahdottomiksi psykiatrisessa hoidossa.

Minua pelottaa. Jos joskus joudun hakemaan apua mielenterveys- tai päihdeongelmiin, niin toivottavasti mukanani kulkee ihminen, joka pitää minut kasassa niin kauan, että saan minulle kuuluvaa hoitoa. Yksin en välttämättä jaksaisi sitä tehdä.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD –

PS. Tämä on luonnollisesti vain yksittäinen tapaus. Matkan varrella olen soittanut useille ystävääni auttaneille hoitajille ja lääkäreille. Monet heistä tekevät työtä sydämellä ja ammattitaidolla ja olivat kiitollisia siitä, että saivat kuulla lisätietoja potilaasta. Ja loppujen lopuksihan ystäväni pääsi samalta reissulta osastolle, eikä hänen tarvinnut palata kadulle painimaan yksin ongelmiensa kanssa. Harvalle, liian harvalle, taitaa käydä edes näin hyvin.

Onko sinulla kokemuksia avun hakemisesta päihde- tai mielenterveysongelmiin? Oletko kohdannut samanmoisia haasteita tai oletko kokenut saaneesi hyvää hoitoa?

(Sisäisen) lapsen oikeuksien päivä

15 Nov
15/11/2016

sateenkaari_Aikuiseksi kasvaminen on helpompaa, jos lapsuus on ollut turvallinen ja vanhemmat rakastavia. Silti hyvä perhetausta ei automaattisesti tarkoita ongelmatonta nuoruutta, eikä rikkinäinen lapsuus tarkoita menetettyä tulevaisuutta.

Elämänhallintaongelmat ja erilaiset riippuvuudet koskettavat sekä terveissä että vähemmän terveissä perheissä kasvaneita. Pohjalta on kuitenkin helpompi nousta, jos jo lapsuudessa on syntynyt perusturvallisuuden tunne sekä tunne siitä, että on arvokas ja rakastettu. Hyvät suhteet perheenjäseniin ja ystävien tukiverkosto auttavat ylöspäin. Silti epätoivoon ei kannata vaipua, vaikkei olisi mitään edellä mainituista.

sisainen_lapsiVaikka lapsen oikeudet eivät olisi omalla kohdalla toteutuneetkaan, koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa huolehtia omasta sisäisestä lapsestaan ja olla itselleen se hyvä, huolehtiva, rakastava aikuinen, jota ilman on saattanut lapsena joutua elämään. Mitä vähemmän olet saanut lapsuudessa huolehtivaa rakkautta ja turvallisia rajoja, sitä enemmän tarvitset niitä nyt. Kyse ei ole siitä, mitä olet omasta tai muiden mielestä, virheiden ja mokailujen perusteella ansainnut. Tämä on aikuiseksi kasvamisen edellytys ja kaikkien lasten, myös sisäisten sellaisten, perusoikeus. Ei asia, jonka joku ansaitsee ja joku toinen ei. Lapsuuden olosuhteita ei kukaan voi valita, mutta aikuiseksi kasvaessa voi valita rakastavan tai laiminlyövän suhteen itseensä.

Lapsen oikeuksien julistuksessa on yksityiskohtaisesti määritelty lapsen oikeudet päättäjien, vanhempien ja kasvattajien ohjenuoraksi. Niitä on hyvä tarkastella myös omalla kohdallaan, toteutuvatko ne nuoren/aikuisen elämässäsi ja oletko itsellesi (sisäiselle lapsellesi) sellainen rakastava vanhempi, jolle voisit ojentaa äitien- ja isänpäiväruusun.

Lapsen oikeuksien päivää vietetään tulevana sunnuntaina 20.11.2016. Nostan tähän muutaman ehkäisevän päihdetyön kannalta merkittävän artiklan:

2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 

13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 

19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 

33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä.

Lähde: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhennettyna/

Lisää luettavaa sisäisen lapsen hoitamisesta: http://www.healingeagle.net/indexfi.html

– Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja, YAD ry

5 väärää syytä olla aloittamatta päihdekeskustelua nuoren kanssa

08 Nov
08/11/2016

Tiedätkö tilanteen, jossa intuitio sanoo, että pitäisi ehkä ottaa asia puheeksi, mutta samalla mieli keksii monta syytä jäädä vaiti? Jälkiviisastelu on helppoa, mutta kokemuksesta voi myös oppia. Useimmiten kadumme juuri niitä asioita, jotka jäävät tekemättä tai sanomatta. Aina kun huoli nuoren päihteiden käytöstä herää, se on hyvä ottaa puheeksi. Tässä listattuna viisi yleisintä myyttiä, joiden vuoksi moni tärkeä keskustelu jää käymättä.

1. Hän puhuu varmasti jonkun muun kanssa

Onhan hänellä kavereita/seurustelukumppani/vanhemmat/muita työntekijöitä, hän puhuu varmasti heille. Mutta entäpä jos ei puhu? Meillä kaikilla on erilaisia rooleja elämässämme eri ihmisten kanssa ja eri tilanteissa. Voi olla, että tämä päihdehuoli on herännyt syystä tai toisesta juuri niissä tilanteissa, joissa sinä olet läsnä. Voi olla myös niin, että keskusteluyhteys muihin ihmisiin on jostain syystä heikentynyt. On täysin mahdollista tehdä työnjakoa niin, että yhteisestä sopimuksesta joku toinen aikuinen nuoren elämässä ottaa asian puheeksi, mutta koskaan ei pidä kysymättä olettaa, että näin tapahtuu jo valmiiksi.

2. En voi todistaa, että hän olisi kokeillut huumeita, niin en voi ottaa asiaa puheeksi

motivaatioKeskustelun ei tarvitse eikä pidäkään olla oikeudenkäynti, jossa esitetään todisteita ja tuomitaan niiden perusteella. Keskusteluun ei tarvita todisteita, vaan halu kuunnella ja tarvittaessa tukea. Usein suora kysymys tai oman huolen esittäminen riittää. Mikäli keskustelu ei juuri siinä hetkessä etene tai vastapuoli ei ole valmis asiasta puhumaan, on aina tärkeää tarjota mahdollisuutta palata asiaan myöhemmin.

3. Hänellä ei ole motivaatiota lopettaa, joten aiheesta puhuminen on turhaa

Motivaatio ei ole ihmisessä sisäsyntyinen tila, joka joko on tai ei ole. Motivaatio voi syntyä, kehittyä ja kasvaa vuorovaikutuksessa, mutta myös latistua ja kuolla, mikäli vuorovaikutus ei tarjoa sille kasvualustaa. Hyvä puheeksiotto herättelee ja vahvistaa nuoren omaa motivaatiota ja tarjoaa sille hyvän pohjan kehittyä. Motivaatiota ruokkivat esimerkiksi usko nuoren mahdollisuuksiin onnistua, pienten välionnistumisten havaitseminen ja näkyväksi tekeminen ja nuoren vahvuuksien tunnistaminen. Motivaatiota puolestaan haittaavat nuoren motiivien kyseenalaistaminen tai arvostelu, nuoren onnistumismahdollisuuksien vähättely ja epäonnistumisten korostaminen.

4. Huoleni on varmasti turha, kuvittelen koko asian

Joillakin yksilöillä on herkempi intuitio kuin toisilla, mutta suurimmalle osalle meistä tulee aina toisinaan selittämätön tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Huolen voi ottaa puheeksi aina, vaikka sen aiheuttajasta ei olisikaan varmaa tietoa. ”Tiedätkö, olet näyttänyt mielestäni väsyneeltä viime aikoina. Olenko ihan hakoteillä?” ”En olekaan nähnyt sinua hetkeen, mitä sinulle kuuluu?” On hyvin mahdollista, että nuoren elämässä on meneillään jotain kuormittavaa, jolla ei ole mitään tekemistä päihteiden kanssa. On kuitenkin selvää, että myös nämä asiat on hyvä saada keskusteluun, eli puheeksiotto ei missään tapauksessa mene hukkaan vaikkei taustalta päihdeasioita paljastukaan.

5. Sanon kuitenkin jotain väärin, koska en ole päihdetyön ammattilainen

Puheeksiottoon ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija, ainoa vaatimus on aito halu kuunnella ja tukea. Mahdolliset faktatiedot voi etsiä myöhemmin yhdessä niitä tarjoavilta tahoilta, jos tarve tulee. Nuori toimii tilanteessa oman elämänsä asiantuntijana kertoessaan mitä ajattelee ja miten kokee. Älä kyseenalaista nuoren ymmärrystä omasta elämästään ja kokemuksistaan, vaikka se kuulostaisikin sinusta väärältä. Sen sijaan voit kertoa, miltä tilanne näyttää sinun näkökulmastasi.

Päihdekeskustelun aloittaminen nuoren kanssa ei vaadi erityisosaamista. Jos kuitenkin kaipaat ideoita, virikkeitä tai rohkaisua: ole yhteydessä – me autamme!

-Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Tee se niinku Pekka Hyysalo

26 Oct
26/10/2016

Yleensä kaman vetämisestä muodostuu nopeasti ongelmia. Se loppuu kesken tai muu elämä ja ihmiset keskeyttää sitä ikävästi. Pitkään jatkunut käyttö muodostaa toisenlaisia ongelmia. Aikaa on kyllä vetää, mutta kama ei toimi enää niihin juttuihin, mihin on alkanut sitä käyttää. Muutaman vuoden sinnikkään yrittämisen jälkeen tunne on varmistunut sen verran, että ajatus käytön lopettamisesta alkaa kypsymään toiminnaksi. Tässä kohtaa avun pyytäminen voi olla järkevää. Alla kuvailemani tapa toipua päihdeongelmasta tuottaa toivottuja tuloksia, mutta se ei ole mahdollista kaikille, koska kuntien erilaiset lähestymistavat päihdeongelmien hoitoon ja rahatilanne vaikuttavat tilanteeseen.

Jos et saa heti apua, älä lannistu. Jatka yrittämistä. Kun on herännyt halu lopettaa käyttäminen, apu mahdollistuu pikkuhiljaa. Ihannetilanteessa käytön lopettaminen voisi mennä näin:

jos-suhtaudutEnsin menet katkolle pariksi viikoksi. Soitat sosiaalityöntekijälle ja hän järjestää sut katkaisuhoitoasemalle. Voi olla, että katkolla hiukan hikoiluttaa tai on huono olo, mutta oot varmasti kokenut vieroitusoireita aikaisemminkin. Erona on se, että nyt et joudu käymään oloja läpi yksin. Paikalla on työntekijöitä, jotka auttavat sua lopettamaan ja antavat toivoa, kun tuntuu, ettet jaksa enempää. Sun osuus on, että oot siellä katkolla ja et käytä, tapahtuipa mitä tahansa.

Sieltä katkolta pääset suoraan lääkkeettömään huumekuntoutukseen siksi ajaksi kun sä sitä tarvitset. Tämä siksi, että tarvitset jotain työkaluja käyttämisen tilalle ja välimatkaa käyttömaailmaan ja -kavereihin. Aikaisemmin kun oot yrittänyt lopettaa, niin sä olet ajautunut takaisin käyttämään, halusit sitä tai et. Hoidossa opit, että käyttäminen on ollut vain jäävuoren huippu. Sen alle on kätkeytynyt paljon asioita joista et ole aikaisemmin tiennyt, kuten addiktiosairaus. Olet hoitanut sitä käyttämällä ja nyt tuo sairaus vaatii oikeaa hoitoa. Tarkoituksena olisi kokeilla jotain muuta käyttämisen tilalle. Hoidossa saat myös vertaistukea kanssakuntoutujilta sekä erilaisia työkaluja työntekijöiltä. Työkalut tuntuvat usein aluksi typeriltä. Mutta niitä kannattaa kokeilla vaikka vuoden verran. Jos ne eivät toimi, niin sitähän voi aina palata takaisin käyttämiseen. Kokeilemalla et menetä mitään.

Kun katkolla ongelmat olivat enemmän fyysisiä, niin kuntoutuksessa ne ovat henkisiä. Joudut menemään epämukavuusalueelle ja ponnistelemaan näiden uusien työkalujen kanssa. Ne eivät auta heti vaan ajan kanssa. Ero käyttämisessä ja kuntoutumisessa on siinä, että kun käytettäessä mäntä menee pohjaan, tunne muuttuu heti. Kuntoutumisessa joudut harjoittelemaan ensin ja työkalut toimivat vasta pienen ajan jälkeen. Apuna tällä kertaa on toivo, joka on herännyt siitä kun näkee muita ihmisiä, jotka ovat pidemmällä toipumisen tietä. Työkalut alkavat toimia niin kuin ne ovat toimineet muillekin ja ne auttavat sua pääsemään sinne minne olet halunnut. Jos suhtaudut samalla päättäväisyydellä hoitoon, kuin millä olet suhtautunut kaman hankkimiseen, on menestys on taattu. Aikaisempi yksinäisyys ja jatkuva toivottomuus alkavat korvautua toivolla sekä yhteydellä muihin ja ennen kaikkea yhteydellä itseen.

sen-kokeminen

Hoidon loppuessa vastuu toipumisesta sekä opittujen työkalujen soveltamisesta siirtyy enemmän itselle. Käyttäessä mikään ei onnistunut, nyt hyvään pitää totutella. Hankit asunnon ennen hoidon loppua, ehkä uudelta paikkakunnalta. Elämä ilman päihteitä alkaa olla mukavaa: tunteita, joita kemialla tavoittelit, alkaa tulemaan selvin päin. Tietoisuus itsestä ja toiminnastasi lisääntyy. Yhtäkkiä tajuat, että sun elämäsi vaikein asia, kaikki kärsimys ja vuosien ahdistus, on muuttunut voimavaraksi. Sun sisäinen Pekka Hyysalo on herännyt, oot vaan painanut menemään ja selviytynyt. Sen kokeminen, kun kuoleman partaalta saakin uuden tilaisuuden elää, aiheuttaa sellaisen kiitollisuuden ja näkökulman elämään, että harvalla sellaista on.

Yhtäkkiä sulla onkin tavoitteita ja kokemuksia että onnistut. Voit alkaa miettiä mitä kaikkea ehdit arjessa tekemään, mistä asioista haluat elämäsi koostuvan. Se on aikamoinen muutos, kun aikaisemmin et oikein uskaltanut odottaa mitään. Sun ystävyyssuhteet eivät enää perustu siihen kuka hyötyy mitäkin. Voit olla oma itsesi. Alat luottamaan. Jossain vaiheessa elämääsi astuu tyttö- tai poikaystävä. Monet ehdottavat, että parempi aloittaa suhde vasta kun on opetellut kasvin tai lemmikin kanssa, mutta harvahan näin tekee.

Kasvaminen ei lopu hoitoon, ehei, siinä kohtaa kuvioihin tulee vertaistukiryhmät. Rajattoman toivon ja kokemuksen yhteisö, mistä voit hakea toivoa ja tukea missä tahansa elämän vaiheessa. Ja se toimii, voi pojat. Äärettömän ahdistuksen ja toivottomuuden suosta oletkin yhtäkkiä kompuroinut paikkaan missä on toimivia ratkaisuja. Ratkaisuja sellaisiin asioihin, joita et ole edes osannut vielä kysyä. Voi olla, että hoidon jälkeen siitä tulee perusta, kivijalka ja voimavara mistä ammentaa kaikkeen elämässäsi tapahtuvaan. Tai löydät jonkin toisen sulle toimivan tavan. Tyyli on vapaa, tavoite on sama: olla onnellinen. Tukipalveluita löytyy arjesta selviämiseen selvin päin, työ- tai koulutuspaikan löytymiseen tai velkakierteen lopettamiseen. Ongelmiin on olemassa ratkaisuja. Mahdollisuudet ovat samat kuin kenellä tahansa muullakin elämässä. Voit matkustella, harrastaa, käydä keikoilla, lähteä mökille, osallistua festareille, opiskella, käydä töissä, saada elämyksiä ja kokemuksia, sisältöä elämääsi.

Tähän uuteen vapauteen liittyy vastuu. Käyttäminen ei ole vapautta. Mahdollisuus tehdä valinta, käyttääkö tänään, on vapautta. Sisäinen kasvu tuo mahdolliseksi ulkoisesta nauttimisen. Kasvuun tarvitset työkaluja. Toisin toimimiseen, oli säätila ulkona tai sisällä mikä hyvänsä. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden kohtaaminen vaatii työskentelyä ja se työskentely tarkoittaa itsestään vastuun ottamista. Tämä mahdollistaa tietoisuuden lisääntymisen itsestä ja omasta toiminnasta. Miten mikään voi muuttua, jos et saa uusia työkaluja vanhojen tilalle?

Tätä on toipuminen.

                                                                                                                                                Ville Nieminen, EXP2-hanke, YAD ry

Täällä tyydytään pärjäämiseen, ei tähdätä hyvinvointiin

18 Oct
18/10/2016

 

”Kyllä mä pärjään.”

”Kyllä tää tästä.”

”Tää on ihan ok – mennään tällä.”

”Tää riittää.”

Pärjääminen riittää. Sillä pysyy pinnalla, menee rimaa hipoen ja sinnittelee. Se on flunssan jälkeinen olo, kun nenä ei enää valu, mutta ihminen kyllä. Oireeton – muttei hyvinvoiva.

tyydytaan-parjaamiseenOnnellisuus on harvoin nopeaa mielihyvää. Loputon onni ei koostuisi suklaasuihkulähteestä ja keosta hyvää piriä. Monet niistä asioista, joista mielihyvää haemme, toimivat joko lyhyen hetken tai eivät ollenkaan. Tutkimuksissa on esimerkiksi todettu, että useimmilla television katselun synnyttämä tunnetila on alakulo. Onnellisuutta saattaa lisätä ennemminkin kyky pitkittää nautinnon odotusta, kuin nautinto itse.

Nopeiden mielihyvänlähteiden lisäksi ihmiset tavoittelevat onnea ulkoisia tekijöitä muuttamalla, elämäntilannettaan korjaamalla. Ei kannattaisi. Olosuhteiden osuus voi olla merkittävä, jos elämäntilanne on todella vaikea, mutta muutoin sillä on yllättävän vähän merkitystä kokemukseen hyvinvoinnista. Esimerkiksi palkankorotuksen aiheuttama hyväolo kestää vain joitakin kuukausia. Ihminen kokee olonsa edelleen yksinäiseksi tai ahdistuneeksi tai miksi lie uudessakin Pinterestin Unelmien koti-boardin mukaisessa sisustuksessa – ainakin aika pian.

Omaan onnellisuuteensa PYSTYY vaikuttamaan. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 40% koetusta hyvinvoinnista johtuu nimenomaan yksilön omasta toiminnasta. Siihen kannattaisi tähdätä, koska todellinen hyvinvointi myös suojaa elämän koettelemusten aiheuttamilta kolhuilta. Elämä, ympäristö ja ihminen itse on edelleen hirvittävän epätäydellinen, mutta sen keskellä voi paremmin, arvostaa itseään enemmän ja kestää epätäydellisyyttä paremmin.

Kohti onnellisuutta pääset ottamalla selvää omista luonteenvahvuuksistasi, kehittämällä niitä ja yrittämällä toteuttaa niitä mahdollisimman monessa tilanteessa ja usein. Unohda omien heikkouksiesi parissa märehtiminen. Niitä on – kaikilla (kyynel ja voivoi). Keskisty mieluummin toimimaan vahvuuksillasi. Luonteenvahvuudet palautuvat osin hyveisiin ja ominaisuuksiin, joita arvostetaan kaikissa maailman kulttuureissa: viisauteen, rohkeuteen, rakkauteen, oikeudenmukaisuuteen, kohtuullisuuteen ja spiritualisuuteen/ henkisyyteen. Käy testaamassa omat luonteenvahvuutesi englanniksi: http://www.authentichappiness.org/ tai suomeksi (sivu aukeaa englanninkielisenä, mutta voit vaihtaa kielen suomeen vasemmasta ylälaidasta): www.viacharacter.org/www/Character-Strengths-Survey.

Jos haluat voida hyvin ja suojautua elämän koettelemusten aiheuttamilta riskeiltä, niin pärjääminen ei riitä. Elä vahvuuksillasi. Toimi ja tee. Jätä passiivinen hekumointi muille.

– Susanna EXP2sta

PS. Jos haluat perehtyä helposti luettavaan ja tutkimukseen perustuvaan tietoon onnellisuudesta ja oman hyvinvoinnin lisäämisestä, lue Seligmanin Aito onnellisuus.

 

Light-nuorisotyötä?

12 Oct
12/10/2016

Olen kiitollinen siitä, että saan työskennellä nuorten kanssa. Se, että saa elää arkea nuoren rinnalla ja saattaa nuorta kasvamaan, kasvattaa myös kasvattajaa. Viimeiset pari vuotta ennen YAD:lle tuloani työskentelin kunnallisessa nuorisotyössä pienessä keskisuomalaisessa maalaispitäjässä. Nuoret opettivat minulle jatkuvasti asioita elämästä ja itsestäni. Nuoret haastoivat ajattelemaan, keskustelemaan ja perustelemaan. Monet kasvokkain tapahtuneet kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat ovat piirtyneet mieleen ja sydämeen.

14627899_10154436055321043_780012484_n

Tässäpä pieni #tb-hetki viime kevään tunnelmiin (ote kolumnista Hankasalmen sanomissa 31.3.2016):

Rakas nuori,

…Olen oppinut sinulta paljon. Sinun surusi on rutistanut minunkin sydäntäni kasaan, ja sinun ilosi saanut sen hypähtelemään riemusta. Olen jännittänyt puolestasi, ollut huolissani sinusta ja pakahtunut ylpeydestä onnistuessasi…

20160519_204916Nyt takana on kohta puoli vuotta verkkovapaaehtoistyön suunnittelijan pestiä. Työtä, jossa kohtaan nuoria ympäri Suomen verkon välityksellä päivittäin, mutta suurinta osaa en koskaan tapaa kasvotusten. Ennakkoon ajattelin, että tämä olisi jotenkin ”kevyempi ja ei-niin-syvälle-menevä” tapa tehdä nuorisotyötä. Että vaikka huumeet aiheena eivät ole kevyimmästä päästä, en kuitenkaan tapaisi nuoria jatkuvasti kasvotusten, joten kanssakäyminen olisi jotenkin pinnallisempaa. Miten väärässä olinkaan. Ja miten onnellinen olenkaan siitä, että olin niin väärässä. Toki osan nuorista kanssa kohtaamisemme verkossa ovat satunnaisia ja olemme vuorovaikutuksessa vain hetken aikaa, mutta niinhän se on kasvokkainkin tapahtuvassa nuorisotyössä ja elämässä ylipäätään.  Kyllä, monet verkossa tapahtuvat kohtaamiset ja yhdessä kuljetut matkat tulevat piirtymään tiukasti mieleeni ja sydämeeni. Ja miten iso ilo onkaan ollut tavata muutamia Street Teamilaisia myös kasvotusten. Jännä, miten voi tuntua saman tien niin tutulta, vaikkei ole koskaan nähnyt toista tai edes kuullut toisen ääntä.

Kiitos Street Teamilainen, että sen lisäksi, että teet arvokasta vapaaehtoistyötä ehkäisevässä huumetyössä, jaa14696938_10154436048316043_2113901000_nt kanssani arkeasi.  Kerrot kuulumisiasi, ilojasi ja huoliasi, snappaat tai whatsappaat. Minä todellakin jännitän sinun jalkapalloturnaustasi tai tulevaa koettasi. Olen huolissani sinusta kun toipumisessasi tulee takapakkia. Pakahdun ylpeydestä, kun pidät koulussa onnistuneesti esitelmän, palautat hienon videon tai kerrot rohkaistuneesi juttelemaan ventovieraalle. Kiitos, että opetat ja kasvatat minua.

Olisi mahtavaa tavata sinua kasvotusten. Mutta ei meidän tarvitse nähdä toisiamme ollaksemme toisillemme olemassa. Olet minulle tärkeä, missä oletkin. Tiedä, että voit jatkossakin ottaa minuun yhteyttä.

Minusta on hienoa, että on monenlaisia tapoja kohdata ihmisiä, ja monenlaisia väyliä tehdä nuorisotyötä. Mielestäni sekä kasvokkain että verkossa tehtävä työ tukevat toisiaan, niitä on turha asettaa vastakkain ja kilpailemaan toistensa kanssa. Tärkeämpää on tehdä kaikissa ympäristöissä työtä siten, että nuorille joka puolella Suomea tulee sellainen olo, että voin ottaa yhteyttä keneen tahansa nuorten kanssa työtä tekevään aikuiseen ja tulen kohdatuksi omana itsenäni, saan jakaa arjen iloni ja suruni, sekä minua osataan auttaa/ohjata avun piiriin silloin kun sitä tarvitsen. Olipa elämäntilanne tai olosuhteet mitkä tahansa. Aito kohtaaminen ei ole kiinni fyysisestä ympäristöstä, verkosta tai käytetyistä välineistä. Se on kiinni ihmisistä.sieppaasuomi

Nuoren tulee voida luottaa nuorisotyöhön, missä ja milloin tahansa.  Ollaanhan siis jokainen #hupparikansanpuolella.

Voi hyvin,
Anne Hämäläinen
Verkkovapaaehtoistyön suunnittelija
YAD Youth Against Drugs ry.

Ketä nuoret kuuntelevat?

05 Oct
05/10/2016

”Meidän pitäisi saada joku Cheek puhumaan tästä asiasta.”

”Jos joku Herbalisti tekisi videon, missä puhuisi omin sanoin meidän asiaa nuorille”

”Mutta kun nuorisotyöntekijän sana on suunnilleen Jumalan sanaa oppilaille”

”Pitäisi saada joku asiantuntija puhumaan, ettei sanoisi itse jotain ihan väärää”

Esimerkiksi nämä lauseet nousivat esiin, kun nuorten parissa tehtävän ehkäisevän päihdetyön ammattilaiset kokoontuivat yhteiselle koulutus- ja kehittämispäiville Tallinnaan. Toivottu äänitorvi vaihteli, mutta pysyvä elementti olisi se, että joku muu varmaan tulisi paremmin kuulluksi. Koska tästä aiheesta sattuu olemaan tuore esimerkki koulukiusaamisen vastaisesta kampanjasta, niin tarkastellaan aihetta sen kautta.

keta-nuoret-kuuntelevatCheek on näkynyt tänä syksynä tiuhaan koulukiusauksen vastaisen kamppanjan keulahahmona. On varmasti voimaannuttavaa ja aiheen ympärillä käytävää keskustelua ruokkivaa saada stadionkeikkojen megatähti ottamaan kantaa kiusaamisasioihin. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on vain keskustelun avaus, ei suoritettu missio. Pallo on heitetty #viimeinenkiusaus-kampanjan toimesta, ja varsinainen vaikuttavuus on kiinni siitä, ottavatko nuorten elämässä olevat aikuiset, kuten koulun henkilökunta, harraste- ja vapaa-ajanohjaajat, vanhemmat, mummit ja kummit pallon vastaan. Koska homman nimi on se, että he ovat kuitenkin ne tyypit, jotka siellä nuoren arjessa elävät ja vaikuttavat, ei Cheek.

Toinen jengi, jolle #viimeinenkiusaus jakaa vastuuta, ovat nuoret itse. Kiusaajat ovat kuitenkin aina vähemmistö, kuten myös kiusatut. Muun nuorisoväen joukkovoimalla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, joko mahdollistaen sen tai tekemällä sen mahdollisimman hankalaksi. Kyseessä on kuitenkin iso, pelottava ja vaikea asia, eikä nuoria pidä jättää sen kanssa yksin. Valinta toimintatavoista on nuorilla, mutta välineet tulevat aikuiselta. Aikuinen toimii myös esimerkkinä sosiaalisesta koodista. Jokainen voi kohdaltaan miettiä, haluaako olla esimerkki ennakkoluuloisesta ankeuttajasta, vai heikompien puolustajasta.

Lopulta herääkin kysymys, miksi tarvitaan se ”joku muu” ottamaan asia puheeksi, oli se sitten päihderiskien tiedostaminen tai koulukiusaaminen. Ja ennen kaikkea; miksi sen puheeksiottajan pitäisi puhua meidän suullamme? Yhtä lailla päihdemyönteinen tai päihdehaittojan vähättelevä puheenvuoro voi toimia hyvänä keskustelun avauksena, keskeistä on vain hyödyntää annettu paikka keskustella aiheesta nuorten kanssa.tomi-kiilakoski2Kuva: Tomi Kiilakoski

Nuorison kanssa tehtävä kasvatustyö on valintoja. Mikä on keskeistä? Mihin panostetaan? Yksi keskeisimpiä valintoja on myös oman työotteen suunta ja tavoite. Onko tarkoituksena sopeuttaa nuoret yhteiskuntaan pyrkimällä siihen, että nuorten toiveet muokataan ja muutetaan aikuisten maailmaan sopivaksi. Vai onko nuorten kanssa työskentelyn tärkein elementti nuorten oman toiminnan vahvistaminen niin, että aikuisten toiveet ja ennakko-oletukset muutetaan nuorten toimintaa tukeviksi. Ensimmäisen työotteen kannattaja tilaa paikalle nuorisojulkkiksen lukemaan aikuisen sanoja suoraa paperista toimiakseen hyvänä esikuvana. Nuorten oman toiminnan vahvistaja puolestaan pyrkii osallistamaan nuoret mukaan keskusteluun itseään koskevista asioista omalla kielellään.

Kuulluksi tuleminen nuorten keskuudessa vaatii kolmea asiaa: valmiutta keskustella nuorten kanssa heidän omista kiinnostuksen kohteistaan ja lähtökohdistaan käsin, ja aitoa halua kuunnella ja ymmärtää nuorten maailmaa. Kolmas ja toteuman kannalta tärkein, on suun avaaminen eli rohkeus ottaa asia puheeksi. Nämä taidot on jokaisen nuorten elämässä vaikuttavan aikuisen mahdollista oppia. Nuoret rakentavat maailmaa itselleen ja omalle tulevaisuudelleen, eivät aikuisten peloille tai ennakkokäsityksille. Suunta, unelmat, toiveet ja haaveet ovat nuorten käsissä ja ihan yhtä aitoja ja tärkeitä, vaikka ne poikkeaisivatkin aikuisten maailmassa totutuista. Aikuisen tärkeä tehtävä rinnalla kulkijana on tarjota niitä rakennusmateriaaleja ja välineitä, jolla toivottuun suuntaan on mahdollista päästä.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Ihmistyön tärkein kysymys?

07 Sep
07/09/2016

Minä en tiedä päihdetyöstä paljoakaan. Päihdepoliitikasta vielä vähemmän. Minulla ei ole kokemusasiantuntijuuden tuomaa ymmärrystä asioista. Päihdekeskustelu on niin moniäänistä ja moniarvoista, etten meinaa pysyä kärryillä. Vahvasti olen vain sitä mieltä, että ihmisyys, inhimillisyys ja eettisyys ovat omista arvoistani tärkeimmät. Ja niiden pohjalta koetan rakentaa omaa päihdetyön ammatti-identiteettiäni. Kaikki muu on vielä vailla tarkkoja äärirajoja.

Ja tässä olen. Töissä ehkäisevässä päihdetyössä. Minä, nuori vanha nuorisotyöläinen.

Edellisessä työssäni (kunnallinen nuorisotyö) suurin oppini oli 16-vuotiaan vinkki: ”Nuorilta kannattaa kysyä; mitä kuuluu?”

Suurimmasta opistani seurannut suurin oivallukseni oli, että tärkeintä on kuunnella vastaus tuohon kysymykseen ja reagoida siihen. Kysyä lisää. Sillä jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi. Hyvin- tai pahoinvointi ei näy aina päällepäin.

Elina Salminen oli pukenut oivallukseni runoksi Kesken-sivullaan.

elina salminen kesken

 

Työssä YAD:lla on hienoa se, että saan kohdata upeita ihmisiä päivittäin, sekä kasvotusten että verkon välityksellä. Oppia työstä, elämästä ja itsestäni. Pysyä kiinni ajassa ja ilmiöissä nuorten mukana, saada tietoa päihdetyön huippuammattilaisilta ja ymmärrystä asioista kokemusasiantuntijoilta.

Erään entisen huumeidenkäyttäjän kanssa elämää pohtiessani tulin kysyneeksi:

”Mitä sanoisit nyt itsellesi, sille nuorelle tyypille joka olit silloin, ennen kuin aloit käyttämään päihteitä?”

”No… varmaan että puhu jollekin.”

Jäin pohtimaan. Kysyikö Sinulta kukaan. “Mitä kuuluu? Miten voit?”

Ja jos kysyi, kuunteliko vastauksen? Kysyikö lisää? Kohtasiko oikeasti?

Jäin pohtimaan. Kun teemme ihmisten kanssa töitä, on sitten kyse minkä ikäisistä tai missä elämäntilanteessa tahansa olevista ihmisistä, ennaltaehkäisevästä tai korjaavasta työstä tai palveluohjauksesta ja onpa oma roolimme, orientaatiomme tai tulokulmamme auttamiseen tai hyvinvoinnin edistämiseen mikä tahansa, onko tärkeintä kysyä: ”Mitä kuuluu? Miten voit?” Mahdollistaako se jotain enemmän kuin kysymättä jättäminen?

Hyvinvointi ja onnellisuus ovat yksilöllisiä tunne- ja kokemusasioita, joita kukaan muu ei loppujen lopuksi voi puolestamme määrittää (vaikka yhteiskunta eli me kaikki sitä jostain syystä yritämme). Onnellisuuden ja hyvän elämän kriteerit muotoutuvat omien arvojemme ja kokemustemme pohjalle, eikä se, mikä minulle on hyvää elämää, ole sitä välttämättä Sinulle. Jos muistaisimme useammin kysyä, kuunnella ja kohdata toisiamme hyvinvoinnin näkökulmasta, lisääntyisikövätkö hyvinvointi ja onnellisuus?

Kunhan tässä tuumailen.

Voi hyvin,
– Anne Hämäläinen, verkkovapaaehtoistyön suunnittelija, YAD Street Team –

P.S. Milloin olet kysynyt viimeksi itseltäsi, miten voit? Ja oletko kuunnellut vastauksen?

Kokemuksia kokemusasiantuntijoista

30 Aug
30/08/2016

Kokemustiedon suosio päihdekasvatuksessa on vaihdellut kentän trendien ja käytössä olevan tietopohjan mukaisesti. Aiemmin kokemustiedolla tarkoitettiin lähinnä toipuneen päihteiden ongelmakäyttäjän pitämää omaelämänkerrallista luentoa koulun liikuntasalissa. Sittemmin kokemustietoa on hyödynnetty myös ehkäisevän työn suunnittelussa ja toteuttamisessa, kohderyhmien tunnistamisessa ja varhaisen puuttumisen interventioiden ajoittamisessa.

expa-kansi-1YAD ry:n toiminnassa on ollut mukana kokemustaustaisia henkilöitä koko toimintakaaren ajan, niin päihdetoipujia kuin käyttäjien ystäviä ja läheisiäkin. Kokemustieto on ollut tiedostettu voimavara toiminnan sisällä, mutta sen valjastaminen YAD ry:ssä päihdekasvatuksen välineeksi aloitettiin järjestelmällisesti vasta vuonna 2013 Expa- Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – projektissa. Näistä kokemuksista julkaistaan tänä syksynä Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä – kirja.

Kirja syntyi YAD:n Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä -projektin aikana kuvaamaan sen aikana opittuja ja pohdittuja asioita. Kirjaan kokosimme yhteen ajatuksia kokemusasiantuntijuudesta erityisesti päihdepuolen ja ehkäisevän työn näkökulmasta. Lisäksi raportoimme kirjassa käytännössä oppimaamme kokemusasiantuntijatoiminnan aloittamisesta ja sen pyörittämisestä.

Nuoret aikuiset päihdetoipujat ovat vapaaehtoistyöntekijöinä erityisryhmä, joiden ohjauksessa täytyy huomioida osallistujien elämäntilanne, tarpeet ja päihteettömän elämän tukeminen. Kokemusasiantuntijuustoiminnan ohjaamiseen liittyy voimakas eettinen vastuu siitä, että toiminta ei hyväksikäytä vapaaehtoisia ja heidän elämäntilannettaan. Parhaimmillaan toiminta tuottaa lisäarvoa sekä vapaaehtoiselle kokemusasiantuntijalle itselleen, että varsinaiselle toiminnalle eli päihdekasvatukselle. Keskeisiä tekijöitä tämän onnistumisen kannalta ovat sekä päihdetoipujien ryhmän että päihdekasvatuksen kohderyhmien riittävä tuntemus ja ymmärrys sekä vapaaehtoisten koulutuksen ja ohjaamisen huolellinen suunnitteluja toteuttaminen.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan teemojen taustoja ja kokemustiedon moninaisuutta Suomessa. Toisessa osiossa kootaan yhteen YAD:n EXPA-projektissa luotua kokemusasiantuntijatoiminnan mallia ja jaetaan matkan varrella heränneitä kysymyksiä ja kehittyneitä hyviä käytäntöjä. Kolmas osio kuvaa projektin kahta ensimmäistä toimintavuotta, niiden arviointia ja käytännön toimintaa sosiaalisen tilinpidon kautta. Kirja sopii hyvin sekä kokemusasiantuntijatoimintaa toteuttaville että varsinkin sen käynnistämistä suunnitteleville toimijoille. Kirja on ostettavissa YAD ry:n toimistoilta ja verkkokaupasta hintaan 20€/kpl.

Lisätietoja YAD ry:n kokemusasiantuntijatoiminnasta ja Kokemusasiantuntijuus ehkäisevässä huumetyössä –kirjasta saat Susannalta (susanna.karki@yad.fi) ja Petralta (petra.karinen@yad.fi).

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Pimeiltä kujilta Silkkitielle

26 Aug
26/08/2016

Istuin maanantaina junassa SPR:n päihdetyöstä vastaavan Kati Laitilan ja verkossa tapahtuvaan huumekauppaan perehtyneen tutkijan, Juha Nurmen, kanssa. Osallistuin heidän kanssaan A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen ohjausryhmän kokoukseen.

Junassa keskustelu rönsyili huumeissa, Tor-verkossa, Silkkitiessä ja Bitconeissa. Juha näytti Katille kädestä pitäen kuinka Tor-selain asennetaan. Junan katkeilevasta verkkoyhteydestä huolimatta asennus sujui helposti ja nopeasti. Tuonhan osaa kuka tahansa, ajattelin.

torTor-verkossa toimivan huumekaupan, Silkkitien, selailu osoittaa, että tarjolla on melkoinen kirjo aineita. Myyjiä on niin Suomesta kuin ulkomailta. Pienet määrät toimitetaan postitse ja isommat maastokätköihin, josta ne löytyvät koordinaattien perusteella. Tilaajan kiinnijäämisen riski on Suomen sisäisissä tilauksissa pienempi, koska tulli ei pääse kollaamaan lähetyksiä. Järjestelmä pakottaa vertaisarvioimaan jokaisen kauppatapahtuman hieman huuto.netin tapaan. Näin ollen voi olettaa, että hyvän palautteen saanut myyjä myy sitä mitä lupaa. Muuntohuumeiden kohdalla tosin myyjä ei välttämättä itsekään tiedä myymänsä tuotteen sisältöä.

Tor-verkossa on toki muutakin kuin laittomia huumekauppoja. Itse asiassa 99% sen sisällöstä on aivan laillista materiaalia.

Verkkoon siirtynyt huumekauppa on haaste viranomaisille, koska se tarjoaa myyjille ja ostaville täydellisen anonymiteetin. Tosin moni jää silti kiinni. Vaikka itse verkkokauppa olisikin täysin anonyymi ja salattu, niin silti alkuperäinen myytävä aine tulee hankkia jostain. Se joko tilataan tai salakuljetetaan ulkomailta tai kasvatetaan ja tuotetaan itse. Aineen hankkimisen/tuottamisen kohdalla on mahdollista jäädä viranomaisten haaviin. Toinen kiinnijäämisen paikka on kun aineen toimittaa ostajalle. Posti tarkkailee epäilyttäviä paketteja ja maastokätkö saattaa päätyä vääriin käsiin.

Haittoja vähentävälle päihdetyölle verkossa tapahtuva huumekauppa on myös mahdollisuus. Esimerkiksi Silkkitien keskustelufoorumilla on mahdollista kohdata huumeita tilaavia ihmisiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita riskiehkäisystä. Olisi myös verkkokaupan etu, että erityisen vaarallisista tai voimakkaista aineista ja niiden vääristä käyttötavoista varoitettaisiin.

Perinteiseen huumekauppaan nähden verkossa tapahtuvassa kaupassa on etunsa. Myyjät ovat jatkuvan vertaisarvioinnin kohteena ja tämä antaa jonkinlaisen takuun siitä, että luotettavan maineen saaneen myyjän tuotteet ovat sitä mitä on luvattu. Tuotteet voi tilata kotisohvalta suoraan kotiovelle anonyymeissä verkkokaupoissa. Ei tarvitse pyöriä hämärissä porukoissa aineita saadakseen. Viimeisimmän Global Drug Surveyn mukaan nettitilaajat kokevatkin vähemmän väkivaltaa kuin muualta huumeet ostavat.

Toisaalta verkkokauppojen valtava valikoima houkuttelee nettiostajia helposti kokeilemaan uusia aineita. Vaikka myyjät ovat vertaisarvioituja, niin se ei välttämättä takaa aineen sisällöstä mitään. Usein myyjänkin tieto aineesta on hataraa ja ”ainesosaetiketit” eivät suinkaan pidä aina paikkaansa.

Verkkokaupoissa käytetään useimmiten virtuaalivaluuttaa, Bitcoineja. Bitcoineja ei voi jäljittää, joten virtuaaliraha on rikollisten suosiossa. Bitcoin käy valuuttana myös monessa laillisessa kaupassa. Bitcoin ei kuitenkaan esimerkiksi Suomen Pankin mukaan ole maksupalvelulain mukainen maksuväline. Ja tällaisena ”undergroundvaluuttana” se vaatii ensin hieman perehtymistä ja sen jälkeen Bitcoin-lompakon perustamista johonkin verkkopalveluun. Jos Bitcoin tai jokin tulevaisuuden anonyymi virtuaalivaluutta nousee yleisesti käytetyksi rahaksi, niin se madaltaa kynnystä käyttää verkossa toimivia huumekauppoja.

Samalla kun huumeiden käyttötapojen ja -kulttuurien kirjo kasvaa, niin myös niiden myyntipaikat ja välitystavat kehittyvät. Siinä on haastetta niin viranomaisille kuin päihdetyötä tekevillekin.

 – Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

© Copyright - Kiinnostaako huumeet? - Sivuston toteutus: Netura