Järjestöviestintää tiedolla, asenteella ja perstuntumalla

 

YAD on ehkäisevää huumetyötä tekevä nuorten järjestö. Joskus kuulee käytettävän sanaa ”huumevalistusjärjestö”, mutta aika kaukana onneksi ollaan 70-lukulaisesta raittiusvalistuksesta. Tärkeintä vaikuttamistyötä on huumeisiin liittyvän tiedostavuuden lisääminen ja itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun kannustaminen. Oman ajattelun tueksi YAD tuottaa tietomateriaalia, kampanjoita ja päihdekasvatusmenetelmiä.

 

Tiedon lisäksi tärkeintä on asenne. Sitä yadilaiset tartuttavat ympärilleen sekä henkisessä mielessä, että konkreettisemmin mm. pinssien, tarrojen ja vesitatskojen muodossa. Tarroja jaetaan vuosittain tuhansia, festareilla, kouluissa ja kaveripiireissä. Useimmat YADin tarroista ovat vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden ideoimia tai suunnittelemia. Sieltä suunnalta irtoaa autenttisin ja anarkistisin asennemateriaali.

Parhaat ideat tarroihin kopataan lennosta. Joskus niitä hiotaan porukalla, joskus ne toimivat sellaisenaan. Meillä ei ole kampanjatyöryhmiä tai kovin kummoisia ohjeistuksia viestinnän toteuttamiseen. Asiat etenevät useimmiten perstuntumalla – eikä haittaa, jos homma menee toisinaan pyllylleen. Kokeilemalla oppii ja sitä paitsi pyllyjutut on aina pop, varsinkin tarroissa:

Tiedotusihmisen näkökulmasta parasta YADin viestinnässä on rohkeus ja vapaus toteuttaa ideoita carpe diem -temmolla, eli tarttuen käsillä oleviin asioihin heti, eikä pitkällisten palaveerausten jälkeen. Parasta on myös se, että viestintää toteuttavat kaikki yadilaiset – se on siis hyvissä käsissä ja mikä tärkeintä, YADin näköistä.

  • Saara M., järjestötiedottaja, YAD ry

PS. Allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan tarraideoita ja muitakin ideoita viestinnän suhteen -> saara.mansikka-aho@yad.fi

Sanat muokkaavat maailmaa

Tampereen paikallistiimi järjesti lauantaina 25.3. Rap Workshopin Näkymättömät-hankkeen Simo Niemisen johdolla. Turun ja Seinäjoen AMK:n sekä Jyväskylän yliopiston ESR-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on osallistaa nuoria, saada heidät integroitumaan yhteiskuntaan entistä paremmin, ehkäistä syrjäytymistä ja luoda positiivista tulevaisuudenkuvaa. Näkymättömät-hankkeen menetelmiin kuuluvat erilaiset luovat, osallistavat työpajamenetelmät, jotka hyödyntävät mm. kirjallisuusterapiaa, digitaalista tarinankerrontaa, räppiä ja sarjakuvaa. Hanke on suunnattu ensisijaisesti 15–29-vuotiaille nuorille.

Workshopin aikana kirjoitettiin rap-lyriikkaa Simon ohjaaman taulukkomenetelmän avulla, harjoiteltiin rytmin ja ajoituksen löytämistä ja testattiin rumpukonetta, jolla voi luoda taustoja rap-biiseihin. Samalla keskusteltiin myös osallistujille tärkeistä biiseistä ja lyriikoista ja pohdittiin, mitä yhteisellä biisillä haluttaisiin kertoa. Kun ryhmän ikäjakauma oli 13–35 vuotta, ei yhdistävien elämänkokemusten löytäminen ollut ihan läpihuutojuttu. Lopulta jaettu kokemus löytyi kuitenkin sosiaalisten verkostojen tärkeydestä ja kiteytyi sanaan ”turvaverkko”. Ydinteema turvaverkko valikoitui myös yhteisen biisin nimeksi ja kertosäkeen teemaksi. Tekstin tuottamisen ja harjoittelun jälkeen seurasi jännittävin osuus, eli äänitys. Osallistujat räppäsivät omat tekstinsä säkeistöiksi, osa yksin ja osa kaverin kanssa. Lopputulos oli ryhmän kokemuksen mukaan ”yllättävän hyvä”, ja oman äänen kuuleminen nauhalta tuntui jopa ihan mukavalta.

Rap-workshopin tunnelmat pyörivät mielessä, kun seuraavana maanantaina istuin Tampere-talon suuressa salissa kuulemassa Nuori 2017 -tapahtumaan liittyen Palefacen ja Sonya Lindforsin yhteisseminaaria aiheesta Taide ja Yhteiskunta. Paleface kuvasi rapartistin työtä nykyajan poppamiehen tai tietäjän professioksi. Molemmissa on keskiössä yhdistellä vanhoja viisauksia ja tuoreita uutistapahtumia runonlaulannan keinoin yhteisössä jaettavaksi. Myös tanssija-koreografi Sonya Lindfors korosti taiteen mahdollisuuksia tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden esiinnostajana: ”Välillä asiat vaan pitää sanoa ääneen, koska sanat muokkaa tätä maailmaa jossa me eletään”. Taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteyden Sonya kiteytti lopussa pysäyttävällä tavalla: ”Taiteilijan tehtävä on unelmoida paremmasta maailmasta ja myös löytää strategioita sen rakentamiseen.” Tässäpä tavoitetta myös meille kaikille oman elämämme taiteilijoille.

– Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Yhtä suurta perhettä

YADin talvileiri järjestettiin Tahkolla 23.2.–26.2 ja mukana oli 21 yadilaista viidestä eri kaupungista. Osallistujia oli Street Teamistä, paikallistiimeistä, expasta sekä festaritiimistä, eli jokainen tiimi oli leirillä edustettuna! Osa oli ensimmäistä kertaa ja osa on ollut jo vuosia mukana toiminnassa. Leirillä saunottiin, hypittiin lumihangessa mm. lipunryöstön merkeissä sekä makkarapaketteja metsästäen, pelattiin lautapelejä, tutustuttiin ja hengailtiin sekä syötiin (paljon). Leirin aikana kerettiin myös juhlia yhdet synttärit ja eräällä leiriläisellä tuli vuosi huumeetonta aikaa täyteen!

Kuten muissakin YADin hommissa, myös leirillä välittyi vahvasti se fiilis, että YAD on yksi suuri perhe. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on ja jokainen otetaan huomioon. Voin aika isolla varmuudella sanoa, että jokainen lähti leiriltä yhtä hienoa kokemusta ja vähintään yhtä uutta kaveria rikkaampana.

Koska kuvat ja video kertovat enemmän kuin sanat…

talvileirilta

– Jenna YAD

Päivä kerrallaan

Päivä kerrallaan,
hetki kerrallaan,
yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa,
suuremmasta hetkestä.
Elämäksi nimetystä,
edes kuukaudesta
… vääristymätöntä.
Kuvaa jota eivät pelot
mustaa.
Mustaa.

Rautaketjulla
betoniin valetut
muistot ja sanat.
Liittyvät mielessäni yhteen
huutaen totuuttaan.

Murra.
Vala uuteen muotoon.
Marttyyri, tuomitsija ja tuomittu.
Juuri nyt.
Mustaa surua,
läpikuultavaa toivoa, himmeää hehkua.
Sinistä ja punaista
tunnetta.

Runo on kirjoitettu vedenjakajalla, aikana jolloin huumeet ja huumeeton elämä kävivät kaksintaistelua elämästäni ja tulevaisuudestani.

– Susanne, kokemusasiantuntija

Rakkaudesta lajiin

Sain tänään yllättäen pyynnön esitellä yhdistyksemme toimintaa kahdelle nuorelle naiselle. Suurena diaesitysten ystävänä olen tottunut esittelemään toimintaamme erilaisten kaavioiden ja kuvasarjojen kautta, mutta nyt, kun tilanne tuli vastaan ennakoimatta, jouduin tyytymään pelkän puheen voimaan. Kun olin esitellyt ehkäisevän huumetyön menetelmäkortteja jo tovin, totesi toinen kuulijoista, että ”sä taidat todella tykätä tästä työstä!” Ja oikeassa hän oli. Työtä voi tehdä monesta syystä, ja minulle yksi tärkeimmistä on rakkaus lajiin.sitaatti-minapystyvyys

Vaikka ajatus lähti menetelmäkorteista, niin eivät ne kortit sinällään mikään suuri intohimon kohde kuitenkaan ole. Sen sijaan siinä, mitä kortit minulle edustavat, aletaan olla hyvin lähellä sitä.

Vaikka päihdekeskustelussa aikuisella on hyvä olla perusfaktat kunnossa, ei päihdekasvatuksen tarvitse kuitenkaan olla mikään mörkö. Menetelmäkorttien tarkoitus on tehdä päihdekasvatusta, huumeisiin ja niiden käytön lieveilmiöihin liittyviä teemoja ja päihde- ja riippuvuusproblematiikan moninaisuutta helpommin lähestyttäviksi aiheiksi nuoren ja aikuisen välisissä keskusteluissa. Parhaimmillaan toiminnalliset, vuorovaikutukselliset menetelmät virittävät parviälyä ja vertaisjakamista. Ryhmän osasten erilaisia tietoja ja kokemuksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin osiensa summa, ja parhaimmillaan oppijan roolissa ovat niin ohjaajat kuin ohjattavatkin.

minapystyvyysKasvatustieteissä puhutaan minäpystyvyydestä (self-efficacy). Minäpystyvyyden idea on kuvattu selkeästi ja kansantajuisesti mm. täällä, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa uskoa omiin kykyihin. Minäpystyvyyden kautta voidaan ennustaa opintomenestystä melko hyvin. Toisin sanoen tyyppi, joka uskoo omiin kykyihinsä, myös onnistuu annetussa tehtävässä todennäköisemmin, kuin sellainen tyyppi, joka ei usko. Minäpystyvyys rakentuu sellaisista tekijöistä kuten aiemmat onnistumisen kokemukset, muiden henkilöiden onnistumisen tarjoama esimerkki, kannustus ja fysiologiset tekijät (kuten, ettei vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys muutu paineen alla hyperventiloinniksi).  Minäpystyvyyden termi on minulle melko uusi, mutta siitä on samalla tullut nopeasti tärkeä. Maailma tarvitsee minäpystyvyyttä.

Koko homman punainen lanka tulee tässä: parhaimmillaan menetelmäkortit tuovat ammattilaisille arkipäiväiseen työhön sellaisen elementin, joka tukee heidän minäpystyvyyttään suhteessa päihdekasvatukseen – tunnetta siitä, että tähän pystyn ja tässä onnistun. Nuorisotyön ydin ja johtava ajatus on puolestaan tukea ja edistää prosessia, jossa nuoret rakentavat itse omaa minäpystyvyyttään suhteessa omaan elämäänsä. Päihdekasvatus kulkee tässä mukana yhtenä elementtinä, osana yleistä kasvatustehtävää. Kaikki, mitä meillä ammattilaisilla ja aikuisilla, mutta myös teillä vertaisilla ja ystävillä, on tehtävissä sen eteen, että nuorilla on rohkeutta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, on äärimmäisen tärkeää. Kannustavana esimerkkinä uskosta itseen ja omiin mahdollisuuksiin elämässä voit toimia juuri sinä.

– Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

Yksin ja yhdessä

Vuonna 2016 YAD Street Teamiin rekisteröityi 1 373 uutta nuorta ympäri Suomea. Se on huisi määrä! Street Teamissä, tuttavallisemmin Striibassa, nuoret tekevät erilaisia tehtäviä, joissa vertaisvaikuttamisen keinoin levitetään huumeettomuuden ilosanomaa nuorilta nuorille. Street Teamin ylläpito ohjaa nuoria yksilöllisesti verkkovälitteisesti kotisivujen, sähköpostin ja erilaisten pikaviestimien avulla. Nuoret toimivat huumeidenvastaisina kevytaktivisteina niin erilaisissa verkkoympäristöissä kuin fyysisissä lähiympäristöissäänkin, mm. jakamalla linkkejä sosiaalisessa mediassa ja ottamalla kantaa esimerkiksi tuottamalla omia videoita Youtubeen tai jakamalla tarroja ja esitteitä kavereilleen, kouluille ja nuokkareille. Vuonna 2016 YAD:n toimistolta lähetettiin nuorten jaettavaksi yhteensä 1 164 kirjettä ja pakettia, jotka sisälsivät huumeidenvastaista materiaalia.

kamut viihteelleYleisimpiä syitä olla mukana ovat toisten auttaminen ja mukava tekeminen. Osaa motivoivat myös hauskat materiaalit ja hyvät palkinnot. Valtaosa nuorista on 14-16-vuotiaita, suurin osa poikia. Mukana on kaikenlaisia nuoria etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, niin suurista kaupungeista kuin pienistä maalaiskunnistakin. Mukana on nuoria, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. Mukana on nuoria, jotka ovat kokeilijoita tai satunnaiskäyttäjiä.  Mukana on entisiä käyttäjiä ja toipuvia käyttäjiä. Mukana on myös nuoria, jotka käyttävät, mutta haluavat silti tehdä osansa ehkäisevässä huumetyössä. Jokainen voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa, valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä niitä silloin kun itselle sopii, siellä missä haluaa. Toiminta mahdollistaa sen, että nuori voi saada mukavan harrastuksen paikkakunnasta tai perheen ekonomisesta statuksesta riippumatta.

Ihmisellä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin. Miten Street Teamissä, jossa suurin osa tekee vapaaehtoistyötään yksin (osa toki esim. kaverin kanssa tai isommalla porukalla) tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan? Street Teamilaisilla on yhteinen tunnus, oma logo, joka liittää jokaisen tiimiläisen osaksi suurempaa yhteisöä. Street Teamin palkintotuotteita, kuten pinssejä, huppareita, tennareita tai laukkuja ei voi ostaa rahalla, vaan ne ansaitaan tehtäviä tekemällä.

Street Teamillä on blogi, johon kootaan viikoittain tiimiläisten kuulumisia, kuvia viikon aikana saaduista tehtäväpalautuksista sekä muita ajankohtaisia uutisia. Striibalainen voi ilmoittautua mukaan WhatsApp-listalle ja enemmän pisteitä kerättyään myös WhatsApp-ryhmään. Kuka tahansa tiimiläinen voi osallistua keskiviikkoiltaisin Discord-sovelluksessa pidettävään chattiin, jossa mukana ovat myös ohjaavat työntekijät. Discordin käyttöönottoa ehdotti viime vuonna eräs Street Teamin nuorista, ja tämä erityisesti pelaajien suosiossa oleva puhe- ja tekstichatsovellus on osoittautunut erittäin toimivaksi nuorisotyössä helppoutensa, monikäyttöisyytensä ja moderoitavuutensa ansiosta.

sain puhuaTammikuussa 2017 pidettiin Street Teamin ensimmäinen miitti, jossa Jyväskylään kokoontui kahdeksan rohkeaa striibalaista ympäri Suomen. Viikonlopun tärkeimpänä tavoitteena useimmilla oli tutustua muihin tiimiläisiin. Viikonlopun aikana syötiin hyvin, striibailtiin yhdessä ja vietettiin rentoa aikaa tutustuen toisiin. Viikonlopun palautteista poimittua: ”Opin että Striibassa on yllättävän samanlaisia yhteensopivia ihmisiä. Miitillä oli mulle suurehko merkitys, uusia tyyppejä siisti nähdä!” ”Opin aika paljonki uutta huumeista ym., oli kiva nähdä muita tiimiläisiä!” ”Opin katsomaan asioita eri näkökulmista. Miitti oli tosi tärkeä, sosiaalisesti varsinkin!” ”Sain puhua asioista, joista en ole koskaan puhunut”.

Kaikki osallistujat suosittelivat leiriä kaikille muillekin striibalaisille. Työntekijän näkökulmasta oli hienoa tavata nuoria, jotka ovat ruudun välityksellä tuttuja, mutta kasvokkain emme ole välttämättä koskaan kohdanneet. Kaikkein parasta oli kuitenkin nähdä, miten erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilta paikkakunnilta tulevat nuoret, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, tutustuivat toisiinsa ja yhden heitä yhdistävän asian – vapaaehtoistyön Street Teamissä – kautta tulivat toisilleen tutuiksi ja yhdeksi porukaksi. Saada olla sellainen kuin on, siinäpä tavoitetta yhdelle elämälle. Yhdessä miitissä se vaikutti onnistuvan. <3

Street Team -luotsi
Anne Hämäläinen

Miten taataan nuorten äänen kuuluvuus nuorisojärjestössä

Kun syksyllä pohdittiin vuoden 2017 painopistealueita niin useampaankin otteeseen nousi esille, että YAD:n tulee olla jäsentensä näköinen järjestö. Jos jäsenten kädenjälki näkyy, ei järjestön otteesta tarvitse keinotekoisesti ”tehdä” nuorten näköistä vaan se on sitä automaattisesti.

yad wordcloud sanapilviYAD:ssa pyritään turvaamaan nuorten näköinen toiminta siten, että he ovat mukana järjestön toiminnan suunnittelussa, itse toiminnassa ja myöskin arvioinnissa. Tyypillinen kuvio on, että vapaaehtoistiimien kanssa kokoonnutaan syksyisin suunnittelemaan tulevaa ja keväisin pohtimaan, että menikö sinne päinkään. Tämä on karkea rautalankamainen pelkistys, koska joissain YAD:n tiimeissä toiminnan sykli ei ole kalenterivuosi ja joissain taas suunnittelu- ja kehittämistyötä tehdään jatkuvassa vuorovaikutuksessa vapaaehtoisten kanssa.

Myös YAD:n hallituksella on suuri rooli pitää toiminta ajan hermolla. Hallitus koostuu enimmäkseen aktiivisista vapaaehtoisista nuorista. Kukin hallituksen jäsenistä valitsee yhden YAD:n toimintakokonaisuuden vastuulleen ja hänelle on kirjattu tehtäviä kuinka vastuu tulee hoitaa. Esimerkiksi festarit- ja infopistetiimistä vastaavan hallituksen jäsenen tehtävinä on:

– osallistua festarikesän suunnittelukokoukseen alkuvuodesta
– osallistua yhdelle festarille YAD:n mukana
– osallistua palaute- ja purkuviikonloppuun
– seurata YAD:n info- ja festaritiimin Facebook-ryhmää
– omien mahdollisuuksien mukaan osallistua infopistekoulutukseen kouluttajana
– lukea ja kommentoida info- ja festaritiimistä vastaavan työntekijän työraportit

Konkreettisilla tavoitteilla taataan, että hallituksen jäsenet ovat kukin hyvin perillä omasta vastuualueestaan, pystyvät tuomaan omakohtaisia kokemuksia toiminnasta pöytään ja näin olemaan paremmin työntekijän tukena. Samalla varmistetaan myös vapaaehtoisten äänen kuuluminen läpi koko toiminnan, suunnittelusta arviointiin. Hallituksen kokouksissa käydään vastuualuekierros, joten hallitus pysyy hyvin kartalla koko järjestön toiminnasta.

Vastuualueita on jaettu aikaisemminkin YAD:n hallituksessa, mutta viime vuonna ensi kertaa kirjatut selkeät tehtävät ovat nostaneet hallituksen jäsenten ja työntekijöiden vuorovaikutusta. Hallitustyöskentelystä on myös tullut jäsentyneempää ja sitoutuvampaa. Liian ympäripyöreisiin tavoitteisiin on vaikea kurkotella ja lisäksi niiden saavuttamista on vaikea seurata. Tavoite / vastuu tulee jakaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Loogista, eikö?

 – Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Ole ehjä – älä särki. Tai ole vaikka lipeäkala, kuha olet.

Perinteet – mitä varten niitä oikeastaan vaalitaan? Joulunajan perinteisiin voi kuulua esimerkiksi piparit ja lanttuloota, himosiivous, bling-bling-koristelu, joulustressi tai joulukännit. Tutut ja toistuvat asiat, kuten se, että aurinko nousee joka aamu, tai että tietyt asiat tehdään joka joulu, tekevät olon turvalliseksi. Siitä huolimatta, ettei turvan hakeminen esimerkiksi jallupullosta välttämättä tosiasiassa lisää turvallisuutta. Eikä se komeron jynssääminen. Jos rehellisiä ollaan.

Perinteistä, niin hyvistä kuin huonoista, syntyy myös yhteisöllisyyden tunne; näin tehdään muissakin suomalaisissa kodeissa. Osalla meistä on onneksi varaa valita omannäköinen joulu ja ihan omat jouluperinteet. Perinteet ovat parhaimmillaan lämpöä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta lisäävä juttu, jota kannattaa vaalia.

Pahimmillaan jouluperinteistä syntyy jo etukäteen stressiä ja jopa pelkoa. Yhtään kyynelehtimättä – on tosiasia, että osa meistä kärsii joulunakin (tai erityisesti jouluna) omasta tai perheenjäsenten päihteidenkäytöstä. Ei ole väärin irtisanoutua joulunajan perinteistä, varsinkaan jos ne ovat haitallisia, stressaavia tai pelkoa aiheuttavia. Ei ole väärin myöskään viettää joulua yksin, tai viettää jouluna ihan tavallista päivää.

Kaikki eivät voi valita osaansa tai osattomuuttaan, perheenjäseniään tai yksinäisyyttään. Silloin on hyvä muistaa, että et ole yksin vaikka olisit yksin. Alle on koottu joulun aikaan auki olevia palveluita (osa erityisesti nuorille suunnattuja):

15400999_10154002743666960_4921443943857065986_n

  • Tukinet: SPR liveryhmä nuorille tukinetissä tiistaisin klo 18-20 ja joulupäivänä SPR:n Nuorten turvatalojen tarjoamat virtuaaliset joulupuurot chatin muodossa 25.12. klo 15-18.
  • Verkkonuorisotalo Netari (jouluviikolla kiinni, chatit ennen joulua ja välipäivinä)
  • MLL Lasten ja nuorten puhelin 116 111 ma-pe 14-20, la-su 17-20
  • paihdeneuvonta-fiihdeneuvonta 24/7 0800 900 45 vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Chat joka päivä 18-19.
  • Turvakodit päivystävät ympäri Suomea. Nettiturvakodin joulukuun aukioloajat.
  • Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää myös joulun aikaan numerossa 010 195 202 arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15–07.
  • Kirkon palveleva puhelin 010 190 071 joka ilta klo 18-01 ja viikonloppuisin 18-03.
  • Ota selvää, mitä tilaisuuksia omalla paikkakunnallasi järjestetään. Seurakunnat järjestävät tapahtumia joulun aikaan ja myös monet kahvilat ja ravintolat ovat auki.

yadjoulukortti2016

Ehjää ja turvallista Joulua kaikille <3

Älä särje ittees päihteillä äläkä siivoamisella!

Ole ehjä – älä särki -joulukortin on ideoinut ja toteuttanut Milla Karppinen.

– Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja, YAD ry

TONI auttaa ammattilaista kohtaamaan huumeriippuvaisen

toniSyksyn aikana Exp2:ssa on tähän mennessä kohdattu 93 nuorta ja tehty yhteensä 12 päihdekasvatuskeikkaa. Näiden lisäksi kokemusasiantuntijat ovat olleet kertomassa ja keskustelemassa kannabiksesta Pispalan Päihde- ja mielenterveyspäivillä, viisastamassa tyyppejä Kamavapailla ja jakamassa tietoaan opinnäytetyöhön. Syksyn aikana 3 kokemusasiantuntijaa on jatkokouluttautunut Guruiksi ja toimintaan on sitoutunut 4 uutta kokemusasiantuntijaa. Puhumattakaan kaikesta muusta toiminnasta (projektin ohjausryhmä, paikallistiimit, tukiystävätoiminta ja muu päihdekasvatus), jossa meidän tyypit on mukana.

Iso pusku on ollut kehittää ammattilaiskoulutus huumeiden käyttäjän / toipujan kohtaamisesta. Olemme nimenneet sen Toniksi, muistaen nimeään kantavan ihmisen lisäksi kukin omia huumeiden vuoksi kuolleita läheisiämme. Tätä koulutusta pilotoitiin Kamavapailla ja jatkokehittämisen jälkeen nyt joulukuussa Tredussa ja Tamkissa sairaanhoitajaopiskelijoille. Koulutuksen tavoitteena on lisätä kokemustiedon avulla ammattilaisten osaamista, ymmärrystä ja uskallusta kohdata käyttäjiä ja toipujia oikealla tavalla.

Koulutuksessa muistutetaan, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihmisenä (ei ongelmana) ollen itsekin läsnä (eikä piilossa byrokratian, välinpitämättömyyden, kyynisyyden, pelon tai liian paksun ammattiroolin takana). Kohtaamistyöhön tarjotaan välineitä lisäämällä ymmärrystä päihderiippuvuussairaudesta kokemuksen näkökulmasta.

Esimerkkinä yhdestä osiosta on seuraava kuva, jonka pohjalta koulutuksessa keskustellaan lopettamisen vaikeudesta.

kipina

 

Kipinä lopettamiseen on syntynyt. Käyttö ei enää tunnu tarjoavan sitä, mitä siltä hakee – ei ole ehkä pitkään aikaan. On halua lopettaa, mutta onko tarpeeksi tukea, välineitä ja jaksamista opetella uusi tapa elää? Tätä ristiriitaa kuvataan Kipinässä.

Kysy lisää Toni-koulutuksesta:

Ville Nieminen
EXP2-projektityöntekijä
ville.nieminen@yad.fi
0400 218 360

Susanna Kärki
EXP2-projektityöntekijä
susanna.karki@yad.fi
040 721 1872

– Susanna Kärki, Exp2-projektityöntekijä, YAD ry

Yksin en jaksaisi – avun hakemisen ja saamisen vaikeus

Ystäväni hakeutui hoitoon. Hänen mielenterveytensä on ollut kovalla koetuksella jo jonkin aikaa ja hän oli ajautunut tilanteeseen, jossa seinä tuli yksinkertaisesti vastaan. Päätös avun hakemisesta ei kuitenkaan syntynyt ilman voimakasta rohkaisua ja kädestä pitäen taluttamista. Kynnys hakea apua omiin mielenterveys- tai päihdeongelmiin on usein todella korkealla. Siihen liittyy häpeän, pettymyksen, pettämisen ja hoidon epäonnistumisen pelon tunteita. Ystävälläni kuuluivat kuvioon myös päihteet, mutta avun akuutti tarve oli enemmän mielenterveyspuolella.

Mielenterveystoimisto neuvoi viemään ystäväni sairaalan päivystykseen. Siellä hän kertasi tilanteensa ensin kahdelle eri hoitajalle. Hoitajista toinen neuvoi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun psykiatrinen hoitaja olisi paikalla. Halusimme kuitenkin jonottaa vielä lääkärille. Lääkäri kirjoitti reseptin jo ennen kuin ystäväni oli edes kertonut koko tilanteensa ja jälleen ohjeena oli tulla seuraavana päivänä tapaamaan psykiatrista hoitajaa. Eli hänkin pyrki väistämään itsetuhoisen, itkuisen ja totaalisen lopussa olevan ihmisen arvioinnin seuraavaan päivään. En suostunut tähän, vaan vaadin ystävälleni psykiatrisen arvioinnin tekemistä. Se ei järjestynyt, mutta lääkäri otti hänet kuitenkin osastolle.

osastollaYstäväni oli sairaalan osastolla lopulta yhdeksän päivää. Osastolla ei ollut juurikaan psykiatrista osaamista, mutta hoitajat kuuntelivat ja keskustelivat ystäväni kanssa paljon. Tämä auttoi häntä selkeästi jaksamaan ja hän kiittelikin vuolaasti hoitajia. Hänen olotilansa ei kuitenkaan parantunut osastolla olon aikana ja hänellä alkoi olla vahvempia itsetuhoisia ajatuksia. Hän ei kokenut saavansa hoitoa.

Lopulta ystäväni pääsi psykiatriseen sairaalaan. Minä tuuletin mielessäni. Ajattelin, että nyt hän saisi juuri sitä hoitoa, mitä toipuakseen tarvitsee. Tällä kertaa lääkärit osasivat asiansa, mutta heitä ei päässyt tapaamaan suinkaan joka päivä. Hoitajat taas istuivat lukkojen takana ja keskusteluapua heiltä ei juuri saanut, ei edes pyydettäessä (tämä tapahtui useina päivinä). Ylipäänsä kaikkeen oli vastauksena ”Odota” ja odottaminen oli usein turhaa. Hoitaja ei koskaan palannut asiaan. Useina päivinä ulkoilun virkaa ajoi kymmenen minuutin kävely kanttiiniin, koska hoitajia ei huvittanut tai heillä ei ollut ulkoiluvaatteita. Toiminnallisia ryhmiä oli joinain päivinä, mutta ei suinkaan jatkuvasti ja ne korvattiin usein vartin kävelyllä. Pidempiä ulkokävelyjä ystäväni muistaa hoitonsa aikana tapahtuneen kahdesti. Salille ystäväni kuitenkin pääsi lähes päivittäin. Toisin sanoen, hoito oli sisätiloihin lukittuna olemista ja eri lääkkeiden kokeilemista.

Psykiatrisella osastolla vierähti liki kuukausi ja tämän jälkeen ystäväni pääsi tuettuun asumisyksikköön ja avopalveluihin. Tilanne on siis tällä hetkellä hyvä, mutta hoitoketju tähän pisteeseen on ollut käsittämättömän hidas, tehoton ja kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä.

Tätä matkaa vierellä kulkeneena minulle heräsi liuta kysymyksiä. Kun ihminen on ylittänyt näkymättömän, mutta korkean, kivuliaan ja todellisen kynnyksen päättää hakea apua, miten hän jaksaa sen käytännössä tehdä? Jollen olisi ollut sairaalan päivystyksessä mukana, olisi ystäväni taatusti jättänyt leikin kesken ennen kuin edes pääsi tapaamaan lääkäriä tai jos olisi jotenkin jaksanut/pystynyt odottamaan lääkäriin asti, niin olisi silti joutunut palamaan kadulle ja tuntenut tulleensa torjutuksi. Seuraava avunhakuyritys olisi tuskin ihan heti tapahtunut. Tai se olisi ollut soitto 112:een.

pelottaaMiksi ihmeessä selkeä mielenterveyspotilas joutuu makaamaan sairaalan osastolla yhdeksän päivää? Eikö häntä todellakaan saa nopeammin psykiatriseen, jossa hänen hoidon tarpeensa olisi voinut arvioida nopeammin ja paremmin?

Ja kun hän viimein pääsi psykiatriseen ”hoitoon”, niin herää kysymys, että kenen vuoksi hoitajat ovat siellä töissä, jos eivät potilaiden? Jos potilas pyytää saada keskustella, niin luulisi, että juuri psykiatrisen osaston hoitajat ymmärtävät sen tärkeyden. Usein ahdistuksen parhaita purkukeinoja ovat oman pahan olon sanoittaminen toiselle ihmiselle ja ulkoilu. Molemmat tuntuivat tehdyn mahdottomiksi psykiatrisessa hoidossa.

Minua pelottaa. Jos joskus joudun hakemaan apua mielenterveys- tai päihdeongelmiin, niin toivottavasti mukanani kulkee ihminen, joka pitää minut kasassa niin kauan, että saan minulle kuuluvaa hoitoa. Yksin en välttämättä jaksaisi sitä tehdä.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD –

PS. Tämä on luonnollisesti vain yksittäinen tapaus. Matkan varrella olen soittanut useille ystävääni auttaneille hoitajille ja lääkäreille. Monet heistä tekevät työtä sydämellä ja ammattitaidolla ja olivat kiitollisia siitä, että saivat kuulla lisätietoja potilaasta. Ja loppujen lopuksihan ystäväni pääsi samalta reissulta osastolle, eikä hänen tarvinnut palata kadulle painimaan yksin ongelmiensa kanssa. Harvalle, liian harvalle, taitaa käydä edes näin hyvin.

Onko sinulla kokemuksia avun hakemisesta päihde- tai mielenterveysongelmiin? Oletko kohdannut samanmoisia haasteita tai oletko kokenut saaneesi hyvää hoitoa?