Päivä kerrallaan

23 Feb
23/02/2017

Päivä kerrallaan,
hetki kerrallaan,
yrittäen muodostaa kokonaiskuvaa,
suuremmasta hetkestä.
Elämäksi nimetystä,
edes kuukaudesta
… vääristymätöntä.
Kuvaa jota eivät pelot
mustaa.
Mustaa.

Rautaketjulla
betoniin valetut
muistot ja sanat.
Liittyvät mielessäni yhteen
huutaen totuuttaan.

Murra.
Vala uuteen muotoon.
Marttyyri, tuomitsija ja tuomittu.
Juuri nyt.
Mustaa surua,
läpikuultavaa toivoa, himmeää hehkua.
Sinistä ja punaista
tunnetta.

Runo on kirjoitettu vedenjakajalla, aikana jolloin huumeet ja huumeeton elämä kävivät kaksintaistelua elämästäni ja tulevaisuudestani.

– Susanne, kokemusasiantuntija

Rakkaudesta lajiin

08 Feb
08/02/2017

Sain tänään yllättäen pyynnön esitellä yhdistyksemme toimintaa kahdelle nuorelle naiselle. Suurena diaesitysten ystävänä olen tottunut esittelemään toimintaamme erilaisten kaavioiden ja kuvasarjojen kautta, mutta nyt, kun tilanne tuli vastaan ennakoimatta, jouduin tyytymään pelkän puheen voimaan. Kun olin esitellyt ehkäisevän huumetyön menetelmäkortteja jo tovin, totesi toinen kuulijoista, että ”sä taidat todella tykätä tästä työstä!” Ja oikeassa hän oli. Työtä voi tehdä monesta syystä, ja minulle yksi tärkeimmistä on rakkaus lajiin.sitaatti-minapystyvyys

Vaikka ajatus lähti menetelmäkorteista, niin eivät ne kortit sinällään mikään suuri intohimon kohde kuitenkaan ole. Sen sijaan siinä, mitä kortit minulle edustavat, aletaan olla hyvin lähellä sitä.

Vaikka päihdekeskustelussa aikuisella on hyvä olla perusfaktat kunnossa, ei päihdekasvatuksen tarvitse kuitenkaan olla mikään mörkö. Menetelmäkorttien tarkoitus on tehdä päihdekasvatusta, huumeisiin ja niiden käytön lieveilmiöihin liittyviä teemoja ja päihde- ja riippuvuusproblematiikan moninaisuutta helpommin lähestyttäviksi aiheiksi nuoren ja aikuisen välisissä keskusteluissa. Parhaimmillaan toiminnalliset, vuorovaikutukselliset menetelmät virittävät parviälyä ja vertaisjakamista. Ryhmän osasten erilaisia tietoja ja kokemuksia yhdistelemällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin osiensa summa, ja parhaimmillaan oppijan roolissa ovat niin ohjaajat kuin ohjattavatkin.

minapystyvyysKasvatustieteissä puhutaan minäpystyvyydestä (self-efficacy). Minäpystyvyyden idea on kuvattu selkeästi ja kansantajuisesti mm. täällä, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa uskoa omiin kykyihin. Minäpystyvyyden kautta voidaan ennustaa opintomenestystä melko hyvin. Toisin sanoen tyyppi, joka uskoo omiin kykyihinsä, myös onnistuu annetussa tehtävässä todennäköisemmin, kuin sellainen tyyppi, joka ei usko. Minäpystyvyys rakentuu sellaisista tekijöistä kuten aiemmat onnistumisen kokemukset, muiden henkilöiden onnistumisen tarjoama esimerkki, kannustus ja fysiologiset tekijät (kuten, ettei vatsanpohjassa kihelmöivä jännitys muutu paineen alla hyperventiloinniksi).  Minäpystyvyyden termi on minulle melko uusi, mutta siitä on samalla tullut nopeasti tärkeä. Maailma tarvitsee minäpystyvyyttä.

Koko homman punainen lanka tulee tässä: parhaimmillaan menetelmäkortit tuovat ammattilaisille arkipäiväiseen työhön sellaisen elementin, joka tukee heidän minäpystyvyyttään suhteessa päihdekasvatukseen – tunnetta siitä, että tähän pystyn ja tässä onnistun. Nuorisotyön ydin ja johtava ajatus on puolestaan tukea ja edistää prosessia, jossa nuoret rakentavat itse omaa minäpystyvyyttään suhteessa omaan elämäänsä. Päihdekasvatus kulkee tässä mukana yhtenä elementtinä, osana yleistä kasvatustehtävää. Kaikki, mitä meillä ammattilaisilla ja aikuisilla, mutta myös teillä vertaisilla ja ystävillä, on tehtävissä sen eteen, että nuorilla on rohkeutta uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä, on äärimmäisen tärkeää. Kannustavana esimerkkinä uskosta itseen ja omiin mahdollisuuksiin elämässä voit toimia juuri sinä.

– Petra Karinen, Ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD

Yksin ja yhdessä

01 Feb
01/02/2017

Vuonna 2016 YAD Street Teamiin rekisteröityi 1 373 uutta nuorta ympäri Suomea. Se on huisi määrä! Street Teamissä, tuttavallisemmin Striibassa, nuoret tekevät erilaisia tehtäviä, joissa vertaisvaikuttamisen keinoin levitetään huumeettomuuden ilosanomaa nuorilta nuorille. Street Teamin ylläpito ohjaa nuoria yksilöllisesti verkkovälitteisesti kotisivujen, sähköpostin ja erilaisten pikaviestimien avulla. Nuoret toimivat huumeidenvastaisina kevytaktivisteina niin erilaisissa verkkoympäristöissä kuin fyysisissä lähiympäristöissäänkin, mm. jakamalla linkkejä sosiaalisessa mediassa ja ottamalla kantaa esimerkiksi tuottamalla omia videoita Youtubeen tai jakamalla tarroja ja esitteitä kavereilleen, kouluille ja nuokkareille. Vuonna 2016 YAD:n toimistolta lähetettiin nuorten jaettavaksi yhteensä 1 164 kirjettä ja pakettia, jotka sisälsivät huumeidenvastaista materiaalia.

kamut viihteelleYleisimpiä syitä olla mukana ovat toisten auttaminen ja mukava tekeminen. Osaa motivoivat myös hauskat materiaalit ja hyvät palkinnot. Valtaosa nuorista on 14-16-vuotiaita, suurin osa poikia. Mukana on kaikenlaisia nuoria etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, niin suurista kaupungeista kuin pienistä maalaiskunnistakin. Mukana on nuoria, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. Mukana on nuoria, jotka ovat kokeilijoita tai satunnaiskäyttäjiä.  Mukana on entisiä käyttäjiä ja toipuvia käyttäjiä. Mukana on myös nuoria, jotka käyttävät, mutta haluavat silti tehdä osansa ehkäisevässä huumetyössä. Jokainen voi tehdä juuri sen verran kuin haluaa, valita haluamiaan tehtäviä ja tehdä niitä silloin kun itselle sopii, siellä missä haluaa. Toiminta mahdollistaa sen, että nuori voi saada mukavan harrastuksen paikkakunnasta tai perheen ekonomisesta statuksesta riippumatta.

Ihmisellä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin. Miten Street Teamissä, jossa suurin osa tekee vapaaehtoistyötään yksin (osa toki esim. kaverin kanssa tai isommalla porukalla) tähän tarpeeseen pystytään vastaamaan? Street Teamilaisilla on yhteinen tunnus, oma logo, joka liittää jokaisen tiimiläisen osaksi suurempaa yhteisöä. Street Teamin palkintotuotteita, kuten pinssejä, huppareita, tennareita tai laukkuja ei voi ostaa rahalla, vaan ne ansaitaan tehtäviä tekemällä.

Street Teamillä on blogi, johon kootaan viikoittain tiimiläisten kuulumisia, kuvia viikon aikana saaduista tehtäväpalautuksista sekä muita ajankohtaisia uutisia. Striibalainen voi ilmoittautua mukaan WhatsApp-listalle ja enemmän pisteitä kerättyään myös WhatsApp-ryhmään. Kuka tahansa tiimiläinen voi osallistua keskiviikkoiltaisin Discord-sovelluksessa pidettävään chattiin, jossa mukana ovat myös ohjaavat työntekijät. Discordin käyttöönottoa ehdotti viime vuonna eräs Street Teamin nuorista, ja tämä erityisesti pelaajien suosiossa oleva puhe- ja tekstichatsovellus on osoittautunut erittäin toimivaksi nuorisotyössä helppoutensa, monikäyttöisyytensä ja moderoitavuutensa ansiosta.

sain puhuaTammikuussa 2017 pidettiin Street Teamin ensimmäinen miitti, jossa Jyväskylään kokoontui kahdeksan rohkeaa striibalaista ympäri Suomen. Viikonlopun tärkeimpänä tavoitteena useimmilla oli tutustua muihin tiimiläisiin. Viikonlopun aikana syötiin hyvin, striibailtiin yhdessä ja vietettiin rentoa aikaa tutustuen toisiin. Viikonlopun palautteista poimittua: ”Opin että Striibassa on yllättävän samanlaisia yhteensopivia ihmisiä. Miitillä oli mulle suurehko merkitys, uusia tyyppejä siisti nähdä!” ”Opin aika paljonki uutta huumeista ym., oli kiva nähdä muita tiimiläisiä!” ”Opin katsomaan asioita eri näkökulmista. Miitti oli tosi tärkeä, sosiaalisesti varsinkin!” ”Sain puhua asioista, joista en ole koskaan puhunut”.

Kaikki osallistujat suosittelivat leiriä kaikille muillekin striibalaisille. Työntekijän näkökulmasta oli hienoa tavata nuoria, jotka ovat ruudun välityksellä tuttuja, mutta kasvokkain emme ole välttämättä koskaan kohdanneet. Kaikkein parasta oli kuitenkin nähdä, miten erilaisista elämäntilanteista ja erilaisilta paikkakunnilta tulevat nuoret, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, tutustuivat toisiinsa ja yhden heitä yhdistävän asian – vapaaehtoistyön Street Teamissä – kautta tulivat toisilleen tutuiksi ja yhdeksi porukaksi. Saada olla sellainen kuin on, siinäpä tavoitetta yhdelle elämälle. Yhdessä miitissä se vaikutti onnistuvan. <3

Street Team -luotsi
Anne Hämäläinen

Miten taataan nuorten äänen kuuluvuus nuorisojärjestössä

25 Jan
25/01/2017

Kun syksyllä pohdittiin vuoden 2017 painopistealueita niin useampaankin otteeseen nousi esille, että YAD:n tulee olla jäsentensä näköinen järjestö. Jos jäsenten kädenjälki näkyy, ei järjestön otteesta tarvitse keinotekoisesti ”tehdä” nuorten näköistä vaan se on sitä automaattisesti.

yad wordcloud sanapilviYAD:ssa pyritään turvaamaan nuorten näköinen toiminta siten, että he ovat mukana järjestön toiminnan suunnittelussa, itse toiminnassa ja myöskin arvioinnissa. Tyypillinen kuvio on, että vapaaehtoistiimien kanssa kokoonnutaan syksyisin suunnittelemaan tulevaa ja keväisin pohtimaan, että menikö sinne päinkään. Tämä on karkea rautalankamainen pelkistys, koska joissain YAD:n tiimeissä toiminnan sykli ei ole kalenterivuosi ja joissain taas suunnittelu- ja kehittämistyötä tehdään jatkuvassa vuorovaikutuksessa vapaaehtoisten kanssa.

Myös YAD:n hallituksella on suuri rooli pitää toiminta ajan hermolla. Hallitus koostuu enimmäkseen aktiivisista vapaaehtoisista nuorista. Kukin hallituksen jäsenistä valitsee yhden YAD:n toimintakokonaisuuden vastuulleen ja hänelle on kirjattu tehtäviä kuinka vastuu tulee hoitaa. Esimerkiksi festarit- ja infopistetiimistä vastaavan hallituksen jäsenen tehtävinä on:

– osallistua festarikesän suunnittelukokoukseen alkuvuodesta
– osallistua yhdelle festarille YAD:n mukana
– osallistua palaute- ja purkuviikonloppuun
– seurata YAD:n info- ja festaritiimin Facebook-ryhmää
– omien mahdollisuuksien mukaan osallistua infopistekoulutukseen kouluttajana
– lukea ja kommentoida info- ja festaritiimistä vastaavan työntekijän työraportit

Konkreettisilla tavoitteilla taataan, että hallituksen jäsenet ovat kukin hyvin perillä omasta vastuualueestaan, pystyvät tuomaan omakohtaisia kokemuksia toiminnasta pöytään ja näin olemaan paremmin työntekijän tukena. Samalla varmistetaan myös vapaaehtoisten äänen kuuluminen läpi koko toiminnan, suunnittelusta arviointiin. Hallituksen kokouksissa käydään vastuualuekierros, joten hallitus pysyy hyvin kartalla koko järjestön toiminnasta.

Vastuualueita on jaettu aikaisemminkin YAD:n hallituksessa, mutta viime vuonna ensi kertaa kirjatut selkeät tehtävät ovat nostaneet hallituksen jäsenten ja työntekijöiden vuorovaikutusta. Hallitustyöskentelystä on myös tullut jäsentyneempää ja sitoutuvampaa. Liian ympäripyöreisiin tavoitteisiin on vaikea kurkotella ja lisäksi niiden saavuttamista on vaikea seurata. Tavoite / vastuu tulee jakaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Loogista, eikö?

 – Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD ry

Ole ehjä – älä särki. Tai ole vaikka lipeäkala, kuha olet.

15 Dec
15/12/2016

Perinteet – mitä varten niitä oikeastaan vaalitaan? Joulunajan perinteisiin voi kuulua esimerkiksi piparit ja lanttuloota, himosiivous, bling-bling-koristelu, joulustressi tai joulukännit. Tutut ja toistuvat asiat, kuten se, että aurinko nousee joka aamu, tai että tietyt asiat tehdään joka joulu, tekevät olon turvalliseksi. Siitä huolimatta, ettei turvan hakeminen esimerkiksi jallupullosta välttämättä tosiasiassa lisää turvallisuutta. Eikä se komeron jynssääminen. Jos rehellisiä ollaan.

Perinteistä, niin hyvistä kuin huonoista, syntyy myös yhteisöllisyyden tunne; näin tehdään muissakin suomalaisissa kodeissa. Osalla meistä on onneksi varaa valita omannäköinen joulu ja ihan omat jouluperinteet. Perinteet ovat parhaimmillaan lämpöä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta lisäävä juttu, jota kannattaa vaalia.

Pahimmillaan jouluperinteistä syntyy jo etukäteen stressiä ja jopa pelkoa. Yhtään kyynelehtimättä – on tosiasia, että osa meistä kärsii joulunakin (tai erityisesti jouluna) omasta tai perheenjäsenten päihteidenkäytöstä. Ei ole väärin irtisanoutua joulunajan perinteistä, varsinkaan jos ne ovat haitallisia, stressaavia tai pelkoa aiheuttavia. Ei ole väärin myöskään viettää joulua yksin, tai viettää jouluna ihan tavallista päivää.

Kaikki eivät voi valita osaansa tai osattomuuttaan, perheenjäseniään tai yksinäisyyttään. Silloin on hyvä muistaa, että et ole yksin vaikka olisit yksin. Alle on koottu joulun aikaan auki olevia palveluita (osa erityisesti nuorille suunnattuja):

15400999_10154002743666960_4921443943857065986_n

  • Tukinet: SPR liveryhmä nuorille tukinetissä tiistaisin klo 18-20 ja joulupäivänä SPR:n Nuorten turvatalojen tarjoamat virtuaaliset joulupuurot chatin muodossa 25.12. klo 15-18.
  • Verkkonuorisotalo Netari (jouluviikolla kiinni, chatit ennen joulua ja välipäivinä)
  • MLL Lasten ja nuorten puhelin 116 111 ma-pe 14-20, la-su 17-20
  • paihdeneuvonta-fiihdeneuvonta 24/7 0800 900 45 vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Chat joka päivä 18-19.
  • Turvakodit päivystävät ympäri Suomea. Nettiturvakodin joulukuun aukioloajat.
  • Mielenterveysseuran kriisipuhelin päivystää myös joulun aikaan numerossa 010 195 202 arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15–07.
  • Kirkon palveleva puhelin 010 190 071 joka ilta klo 18-01 ja viikonloppuisin 18-03.
  • Ota selvää, mitä tilaisuuksia omalla paikkakunnallasi järjestetään. Seurakunnat järjestävät tapahtumia joulun aikaan ja myös monet kahvilat ja ravintolat ovat auki.

yadjoulukortti2016

Ehjää ja turvallista Joulua kaikille <3

Älä särje ittees päihteillä äläkä siivoamisella!

Ole ehjä – älä särki -joulukortin on ideoinut ja toteuttanut Milla Karppinen.

– Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja, YAD ry

TONI auttaa ammattilaista kohtaamaan huumeriippuvaisen

07 Dec
07/12/2016

toniSyksyn aikana Exp2:ssa on tähän mennessä kohdattu 93 nuorta ja tehty yhteensä 12 päihdekasvatuskeikkaa. Näiden lisäksi kokemusasiantuntijat ovat olleet kertomassa ja keskustelemassa kannabiksesta Pispalan Päihde- ja mielenterveyspäivillä, viisastamassa tyyppejä Kamavapailla ja jakamassa tietoaan opinnäytetyöhön. Syksyn aikana 3 kokemusasiantuntijaa on jatkokouluttautunut Guruiksi ja toimintaan on sitoutunut 4 uutta kokemusasiantuntijaa. Puhumattakaan kaikesta muusta toiminnasta (projektin ohjausryhmä, paikallistiimit, tukiystävätoiminta ja muu päihdekasvatus), jossa meidän tyypit on mukana.

Iso pusku on ollut kehittää ammattilaiskoulutus huumeiden käyttäjän / toipujan kohtaamisesta. Olemme nimenneet sen Toniksi, muistaen nimeään kantavan ihmisen lisäksi kukin omia huumeiden vuoksi kuolleita läheisiämme. Tätä koulutusta pilotoitiin Kamavapailla ja jatkokehittämisen jälkeen nyt joulukuussa Tredussa ja Tamkissa sairaanhoitajaopiskelijoille. Koulutuksen tavoitteena on lisätä kokemustiedon avulla ammattilaisten osaamista, ymmärrystä ja uskallusta kohdata käyttäjiä ja toipujia oikealla tavalla.

Koulutuksessa muistutetaan, kuinka tärkeää on kohdata toinen ihmisenä (ei ongelmana) ollen itsekin läsnä (eikä piilossa byrokratian, välinpitämättömyyden, kyynisyyden, pelon tai liian paksun ammattiroolin takana). Kohtaamistyöhön tarjotaan välineitä lisäämällä ymmärrystä päihderiippuvuussairaudesta kokemuksen näkökulmasta.

Esimerkkinä yhdestä osiosta on seuraava kuva, jonka pohjalta koulutuksessa keskustellaan lopettamisen vaikeudesta.

kipina

 

Kipinä lopettamiseen on syntynyt. Käyttö ei enää tunnu tarjoavan sitä, mitä siltä hakee – ei ole ehkä pitkään aikaan. On halua lopettaa, mutta onko tarpeeksi tukea, välineitä ja jaksamista opetella uusi tapa elää? Tätä ristiriitaa kuvataan Kipinässä.

Kysy lisää Toni-koulutuksesta:

Ville Nieminen
EXP2-projektityöntekijä
ville.nieminen@yad.fi
0400 218 360

Susanna Kärki
EXP2-projektityöntekijä
susanna.karki@yad.fi
040 721 1872

– Susanna Kärki, Exp2-projektityöntekijä, YAD ry

Yksin en jaksaisi – avun hakemisen ja saamisen vaikeus

22 Nov
22/11/2016

Ystäväni hakeutui hoitoon. Hänen mielenterveytensä on ollut kovalla koetuksella jo jonkin aikaa ja hän oli ajautunut tilanteeseen, jossa seinä tuli yksinkertaisesti vastaan. Päätös avun hakemisesta ei kuitenkaan syntynyt ilman voimakasta rohkaisua ja kädestä pitäen taluttamista. Kynnys hakea apua omiin mielenterveys- tai päihdeongelmiin on usein todella korkealla. Siihen liittyy häpeän, pettymyksen, pettämisen ja hoidon epäonnistumisen pelon tunteita. Ystävälläni kuuluivat kuvioon myös päihteet, mutta avun akuutti tarve oli enemmän mielenterveyspuolella.

Mielenterveystoimisto neuvoi viemään ystäväni sairaalan päivystykseen. Siellä hän kertasi tilanteensa ensin kahdelle eri hoitajalle. Hoitajista toinen neuvoi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun psykiatrinen hoitaja olisi paikalla. Halusimme kuitenkin jonottaa vielä lääkärille. Lääkäri kirjoitti reseptin jo ennen kuin ystäväni oli edes kertonut koko tilanteensa ja jälleen ohjeena oli tulla seuraavana päivänä tapaamaan psykiatrista hoitajaa. Eli hänkin pyrki väistämään itsetuhoisen, itkuisen ja totaalisen lopussa olevan ihmisen arvioinnin seuraavaan päivään. En suostunut tähän, vaan vaadin ystävälleni psykiatrisen arvioinnin tekemistä. Se ei järjestynyt, mutta lääkäri otti hänet kuitenkin osastolle.

osastollaYstäväni oli sairaalan osastolla lopulta yhdeksän päivää. Osastolla ei ollut juurikaan psykiatrista osaamista, mutta hoitajat kuuntelivat ja keskustelivat ystäväni kanssa paljon. Tämä auttoi häntä selkeästi jaksamaan ja hän kiittelikin vuolaasti hoitajia. Hänen olotilansa ei kuitenkaan parantunut osastolla olon aikana ja hänellä alkoi olla vahvempia itsetuhoisia ajatuksia. Hän ei kokenut saavansa hoitoa.

Lopulta ystäväni pääsi psykiatriseen sairaalaan. Minä tuuletin mielessäni. Ajattelin, että nyt hän saisi juuri sitä hoitoa, mitä toipuakseen tarvitsee. Tällä kertaa lääkärit osasivat asiansa, mutta heitä ei päässyt tapaamaan suinkaan joka päivä. Hoitajat taas istuivat lukkojen takana ja keskusteluapua heiltä ei juuri saanut, ei edes pyydettäessä (tämä tapahtui useina päivinä). Ylipäänsä kaikkeen oli vastauksena “Odota” ja odottaminen oli usein turhaa. Hoitaja ei koskaan palannut asiaan. Useina päivinä ulkoilun virkaa ajoi kymmenen minuutin kävely kanttiiniin, koska hoitajia ei huvittanut tai heillä ei ollut ulkoiluvaatteita. Toiminnallisia ryhmiä oli joinain päivinä, mutta ei suinkaan jatkuvasti ja ne korvattiin usein vartin kävelyllä. Pidempiä ulkokävelyjä ystäväni muistaa hoitonsa aikana tapahtuneen kahdesti. Salille ystäväni kuitenkin pääsi lähes päivittäin. Toisin sanoen, hoito oli sisätiloihin lukittuna olemista ja eri lääkkeiden kokeilemista.

Psykiatrisella osastolla vierähti liki kuukausi ja tämän jälkeen ystäväni pääsi tuettuun asumisyksikköön ja avopalveluihin. Tilanne on siis tällä hetkellä hyvä, mutta hoitoketju tähän pisteeseen on ollut käsittämättömän hidas, tehoton ja kaikkea muuta kuin luottamusta herättävä.

Tätä matkaa vierellä kulkeneena minulle heräsi liuta kysymyksiä. Kun ihminen on ylittänyt näkymättömän, mutta korkean, kivuliaan ja todellisen kynnyksen päättää hakea apua, miten hän jaksaa sen käytännössä tehdä? Jollen olisi ollut sairaalan päivystyksessä mukana, olisi ystäväni taatusti jättänyt leikin kesken ennen kuin edes pääsi tapaamaan lääkäriä tai jos olisi jotenkin jaksanut/pystynyt odottamaan lääkäriin asti, niin olisi silti joutunut palamaan kadulle ja tuntenut tulleensa torjutuksi. Seuraava avunhakuyritys olisi tuskin ihan heti tapahtunut. Tai se olisi ollut soitto 112:een.

pelottaaMiksi ihmeessä selkeä mielenterveyspotilas joutuu makaamaan sairaalan osastolla yhdeksän päivää? Eikö häntä todellakaan saa nopeammin psykiatriseen, jossa hänen hoidon tarpeensa olisi voinut arvioida nopeammin ja paremmin?

Ja kun hän viimein pääsi psykiatriseen ”hoitoon”, niin herää kysymys, että kenen vuoksi hoitajat ovat siellä töissä, jos eivät potilaiden? Jos potilas pyytää saada keskustella, niin luulisi, että juuri psykiatrisen osaston hoitajat ymmärtävät sen tärkeyden. Usein ahdistuksen parhaita purkukeinoja ovat oman pahan olon sanoittaminen toiselle ihmiselle ja ulkoilu. Molemmat tuntuivat tehdyn mahdottomiksi psykiatrisessa hoidossa.

Minua pelottaa. Jos joskus joudun hakemaan apua mielenterveys- tai päihdeongelmiin, niin toivottavasti mukanani kulkee ihminen, joka pitää minut kasassa niin kauan, että saan minulle kuuluvaa hoitoa. Yksin en välttämättä jaksaisi sitä tehdä.

– Janne Paananen, toiminnanjohtaja, YAD –

PS. Tämä on luonnollisesti vain yksittäinen tapaus. Matkan varrella olen soittanut useille ystävääni auttaneille hoitajille ja lääkäreille. Monet heistä tekevät työtä sydämellä ja ammattitaidolla ja olivat kiitollisia siitä, että saivat kuulla lisätietoja potilaasta. Ja loppujen lopuksihan ystäväni pääsi samalta reissulta osastolle, eikä hänen tarvinnut palata kadulle painimaan yksin ongelmiensa kanssa. Harvalle, liian harvalle, taitaa käydä edes näin hyvin.

Onko sinulla kokemuksia avun hakemisesta päihde- tai mielenterveysongelmiin? Oletko kohdannut samanmoisia haasteita tai oletko kokenut saaneesi hyvää hoitoa?

(Sisäisen) lapsen oikeuksien päivä

15 Nov
15/11/2016

sateenkaari_Aikuiseksi kasvaminen on helpompaa, jos lapsuus on ollut turvallinen ja vanhemmat rakastavia. Silti hyvä perhetausta ei automaattisesti tarkoita ongelmatonta nuoruutta, eikä rikkinäinen lapsuus tarkoita menetettyä tulevaisuutta.

Elämänhallintaongelmat ja erilaiset riippuvuudet koskettavat sekä terveissä että vähemmän terveissä perheissä kasvaneita. Pohjalta on kuitenkin helpompi nousta, jos jo lapsuudessa on syntynyt perusturvallisuuden tunne sekä tunne siitä, että on arvokas ja rakastettu. Hyvät suhteet perheenjäseniin ja ystävien tukiverkosto auttavat ylöspäin. Silti epätoivoon ei kannata vaipua, vaikkei olisi mitään edellä mainituista.

sisainen_lapsiVaikka lapsen oikeudet eivät olisi omalla kohdalla toteutuneetkaan, koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa huolehtia omasta sisäisestä lapsestaan ja olla itselleen se hyvä, huolehtiva, rakastava aikuinen, jota ilman on saattanut lapsena joutua elämään. Mitä vähemmän olet saanut lapsuudessa huolehtivaa rakkautta ja turvallisia rajoja, sitä enemmän tarvitset niitä nyt. Kyse ei ole siitä, mitä olet omasta tai muiden mielestä, virheiden ja mokailujen perusteella ansainnut. Tämä on aikuiseksi kasvamisen edellytys ja kaikkien lasten, myös sisäisten sellaisten, perusoikeus. Ei asia, jonka joku ansaitsee ja joku toinen ei. Lapsuuden olosuhteita ei kukaan voi valita, mutta aikuiseksi kasvaessa voi valita rakastavan tai laiminlyövän suhteen itseensä.

Lapsen oikeuksien julistuksessa on yksityiskohtaisesti määritelty lapsen oikeudet päättäjien, vanhempien ja kasvattajien ohjenuoraksi. Niitä on hyvä tarkastella myös omalla kohdallaan, toteutuvatko ne nuoren/aikuisen elämässäsi ja oletko itsellesi (sisäiselle lapsellesi) sellainen rakastava vanhempi, jolle voisit ojentaa äitien- ja isänpäiväruusun.

Lapsen oikeuksien päivää vietetään tulevana sunnuntaina 20.11.2016. Nostan tähän muutaman ehkäisevän päihdetyön kannalta merkittävän artiklan:

2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi. 

13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. 

19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa. 

33. Lasta on suojeltava huumeidenkäytöltä.

Lähde: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhennettyna/

Lisää luettavaa sisäisen lapsen hoitamisesta: http://www.healingeagle.net/indexfi.html

– Saara Mansikka-aho, järjestötiedottaja, YAD ry

5 väärää syytä olla aloittamatta päihdekeskustelua nuoren kanssa

08 Nov
08/11/2016

Tiedätkö tilanteen, jossa intuitio sanoo, että pitäisi ehkä ottaa asia puheeksi, mutta samalla mieli keksii monta syytä jäädä vaiti? Jälkiviisastelu on helppoa, mutta kokemuksesta voi myös oppia. Useimmiten kadumme juuri niitä asioita, jotka jäävät tekemättä tai sanomatta. Aina kun huoli nuoren päihteiden käytöstä herää, se on hyvä ottaa puheeksi. Tässä listattuna viisi yleisintä myyttiä, joiden vuoksi moni tärkeä keskustelu jää käymättä.

1. Hän puhuu varmasti jonkun muun kanssa

Onhan hänellä kavereita/seurustelukumppani/vanhemmat/muita työntekijöitä, hän puhuu varmasti heille. Mutta entäpä jos ei puhu? Meillä kaikilla on erilaisia rooleja elämässämme eri ihmisten kanssa ja eri tilanteissa. Voi olla, että tämä päihdehuoli on herännyt syystä tai toisesta juuri niissä tilanteissa, joissa sinä olet läsnä. Voi olla myös niin, että keskusteluyhteys muihin ihmisiin on jostain syystä heikentynyt. On täysin mahdollista tehdä työnjakoa niin, että yhteisestä sopimuksesta joku toinen aikuinen nuoren elämässä ottaa asian puheeksi, mutta koskaan ei pidä kysymättä olettaa, että näin tapahtuu jo valmiiksi.

2. En voi todistaa, että hän olisi kokeillut huumeita, niin en voi ottaa asiaa puheeksi

motivaatioKeskustelun ei tarvitse eikä pidäkään olla oikeudenkäynti, jossa esitetään todisteita ja tuomitaan niiden perusteella. Keskusteluun ei tarvita todisteita, vaan halu kuunnella ja tarvittaessa tukea. Usein suora kysymys tai oman huolen esittäminen riittää. Mikäli keskustelu ei juuri siinä hetkessä etene tai vastapuoli ei ole valmis asiasta puhumaan, on aina tärkeää tarjota mahdollisuutta palata asiaan myöhemmin.

3. Hänellä ei ole motivaatiota lopettaa, joten aiheesta puhuminen on turhaa

Motivaatio ei ole ihmisessä sisäsyntyinen tila, joka joko on tai ei ole. Motivaatio voi syntyä, kehittyä ja kasvaa vuorovaikutuksessa, mutta myös latistua ja kuolla, mikäli vuorovaikutus ei tarjoa sille kasvualustaa. Hyvä puheeksiotto herättelee ja vahvistaa nuoren omaa motivaatiota ja tarjoaa sille hyvän pohjan kehittyä. Motivaatiota ruokkivat esimerkiksi usko nuoren mahdollisuuksiin onnistua, pienten välionnistumisten havaitseminen ja näkyväksi tekeminen ja nuoren vahvuuksien tunnistaminen. Motivaatiota puolestaan haittaavat nuoren motiivien kyseenalaistaminen tai arvostelu, nuoren onnistumismahdollisuuksien vähättely ja epäonnistumisten korostaminen.

4. Huoleni on varmasti turha, kuvittelen koko asian

Joillakin yksilöillä on herkempi intuitio kuin toisilla, mutta suurimmalle osalle meistä tulee aina toisinaan selittämätön tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Huolen voi ottaa puheeksi aina, vaikka sen aiheuttajasta ei olisikaan varmaa tietoa. ”Tiedätkö, olet näyttänyt mielestäni väsyneeltä viime aikoina. Olenko ihan hakoteillä?” ”En olekaan nähnyt sinua hetkeen, mitä sinulle kuuluu?” On hyvin mahdollista, että nuoren elämässä on meneillään jotain kuormittavaa, jolla ei ole mitään tekemistä päihteiden kanssa. On kuitenkin selvää, että myös nämä asiat on hyvä saada keskusteluun, eli puheeksiotto ei missään tapauksessa mene hukkaan vaikkei taustalta päihdeasioita paljastukaan.

5. Sanon kuitenkin jotain väärin, koska en ole päihdetyön ammattilainen

Puheeksiottoon ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija, ainoa vaatimus on aito halu kuunnella ja tukea. Mahdolliset faktatiedot voi etsiä myöhemmin yhdessä niitä tarjoavilta tahoilta, jos tarve tulee. Nuori toimii tilanteessa oman elämänsä asiantuntijana kertoessaan mitä ajattelee ja miten kokee. Älä kyseenalaista nuoren ymmärrystä omasta elämästään ja kokemuksistaan, vaikka se kuulostaisikin sinusta väärältä. Sen sijaan voit kertoa, miltä tilanne näyttää sinun näkökulmastasi.

Päihdekeskustelun aloittaminen nuoren kanssa ei vaadi erityisosaamista. Jos kuitenkin kaipaat ideoita, virikkeitä tai rohkaisua: ole yhteydessä – me autamme!

-Petra Karinen, ehkäisevän huumetyön suunnittelija, YAD ry

Tee se niinku Pekka Hyysalo

26 Oct
26/10/2016

Yleensä kaman vetämisestä muodostuu nopeasti ongelmia. Se loppuu kesken tai muu elämä ja ihmiset keskeyttää sitä ikävästi. Pitkään jatkunut käyttö muodostaa toisenlaisia ongelmia. Aikaa on kyllä vetää, mutta kama ei toimi enää niihin juttuihin, mihin on alkanut sitä käyttää. Muutaman vuoden sinnikkään yrittämisen jälkeen tunne on varmistunut sen verran, että ajatus käytön lopettamisesta alkaa kypsymään toiminnaksi. Tässä kohtaa avun pyytäminen voi olla järkevää. Alla kuvailemani tapa toipua päihdeongelmasta tuottaa toivottuja tuloksia, mutta se ei ole mahdollista kaikille, koska kuntien erilaiset lähestymistavat päihdeongelmien hoitoon ja rahatilanne vaikuttavat tilanteeseen.

Jos et saa heti apua, älä lannistu. Jatka yrittämistä. Kun on herännyt halu lopettaa käyttäminen, apu mahdollistuu pikkuhiljaa. Ihannetilanteessa käytön lopettaminen voisi mennä näin:

jos-suhtaudutEnsin menet katkolle pariksi viikoksi. Soitat sosiaalityöntekijälle ja hän järjestää sut katkaisuhoitoasemalle. Voi olla, että katkolla hiukan hikoiluttaa tai on huono olo, mutta oot varmasti kokenut vieroitusoireita aikaisemminkin. Erona on se, että nyt et joudu käymään oloja läpi yksin. Paikalla on työntekijöitä, jotka auttavat sua lopettamaan ja antavat toivoa, kun tuntuu, ettet jaksa enempää. Sun osuus on, että oot siellä katkolla ja et käytä, tapahtuipa mitä tahansa.

Sieltä katkolta pääset suoraan lääkkeettömään huumekuntoutukseen siksi ajaksi kun sä sitä tarvitset. Tämä siksi, että tarvitset jotain työkaluja käyttämisen tilalle ja välimatkaa käyttömaailmaan ja -kavereihin. Aikaisemmin kun oot yrittänyt lopettaa, niin sä olet ajautunut takaisin käyttämään, halusit sitä tai et. Hoidossa opit, että käyttäminen on ollut vain jäävuoren huippu. Sen alle on kätkeytynyt paljon asioita joista et ole aikaisemmin tiennyt, kuten addiktiosairaus. Olet hoitanut sitä käyttämällä ja nyt tuo sairaus vaatii oikeaa hoitoa. Tarkoituksena olisi kokeilla jotain muuta käyttämisen tilalle. Hoidossa saat myös vertaistukea kanssakuntoutujilta sekä erilaisia työkaluja työntekijöiltä. Työkalut tuntuvat usein aluksi typeriltä. Mutta niitä kannattaa kokeilla vaikka vuoden verran. Jos ne eivät toimi, niin sitähän voi aina palata takaisin käyttämiseen. Kokeilemalla et menetä mitään.

Kun katkolla ongelmat olivat enemmän fyysisiä, niin kuntoutuksessa ne ovat henkisiä. Joudut menemään epämukavuusalueelle ja ponnistelemaan näiden uusien työkalujen kanssa. Ne eivät auta heti vaan ajan kanssa. Ero käyttämisessä ja kuntoutumisessa on siinä, että kun käytettäessä mäntä menee pohjaan, tunne muuttuu heti. Kuntoutumisessa joudut harjoittelemaan ensin ja työkalut toimivat vasta pienen ajan jälkeen. Apuna tällä kertaa on toivo, joka on herännyt siitä kun näkee muita ihmisiä, jotka ovat pidemmällä toipumisen tietä. Työkalut alkavat toimia niin kuin ne ovat toimineet muillekin ja ne auttavat sua pääsemään sinne minne olet halunnut. Jos suhtaudut samalla päättäväisyydellä hoitoon, kuin millä olet suhtautunut kaman hankkimiseen, on menestys on taattu. Aikaisempi yksinäisyys ja jatkuva toivottomuus alkavat korvautua toivolla sekä yhteydellä muihin ja ennen kaikkea yhteydellä itseen.

sen-kokeminen

Hoidon loppuessa vastuu toipumisesta sekä opittujen työkalujen soveltamisesta siirtyy enemmän itselle. Käyttäessä mikään ei onnistunut, nyt hyvään pitää totutella. Hankit asunnon ennen hoidon loppua, ehkä uudelta paikkakunnalta. Elämä ilman päihteitä alkaa olla mukavaa: tunteita, joita kemialla tavoittelit, alkaa tulemaan selvin päin. Tietoisuus itsestä ja toiminnastasi lisääntyy. Yhtäkkiä tajuat, että sun elämäsi vaikein asia, kaikki kärsimys ja vuosien ahdistus, on muuttunut voimavaraksi. Sun sisäinen Pekka Hyysalo on herännyt, oot vaan painanut menemään ja selviytynyt. Sen kokeminen, kun kuoleman partaalta saakin uuden tilaisuuden elää, aiheuttaa sellaisen kiitollisuuden ja näkökulman elämään, että harvalla sellaista on.

Yhtäkkiä sulla onkin tavoitteita ja kokemuksia että onnistut. Voit alkaa miettiä mitä kaikkea ehdit arjessa tekemään, mistä asioista haluat elämäsi koostuvan. Se on aikamoinen muutos, kun aikaisemmin et oikein uskaltanut odottaa mitään. Sun ystävyyssuhteet eivät enää perustu siihen kuka hyötyy mitäkin. Voit olla oma itsesi. Alat luottamaan. Jossain vaiheessa elämääsi astuu tyttö- tai poikaystävä. Monet ehdottavat, että parempi aloittaa suhde vasta kun on opetellut kasvin tai lemmikin kanssa, mutta harvahan näin tekee.

Kasvaminen ei lopu hoitoon, ehei, siinä kohtaa kuvioihin tulee vertaistukiryhmät. Rajattoman toivon ja kokemuksen yhteisö, mistä voit hakea toivoa ja tukea missä tahansa elämän vaiheessa. Ja se toimii, voi pojat. Äärettömän ahdistuksen ja toivottomuuden suosta oletkin yhtäkkiä kompuroinut paikkaan missä on toimivia ratkaisuja. Ratkaisuja sellaisiin asioihin, joita et ole edes osannut vielä kysyä. Voi olla, että hoidon jälkeen siitä tulee perusta, kivijalka ja voimavara mistä ammentaa kaikkeen elämässäsi tapahtuvaan. Tai löydät jonkin toisen sulle toimivan tavan. Tyyli on vapaa, tavoite on sama: olla onnellinen. Tukipalveluita löytyy arjesta selviämiseen selvin päin, työ- tai koulutuspaikan löytymiseen tai velkakierteen lopettamiseen. Ongelmiin on olemassa ratkaisuja. Mahdollisuudet ovat samat kuin kenellä tahansa muullakin elämässä. Voit matkustella, harrastaa, käydä keikoilla, lähteä mökille, osallistua festareille, opiskella, käydä töissä, saada elämyksiä ja kokemuksia, sisältöä elämääsi.

Tähän uuteen vapauteen liittyy vastuu. Käyttäminen ei ole vapautta. Mahdollisuus tehdä valinta, käyttääkö tänään, on vapautta. Sisäinen kasvu tuo mahdolliseksi ulkoisesta nauttimisen. Kasvuun tarvitset työkaluja. Toisin toimimiseen, oli säätila ulkona tai sisällä mikä hyvänsä. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden kohtaaminen vaatii työskentelyä ja se työskentely tarkoittaa itsestään vastuun ottamista. Tämä mahdollistaa tietoisuuden lisääntymisen itsestä ja omasta toiminnasta. Miten mikään voi muuttua, jos et saa uusia työkaluja vanhojen tilalle?

Tätä on toipuminen.

                                                                                                                                                Ville Nieminen, EXP2-hanke, YAD ry

© Copyright - Kiinnostaako huumeet? - Sivuston toteutus: Netura